Sitä pitää olla niin pelokas? Olen jo monta vuotta ajatellut vain sinua. En pääse kai siitä yli koskaan. Olen yrittänyt rakentaa ihmissuhteita muiden miesten kanssa, mutta kaikista puuttuu se jokin mikä on sinussa. En ymmärrä miksi sallin itselleni tämän kissa-hiiri leikin ja miksi en voi käsittää sitä, että sinä et taida kokea samoin. Pelkään ja jännitän sinun vastaustasi, jota et ole suoraan minulle sanonut. Niin annat kovin ristiriitaisia viestejä. Mitä sinä pelkäät/jännität? Vaikka ulkoisesti esität kovin itsevarmaa, silti koen että sinä pelkäät. Olen käsittänyt, että jotakin sinäkin jännität, mutta mitä?? Minuako? Miksi ihmeessä! Niin olen minäkin kenties ollut aikalailla "jääprinsessa", mutta se johtuu epätietoisuudesta ja niistä menneisyyden haavoista, joita varjelen viimeiseen asti enää uudelleen aukeamasta. Uskoisin sinun huomanneen, että en minä oikeasti ole niin "kova" kuin mitä ehkä olen antanut ymmärtää, olen todellakin paljon haavoittuvaisempi ja herkempi. Mutta se kaikki mikä kuuluu menneisyyteeni on kasvattanut minua ihmisenä ja siinä sivussa olen rakentanut sen suojamuurin sydämeni ympärille. Ikävä kyllä se muuri on vaan rakennettu niin, että sisään pääse moni murhe, mutta ulos ei sitä pienintäkään. Olenkin sinulle kiitollinen siitä, että olet jaksanut kuunnella murheitani. En minä niitä kaikille pysty kertomaan. Anteeksi etten ole sitä sinulle ymmärtänyt kertoa, kuinka paljon kuitenkin luotan sinuun kaikesta huolimatta. Ehkä silloin ymmärtäisit kuinka tärkeä olet minulle.
Kun sinua katsoo silmiin voisin vaikka lyödä pääni vetoa, että näen niissä kuitenkin jotain hellyyttä. En uskalla sen varaan jäädä, koska vaikka sanotaankin, että silmät ovat sielun peili, pelkään. Pelkään sitä, että sinä vain pelkästä kohteliaisuudesta olet seurassani, kun et kehtaa pois paikaltakaan paeta. Niin miksi ihmeessä? Vai onko kyse silkasta seksistä? Niin minä kyllä sitäkin haluan, mutta haluaisin päästä myös sinne sydämeen aitiopaikalle.
Minä haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin, haluaisin olla osa sinun elämääsi, en pelkkä "pahan"? päivän-tuttu.
Minä haluaisin jakaa kanssasi ilot ja surut, haluaisin kuunnella kun sinulla on murheita ja myötäelää niissä kanssasi, haluaisin iloita kun on aihetta iloon. Niin sellainen minä olen, mutta millä ihmeellä saisin sulatettua sen muurin minkä olet rakentanut varjelemaan sydäntäsi? Minä olen korviani myöden rakastunut sinuun, enkä sille mitään voi.
Toivoisinkin sinun minulle suoraan sanovan sen, mitä sinä minusta todella ajattelet. Silloin saisimme loppumaan tämän vuosia kestäneen piinan, ehkä saisin alkaa tekemään surutyötä sydämeni kanssa, mutta sekin olisi helpotus, piste tälle kaikelle. Minulla alkaa voimavarat loppumaan tähän ainaiseen epätietoisuuteen. Olenhan minä sitä sinulta jo jokusen kerran kysynytkin, mutta vastauksesi ovat olleet mielestäni kuitenkin sen verran epäsuoria ja kierteleviä, että en ole niistä uskaltanut tulkita juuta enkä jaata.
Tiedän, että nyt kaikki pohtivat päänsä puhki ja seuraavaksi toteavat, että tämä sama "tarina" pätee moneen muuhunkin. Näin iloissa ja suruissa sitä löytää ja ehkä tietoisesti tai tiedostamatta etsii niitä samaistumisen kohteita. Olkoonpa tämä viesti nyt kaikille niille rakkaille ystävillemme, jotka tietävät toisen ihastuksesta (sinä kyllä tiedät), mutta eivät jostain syystä uskalla omia tunteitaan toiselle suoraan paljastaa. Vaikeaahan se on sanoa oli tunteita tai ei, mutta se helpottaisi monen ihmisen elämää. Minun ainakin! Ja vaikkapa et olisikaan varma toisen tunteista ja sinulla niitä itselläsi on häntä kohtaan, niin toivon sydämeni pohjasta, että hänelle ne jotenkin ilmaiset niin että hänkin ne ymmärtää. Niin paljon on väärinkäsityksiä...
with All my love =)
Kun sinua katsoo silmiin voisin vaikka lyödä pääni vetoa, että näen niissä kuitenkin jotain hellyyttä. En uskalla sen varaan jäädä, koska vaikka sanotaankin, että silmät ovat sielun peili, pelkään. Pelkään sitä, että sinä vain pelkästä kohteliaisuudesta olet seurassani, kun et kehtaa pois paikaltakaan paeta. Niin miksi ihmeessä? Vai onko kyse silkasta seksistä? Niin minä kyllä sitäkin haluan, mutta haluaisin päästä myös sinne sydämeen aitiopaikalle.
Minä haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin, haluaisin olla osa sinun elämääsi, en pelkkä "pahan"? päivän-tuttu.
Minä haluaisin jakaa kanssasi ilot ja surut, haluaisin kuunnella kun sinulla on murheita ja myötäelää niissä kanssasi, haluaisin iloita kun on aihetta iloon. Niin sellainen minä olen, mutta millä ihmeellä saisin sulatettua sen muurin minkä olet rakentanut varjelemaan sydäntäsi? Minä olen korviani myöden rakastunut sinuun, enkä sille mitään voi.
Toivoisinkin sinun minulle suoraan sanovan sen, mitä sinä minusta todella ajattelet. Silloin saisimme loppumaan tämän vuosia kestäneen piinan, ehkä saisin alkaa tekemään surutyötä sydämeni kanssa, mutta sekin olisi helpotus, piste tälle kaikelle. Minulla alkaa voimavarat loppumaan tähän ainaiseen epätietoisuuteen. Olenhan minä sitä sinulta jo jokusen kerran kysynytkin, mutta vastauksesi ovat olleet mielestäni kuitenkin sen verran epäsuoria ja kierteleviä, että en ole niistä uskaltanut tulkita juuta enkä jaata.
Tiedän, että nyt kaikki pohtivat päänsä puhki ja seuraavaksi toteavat, että tämä sama "tarina" pätee moneen muuhunkin. Näin iloissa ja suruissa sitä löytää ja ehkä tietoisesti tai tiedostamatta etsii niitä samaistumisen kohteita. Olkoonpa tämä viesti nyt kaikille niille rakkaille ystävillemme, jotka tietävät toisen ihastuksesta (sinä kyllä tiedät), mutta eivät jostain syystä uskalla omia tunteitaan toiselle suoraan paljastaa. Vaikeaahan se on sanoa oli tunteita tai ei, mutta se helpottaisi monen ihmisen elämää. Minun ainakin! Ja vaikkapa et olisikaan varma toisen tunteista ja sinulla niitä itselläsi on häntä kohtaan, niin toivon sydämeni pohjasta, että hänelle ne jotenkin ilmaiset niin että hänkin ne ymmärtää. Niin paljon on väärinkäsityksiä...
with All my love =)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vaikea enää uskoa mistä joku voisi löytää syytä kiertelevään kaarteluun enää, kaiken kuraisankin kuljailun jälkeen, joiden jäljetkin on siivottu aran skitsoilevasta mielikuvituksesta. On olemassa niin sanottu intiimiyskin ihmisellä. Sillekin arvoa kiitos.
Tilaa on sinulle ollut ja on jatkuvasti, mutta virtuaalitodellisuudessa ei oikein enää enemäpää. Täytyy todellakin tulla sykkimään itsenänsä todellisuuteen ja ottaaa tilansa, eikä omin toimin häivyttää jatkuvasti tarjolla olevaa.
häivyttää jatkuvasti tarjolla olevaa??? Niin et sinä kyllä jatkuvasti tarjolla ole ollut! :)
Ei kyse nyt ole siitä ettenkö ole todellisuudessa oma itseni, jokaisella on vain omat peikkonsa kaapissa.
olen hämmentynyt siitä miten sanat ja teot eivät kohtaa? Mistäköhän moinen?
Toki annan arvoa intiimiydelle, tämä kirjoitus ei todellakaan ole mikään paljastuksien paljastus vaan samaa tusina kamaa kuin muutkin täällä kirjoitetut viestit. Tämä sama sopii niin moneen ihmiseen ja niin moniin tilanteisiin.
Väsyneenä ja "tuskissaan" sitä toisinaan tulee "ylilyöntejä", mutta here i am again kutakuinki järjissäni, kait? Entäpä itse? jokin syy sinulla oli vastata tähän? Mutta mikä? Uskallatko vastata? Se ei pelaa joka pelkää ;)
Mistäs muuten tiedät onko tämä juuri sinulle? ;)
Etpä voi täysin varma ollakkaan, niin virtuaalitodellisuus, näinhän se on....
sitten mun kirjoitus. Mä en ole näitä omia pitkiä raapustuksia tänne kirjoittanut pitkään aikaan. Tänään aamulla viimeks olen jättänyt sulle viestejä koskien tapaamistamme.
Nyt on tullut ihan pirusti väärinkäsityksiä näistä virtuaalipuolen toimista. Mulla ihan oikeasti meni oma aikansa käsittää koko kuvio. En tajunnut siitä ekasta viestiketjusta lukea olennaisia sanoja. Skippasin ne kerta toisensa jälkeen jonain heittoina, ja sitten keskityin tekemään selkoa jostain muista oireyhtymistä. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että en tule sitä sinulta enää tiukkamaan ja ahdistelemaan. Kun silmämme kohtaavat, haluan kohdata SINUT. En sitä ihmistä, jota en täysin ymmärtänyt vielä jokunen aika sitten. Mä se tässä olen skitsoillut!!!
Ja todellakin olen jo pari päivää sykkinyt todellisuudessa, yöllä kahden maissa viimeinen palanen loksahti kohdilleen. Tulen siis illalla sinua vastaan. Toivottavasti sä et pure... tää kaikki nyt vei multa tajuta oman aikansa.
..kerro lisää?
mitä haluat haluat lisää tietää...
Illalla?
kun vaan sopii. Koko juttu mennyt jo ihan liian överiksi? Mistä tiedän, että se olet juuri SINÄ?
kertosit jotain josta voisin tietää että olen minä :)
juttuihin. Ei vaan jaksa. Jos sä muka tiedät mut, heitäpä se tiskiin. Muuten tämä on tässä.
MIES?
oletko?
Tänään ennen klo 17.00. Keinussa, siinä samassa josta olet minut joskus noukkinut mukaasi ;)
NO kelle tää nyt oli?
tämä virtuaalitodellisuus on ;)))))))))
Et voi olla täysin varma mikä viesti on keneltäkin ja kuka on kuka... Siksi tänne on helppo tälläisen pohdiskelijankin kirjoitella ;)
Itselläni ei ainakaan ole mitään tietoa ei edes epäilyksiä näiden viestien kirjoittajista....
The show must go on? Menee jo aivan naurettavaksi. Olen mä sua lähestynyt ihan oikeassakin elämässä, kieltämättä epäsuorasti. Itse vaan heität jotain liirumlaarumeja just siellä reality puolella. Olisitko muka myöntänyt näitä "keskusteluita" jos olisin suoraan kysynyt.
Mutta eipä silti, mä tein jotain niin äärettömän anteeksiantamantona tuossa toissayönä, että jos tästä typerästä virtuaalipaskasta nyt vihdoinkin siirtyisimme ihan ihkusti naamakkaislinjalle? Ota vaikka koivuniemen herra mukaan. Saat luvan kanssa lätkiä mua persuuksille! Ihan oikeasti, mä olen enemmän kuin pahoillani urkkimisestani. Vaikka tarkoituksena oli ainoastaan ymmärtää paremmin.
Mä olen mokaillut tässä nyt kiintiön täyteen, että voisitko soittaa mulle/tulla mulle? Ethän sä edes vastaa mulle...
Sitä paitsi, mä kyllä kävin luonasi eilen...
Tosi yllättävä hymiö. Eiköhän tämä ala olemaan tässä. Jos vielä haluat minut (töppöilystäni huolimatta) tule luokseni... Koska vastauksia ei ole tullut luuriini, pakko hoitaa tämän näin. Ei jaksa ei enää kiusata toisiamme. Eikä jaksais juuri puhuakaan. Voidaan keskittyä johonkin aivan muuhun, jookos?
en ole etsimäsi enkä luulemasi henkilö.... :)))))) näitä hymiöitä ehkä käyttää miljoona muutakin ihmistä!
Tsemppiä kuitenkin sun juttuihisi.
Näin selvyyden vuoksi mun luuriini ei myöskään ole tullut mitään enkä minä ole laittanut kenenkään luuriin viestejä... että semmosta...
enkä tiedä sun töppöilystäsi yhtään mitään...
Että jäitä hattuun ja luuri kauniiseen käteen jos haluat jollekkin jotain sanoa...edelleen tämä oli omien ajatusten "ääneen" pohtimista. Koska vaikka tiedänkin kyseisen henkilön täällä pyörivän en usko hänen niihin vastaavan...
ihan pervo! Vastaas nyt jo siihen puhelimeen...
Mä kuolen pian nauruun ja olis jo aika jakaa sekin kahden kesken :)
iltalääke ottamatta... ??? Mutta ei soi mun puhelin....
who outplayed and who? And darling, don't believe everything you read. Btw, I don't have to check any medication. It was fun to play with those themes anyway... :) I just knew the ropes which to pull the best!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Don't be dazed and confused. You seem to be full of negativity. Even though you've met your winner!
But I quess intimacy between you and me is out of the question. You didn't seem to realize who you are dealing with....that's just too bad. See you at the darkness...
Darknessin konserttiin. Sitä piti tuossa tarkoittaman :) Glamrokki on niin kivaa!
Hihhhhiiihh :-)))))))))))))
sitä sellasta uskalla tehdä.... ja vielä sun kanssas? Hmm...täytyy harkita, kunhan saan noi juustot myrkyt...ups.. siis tuotua sun söpön kuonosi eteen :b
myrkyt kiusoittelijasi eteen! *Karistelee samalla nukkumatin unihiekkoja simmuistaan* Katsotaan muuttuu meno ja meisinki julmaksi vai joksikin ihan muuksi?! Sitähän ei koskaan tiedä...
Tarinaa oli kivasti, mutta ei oikein auennut suhteen luonne. Onko kysymys yksipuolisesta tuneesta, vai ihan oikeasta suhteesta jossa on konkreettisesti tapahtunutkin jotain. Syvällistäkin kerrontaa, mutta tarina ei oikein aukea, mikä on kuvitelmaa mikä totta.
tunteellinen pohdiskelija. Mutta niin, joka sana mitä kirjoitin on totta, ei sen kummempia kuvitelmia...hieman hankala tilanne..enkä todellakaan aio siitä isompia paljastuksia tähän virtuaalimaailmaan tehdä ;)
tuo sama vaikka hänen sähköpostiinsa niin voit saada vaikka ihan oikean vastauksen :)
ei sitten millään... hmm, niin ja enkä peikoltani uskalla ;)
Enkä oikeastaan tiedä oliko tarkoitus vain pohtia ns.ääneen omaa sekavaa päänuppia vai mitä, mut joo jokatapauksessa tää on tätä...
kiteytyy tässä viestiketjussa loistavasti! No, onhan tässä vaiheessa treenattu jo viikko :) Kun nämä kaksi tunteellista pohdiskelijaa tajuaisivat lopettaa kissa ja hiiri leikkinsä, tiedä millainen lopputulos siitä syntyisi ;)
Tää on tosiaan niin tätä itteensä...aika boring tapa kuitenkin purkautua, kun niita konsteja on muitakin...
Niin keinoja on monenlaisia :o)
Kerros mikä olisi oikea keino? Tai no joo älä kerro mä tiedän sen jo ;) Mutta siihen kidutukseen ei sydän enää jaksa lähteä mukaan, joutuu keräämään kuitenkin palat lattialta... Mä märehdin ja murehdin mieluummin täällä.
Hämmentävää on hämmentää soppaa jossa on monta hämmentäjää :o)
jääprinsessan pyllystä! Eihän se ole kivaa puikko pyllyssä itsekseen murehtia taikka märehtiä. Oikeastaan jääprinsessa on kisuli, joka väistelee ovelaa hiirulaista. Tällä hiirulaisella kun on ikävä omaa kisailevaa kisuliaan ;)
Hiirulainen odottelee loukussaan ja ihan ilman juustoa! Ota edamia mukaan ;)
Joku on muuten käynyt yön aikana potkaisemassa soppatykinkin kumoon! Aika paha mennä hämmentämään enempää hernerokkaa. Mutta siinä sopassa nyt olikin ihan liikaa sattumia seassa... Juusto kyllä kelpaisi!
Tää alkaa saada jo kohtalaisen skitsahtavia oireita....
No hullulla on aina hauskempaa, sillä on paremmat lääkkeet ;o)
No on se hyvä, että mä olen edes joskus käynyt kaupassa. Kaapissa kun on valo ja 500g edamia...(ja ihan muuten oikeesti)
Maistuis varmaan sullekkin? Tule hakemaan....
No tais sitten mennä sekin soppa hukkaan, vai? Mutta ootahan vaan kyllä mä aina yhden sopan saan aikaiseksi, se on mulle aivan luontaista ja sen verran spesiaali olen hämmennys hommissa.
hyvä kysymys tässä vaiheessa. Jaarittelija tai olinko mä hörhö tunteellinen hämmentelijä? Ei ota selvää, ei. Tämä lähtee pikapuoliin puimurikauppaan, ei tässä sydänlihakset jaksa tälläistä treeniä, huh huh...
Korjaa siis omasi pian pois kuleksimasta! Saat syöttää namisoppaa mulle oikeeeiiin isolla lusikalla ;)
Loukussa makoileva jyrsijä miettii; "taitaapa tuo mirri olla niitä "all mouth but no show" kiusottelijoita. Eikä ole varmaankaan kaukana totuudesta ;)
Mikäpäs tässä on noita puimuriesitteitä selaillessa. "ihan näpsäkkä malli tuossakin, pitäisiköhän koepolkaista...?" Kesä on jo kynnyksellä, saapahan hyvät kyydit, kenties...
Ei soppaa, juustoa ja voimatki alkaa loppumaan...
Tämä hiiri päättää siis kynäilynsä kaikkineen tähän. Misulle felineä tiedossa täällä, omin tassuin kun hipsuttelee. *suukko*
puimurioppaita ja kaikkee, ei taida tämä kissa sinne pellolle eksyä, ettei tule yliajetuksi :)
Vois tulla muuten ilimaaset trimmaukset.
juu sopasta ei tällä hetkellä tod. ole tietoa ja voimiakaan ei ole viime aikoina paljon näkynyt.
Taitaa jäädä felinet hiirulaiselle, kun tämä misu nappaa juustot omaan napaan....kun ei nyt ole hiiriäkään jolle sitä syöttää.
Vai, että ihan periaatepäätös...hmmm jassoo, voipi olla niinkin.... siitäpä sitten täytyy kaikenmaailman hiirulaisten ottaa selvää, mikä misulla mielessä....