Mikä on johtokuntien merkitys ja valta Siioneissamme? Monet pitävät niitä Jumalan huoneenhallituksina. Viime kesänä Päivämiehessä oli johtokuntia koskeva kirjoitus Määtän Topin kynästä. Kirjoituksessa korostettiin johtokuntien päätöksien sitovuutta. Seurakunta toimii niinkuin johtokunnasta neuvotaan ja pulinat pois. Johtokunta käyttää kirjoituksen mukaan hengellistä valtaa. Ovatko johtokunnat seurakunnan yläpuolella? Käsitykseni mukaan johtokunnat vain valmistelevat asioita seurakunnan päätettäväksi. Niiden tehtävänä on huolehtia käytännön seuratoiminnan sujuvuudesta. Siihen sen pitäisi jäädäkin. Missään tapauksessa johtokunnat eivät ole Jumalan huoneenhallituksia. Meillä on vain yksi Paimen, hallitsija ja hallitus: Jeesus Kristus. Johtokunnan neuvoja noudatetaan mikäli ne perustuvat Jumalan Sanaan.
Olen usein törmännyt juoruaviin johtokuntiin. Johtokunnissa saatetaan käsitellä intiimejä ja henkilökohtaisia asioita asianosaisten tietämättä. Tuomio saattaa tulla yllätten esimerkiksi seurakuntapäivillä ilman ennakkovaroitusta. Onko tämä mielestänne takanpäin puhumista ja panettelua? Eikö oikeampi tapa olisi lähestyä veljeä tai sisarta rakkaudella ennen kuin asiaa käsitellään kokouksissa? Onko johotkunnilla oikeutta tehdä etukäteispäätöksiä yksityisasioista? Yllättävät tuomiot ja julkiset asioiden esiintulot aiheuttavat runsaasti murhetta ja rakkaudettomuutta. Olin hiljattain taas todistamassa tällaista surullista tapahtumaa. Tuntuu, että johtokunnista tulee usein liiallista ajallista ja hengellistä valtaa käyttäviä juorukerhoja, jotka alistavat turhaan matkaystäviämme.
Olisi aika keskustella reiluista toimintatavoista johtokunnissamme mukaan lukien SRK:n johtokunta.
Olen usein törmännyt juoruaviin johtokuntiin. Johtokunnissa saatetaan käsitellä intiimejä ja henkilökohtaisia asioita asianosaisten tietämättä. Tuomio saattaa tulla yllätten esimerkiksi seurakuntapäivillä ilman ennakkovaroitusta. Onko tämä mielestänne takanpäin puhumista ja panettelua? Eikö oikeampi tapa olisi lähestyä veljeä tai sisarta rakkaudella ennen kuin asiaa käsitellään kokouksissa? Onko johotkunnilla oikeutta tehdä etukäteispäätöksiä yksityisasioista? Yllättävät tuomiot ja julkiset asioiden esiintulot aiheuttavat runsaasti murhetta ja rakkaudettomuutta. Olin hiljattain taas todistamassa tällaista surullista tapahtumaa. Tuntuu, että johtokunnista tulee usein liiallista ajallista ja hengellistä valtaa käyttäviä juorukerhoja, jotka alistavat turhaan matkaystäviämme.
Olisi aika keskustella reiluista toimintatavoista johtokunnissamme mukaan lukien SRK:n johtokunta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kenen kimppuun seuraavana käydään. Ilmiantajat juorusivat muista uskovaisista johtokunnalle ja johtokunta organisoi sekä suoritti julkisen lynkkauksen.
Sama 70-luvun virsi soi sullakin yhä... Herää jo nykyaikaan.
On ainoa asia, mitä vl-piireissä uskomisesta saa sanoa.
Selitätkö tyhmälle mitä tarkoitat sillä, että tuomio saattaa tulla seurakuntapäivillä ilman ennakkovaroitusta jollekin ihmiselle? Olen tässä viime vuosikymmeninä aika monilla rauhanyhdistyksillä seurakuntapäivillä käynyt ja en ole koskaan ko. tapahtumaa nähnyt. Ihan vilpittömästi haluaisin tietää. Hoitokokousaikojen seurakuntapäiviä ei tarvitse ottaa tässä kohden esille, vaan ymmärsin että puhut ihan tämän päivän tapahtumista.
seurakunta ei voi päättää asioista? Täydellinen tietohan on vain koko seurakunnalla. Seurakuntakokoukset tai suviseurat olisivat oikea paikka tehdä päätöksiä oikeasta opista ja muusta uskomiseen liittyvästä. Naisetkin saisivat äänensä kuuluviin.
Äänestämällä vai kuinka, noin niin kuin käytännössä?
Se on aivan turha haaveilla tässä liikkeessä mistään demokratiasta. Moni asia olisi toisin ja inhimillisemmin jos demokratia toimisi.
Rebekka, tässä pikainen esimerkki. Ystäväperheemme kanssa kylästeltiin noin vuosi sitten ja siinä jutustellessa lipsahti johtokunnassakin käsiteltyjä asioita. Yllätyksekseni harrastukseni oli joutunut siellä tapetille ja pohdittavaksi, ja asian tiimoilta suunniteltiin jo seurakuntapäiviäkin. Kuultuani asiasta, soittelin ”pahentujille” ja näin vältyttiin ikävältä julkiselta ylläriltä. Joku oli taas vetänyt herneen nenään viattomasta harrastuksestani ja ilmeisesti halusi vain käräjöidä aikansa kuluksi. Olisikohan kannattanut jutella etukäteen asianomaisen kanssa ja välttää koko turha panettelu?
On pidettävä ala-arvoisena toimintana että yhdistyksen johto käsittelee yksityisten ihmisten asioita, kaiken päälle heitä itseään kuulematta, selän takana.
Alkeellisinkin oikeustaju sanoo ettei sellainen voi olla oikein.
Ovatko yhdistyksen johtokunnat olemassa jäsenistön kontrolloimiseksi?
Olen aina kuvitellut että johtokunta palvelee yhdistystä ja vastaa toiminnan oikeellisuudesta, taloudesta jne. Ts. vastaa siitä että yhdistys toimii jäsentensä hyväksi ja kuuntelee jäsenten tarpeita. Yhdistyksen jäsenistö on valtuuttanut johtokunnan toimimaan ja palvelemaan koko jäsenkuntaa.
Milloin tämä pääsi unohtumaan rauhanyhdistyksissä?
on tänä päivänä jollet usko ni tuu kattoo meille video ! ne ovat ikävä kyllä Rebekka viime aikoina lisääntyneet, huonot tuulet puhaltavat....ja loppu senkuin lähestyy
Jos tuo on totta, kuulostaa vähintäänkin kummalta.Siinähän ei olla toimimassa ollenkaan Kristuksen kirkkolain mukaan. Ei ole keskusteltu asianomaisen henkilön kanssa ollenkaan kahden kesken. Olen puhunut tällä palstalla näistä ammattipahentujista ja olen sitä mieltä, että useinkaan heidän omat asiansa eivät kestä päivänvaloa. On helmpompi keskittyä muiden asioihin ja niiden hoitamiseen ja siten hämätä muut huomaamasta omia touhuiluja. Ikävää on, jos heidän motiivejaan ei nähdä vaan muut lähtevät mukaan tähän toimintaan.
missäpäin se "seurakunnan vastaanseisoja" oikein asustelee...
lähes koko Siioni Suomesta ja paljon ulkomailtakin. Voitaisiin äänestää suljetulla lippuäänestyksellä vaikkapa ehkäisystä. Jokainen saisi sanoa oman henkilökohtaisen mielipiteensä. Jumalan valtakunta kokonaisuutena omaa oikean tiedon ja opin. Jokainen voi olla yksilönä väärässä, mutta Siioni kokonaisuudessaa ei milloinkaan. Joten suviseuroihin vain äänestyksiä eri asioista eri vuosina, niin demokratia voimistuu ja jokainen saa äänensä kuuluville. Suviseuroissahan ei kovin paljon muita ihmisiä vieraile, joten liikkeeseen kuulumattomat tuskin vaikuttaisivat äänestykseen. Tai sitten kotiseurakunnissa voitaisiin myös äänestää.
Johtokuntiin tulisi valita viisaita ja maltillisia henkilöitä. Kiihkoilijoille ei saa antaa sijaa yhteisessä päätöksenteossa.
Eräs sisar pieneltä paikkakunnalta kertoi kuinka oli kuullut paikallisen johtokunnan kokouksen sisällön ollessaan muilla asioilla Ry:n keittiöllä.
Eräs opettaja oli väen väkisin halunnut tuoda siionin hoitoon eräiden vl-uskoisten poikien koulukäyttäytymiseen liittyviä seikkoja.(mm. lukuisat jälki-istunnot). Hän olisi halunnut ottaa koululaiset ja heidän perheensä siionin "hoidettavaksi". Kokouksen puheenjohtaja oli kieltäynyt aivan oikein perustein että kouluasiat hoidetaan koululla opettajien ja oppilaiden ja vanhempien kesken. Kouluasioista ei tule tehdä hengellisiä. Tämä puheenjohtajan päätös toteutui ja koulupojat säästyivät "hoidolta".
Samaisessa kokouksessa oli käsitelty paikkakunnalla konkursin tehneen vl-yrittäjän asioita keskustelun tasolla.
Tarkkana pitää johtokunnissa olla ja vetää selvä raja
organisaation hoidon ja hengellisen hoidon ja yksityiselämän välille. Monilla on suuria kiusauksia lähteä riepottelemaan ihmisten asioita tarpeettomasti.
Toivottavasti enään ei palata koskaan Jumalan huoneen hallituksen oppiin. Hengellinen valtakunta
ei ole sidoksissa organisaatioon.
Juoruaminen on vanhoillislestadiolaisten helmasynti. Tiivis yhteydenpito ja kanssakäyminen lisää painetta itsensä ja perhekuntansa vertailemiseen. Ruoho on aina vihreämpää naapurin puolella ja siihen sopii heittää vähän ”suolaa” sekaan. Näissä asioissa pitää harrastaa erinomaista itsehillintää ja hienovaraisuutta. Niin moninaisia juttuja kuuluu takanapäin. Usein kovasti muuttuneina. Juorujen evoluution on uskomattoman nopeaa. Jokaisella on taistelun paikka tässä.
Luther opettaa, että kun kuulet toisesta puhuttavan pahaa, ”tee korvistasi hauta ja luo ne umpeen maata”. Eli katkaise juoruilta siivet. Miten vaikeaa tämä on meille.
kuule ota....
kyseisen johtokunnan toimintaan ? pelkäätkö että itse olisit joutunut myöskin mukiloinnin kohteeksi jos olisit puuttunut
Hei Risto ja terveiset vaan Kuusankoskelle!
Itse otin yhteyttä pariin johtokuntalaiseen ja keskustelin asian tiimoilta oikeasta marssijärjestyksestä. Molemmat näistä sattuivat olemaan samalla linjalla kanssani, mutta kertoivat että eivät voi juuri asialle muuta kuin kieltäytymällä itse ottamasta kantaa asiaa. Johtokunnissahan on yleensä se tilanne että pari ”voimakkainta tai vanhinta” määrää tahdin ja menon. Päätökset ovat usein muodollisesti yksimielisiä. Voivottelu alkaa sitten kokouksen jälkeen. Kaikista sadoista rauhanyhdistyksistämme ja niiden johtokunnista ei aina löydy oikeudenmukaista ja taitavaa johtajaa tai vetäjää, joka jaksaisi kuunnella maan hiljaisempiakin. Johtaminen on vaativa laji ja vaatii nöyryyttä ja asiantuntemusta. Asioihin on vaikea puuttua. Sellainen koetaan vikoiluksi ja pyrkyryydeksi.
Ongelma on myös se, että johtokuntien toimintaa ylihengellistetään. Jos johtokunta koetaan Jumalan huoneen hallitukseksi - niin kuin usein kuulee – on päätöksetkin sitten automaattisesti pyhitetty ja koskemattomia. Erimieltä oleminen on kapinointia Pyhän Hengeä vastaan. Näin viedään pelottelemalla viimeisenkin valitus- tai korjausmahdollisuus rivijäseniltä. Tämä on sitä hengellistä vallankäyttöä ja alistamista. Valitettavan usein tämä on totta. Mainittakoon kuitenkin, että onhan meillä varmasti johtokuntia, joissa keskustelu on aivointa ja vapaata. Sellainen heijastuu avoimuutena ja ilona myös seurakuntaan.
Luulenpa silti, että kaikille ei ole tullut selväksi johtokuntien asema seurakunnissa. Johtokuntien tehtävänä on huolehtia toiminta sellaiseen muotoon, että Jumalan sana on parhaalla mahdollisella tavalla esillä paikkakunnalla. Toimintaa ei saa olla liikaa. Toiminnasta ei saa tulla itse tarkoitusta. Toimintarumbaan väsyy ja ne jotka eivät jaksa kaikeen osallistua, joutvat helposti silmätikuiksi tai epäilynkohteeksi. Miksi ei taaskaan oltu paikalla, vaikka näin kovasti on tilaisuuksien eteen ponnisteltu? Vapaushan näissä asioissa tulee olla, mutta se vapaus usein puolitetaan. Tässä on tutkistelun paikka itsekullekin johtokunnalle ja kristitylle.
Vielä nostettakoon esille asia, joka on karvannut mieltäni jo pitkään. Paikkakunnilla, joissa meillä on uskovaisia pappeja kirkontehtävissä, johotkunnilla on erityistehtävänä huolehtia siitä että ry:n väki osallistuu kirkontilaisuuksiin. Törmäsin hiljattain absurdiin tilanteeseen, jossa uskovaienen pappi piti jumalanpalvelusta kello 10 ehtoollisen kera. Kirkossa vain pari uskollista vanhusta ry:n joukoista. Johtokunnan jäsenet loistivat poissaolollaan. Sitten – seurat ry:llä klo 12 - kirkon vieressä. Palvelusvuorossa sama pappi. Saarnan aiheena sama, juuri kirkossa luettu ja selitetty teksti. Miksi ry:läiset eivät kokoontuneet hetkeä aikaisemmin kirkkoon? Miksi ry:llä julistettu Sana on pyhempää kuin kirkkosaarna? Täydellisen absurdia ja moukkamasista toimintaa johotkunnalta järjestää seurat päällekkäin tai peräkkäin. Suorastaan Jumalan Sanan ja kansankirkokkomme halveksimista. Tiedän, että asiasta on keskusteltu paikkakunnan johtokunnassa ja seurakuntalaisten keskuudessa. Pappi on jäänyt käsityksissään. Johtokunta maalikkosaarnaajineen on jyrännyt kirkon yli. Tämä on sitä ylikorostunutta rauhanyhdistysläisyyttä. Eristäydytään omaan bunkkeriin.
johot eiku johtokunta on? Että tietäis mennä seur. vuosikokkoukseen äänestään...
Olipa terävä ja hyvä kirjoitus.
Erityisesti olin ilahtunut meidän uskovaisten pappien kohtelusta. Kyseessä on maanlaajuinen ilmiö, ja itse asiassa koskee myös rapakon takaisia seurakuntia (on siellä jopa pahempi). Kirkossa pidetty saarna ei ole kuulemisen väärti, mutta sama saarna fyysisesti toisessa paikassa on kuulemisen väärti. Paikka siis pyhittää. Kyseessä on hengellinen harha - paikanpyhitysoppi. Tähän samaan lankesivat Jeesuksen aikaiset juutalaiset: he kivittivät Saulin myötäillessä Stefanoksen ja syyttivät Stefanosta "Pyhän paikan" (=Jerusalemin temppeli) ja "Pyhän lain"(=Mooseksen laki) pilkkaamisesta.
Uskovaiset papit ovat aitiopaikalla julistamassa Jumalan Sanaa ja tekemässä lähetystyötä. Meidän kaikkien tulisi suuresti arvostaa tätä työtä ja tätä mahdollisuutta ja parhaiten voisimme tehdä sen osallistumalla kansankirkkomme jumalanpalveluksiin. Tällainen huomattaisiin varmasti myös laajemmalti. Nyt meidän osallistumattomuus on pantu merkille. Kyseessä on kirkon toiminnan halveksunta. Imemme kirkosta kaiken hyödyn mutta samalla vähättelemme kirkkoa.
En esitä nykytoiminnan LISÄKSI kirkon toimintaan osallistumista vaan nykytoiminnan karsimista esim. 60%:lla ja sen tilalle voisi ottaa esimerkiksi yhteiset ehtoollisjumalanpalvelukset. Tämä vähentäisi myös rasitusta jonka tämä tiheä seura- yms. toiminta aiheuttaa.
kaikki vl-papit uskovaisia?
Mutta ei kukaan ei-veeällistä? Hekö kaikki ovat uskottomia tai epäuskoisia?
Tuoko on vastauksesi "vain me"-oppikyselyyn?
muutama raamatun kohta.
9. Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.
11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.
ootko muuten huomannu että viimeaikoina on kirkon hapatus tarttunut tietyllä tapaan meikäläisiin pappeihin
6. Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
7. Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
tottakai lähetystyö on tärkeätä mutta jos on roska omassa silmässä niin kuinka otat sen pois toiselta ? elikkä jos ei reilusti sanota ei kaikelle jumalattomuudella (kuten naispappeudella ja muille synneille) ni mitäs sitte. Ei oo tarkoitus sanoa että saarna olisi vähempi arvoinen kuin toinen riippuen paikasta vaan se että miten saat kansan kirkon toiminnan Jumalaa pelkääväksi.
Missään tapauksessa johtokunnalla ei ole hengellistä roolia tai valtaa.
Seurakunnan pää on yksin Kristus, johtokunta on vain maallisen, rekisteröityneen yhdistyksen hallitus.
70-luvun asioiden seurauksena tämäkin asia on saanut kummallisia piirteitä ja käsityksiä. Jos PM on kirjoittanut asiasta jotakin muuta, on PM:n korjattava kantansa.
Väärä johtokunta -keskeisyys on vakava syöpä, josta on paljon huonoja esimerkkejä siioneissamme.
johtokunta koostuu tavallisista, syntisistä ihmisistä, joille on hyvä rukoilla voimia ja ymmäärrystä työhön, mutta mitään ylimääräistä "hengellistä ymmärrystä" ei johtokuntaan kuuluminen tuo.
Johtokunta nimeenomaan on paikallisen seurakunnan huoneenhallitus, johon valitaan "koeteltuja veljiä ja sisaria" seurakunnan yhteisessä vuosikokouksessa. Elikkä johtokunnalla on myös näiden maallisten tehtävien lisäksi erityinen hengellinen tehtävä.
Jumalanhuoneenhallitusoppi on todettu harhaopiksi Reinikaisen suulla ja kynällä. Samaan virteen on yhtynyt S. Lohi.
Jumalanhuoneenhallitus opin luoja oli H.Saari.
Jumalanhuoneenhallitus syrjäytti Jumalan.
"Missään tapauksessa johtokunnalla ei ole hengellistä roolia tai valtaa."
voisi ostaa esimerkiksi alihankintana rauhanyhdistyksen ulkopuolelta esim. jostakin työvoiman vuokrausfirmasta, jos yhdistyslaki sen sallisi?
entisen "työvaliokunnan" tehtäviä vai hoitaako enää kukaan? HS oli lakihenkinen ja edusti eräänlaista "uusheräystä" vl-kristillisyyden sisällä, mutta hän kait teki tästä parannusta ennen kuolemaansa?
Kun on SRK ja oman "siionin" johtokunta, ei Jumalalla ole mitään sijaa vl-uskossa!
Näin isämme opettivat ennen (V.Savela, E.Reinikainen, E.Lepistö, K.Mäntylä ja E.Vaaramo):
J.Kurvinen kysyy: "Kuka päättää veljen tai sisaren kutsumisesta hoitoon?
Veljien vastaus: "Rauhanyhdistysten johtokunnat ovat aina valittuna tämmöiseen tehtävään. Ne hoitavat.Rauhanyhdistysten johtokuntien puoleen kääntyvät monet ja pyytävät että keskusteltaisiin heidän ongelmistaan."
Lähde: Jorma Kurvinen. Raportti lestadiolaisuudesta. Kirjapaja 1980. Sivut 89-90.
Kun siis etsimme vastausta opillisiin kummallisuuksiin, niin katse 70-lukuun päin. Tervehdyttäminen pitää aloittaa sen ajanjakson tutkimuksella.
Näin on ollut ja näin on aina oleva. Ts. tuon ajanjakson "tutkimus" on aivan turhaa ajan ja kahvin haaskausta...