Onkohan mahdollista, että itse kieltää itseltään sairastavan masennusta?
Jo kaksi eri lääkäriä on epäillyt minun olevan masentunut mm. väsymyksen vuoksi.
En vaan tunne itseäni masentuneeksi. Pystyn huolehtimaan mielestäni ihan riittävän hyvin lapsistani joiden yksinhuoltaja olen ja työtkin sujuu ihan hyvin. Osaan nauttia elämän pikku iloista ja päivittäin nautin elämästä, vai nautinko? En ole kuitenkaan varma, jos vaan uskottelen itselleni niin. Minulla kun ei ole varaa masentua. Pelkään, että lapset lähtee huostaan jos luovutan, niiden takia on jaksettava. Jos minut todettaisiin masentuneeksi olisi se kuin tappoisku. Sen jälkeen ei todellakaan tarvitsisi jaksaa. Pystyisin oikeasti nukkumaan vuorokaudet ympäri. Pystyn nukahtamaan alle puolen minuutin missä vain milloin vain. Eli jos ei olisi tarpeeksi hyvää syytä nousta sänkystä aamulla ylös, en todellakaan nousisi sieltä. Minulla on kuitenkin työ, eikä aamulla edes tule mieleen, että en nousisi ylös. Viikonloppu aamuna lapset pitää huolen siitä, että on noustava, ne kun valtaa herättyään sänkyni. Voikohan asenteellaan pärjätä masentuneenakin? Nuo lääkärin epäilyt on ahdistavia, suuttuttaa ja itkettää, kuinka ne voi edes epäillä moista.
Jo kaksi eri lääkäriä on epäillyt minun olevan masentunut mm. väsymyksen vuoksi.
En vaan tunne itseäni masentuneeksi. Pystyn huolehtimaan mielestäni ihan riittävän hyvin lapsistani joiden yksinhuoltaja olen ja työtkin sujuu ihan hyvin. Osaan nauttia elämän pikku iloista ja päivittäin nautin elämästä, vai nautinko? En ole kuitenkaan varma, jos vaan uskottelen itselleni niin. Minulla kun ei ole varaa masentua. Pelkään, että lapset lähtee huostaan jos luovutan, niiden takia on jaksettava. Jos minut todettaisiin masentuneeksi olisi se kuin tappoisku. Sen jälkeen ei todellakaan tarvitsisi jaksaa. Pystyisin oikeasti nukkumaan vuorokaudet ympäri. Pystyn nukahtamaan alle puolen minuutin missä vain milloin vain. Eli jos ei olisi tarpeeksi hyvää syytä nousta sänkystä aamulla ylös, en todellakaan nousisi sieltä. Minulla on kuitenkin työ, eikä aamulla edes tule mieleen, että en nousisi ylös. Viikonloppu aamuna lapset pitää huolen siitä, että on noustava, ne kun valtaa herättyään sänkyni. Voikohan asenteellaan pärjätä masentuneenakin? Nuo lääkärin epäilyt on ahdistavia, suuttuttaa ja itkettää, kuinka ne voi edes epäillä moista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei luin kuin omaa elämän kertaani mut tuon huostaanotto asian voit unhoittaa sen lupaan.Vaikka myöntäisit ja tunnistaisit et olet masentunut ja lääkärisi olisi samaa mieltä,ei sun lapsia mihinkään viedä.Niihin on oltava todella painavat syyt ja sinä varmasti huolehdit lapsesi.Muistat vaan pyytää apua et saat omaa aikaa itsellesi siten jaksat lastesi kanssa paremmin.
Minulla on lapsia ja mies mut hän on paljon,työn puolesta pois ja huolehdin paljon kaikesta yksin.
Olen tällä hetkellä työtön ja se painaa tosi paljon minua.tunnen et olen arvoton ja olen oppinut tekemään työtä.
olen ollut pitkään masentunut mut en ole siitä paljon puhunut ja mulla on sama pakko jaksaa.
Kai se on tämän yhteiskunnan tapa et romahtaa ei saisi.mut rohkea on se joka apua hakee.
Ihanaa kesää sinulle ja lapsillesi.
Voit hyvin olla masentunut myöntämättä sitä itsellesi tai pahimmassa tapauksessa voit olla täysin tiedoton masennuksestasi.Masennus iskee yleensä pikkuhiljaa ja sen takia monella jääkin ensimerkit huomaamatta.Näistä mm.väsymys,huono olo,alakuloisuus,pahat ajatukset,riittämättömmyden tunne ja pahimpana itsemurha-ajatukset.Monella soi hälytyskellot vasta siinä vaiheessa.Masennusta on niin monta eri astetta ja pahimpiin on lääkitys.
Masennuksen takia ei myöskään mikään sosiaalitoimi lapsiasi huostaanota,se on varmaa.Kaikki on hyvin niin kauan kun jaksat aamulla nousta sängystä ja käydä vielä töissäkin.Mutta ei kannata sitä ottaa niin pahalla,jos lääkäri onkin tällaista sulle puhunut.Kaikki voi masentua,toiset suuremmista,toiset pienemmistä asioista.Masennukseen kannattaa puuttua kun se on vielä varhaisessa vaiheessa,silloin siitä toipuminenkin on nopeampaa.Masennuksessa ei ole mitään pahaa eikä noloa,sen tiedostaminen ja hyväksyminen on ensimmäinen ja paras osa nopeaa toipumista.
mullakin lääkärit väittää olevan pitkäaikaisen masennuksen ja yrittävät saada mutkin pillerikierteeseen.