Mitä kaunista

Koira ja oma kulta ovat aivan mun "omiani", mutta muut eivät.
Taitaa yön valvominen tehdä tehtävänsä, mutta minusta nämä kaikki asiat ja äänet ovat Jumalan luomusta.
HÄN on kutsunut ja lähtenytkin olen. Enkä ole kuin haukut saanut palkakseni. NAINEN ei saa tehdä sitä tai tätä. Siksipä en pidä enää edes naisteniltoja. Pysyn kaukana niistä, jotka parjaavat ja yritän pysyä asialinjalla. Teen sitä mitä pystyn eli opiskelen Raamattua ja kaikkea mitä siihen liittyy. No se siitä.
Iloista päivää sinulle!

terjaliini kirjoitti:

Koira ja oma kulta ovat aivan mun "omiani", mutta muut eivät.
Taitaa yön valvominen tehdä tehtävänsä, mutta minusta nämä kaikki asiat ja äänet ovat Jumalan luomusta.
HÄN on kutsunut ja lähtenytkin olen. Enkä ole kuin haukut saanut palkakseni. NAINEN ei saa tehdä sitä tai tätä. Siksipä en pidä enää edes naisteniltoja. Pysyn kaukana niistä, jotka parjaavat ja yritän pysyä asialinjalla. Teen sitä mitä pystyn eli opiskelen Raamattua ja kaikkea mitä siihen liittyy. No se siitä.
Iloista päivää sinulle!

Lue lisää

Tuo avauksesi kritisoija ampui vähän kyllä kovilla ,mutta mielestäni ohi!
Yhdyn tuohon asiaan,että se ilo voi tulla niin pienistä havainnoista,ei ylihengellisyys ole tervettä,varsinkaan jos sitä tyrkyttää toislle,ja itse kenties makaa "setripuisessa ja paneelikorteisissa huoneissaan"?

Uskon,että olemme kaikki valmiit tekemään Jumalantahdon ja kutsumuksen mukaisesti,itse en koskaan saanut seurakunnalata sitä mitä odotin,olen lapsena jo tullut uskoon,ja plavasti,sain uudestisyntymisen yhteydessä Pyhän Hengen kasteen heti samantien,en ehtinyt polviltani ylösnousta. ja pariin kolmeen viikkoon en juuri ouhunut muuta kuin kielillä,olin niin täynnään onnea ja riemua,ettei sanat siihen riitä,ja tmä oli kyllä ilmeistä koko seurakunnalle.
Aikaakului,ja sain selvän lähetyskutsun sydämeeni,mutta kukaan seurakunnassa ei ottanut minua vakvasti,ja siitä alkoi varsinainen paikansäilyttäminen seurakunnassa,tuli tunne,ettei kelpaa mihinkään,vaikka jokainen silloin näki,ja kuuli,että Jumala siunasi yliäyräiden,sanoisin,että sain enemmän kuin monet osaveljet konsanaan,ja siinä kai se olikin,katauden perkele teki Jumalan aivoitukset tyhjiksi,haavoituin sisäisesti rajusti,sen jälkeen on elämssäni "kuohunut" sisäisesti ja ulkoisesti.
Mutta tänään,vanhoilla päivilläni olen kuitenkin saanut armon,ja uskon säilyttää,vaikka olenkin monasti ollut epätoivossani uskoton omalle rakkaalle Jeesukselleni,olen langeillut inhimillisiin kiusauksiin tuskassani,ja hakenut lohtua välillä ihmisistäkin,hekin kun voivat ja osaavat olla ihaniakin.
Tänään kiitän Jumalaa,että on usko syvemmällä,kuin ihmiseten mielipiteissä.
Siunausta sinulle,ja ole onnellinen ja kiitä niistä iloisista asioista mitä ympärilläsi koet,vaikka ei kaikki meitä aina hetikään ymmärrä.

terjaliini kirjoitti:

Koira ja oma kulta ovat aivan mun "omiani", mutta muut eivät.
Taitaa yön valvominen tehdä tehtävänsä, mutta minusta nämä kaikki asiat ja äänet ovat Jumalan luomusta.
HÄN on kutsunut ja lähtenytkin olen. Enkä ole kuin haukut saanut palkakseni. NAINEN ei saa tehdä sitä tai tätä. Siksipä en pidä enää edes naisteniltoja. Pysyn kaukana niistä, jotka parjaavat ja yritän pysyä asialinjalla. Teen sitä mitä pystyn eli opiskelen Raamattua ja kaikkea mitä siihen liittyy. No se siitä.
Iloista päivää sinulle!

Lue lisää

Hieno ja hyvin asiallinen aloitus! Kyllä Jumala tahtoo ja iloitsee siitä, että huomaamme kaiken kauniin ja ihanán ympärillämme. Meitä vartenhan Hän kaiken loi!
Pieni lista omista näkemistäni:

Kaunis aurinkoinen aamu alkanut!
Luónto viheriöi ja kevät kukat kukkivat.
Ihmisten kasvoilla iloiset ilmeet.
Edessä kauniita järvimaisemia.
Pulahtaminen viileään veteen piristää!
Tuoksut täyttävät ilman!
Linnut laulavat kauniisti.
Mielenkiintoinen elämä kaikkine vivahteinensa.
Odotuksia täynnä oleva päivä ja ilta!
Illalla tapaan koko joukon mukavia, kauniita ihmisiä.
Kiitollisuus Jumalan hyvýyttä kohtaan!

RitariOlevainen kirjoitti:

Tuo avauksesi kritisoija ampui vähän kyllä kovilla ,mutta mielestäni ohi!
Yhdyn tuohon asiaan,että se ilo voi tulla niin pienistä havainnoista,ei ylihengellisyys ole tervettä,varsinkaan jos sitä tyrkyttää toislle,ja itse kenties makaa "setripuisessa ja paneelikorteisissa huoneissaan"?

Uskon,että olemme kaikki valmiit tekemään Jumalantahdon ja kutsumuksen mukaisesti,itse en koskaan saanut seurakunnalata sitä mitä odotin,olen lapsena jo tullut uskoon,ja plavasti,sain uudestisyntymisen yhteydessä Pyhän Hengen kasteen heti samantien,en ehtinyt polviltani ylösnousta. ja pariin kolmeen viikkoon en juuri ouhunut muuta kuin kielillä,olin niin täynnään onnea ja riemua,ettei sanat siihen riitä,ja tmä oli kyllä ilmeistä koko seurakunnalle.
Aikaakului,ja sain selvän lähetyskutsun sydämeeni,mutta kukaan seurakunnassa ei ottanut minua vakvasti,ja siitä alkoi varsinainen paikansäilyttäminen seurakunnassa,tuli tunne,ettei kelpaa mihinkään,vaikka jokainen silloin näki,ja kuuli,että Jumala siunasi yliäyräiden,sanoisin,että sain enemmän kuin monet osaveljet konsanaan,ja siinä kai se olikin,katauden perkele teki Jumalan aivoitukset tyhjiksi,haavoituin sisäisesti rajusti,sen jälkeen on elämssäni "kuohunut" sisäisesti ja ulkoisesti.
Mutta tänään,vanhoilla päivilläni olen kuitenkin saanut armon,ja uskon säilyttää,vaikka olenkin monasti ollut epätoivossani uskoton omalle rakkaalle Jeesukselleni,olen langeillut inhimillisiin kiusauksiin tuskassani,ja hakenut lohtua välillä ihmisistäkin,hekin kun voivat ja osaavat olla ihaniakin.
Tänään kiitän Jumalaa,että on usko syvemmällä,kuin ihmiseten mielipiteissä.
Siunausta sinulle,ja ole onnellinen ja kiitä niistä iloisista asioista mitä ympärilläsi koet,vaikka ei kaikki meitä aina hetikään ymmärrä.

Lue lisää

TAKIN- KÄÄNTÖJÄ JOKA SUUNTAAN.

ajatuksessasi olen samaa mieltä, varsinkin siinä, että Se on totta. Vasta jälkeenpäin ymmärtää, miten kaunis ja ainutkertainen joku asia tai tapahtuma oli. Ja yksi sellainen tapahtuma oli viimeisen lapseni synnytys. Sain suorastaan nauttia lapsen synnyttämisestä, aivan kuin viimeisen kohdalla kaikki kivut olisi Jumalalta unohtunut pois, kun lapsi tuli maailmaan.

Maria sai suuren kunnian olla Jeesuksen äitä ja hän oli/on osoittanut maailmalle, ja ennen keikkea Jumalalle, olevansa nöyrä ja rohkea nainen. Olisitko itse uskaltanut hypätä niin totaalisesti tyhjän päälle kuin Maria teki? Ainakin minä olisin parkunut ja huutanut jälkeenpäin, mutta Maria ei.

Kuten arvaatkin, "Siksi hän voi esirukouksillaan auttaa meitä kokemaan Poikansa läsnäoloa omassa elämässämme." on kohta johon en, ikävä kyllä, voi yhtyä. Minulle on Kristus tie, totuus ja elämä. Ja Pyhä Henki on Hän, jonka kautta saan opetusta ja ohjausta uskonelämään. Maria on minulle siinä mielessä pyhä, että hän on Jeesuksen äiti. Hänen kiitosvirtensä on todella kaunis!

< Luukas 1:46 Silloin Maria sanoi: --Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
47 minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
48 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
49 sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä,
50 polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
51 Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
52 Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
53 Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
54 Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut. >

Elämä on! Tiedän valvomisesat, mutta nostan hattua, että jaksat olla armeijassa! Siunausta kaikkiin päiviisi!