Kun menin yläasteelle, olin luokaltani ainoa ihminen, jota haukuttiin kehitysvammaiseksi. Minulle oli kuulemma ihan turha puhua, koska "tuo kehitysvammainen" ei kuitenkaan ymmärtäisi mitään. Koko yläasteen ajan olin vammaisen maineessa. Lisäksi isäni oli minulle noihin aikoihin (ja vähän aikaisemminkin) hyvin inhottava. Hän huusi kotona aggressiivisesti ja kysyi 3-6 kertaa peräkkäin "Ymmärsitkö?". Sitten alkoi lukio. Sain sieltä yhden kaverin, joka oli ensimmäisen vuoden ajan hyväkäytöksinen, mutta muuttui lukion loppua kohden minua alas pistäväksi. Hän myös mainitsi joskus "tyhmyydestäni". Sitten lukio loppui ja pääsin ylioppilaaksi. Sain uudesta opiskelupaikastani uuden kaverin, joka aliarvioi ja väheksyy minua rankemmin kuin kukaan aiempi kaverini. Naurahtaa jokatoiselle jutulleni ja sanoo, että minä en välttämättä ymmärrä, vaan minä kuvittelen. Kuvittelen hänen mukaansa kamalasti asioita. Jopa ihan yksinkertaisiakin asioita. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ketään ihmistä, jonka seurassa voisin olla rentoutuneesti. Välit äitiini ovat huomattavasti viilentyneet eikä hän jaksa välittää kenestäkään enää. Olen ihan ypöyksin. On sellainen olo, ettei jaksaisi millään. Olisiko parempi, jos kesän aikana nukkuisin pois... ei kai, mutta jotenkin pelottavaa etten voi turvautua kehenkään. En enää edes omaan äitiini. Eikä tuo kaverinikaan ole 'ystäväni' lähimaillakaan. En jaksa tulla aliarvioiduksi, ala-arvostetuksi. Pitäisi luultavasti viettää koko loppuelämä yksin, niin ei tulisi loukatuksi näin paljoa.
Tällaiseksi koen itseni
Johanna06
312136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ystävä kaltaisellesi ihmiselle. Olet varmasti, huonoista kokemuksistasi johtuen, kypsempi ja fiksumpi kuin muut ikäisesi. Suosittelisin, että etsisit jonkun kirjeenvaihtopalstan tms. josta löytyy henkilöitä, jotka ovat kokeneet koulukiusaamista yms. ja joilla on ymmärrystä elämään. Itseänikin on koulukiusattu, mutta jääräpäisyyteni takia olen raivannut itselleni tietä ja päättänyt, että myös minulla on oikeus hyvään elämään. Toisaalta omalta kohdaltani voin sen verran sanoa, että omat vanhempani ovat aina kannustaneet minua, joten se on luonut tiettyä perusturvaa.
Ilmiselvästi tarvitsisit jonkun läheisen ystävän elämääsi, joka ymmärtää sinua ja haluaa oikeasti olla kaverisi. Meitä yksinäisiä on niin paljon ja silti olemme yksin? Se kummastuttaa joskus.
Voisin varmaan joskus kokeilla...
olisin mielelläni ystävä sinunkaltaiselle ystävälle...itseäni haukuttu myös yksinkertaiseksi ja tyhmäksi ja olen ollut koulukiusattu monta vuotta...olen nyt parikymppinen tyttö ja kamut tuntuu vaa käyttävän hyväksee...=/ mist päi oot? ois ihan kiinnostava tutustua...
On niin kireä aikataulu. Mutta vaikka touhua riittää, se ei ole vienyt pois arkuuttani vieraiden ihmisten seurassa.
Kiitos kuitenkin ehdotuksesta!
No miten yksinäisyys voi sinulle olla ongelma jos et ehdi tutustua kehenkään...varmasti tuolla asenteella saat aina ollakin yksin.
"En ehdi tutustua kehenkään"
"Ehdin olla niiden ihmisten kanssa jotka eivät pidä minusta"
"Ehdin kuulla kuinka ne sanovat minua tyhmäksi ja ehdin olla heidän kanssaan mutta valitettavasti en ehdi tutustua kehenkään muihin".
Mitähän tässä taas pitäisi ajatella?
yritä parastani, vaan vaivun liian helposti itsesääliin. Tiedetään... :/
Jos sä sitten vaan olet niin idiootti, kun kukaan ei sinusta piittaa :-/
Kuulostaa vittumaiselta, mutta niin se vain joskus on.
Parasta kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja odotat yhtä tyhmää tallaajaa kuin itse olet ja tehän voittekin sitten ystävystyä.
Jos se tosiaan on tyhmä. Ja vähän kehitysvammainenkin.
Kauniit ihmiset eivät joudu olemaan yksin vaikka olisi pikku-pikku-kehitysvammakin. Pelkkä tyhmyyshän ei haittaa yhtään mitään.
Rumia kartetaan muutenkin ja jos ne ovat vielä tyhmiäkin, niin... eläpä siinä sitten loppuelämäsi, ulos et kehostasi pääse.
Ei varmaan kannata pistää hirveesti painoa sille mitä on joskus yläasteella saannut kuulla. Eivät taida sen ikäiset kakarat olla kovin tarkkoja siitä miksi kutsuvat ketä.
Tuohon "tyhmyyteen" vois tietenki vaikuttaa kiinnostuksen kohteet ja sellaset. Jos sä harrastat balettii ja kaveris romurallia(ok, hölmöt esimerkit), niin varmaan voi vaikuttaa toisen silmään tylsältä.
Nöyrä, selkärangaton paska olet! Anteeksi nyt vain, mutta tarviiko aina alistua olosuhteen armoille? Ajattelumallisi "jos joku haukkuu jotakin, se on merkki siitä, että tuo toinen on todella ansainnut haukut" on aivan perseestä. Oikein syvältä sieltä, aivan kuten itsekin taidat olla. En kaipaa kommentteja ihmisiltä, jotka eivät kykene ajattelemaan edes perusasioita selkeästi. Sellaiset kommentit ovat täysin samaa tyhjän kanssa. Jo nimimerkkisikin kertoi sen, ettei sulla ollut tähän yhtään mitään lisättävää... Kiitos paskanjauhalle parhaasta yrityksestään.
No toki voit jatkaa samaa rataa, jos uskot, että onnistut, mutta eikö kokemuksesi ja kertomuksesi pohjalta ole mennyt aika huonosti? Jos et ihmissuhteissa onnistu ja monet sinua tyhmäksi sanoo, niin kannattaa katsoa peiliin, missä mättää. Niin se vain on vaikka tuntuukin vittumaiselta ajatus että itsessä voi olla 'ehkä' vikaa. Toki kannattaa aina jatkaa etsimistä, ehkä joku 'todella' kiinnostuu, jos kemiat synkkaa...
No niin. Monestihan ne idiootit saavat juuri ystäviä/kavereita, koska tyhmyys yhdistää ihmisiä tai no oikeastaan kysymys on siitä, että ne tyypit tarvitsevat sitä joukkoa ja ovat sosiaalisia, vaikka muuten olisivatkin "täysiä idiootteja".
Tuo sanonta, että vikaa on yleensä kummssakin osapuolessa ei välttämättä/yleensä pidä paikkaansa. Toisen ei tarvitse tehdä mitään ja silti toinen on kimpussa, mutta yleinen käsitys tietysti syyllistää molemmat.
Kannattaapi alk.kirjoittajan pyrkiä välttämään niiden ihmisten seuraa, jotka tuovat ongelmia ja pyrkiä niiden seuraan, joista ei seuraa ongelmia.
...tuo koko teksti oikeastaan. Kerrankin tähän ketjuun tulee täysjärkisiä viestejä! "Kukaan ei riitele yksin" ja "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ovat ainoastaan idioottien hokemia, koska monet ihmiset purkavat omat ongelmansa jonkun täysin ulkopuolisen niskaan.
Mistä tuo kehitysvammaiseksi haukkuminen sitten johtuu? Onko sun ulkonäössä jotain silmiinpistävää? Puhutko sekavasti, oletko jotenkin erikoinen? Pukeudutko erikoisesti, käytätkö silmälaseja? Mikä syy sun mielestä? Mistä nuo tyhmyys jutut johtuvat?
Ihan aluksi kun menin yläasteelle, olin paljon vapautuneempi, koska en tiennyt minkälaista pohjasakkia siellä on myös. Aloin tsoukilla haukkumaan erästä poikaa meidän luokalla ja minulle selvisi vähän ajan päästä, että tuo kyseinen poika olikin (hitto soikoon!) meidän luokan suosituin. Tungin hänelle puhuessani aina väliin lauseen: "Ja koska sulla on isokokoinen pää, mutta vähäpoimuttuneet aivot...". Kuulostaa ilkeältä, mutta sanoin sen sellaisella äänellä etten tarkoittanut sitä tosissani. Síitä lähtien olin luokkani silmissä "kehitysvammainen". Ei olisi kannattanut heittää noin ronskia huumoria, mutta enhän minä sitä voinut tietää etukäteen... Luulen, että jos en olisi tehnyt niin, olisin päässyt pälkähästä. Kukaan ei olisi haukkunut tyhmäksi... luultavasti. Siitä se kaikki alkoi ja sitä keksimää "lempinimeä" jaksettiin muistella. Koko yläasteen ajan! Jotenkin loukkaavaa tuollainen piinaminen muutamasta huonosti harkitusta lauseesta.
No jjoo...en yhtään ihmettele, että sulla ei ole ystäviä...
Pilkka osuu omaan nilkkaan
Kieltämättä aika oudon lauseen sait rakennettua sille tyypille.
Yleensä ongelmat tulevat ilman, että niitä tarvitsee aloittaakaan.
Ongelmasi voi olla siinä, ettet tarpeeksi hyvin mieti mitä sanot vaan päästät niin sanottuja "sammakoita" suustasi. Sen seurauksena ihmiset pitävät sinua tyhmänä ja yleensä ne "tyhmemmät" yksilöt eivät osaa pitää niitä ajatuksia vain omien ajatusten tasolla vaan lausuvat asiat ääneen (jos tarkoitus ei ole sitten pakolla loukata sinua).
Minä jo ajattelin, että jokin syy siihenkin on oltava. Sä ns. leikilläsi sanoit ohimennen poikaa isopäiseksi, pieniaivoiseksi ja mitä lie muuta. Sitten muut ns. leikillään alkoi sanomaan sua vammaiseksi ja tyhmäksi. Mietis nyt vähän. Sä tilasit jotain ja sait tilauksesi perille.
Ei olisi tarvinut varmaan tilata sitä... Olisi voinut toimia erilailla, koska moraalittomat sonta-aivot 'kostavat' kaiken kymmenkertaisesti takaisin ja oikein porukalla! ('kostavat'= toistan jälleen kerran, se oli vain huumoria)
No mua sano kans yks tyttö ala-asteella täipääksi koska mulla oli "normaalia" pitemmät hiukset... siitä eteenpäin mua kiusattiin koulussa 7vuotta. ja noinki pienen jutun takia se paisui aivan äärettömyyksiin. missähän vika?, varmaan lasten vanhemmissa tai jossain koska lapset on pahoja vaikka eivät edes itse sitä tajua
Kiusanhenkiä on monen kaltaista. Itse pääsin kiusaajista jo eroon kunnes sama kamaluus elämässäni alkoi uudestaan täysin tyhjästä ja elän todellakin yksin ja kiusaaminen jatkuu edelleen. Neuvoisin etsimään sen kaikin puolin mielekkään kumppanin ja vetämään hänen kanssaan samasta narusta. Suomen kaltaisessa paikassa kiusaaminen ja kilpajuoksu on vain ajan tuhlausta. Kiusaajat useimiten voivat itse huonosti tai ovat hyvin lapsellisia.
heh... Tuntuu siltä, että kiusaajissa on kumpiakin mainitsemiasi piirteitä :D
"Neuvoisin etsimään sen kaikin puolin mielekkään kumppanin ja vetämään hänen kanssaan samasta narusta"
Voi miten kauniisti sanottu! :)
mutta olen siitä jo selvinnyt. Minä sain myös epämiellyttävän lempinimen ja sekin oli täysin "vahinkolaukaus" henkilöltä joka sen keksi, mutta kun toiset huomasivat miten reagoin tuohon kyseiseen lempinimeen sai juttu ns. tuulta alleen ja siitä lähti koko yläasteen kestävä nimittely. Jossain vaiheessa hyväksyin tuon nimen ja ymmärsin, että jos en itse reagoi siihen hypimällä seinille, heillekään se ei ole haukkumanimi. Vieläkin jos nään vanhoja koulukavereita he kutsuvat minua tällä nimellä eikä se tunnu enää pahalta.
Ymmärrän kyllä, että en minäkään kuitenkaan pystyisi tuohon kehitysvammaiseen suhtautumaan yhtä hyväksyvästi...ikävää että siitä on tullut sinun kohdallasi se sana, jota toiset käyttävät saadakseen sinut kihisemään... niin loukkaavaahan tuo on.
Kirjoitit myös tuossa ettei sinulla ole aikaa tutustua kehenkään... Miksi on näin? Toisinaan kiire on itseaiheutettua ja hyvä tekosyy olla kohtaamatta asioita, jotka pelottavat.
Mielestäni joidenkin henkilöiden vastaukset sinulle ovat todella ilkeitä ja he itseasiassa jatkavat sitä samaa kiusaamista.
On totta, että omalla käytökselläsi saatat karkoittaa toiset pois, mutta asiat voi sanoa nätimminkin! Itse olin aikaisemmin hyvin arka ja olen vieläkin jonkin verran epävarma omasta kelpoisuudestani tähän yhteiskuntaan, mutta pienin askelin ja ennenkaikkea itsensä hyväksymisenä sellaisena kuin olen, on vienyt minua elämässä ja itsetunnossa aimo harppauksen eteenpäin.
Oletko koskaan käynyt keskustelemassa kenenkään ammattihenkilön kanssa näistä asioista? Itse jouduin siihen pisteeseen tässä pari vuotta sitten kun sairastuin vakavaan masennukseen. Itselläni se oli kova paikka koska en voinut hyväksyä sitä, että olen todellakin riipuvainen toisesta ihmisestä ja hänen avustaan. Mutta onneksi nielin ylpeyteni ja raahauduin sinne lääkäriin ja sitä kautta psykologille. En ehtinyt käydä kylläkään kovin montaa kertaa siellä, mutta nekin käynnit jo auttoivat minua näkemään asioita toiseltakin kannalta.
On todella ikävää, että välit vanhempiisi ovat myös tulehtuneet. Osaatko itse sanoa mistä kyseinen asia voisi johtua? Miten itse reagoit heidän tekemisiinsä ja sanomisiinsa? Reagoitko tunteella räjähtäen vai vaikenetko? Kapina toisinaan heittää lisää vettä myllyyn ja aiheuttaa lisää sanomisia. Vaikeneminen myös toisinaan tulkitaan ylimielisyydeksi ja koetaan toisinaan myös tyhmyydeksi...? Niin me olemme todella outoja tapauksia me ihmiset! Kaikissa on joku ns.vika ainakin toisten mielestä....
Sinulla saattaa olla jo valmiiksi sellainen asenne, että oikein etsimällä etsit ja tutkit jokaista sanaa mitä toinen sanoo. En sano näitä asioita pahalla, vaan itse tutkin ja analysoin toisten sanomiset, siitä kyllä olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon, koska olen ymmärtänyt ettei jokaisen sanomisen analysoinnista tule muuta kuin pää kipeäksi.
Elämä on opettanut empaattiseksi ja omien vaikeuksieni kautta olen oppinut näkemään elämää monelta kannalta. Enkä aio enää alistua siihen, että minua tallataan jalkoihin, minä pystyn jo iloitsemaan siitä että saan olla minä ja jos en jotain miellytä se ei ole minun ongelmani. On aivan mahdotonta miellyttää kaikkia ihmisiä...
En osaa muuta tähän nyt kirjoittaa mutta minusta olisi kyllä mukava kirjoitella sinun kanssasi, jos sinä vain siihen uskaltaudut.
[email protected]
Sulle viestejä tullut. Minusta tuntuu hiukan ristiriitaisuutta asioissasi, kuten moni varmaan huomannut kommenteistasi! Ehkä Sun identtiteettikriisi, aikuistuminen viel kesken? Mulle tuli semmonen tunne. Pyysitkö koskaan anteeksi pojalta jota kerroit vain piloillasi haukkuneesi? Ja mites välit vanhempiin, etkö voisi itse tehdä aloitetta suhteiden korjaamiseksi? Ehkä myös pitäsi toisinaan harkita mitä itsekullekkin sanoo ja sit myös anteeksipyytäminen kuuluu osana ihmisen elämään. Et kerkiä tutustua uusin ihmisiin kun Sulla niin kiirehommia. Ehdit kuitenkin valittaa/muistaa menneitä? Hiukan yli lyö tuo asetelma! Eikä tää ole loukkaus vaan toteamus. Ehkä Olet äkkipikainen luonne tai ylireagoit liian voimakksti. Elämäs pitää mennä eteenpäin, mutta jos menneisyys noin paljon vaivaa, niin hae ammattiapua jotta voit työstää ongelmiasi ja jatkaa/aloittaa puhtaalta pöydältä. Hyvää Jatkoa!
vaan olen ikuinen empijä. Siksi ei kavereitakaan ole kovin paljoa.
Et tainnut ymmärtää tuota haukkumis-kertomukseni ideaa, vaikka luitkin kaikki viestit läpi! Se, mitä yritin sanoa siinä, oli juuri nimenomaan se että MUUTAMASTA huonosti harkitusta lauseesta haukutaan koko yläasteen ajan. Jos sanoisit itse jollekin esim. vaikkapa yhden lauseen, et varmaankaan odottaisi että se tulisi tuhatkertaisena takaisin? Ja varmaan myös ymmärrät, että jos niin kävisi, se ei olisi enää REILUA. Jokainen sanoo/heittää ajattelemattomuuksissaan typeriä yksittäisiä lauseita. Niistä ei pidä mielestäni rankaista kolmen vuoden kiusaamisella! Se ei ole mikään sopiva "opetus" siihen asiaan... Jos niin väität, on sinulla moraalikäsitykset hukassa.
Sitten tuosta identiteettikriisistä. Voi olla, etten ole vielä (kohta) 20-vuotiaana löytänyt itseäni, mutta se asia ei liity mitenkään minun ja äitini väleihin. Kohtelen äitiäni asiallisesti ja korrektisti, mutta hän sen sijaan raivoaa todella todella helposti. Taitaa olla hänellä jokin keski-iän kriisi tai vastaava...
Yhden pointin löysin kuitenkin tekstistäsi, voin ilokseni todeta. On todella ristiriitaista että haluan ystäviä/ystävän (yksikin riittää), mutta toisaalta täällä sanon, ettei ole aikaa sellaiseen. Tarkoitin tuolla sanomisellani kuitenkin vain kesälomaa. Kesälomalla en ehtisi, mutta sen jälkeen kyllä! Valitin ikäänkuin etukäteen.
Mutta kiitos arvailuista ja vaivannäöstä viestin kirjoittamiseen.
En suoraan sanottuna jaksanut lukea koko viestilistaa läpi...
Mutta jos olet ylioppilas, ethän silloin VOI olla mikään tyhmä!
Sinulla on yksinkertaisesti vääränlaisia kavereita. Oikea ystävä ei kritisoi niin, että siitä tulee pahamieli. Oikea ystävä on tukena ja turvana ja auttaa eteenpäin vaikka olisi vaikeaakin.
Itse olen jo "vanhempi", mutta olen täältä netin kirjeenvaihtopalstoilta saanut sellaisia kavereita, joiden kanssa voi huoletta vaihtaa mielipiteitä. On mukava kirjoitella ajatuksiaan, kun tietää ettei toinen ihan vähästä loukkaannu ja vastaavasti jos kaveri joskus "marmattaakin" pahaa mieltään, ei se ole mitään henkilökohtaista.
Toivottavasti löydät "oikeita" ystäviä elämääsi. Älä vietä aikaasi sellaisten henkilöiden seurassa, jotka väheksyvät, aliarvioivat sinua tai pahoittavat mielesi!
Kiitos kannanotostasi.
Olen kanssasi samaa mieltä!
"Parempi olla yksin yksin kuin kaksin yksin"
Minulla on eräs kaveri, jonka seurassa olen aina yksin! Ja tämä ei johdu siitä, että olisin jotenkin yliherkkä, vaan tuo kaverini SELVÄSTI lakkaa kuuntelemasta ja SELVÄSTI aliarvioi (jos pistäisin nauhalle keskustelumme sanat, jokainen olisi samaa mieltä asiasta).
vielä löydät niitä oikeita ystäviä. Heivaa yli laidan kaikki ne jotka eivät arvosta sinua. Voihan olla että heidänkin mielensä muuttuu, kun tajuavat mitä menettävät ( eli sinut)!
Joo, tuttu juttu sun kohdalla. Jos haluut mailata, niin kiinnostusta olis!