Nykyään pääsee netin kautta tutustumaan Suomen rauhanyhdistysten keskusliitto ry:n julkaisuihin. Oli ihan mielenkiinToista katsoa. Missä olivat aikanaan niin tavanomaiset syytökset ja oppi ainoasta oikeasta uskosta? Niitä en lehdissä enää nähnytkään? Missä oli jonkin tietyn teon synniksi selittäminen? Sellaisetkin oli viety taka-alalle ja enintään ns vihjailujen muotoon. Katsopa itsekin.
Siionin lähetyslehdessä 02/2006 pääkirjoittaja Hänninen pohti Oletko Jumalan lapsi? Pääkirjoitus oli mielenkiintoinen. Mutta oli soma miten SRK taas teki taas irtiottoa vanhoillislestadiolaisuuden synkistä vuosista. Pääkirjoittaja ei tarjonnut ratkaisuna totuutta ja anteeksipyyntöjen voimaa. Ei vaikka sellaiset SRK:n askeleet eheyttäisivät monia uskovia ja uskostaan luopuneita. Järkyttävät kokemukset, pakkoparannuspuhuttelut, rippileiriherätykset, seurakunnan edessä nöyryyttämiset, uskosta poissitomiset, yhdistyksestä pois ”ohjaamiset” eivät kuulu pääkirjoittajan mielestä sellaiseen liikkeen historiaan että sellaisesta tarvitsisi nykylestadiolaisten tietää:
” Mitä enemmän kysyjä tietää eriseuroista, sitä haastavampi tilanne on vastaajalle. Vaikka emme häpeä uskoamme, Raamatun tarkoittama vastausvalmius ei tarkoita sitä, että tulisi tuntea tarkoin kristillisyyden eriseurahistoriat. Sielunviholliselle se saattaa olla hyvä keino harhauttaa kysyjä väärille poluille. Jumalan valtakunta aarteineen peittyy vuosilukujen, persoonien, ihmisten ristiriitojen ja sovitteluyritysten alle”.
Siis SRK haluaa että kysyjä, kenties julmaakin julmemmin kohdeltu jätetään yksin kysymystensä ja tuskansa kanssa. Kysymys tulisi kai pääkirjoittajan ohjeita noudattaen vaieta koska siinä on sielunvihollisen ansa. (Sen hän jättää sanomatta että samaa vaikenemista toivoo moni lestadiolainen nimenomaan siksi että hän itse saattoi olla mukana 1970-1980-luvun ylilyönneissä).
Itse tarjoan toista tietä ikäviin kysymyksiin. Liike ja sen uskovat jäsenet voisivat ottaa avoimin mielin asian keskusteluun. (Ei sellaisessa keskustelussa jossa totuus on läsnä ole silunviholliselle sijaa.) He voisivat itse kukin pohtia omaa käsitystään ja kenties osuuttaan julmuuksiin. Ja tarvittaessa "tunnolle joutunut" voisi kääntyä anteeksipyytäen niitä kohtaan jolle vaikeudet johtivat jopa mielenterveyden ongelmiin. Se oli nähdäkseni Jeesuksen Kristuksen opetus.
Ei hän Totuuden Henki kehottanut pakenemaan pahoja tekoja tai piilottamaan roskia maton alle.
Siionin lähetyslehdessä 02/2006 pääkirjoittaja Hänninen pohti Oletko Jumalan lapsi? Pääkirjoitus oli mielenkiintoinen. Mutta oli soma miten SRK taas teki taas irtiottoa vanhoillislestadiolaisuuden synkistä vuosista. Pääkirjoittaja ei tarjonnut ratkaisuna totuutta ja anteeksipyyntöjen voimaa. Ei vaikka sellaiset SRK:n askeleet eheyttäisivät monia uskovia ja uskostaan luopuneita. Järkyttävät kokemukset, pakkoparannuspuhuttelut, rippileiriherätykset, seurakunnan edessä nöyryyttämiset, uskosta poissitomiset, yhdistyksestä pois ”ohjaamiset” eivät kuulu pääkirjoittajan mielestä sellaiseen liikkeen historiaan että sellaisesta tarvitsisi nykylestadiolaisten tietää:
” Mitä enemmän kysyjä tietää eriseuroista, sitä haastavampi tilanne on vastaajalle. Vaikka emme häpeä uskoamme, Raamatun tarkoittama vastausvalmius ei tarkoita sitä, että tulisi tuntea tarkoin kristillisyyden eriseurahistoriat. Sielunviholliselle se saattaa olla hyvä keino harhauttaa kysyjä väärille poluille. Jumalan valtakunta aarteineen peittyy vuosilukujen, persoonien, ihmisten ristiriitojen ja sovitteluyritysten alle”.
Siis SRK haluaa että kysyjä, kenties julmaakin julmemmin kohdeltu jätetään yksin kysymystensä ja tuskansa kanssa. Kysymys tulisi kai pääkirjoittajan ohjeita noudattaen vaieta koska siinä on sielunvihollisen ansa. (Sen hän jättää sanomatta että samaa vaikenemista toivoo moni lestadiolainen nimenomaan siksi että hän itse saattoi olla mukana 1970-1980-luvun ylilyönneissä).
Itse tarjoan toista tietä ikäviin kysymyksiin. Liike ja sen uskovat jäsenet voisivat ottaa avoimin mielin asian keskusteluun. (Ei sellaisessa keskustelussa jossa totuus on läsnä ole silunviholliselle sijaa.) He voisivat itse kukin pohtia omaa käsitystään ja kenties osuuttaan julmuuksiin. Ja tarvittaessa "tunnolle joutunut" voisi kääntyä anteeksipyytäen niitä kohtaan jolle vaikeudet johtivat jopa mielenterveyden ongelmiin. Se oli nähdäkseni Jeesuksen Kristuksen opetus.
Ei hän Totuuden Henki kehottanut pakenemaan pahoja tekoja tai piilottamaan roskia maton alle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
” Mitä enemmän kysyjä tietää eriseuroista, sitä haastavampi tilanne on vastaajalle. Vaikka emme häpeä uskoamme, Raamatun tarkoittama vastausvalmius ei tarkoita sitä, että tulisi tuntea tarkoin kristillisyyden eriseurahistoriat. Sielunviholliselle se saattaa olla hyvä keino harhauttaa kysyjä väärille poluille. Jumalan valtakunta aarteineen peittyy vuosilukujen, persoonien, ihmisten ristiriitojen ja sovitteluyritysten alle”.
Vai että nyt onkin sielunvihollinen asialla!
"Uutisjuttu: SRK:n juhlavuoden näyttely siirtyi Rovaniemeltä Jyväskylään
SRK:n 100-vuotisjuhlanäyttely kiertää Suomea. Rovaniemen rauhanyhdistyksellä se viipyi 20.–27. huhtikuuta. "
Kaikki historia ei ole kiellettyä. Tässä esimerkki. Uskovaisen on ilmeisesti hyvä tuntea SRK:n 100-v historiaa, koskapa näyttely kiertää ympäri Suomea.
Mutta 70-luvun historian tunteminen ei ole tarpeen.
Peitetään vaan synnit ja erheet. Esitellään toimintaa ja lukuja.
Sopii pohtia että jäikö henkiset kuritukset 1980-luvulle? Ilmeisesti koska sen enempää näillä sivustoilla kuin muissakaan puheissa ei ole kerrottu mielivallasta 1990-luvulta alkaen.
Mutta niin inimillisen hyvän tavoittelun kuin hengellisen perusasjatuksenkin mukaan kipeät, traagiset ja virheelliset asiat on "purettava pois". Ei esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhria tueta vaientamalla hänet jos hän haluaa purkaa traumaansa. Ei myöskään syntiä perinteisen kristinopin valossa ole haluttu piilottaa ja unohtaa.
Olisikohan SRK:n päätoimittajilla paikka tarkastaa näkökulmaa. Pääkirjoituksissa voisi alkaa lopultakin ottaa reilusti ja julkisesti irtiottoa selvästi raamatunvastaisiin tapahtumiin srk:n toiminnassa.
Eikö sitä sanota että eilinen paise on puhkaistava että se ei tänään ala märkimään.
Ei liike totuuteen kaatuisi - ja jos kaatuisi niin silloin se olisi toisenlaisten johtopäätösten aika.
On havaittavissa selkeitä merkkejä, että 70-luvun seurakuntakuri hengenhaisteluineen on Oulun seudulla kohoavassa kurssissa. Liittynee Rauhanyhdistysten johtokunnan aseman korostamiseen.
Tätä nykyä oikean ja väärän hengen kuulemma joillakin paikoilla erottaa siitä, montako neliötä hengenhaltija haluaa pullanleipomisella toimitaloon kustantaa. Mitä usiampi neliö sitä oikiampi henki!
On tätä samaa otteiden tiukkenemista havaittu eteläisemmässäkin Suomessa. 70-lukua haikeudella muistelevat ovat koonneet rivejään ja yhdessä korottaneet ääntään niin että hiljaisempia hirvittää.
1Mos:9 20-25
20: Ja Nooa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.
21: Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassaan.
22: Koska Ham, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.
23: Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
24: Koska Nooa heräsi viinastansa, ja sai tietää mitä hänen nuorin poika hänelle tehnyt oli:
25: Niin sanoi hän: Kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.
Edellä Nooa juo viinaa ja humallassa sammuu majansa lattialle alastomana. Nuorin poika Ham näkee totuuden ja ilmoittaa asian veljilleen. Veljet haluavat sulkea silmänsä isänsä riettaudelta ja peittävät isänsä hävyn(synnin).
Synnin voi peittää tai tuoda totuudellisesti julki . Nooa kirosi nuorimman poikansa pojan Kanaanin. Se oli ihmisteko jonka nuorin poika sai vilpittömyydestään osakseen. Jumala kumminkin oli totuuden puolella ja johdatti myöhemmin Abramin
Kanaanin maalle.
Joillakin henkilöillä kristillisyydessä elää perisyntinä totuudenvastaisuus ja halu ihmiskäden kautta hallita joukkoja. Parhaiten tämä joukkojen hallinta voidaan toteuttaa asettamalla kysyjä kysymyksineen sielunvihollisen tielle(SL 2\2006 Hänninen: Sielunviholliselle se saattaa olla hyvä keino harhauttaa kysyjä väärille poluille).
Raamattu tuntee kysyjän paikan, se voi johtaa väliaikaisesti ihmiskäden kautta orjuuteen(Kanaan orjain orja).
Jumala näkee totuuden ja antaa kaiken tapahtua ajallaan. Jumalan sana ei häviä.
Kristillisyytemme on langennut -70 luvulla moniin harhaoppeihin ja lihankäsivarrella suoritettuun seurakuntakuriin joka ei ole Jumalan mielen mukaista.
Hänninen saarnasi Maaningan saviseuroissa 2002 seuraavasti: Uskovaisten ihmisten joukkoa voidaan
verrata jonossa pyöräileviin ihmisiin. Jokaisella omalla paikallaan ei ole muuta tehtävää kuin polkea ja katsoa edellä menijän selkää, silloin on Jumalan lapsen paikalla.
Oma näkemykseni raamatun pohjalta ei ole yhdenmukainen Hännisen näkemyksen kanssa. Jumalan lapsella on oikeus siinä polkupyöräjonossa katsella, kuunnella, kääntää päätä, kysyä, ja pysäyttää koko letka jos tarve niin vaatii. Viimeinenkin pyöräilijä on pidettävä joukossa mukana ja jos hän jää jälkeen on katse suunnattava
olan yli taakse ja pysähdyttävä odottamaan peränpitäjää.
Jeesus on ilmoittanut olevansa A ja O. Alku ja Loppu. Ensimmäinen ja Viimeinen.
"Hänninen saarnasi Maaningan saviseuroissa 2002 seuraavasti: Uskovaisten ihmisten joukkoa voidaan
verrata jonossa pyöräileviin ihmisiin. Jokaisella omalla paikallaan ei ole muuta tehtävää kuin polkea ja katsoa edellä menijän selkää, silloin on Jumalan lapsen paikalla."
jos ja kun noin on saarnattu.
Uskon kautta emme vilkuile sivuille emmekä taakse, vaan ja ainoastaan tähyilemme koti satamaa kohti.
Se mikä ei rakenna hylkäämme, ja jatkamme matkaa...
"Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. (Joh 10)."
Oikeat lampaat seuraavat Jeesusta. Väärät lampaat seuraavat toisiaan. Elävä kristillisyys ei ole jonossa polkemista vaan Jeesuksen seuraamista. Me emme katsele toistemme selkiä vaan Jeesusta. Jokainen omalta kohdaltaan uskoo henkilökohtaisesti Jeesukseen ja seuraa Jumalan Sanan opetusten mukaisesti Häntä. Se tie vie taivaaseen, sillä Jeesus itse sanoi "minä olen tie...".
Vanhoillislestadiolaisuudessa on poljettu jonossa väärää tietä. Kartanluku (Raamattu) unohtui tai epäonnistui, ja koska kartanlukijana oli van ensimmäinen polkija, niin kaikki muut polkivat perässä väärälle polulle. Edellä ajavan selkä ei pelastanut. Siksi on tärkeätä, että me itse kukin tarkkailemme opetusta ja tietä Jumalan Sanan valossa.
Saakoon Jumalan Sana olla jalkojemme lamppuna, ettemme eksyisi.
"Jokainen omalta kohdaltaan uskoo henkilökohtaisesti Jeesukseen ja seuraa Jumalan Sanan opetusten mukaisesti Häntä."
"Siksi on tärkeätä, että me itse kukin tarkkailemme opetusta ja tietä Jumalan Sanan valossa."
Vaikuttaa yksityisyritteliäisyydeltä ja avorivissä menolta. Kaidan tien kulkijat ei voi avorivissä tehdä matkaa. Siinä joutuu kulkijat metsään ja eksyvät korpeen.
Lavealla tiellä jokainen voi kulkea omia askeleitaan, mutta turvallinen ja tuttu on Siionin sanonta "entisten pyhien askelista" tai "lammasten jäljistä". Voisimme sanoa, että Tuomas Hännisen vertauskuvallinen ilmaus on tästä sovellus omaan aikaamme.
21. Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,[1.Piet. 2]
Hyvä Paimen edellä ja lunastetut ja armahdetut lampaat Hänen askeleissaan samoja jälkiä noudattaen.
8. Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman; jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy.[Jes. 35]
Kaita tie on vertauskuvallinen ilmaus siitä, että Jeesuksen seuraajan tie on luopumuksen, riisumisen ja kärsimisen tie.
"Hyvä Paimen edellä ja lunastetut ja armahdetut lampaat Hänen askeleissaan samoja jälkiä noudattaen. "
Juuri näin. Katse Hyvässä paimenessa, ei edellä ajavan selässä. Tuon Hännisen vertauksen näennäisen viattomuuden taakse piiloutuu väärä seurakuntakäsitys. Elävä kristillisyys ei ole lampaiden seuraamista vaan Hyvän Paimenen seuraamista! Ei yksityisyritteliäisyyttä, ei maantie- tai maastopyöräilyä, vaan Hyvän Paimenen askeliin sovittautumista. Ja Hänen askeleensa me löydämme Jumalan Sanasta. Sieltä me niitä etsimmekin, eikö niin?
Et tainnut oikein käsittää kirjoitukseni sisältöä.
Pääsanoma on juuri se että katse on oltava paimenessa ei ihmisessä. Kun jokainen omasta vilpittömästä halustaan haluaa seurata paimenta ei voimakasta ihmiskädellä hallittavaa jonomuodostelmaa tarvita. Yksilö ja omakohtainen usko voi jonomuodossa hukkua "vauhtisokeuteen".
Minulle ei onnistu sellainen paimenen seuraaminen jossa ei saisi katsella ja tutkia ympäröivää maailmaa, ihmisiä ja raamattua.
Kun paimen on ilmoittanut olevan A(kreik.Alfa) ja O(kreik.Omega).
Alku ja loppu; se viimeinen pyöräilijä on samalla keulilla vauhdinpitäjä ja peränpitäjä ja Hän pitää lauman koossa. Jos joku eksyy, jono pysähtyy ja paimen lähtee etsimään sitä kadonnutta lammasta. Tällainen lauma on paljon lohdullisempi,kuin sellainen jossa pakkotahtisesti, niska punaisena puurretaan sulkeutuneesti sitä omaa polkemista ja katse on vain edellä menijän selässä. Eihän sellaiselta paikalta näy edes se kotiranta, kun on vain jono ja edellä menijän hikinen selkä, joka vaatii tekemään työtä uskon eteen.
Uskovainen on armon alla eikä pakkotahtisen lain orja.
Vielä saarnan tulkinnoista. Kyllä on oikeus myös saarnoihin suhtautua kriittisesti jos ne eivät ole sidoksissa Jumalan sanaan, oikeastaan se on kristityn velvollisuus.
Saarnojen sisältö ei ole yhdentekevää. Saarnojen sisältö oli myös viimeisimmän puhujainkokouksen aihe joulukuussa: Aihe, Sanan saarna, alustaja pappi Jorma Kiviranta.
Ei liene sattumaa että myös laajemmalti on kiinnitetty huomiota saarnojen sisältöön. Kiviranta alusti mm. näin: Ei saa saarnata mitä sattuu vaan saarna on oltava Jumalan sanaa.
"Tuon Hännisen vertauksen näennäisen viattomuuden taakse piiloutuu väärä seurakuntakäsitys."
Tuomas Hänninen on rakas veli Herrassa, Siionin rakkaudessa ja sydämestään uskomassa Herran Jeesuksen ansioon. Tiedän ja tunnen hänen seurakuntakäsityksensä, enkä voi yhtyä sinun mielipiteeseen.
Pelkään Munk-ki, että sinulla alkaa "Saara-äiti" olla hukassa. Se on sinusta vanhanaikainen, näyttää niin vanhalta ja ryppyiseltä, ettet kohta häntä tunnista omaksi äidiksesi.
Älä unohda, että Gileadissa on silmävoidetta ja Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Minäkin tiedän ja tunnen Hännisen ja monia muita rakkaita veljiä Herrassa ja Siionin rakkaudessa. Väärä seurakuntakäsitys ei ole kuitenkaan kaukana yhdestäkään heistä, ei myös minusta ja meistä.
Minusta on turhaa ja vaarallista luulla pystyvänsä arvioimaan kenenkään jumalasuhdetta (uskoa) SL:n pääkirjoituksen tai Suomi24 -nettikirjoituksen perusteella. Sen sijaan kirjoittajan seurakuntakäsitystä voi ja on tarpeen analysoida.
Minun mielestäni Raamattu ei kehota seuraamaan toisia ihmisiä (uskovaisia), vaan Jeesusta (ks. esim. Joh 21). Olen munk-kin kanssa samaa mieltä, että kaita tie ei tarkoita jonomuodostelmaa, jossa luottamus kohdistuu edellä pyöräilevään veljeen tai sisareen.
"Tuomas Hänninen on rakas veli Herrassa, Siionin rakkaudessa ja sydämestään uskomassa Herran Jeesuksen ansioon."
Munk-ki ei tainnut missään vaiheessa kyseenalaistaa Tuomas Hännisen uskoa, toisin kuin mitä sinä teet munkille?
"Pelkään Munk-ki, että sinulla alkaa "Saara-äiti" olla hukassa. Se on sinusta vanhanaikainen, näyttää niin vanhalta ja ryppyiseltä, ettet kohta häntä tunnista omaksi äidiksesi."
Tämä lähestymistapasi on monessakin mielessä masentava. Ensinnäkin teet toisen sieluntilasta johtopäätöksiä - tehtävä, joka ei sinulle Raamatun mukaan kuulu, vaan yksin Jumalalle. Toiseksi asetat sanoja mun-kin suuhun sanomalla, että "Saara-äiti... on sinusta vanhanaikainen, näyttää niin vanhalta ja ryppyiseltä, ettet kohta häntä tunnista omaksi äidiksesi".
Seurakuntaa munk-ki ei ole vähätellyt missään vaiheessa. Hän on aivan oikein ja raamatullisesti korostanut Kristuksen seuraamista, ei yksittäisten ihmisten. Munk-ki ei nähdäkseni ole missään vaiheessa puhunut Jeesusta vastaan. Osaatko sinä kenties tarkemmin osoittaa tällaisen lausunnon häneltä?
Saara-äiti vertauksesi oli paitsi asiallisesti ja moraalisesti väärä, myös siinä mielessä ikävä, että toistit ainoastaan varmastikin satoja kertoja kuulemasi sanat sanatarkasti ilman, että mietit mistä loppujen lopuksi onkaan kyse.