niin odottaa yksin, synnyttää yksin, niin isätön lapsi.
Löytyykö ketään, joka ollut tai on samanlaisessa tilanteessa?
En mene aborttiin, se pois suljettu jo.
Hämmentää ja paljon, ei oikein tiedä mitä ajatella!
Löytyykö ketään, joka ollut tai on samanlaisessa tilanteessa?
En mene aborttiin, se pois suljettu jo.
Hämmentää ja paljon, ei oikein tiedä mitä ajatella!
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000016287673
Itse jäin heti synnytyksen jälkeen yksin ja täytyy sanoa ettei se helppoa ollut mutta päivääkään en pois antaisi. Eka vuosi oli tosi raskas mut nyt kun poika on jo 5v niin elämä hymyilee ja se "oikeakin" on löytynyt. Mun neuvo on (jos sellasta kaipaat) että ota apu aina vastaan jos sitä on tarjolla ja valitse seuraava mies tarkkaan koska jos jotain ikävää käy niin siitä et kärsi yksin sinä. Mutta täytyy sanoa et rohkea olet jos yksin jäät ja tosi paljon tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
jäädä heti synnytyksen jälkeen yksin,miten sitä jaksaa olla pienen vauvan kanssa ihan kahestaan...?
jos saan kysyä,oliko lapsen isä mitenkään kuvioissa...?
kamalaa tollanen.
onneksi elämä nyt kuitenkin hymyilee...=)
Sinä raskauden puolivälissä kävi ilmi ettei lapsen isä halunnut lasta vaikka asiasta oli keskusteltu kun tulin raskaaksi. Hän kuulemma ei tiennyt mitä halusi kun vasta kun abortti oli liian myöhäistä tehdä (enkä olisi sitä tehnyt vaikka olisin voinut!). Tiesin että hän lähtee jossain vaiheessa mutta vasta synnytyksessä huomasin ettei häntä todella kiinnosta koko "juttu". niinpä sanoin että tervemenoa vaan jos et pysty vastuutas kantamaan ja kauhukseni hän lähti. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen (yllätys,yllätys =) ) jota kesti vuoden. En paljoa muista siitä ajasta muuta kun että yritin tosi kovasti olla "normaali" äiti ja nyt kun katson poikaani niin taisin onnistua kun hän ei ole kärsinyt siitä. Täytyy tosiaan todeta etten nyt ymmärrä miten jaksoin sillon yksin....mutta kai sitä tekee mitä tahansa lapsensa takia :) Nykyään en ole tekemisissä poikani isän kanssa kun ehkä 2kertaa vuodessa puhelimitse eikä poikakaan häntä "isäksi" miellä vaikka käy isän vanhemmilla joka toinen viikonloppu yökylässä. Isovanhemmat ovat hänelle tärkeämpiä kuin isä mutta sen ymmärtää kun ei isää näy juurikaan. Että sellanen stoori mulla,mut nyt kaikki hyvin :) ihana mies.onnellinen poika, pieni 2kk vanha tyttö ja minä ONNELLISENA!!!! ETTÄ PAISTAA SE AURINKO RISU KASAANKIN!!
ensimmäiseni kannoin synnytin ja kasvatin yksin, ja abortti ei käynyt mielessäkään minullakaan. sanon vain, että ei se maailman loppu ole, mutta apua kannattaa ottaa vastaan ja pyytää häpeilemättä. helppoa se ei ole yksin, mutta kyllä niinkin pärjää, jos niin päättää. itsellä nyt jo asiat kuitenkin paremmin, toinen tulossa ja mies vierellä.. toivotan sinulle paljon voimia tulevaa varten, ja muista ettet ole koskaan yksin..
Minulla tilanne on se että lapsi oli minulle todella toivottu, mutta en enää seurustellut siinä vaiheessa miehen kanssa kun positiivisen testin tein. Minulle oli jo heti selvää että pärjään yksin ja onhan ne hyvät ystävät olemassa.
Vielä en ole lapsen isälle kertonut ja aionkin kertoa vasta rakenneultran jälkeen, kun tiedän että kaikki on varmasti hyvin, jos on.
Minulla eräs ystävä tarjoutui tulemaan mukaan synnytysvalmennukseen ja synnytykseen, mutta en halua menen mieluummin yksin. Kyllä sitä yksinkin pärjää ja varsinkin kun tietää että saa sitten sitä tukea hyviltä ystäviltä.
minulle toinen tulossa ja yksin odotan (yksin olen ollut myös esikoisen kanssa joka kesäkuussa vuoden,la lokakuussa.varmasti tulen olemaan väsynyt mutta eiköhän se siitä :)