Huomenna olis sitten aamulla leikkaus! Hirvittää todella paljon..:/
Mun pelko on varmaan todella tyhmä, mut minkäs teet..eli osaisko kukaan sanoa kuinka hyvin ja miten testataan et onko puutunu kunnolla? Mä pelkään ihan kamalasti et aletaan leikkaa ja en oo puutunu.. Voiko suunnitellussa sektiossa tollasta käydä? Kokemuksia ylipäänsä nimenomaan suunnitellusta sektiosta olis kiva kuulla jos joku jaksaisi kertoa!
Mun pelko on varmaan todella tyhmä, mut minkäs teet..eli osaisko kukaan sanoa kuinka hyvin ja miten testataan et onko puutunu kunnolla? Mä pelkään ihan kamalasti et aletaan leikkaa ja en oo puutunu.. Voiko suunnitellussa sektiossa tollasta käydä? Kokemuksia ylipäänsä nimenomaan suunnitellusta sektiosta olis kiva kuulla jos joku jaksaisi kertoa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä ne testailee puutuneen alueen, itse saat vastata, että tuntuuko se kosketus vai ei. Olet myös koko ajan puhekykyinen, eli voit sanoa, jos yhtään sattuu. Itselläni yhden nopean vihlaisun verran kävi kipeää, siinä vaiheessa, kun istukkaa irroittelivat. Ei mitään kauheaa tapahtunut. Onko mukaasi tulossa joku tukihenkilö? Mieheni auttoi kovasti minua jo läsnäolollaan, itseäni pelotti ihan kamalasti tuo ensimmäinen spinaalissa tehty sektio. Aikaisemmissa olin nukutettuna. Positiivista oli tässä suunnitellussa sektiossa nopea toipuminen, jo samana iltapäivänä pääsin hiukan jaloittelemaan.
Ihan rohkeasti vaan avaat suusi ja kerrot, jos kauheasti pelottaa. Hoitajat kyllä kertovat mielellään mitä on odotettavissa. Sitten vaan pyydät lääkettä tarpeen mukaan, Siihen spinaalin jälkeiseen kutinaankin on saatavilla troppia. Kannattaa pohtia esimerkiksi katetrin poistamista tarkkaan, siitä ei liian aikaisin kannata luopua, vaikkakin se on hiukan inhottava. Täysi virtsarakko voi kuitenkin tehdä olon todella kipeäksi. Samoin kannattaa myös ilmavaivoihin pyytää ajoissa lääkitystä, helpottaa toipumista sekin, että ilma ei jää mahaan turvottamaan. Yleensäkään kipujen kanssa ei kannata alkaa liian urheaksi, se hidastaa herkästi toipumista. Kun on kipuja, niin pyydät vaan lääkettä, hoitajat sitten huolehtivat, että saat oikeita annoksia. Kipupumppu oli yhden sektion jälkeen kyllä ehdottoman hyvä, mutta sitä ei kaikissa sairaaloissa saa suunnitellun sektion jälkeen.
Tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja siinä valmisteluvaiheessa hoitajilla on aikaa kertoilla sinulle. Kaikenkaikkiaan minä koin aika positiivisena kokemuksena tuon suunnitellun sektion, salissa oli lämmin tunnelma, Lapsen sai nähdä heti "tuoreeltaan", ja heti pesujen ja punnitusten jälkeen tuli vauva rinnalle heräämöön. Isä sai hoitaa ihan alusta asti vauvaa, joka oli hänelle tärkeä kokemus, aikaisemmat lapset ovat aloittaneet meillä taipaleensa tehohoidon kautta. Maito nousi hyvin, vaikka sitä pelkäsinkin.
Onnea huomiseen!
kaksi suunniteltua sektiota takana, jotka menivät ihan hyvin...ainoastaan huonoa oli se että toivuin hiukan hitaasti ja sängystä en päässyt kipujen takia ylös vasta kahden päivän päästä leikkauksesta(minulla villot tehty pystyyn navata alaspäin)
mutta itse leikkausta ei kannata pelätä, sä kyllä itse tiedät miillon olet tarpeeksi puutunut ja jos en tunne mitään kun ne kysyy että tuntuuko niin sillon olet puutunut tarpeeksi. Jotta et menisi hysteeriseksi ja pelkääväksi leikkauksen aikan niin kantsii ajatella ihania asioita, esim.tulevaa vauvaa ja sen hoitoa ja rauhoitella itseä. Minulla tässä auttoi se että mieheni jokao li leikkauksessa mukana puheli mulle koko ajan tulevasta vauvasta.
Kaikki mene hyvin ja muista pyytää leikkauksen jälkeen tarpeeksi kipulääkkeitä että pystyt nauttia vauvasta. Maito voi nousta hitaammin kun tavallisen synnytyksen jälkeen, mutta kun tiheesti antaa vauvan imeä tissiä niin kyllä se sieltä nousee.
Kun olin epävarma että tuntuuko vai ei, niin lääkäri nipisti jollain metallipihdeillä mahanahasta heti kunnolla ja sanoi että jos ei tuota tunne niin ei sitten mitään..:)
Ne kokeilee märällä pumpulilla että missä kohti tuntuu kylmälle, eli mihin asti on puutunut.
Epämiellyttävintä koko hommassa oli mun mielestä se kun hoitaja painoi kylkiluiden alta mahaa että lääkäri sai vedettyä vauvan ulos. Meillä oli kyllä niin leveäharteinen poikanen että en tiedä johtuiko homma sitten siitä kun kesti aikansa :/
Hei sä saat huomenna oman vauvelin syykkyyn!!! Onnea matkaan! :))
rohkaisusta!!! =) Kai siitä sittenkin selviää ja aion sanoa etukäteen pelkoni ni ehkä sitten mua rauhottaakseni vielä tehotestaavat! ;)
Huomenna meillä on vauva!!!
Voi, se on kovin lähellä! En tiedä, ehditkö lukea tätä, kun sektiot on kai aikasin aamulla... Mulla on sama edessä, sektio on varattu reilun viikon päähän aamu 7:ksi. Mä kyl vielä toivon, että lapsi syntyis ennen sitä, mut en tiedä, kun ei oo vielä laskeutunutkaan... Mulla on ollu kans pelkoja, kun oon pelänny piikkejä, ja magneettikuvauksessa eilen oli ahdistavaa olla "putken sisässä". Mut kaikesta oon tähän mennessä selvinny. Kyllä tämä raskaus varmaan "kovettaa" jollain tapaa. Tsemppiä ja kaikkia hyviä asioita sinne leikkauksen jälkeiseen elämään. Perässä tullaan...
voi voi.. innostuin jo täällä kovasti sun puolesta! Huomenna tosiaan teille syntyy kauan odotettu pikkuinen,pääset hoitamaan ja halailemaan sitä. Onnea kovasti sektioon ja toivottavasti paranet pian! kun kotiudut,tulehan kertomaan miten meni!
Eli siinähän se kysymys jo tulikin. Mua kauhistuttaa, ku luultavasti joudun suunniteltuun sektioon, et mulle sit vaan näytetään vauvaa ja sit se viedään heti pois. Et mikä käytäntö siinä yleensä on? Ja kuinka nopeesti ite pääsee sit hoitamaan lastaan? Ja miten kauan heräämössä pitää yleensä olla vähintään ja tuoko ne vauvan sinne välillä?
Ihan heti et lasta syliin saa, koska sinut pitää kursia kokoon taas. Itse sain kyllä vähän aikaa katsoa lasta, vähän koskettaa, mutta syliinottaminen on ihan mahdottomuus siinä tilenteessa. Heräämössä sain lapsen sitten syliin ja rinnalle, varmaankin noin 45 minuuttia siihen meni syntymästä. Minulle sanottiin, että voin siksi pitää lasta jo siellä sylissä, koska miehenikin oli siellä heräämössä vauvan kanssa, ja olin koko heräämön ainoa potilas, eli henkilökunnalla oli aikaa katsoa meidän peräämme. Ruuhka-aikaan olisi vauva viety nopeammin pois, eikä miehenikään olisi välttämättä päässyt sinne lainkaan.
Luonnollisesti tähän vaikuttaa myös lapsen vointi, jos jokin epäilyttää hänet viedään herkästi vso:lle.
Heräämössä oloaikakin riippuu voinnistasi, jos jokin asia huolettaa, kestää seuranta siellä pidempään. Seuraavat siellä yleisvointiasi, mittailevat tiuhaan verenpaineitasi ja seuraavat tuota puudutuksen häipymistä. Itse pääsin osastolle lounaalle, kun lapsi syntyi yhdeksältä, silloin pystyin jo liikuttamaan varpaitani. Hätäsektioiden jälkeen tuo heräämöaika on ollut paljon pidempi.
Lapsi oli vierihoidossa siis alusta asti lähes, joskin osastollakin tarvitsin ensin apua vauvan nosteluissa ja vaippojen vaihdossa, haavojen vuoksi en eka ja toka päivänä onnistunut näissä yksin. Jo nimittäin pelkkä sängystä ylösnouseminen on haaste, saati sitten vauva sylissä saman tekeminen. Yöt vauva oli siellä hoitajien hoivissa, tietysti toivat syömään. Halusin itse saada levätä ihan rauhassa, koska kotona odotti kuitenkin isommat. Näin pääsin neljäntenä päivänä kotiutumaan.
tehtiin suunniteltu sektio maaliskuun lopulla. Isä oli mukana ja kaikki meni hienosti :) Heti kun lapsi saatiin ulos, se nostettiin liinan takaa näytille ja kerrottiin että tyttö tuli. Sitten käärivät sen kapaloon jonka jälkeen se annettiin minulle kaulan päälle. Silloin sai iskä ottaa kuvia ja saatiin ihastella tyttöä. noin 5 minuutin päästä isä ja tyttö lähtivät osastolle mittauttamaan lasta ja minut kursittiin kokoon ja vietiin heräämöön. Heräämössä olin noin tunnin mutta soittivat sinne osastolta ja kertoivat vauvan pituuden/painon. Tunnin kuluttua siis osastolle ja heti vauva rinnalle. Ensimmäisen päivän aikana kun en päässyt sängystä ylös, vauva tuotiin nostettiin rinnalle, muuten oli kyllä minun sängyn vieressä kokoajan. Heti seuraavana aamuna kun katetri poistettiin pääsin ylös ja suihkuun jonka jälkeen hoitelin vauvani itse. Sängystä nouseminen oli vaikeaa mutta muuten ei ollut mitään ongelmia.
Maanantaina leikattiin ja keskiviikkona päästivät pois...
Mulle tehtiin hätäsektio, 2155 päätös ja vauva oli maailmassa 2205. Terveenä onneksi. Isä kylvetti ja hoiti lasta sillä aikaa, minä heräämössä 2330 heräilin ja siitä puolen tunnin päästä osastolle. (Hätäsektiossa ei isä pääse mukaan) Sinne toivat pojan rinnalle imemään. Oli ihana nähdä se kuitenkin. Pystyviilto. Olihan se haava kipee - epiduraalikipupumppu. Eka yön vauva oli hoitajien hoivissa. Toka yönä jo vierihoidossa, kun mies oli yötä. Kolmas yö - pyysin lepoa aamuyöstä, ottivat hoitoon. Luulin, että jo haavan ja kipujen takia olisin saanut apua hoidoissa ja yön levätä, mutta ei .... yksilöllisyys oli kaukana hoidosta. Kolmanten päivänä halusin jo lähteä pois ja sain siihen luvan ja vauvallakin kun kaikki oli hyvin. Kotona toipuminen parempaa ja sain nukkua, kun vauva nukkui jne. Haava parantunut hyvin. Kipulääkettä 2 vkoa silloin tällöin, en tarvinnut syödä kaikkia määrättyjä. Minut kun nukuttivat, niin ei ollut tietoa koko sektiosta. Hyvin se menee. Luota ammattilaisiin.
Kai ne arvelivat, että parempi ottaa mukaan vaan. Leikkaussalin ovensuussa tosin kuulemma joutui istumaan, ja lapsen synnyttyä todella huonokuntoisena olivat elvytysvaiheessa ajaneet ulkopuolelle käytävään odottamaan. Sen verran oli tajunnut, että nyt oli todellinen hätä, ja pelkäsi siellä käytävässä yksinään hirveästi meidän molempien puolesta.
En ensin uskonut itsekään, mutta näin todella oli. Ei ollut kuitenkaan mikään hyvä ratkaisu, kokemus pyöri pitkään hänen mielessään ja tuli uniinkin. Olipa vähällä tämä lapsi jäädä viimeiseksemme, ja viimeisen raskauden aikana mieheni pelkäsi jatkuvasti asioiden menevän taas pieleen.
Tämä onkin varmaan yksi suuri syy, miksi ei isiä yleensä mukaan päästetä. Mieheni on itse sanonut, että mielellään olisi jättänyt tuon tilanteen kokematta. Ei vaan ymmärtänyt sanoa ei, kun käskettiin seuraamaan. Itse olin sen verran sekaisin silloin, etten asiaa edes tajunnut, ja minut nukutettiinkin todella nopeasti.