Tuohon Leijonien alitajuiseen maalintekemispelkoon pääsee hyvin käsiksi, kun katsoo videolta heidän epäonnistumisiaan. Esim. Hentusen ilme epäonnistumisen jälkeen on aina tyytyväisen miehen ilme - muuten hän kyllä yrittää "harmitella " epäonnistumista. Aina kun Leijona keksii jonkun syyn epäonnistua - ettei tarvi uhmata ulkolaista tekemällä maali - niin hän käyttää sen kyllä tehokkaasti. Maali tehdään vain siinä tilanteessa kun ei ole tarjolla selvää epäonnistumisen keinoa. Tämä tietenkin tapahtuu alitajunnan tasolla niinä sadasosasekuntteina joina tehdään nämä "henkimaailman " ratkaisut.
Eräs ratkaisu tähän keinoon on löytää pelaajia joiden nälkä menestyä on suurempi kuin ulkolaisen alitajuinen pelko. Sitä vaan ihmettelen, että tämä pelko jostain syystä tarttuu myös NHL- pelaajiin - - ainakin niissä tilanteissa kun ratkaistaan kultamitalin kohtaloa. Leijonat eivät missään tapauksessa voi voittaa kultamitalia suomalaisen valmentajan johdolla missään tilanteessa - jos ei muu auta niin mennään kipsiin. Se on se viimeinen keino välttyä voittamasta jotain suurta.
Eräs ratkaisu tähän keinoon on löytää pelaajia joiden nälkä menestyä on suurempi kuin ulkolaisen alitajuinen pelko. Sitä vaan ihmettelen, että tämä pelko jostain syystä tarttuu myös NHL- pelaajiin - - ainakin niissä tilanteissa kun ratkaistaan kultamitalin kohtaloa. Leijonat eivät missään tapauksessa voi voittaa kultamitalia suomalaisen valmentajan johdolla missään tilanteessa - jos ei muu auta niin mennään kipsiin. Se on se viimeinen keino välttyä voittamasta jotain suurta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hentunenpa pelaakin jääkiekkoa eikä ole mikää v...tun meedio, joka sorvaa henkisiä maailmoja!!!!
Hentunen kyllä pelaa jääkiekkoa, mutta ei uskalla uhmata ulkolaista tekemällä maaleja. Ja maaliahan jääkiekkoilijan tulee tehdä eikä näyttäviä kiemuroita ja hyökkäyksiä. Hentunen kaltaistensa lailla osaa kyllä satsata näyttäviin läpimurtoihin ja kuvioihin, mutta maaleja ei uskalla tehdä muuta kuin silloin kun ei löydä mitään keinoa epäonnistua. Sen verran olen asiaa seurannut, että Leijonat ratkaisevalla hetkellä - syöttää - kääntyy väärään suuntaan - ei syöksy kohti maalia - kompastuu - pyyhkii pölyjä kiekon päältä - taklaa rajusti - ... kun pitäisi vaan panna kiekko yksinkertaisesti maaaliin. Mutta tätähän he eivät uskalla tehdä.
Ei ole kyllä minun silmääni mitään kummempia kiemuroita sattunut, päinvastoin. Yllättävän nopeaa peliä ovat suomalaiset pyrkineet pyörittämään. Tshekki-pelissä vastustaja jäi auttamatta jalkoihin, vaikka tshekkien tärkeimpänä aseena yleisesti pidetään luistelu- ja laukomistekniikkaa. Kun taitojoukkueen sai noin tehokkaasti solmuun, ei peli voi aivan kadoksissa olla.
Ja se ratkaisijoiden puute... Suomi on pieni maa, jossa on viime vuosien aikana pyritty saamaan aikaan "täydellisiä" pelaajia. Jokaisen osa-alueen tulisi olla loistavassa kunnossa, eikä juuri kukaan erikoistu mihinkään. Selänne on tällä hetkellä (ja ollut jo vuosikaudet) Suomen ainoa todellinen snaipperi. Tässä joukkueessa Mikko Koivu ja Jarkko Ruutu ovat vahvimmin roolipelaajia, heidän roolinsa on fyysinen vääntö.
Jos kisajoukkue saadaan kasattua monipuolisista pelaajista, heidän ominaisuutensa tukevat toisiaan. Jos taas kaikki ovat "ihan hyviä" pelaajia, on koko joukkue väritön, hajuton ja mauton. Silloin kukaan ei erotu, kukaan ei johda, eikä kukaan ole tekemässä maaleja.
Jos minä jonkin suuren ongelman nykyjoukkueesta löydän, niin sen, että hyökkäys ajautuu hyökkäysalueen laitoihin. Sieltä edetään vain kulmiin, ja sieltä ei edetä enää minnekään. Keskeltä maaleja tehdään.
Kulmat ja nurkat ovat pelkääjäpelaajille ns. turvallinen paikka. Sieltä käsin ei ole vaaraa joutua vastuunottoon eli maalintekoon.
Asiantuntijan jokainen sana on totta !!!