Hei!
Kyselisin seuraavaa..onko joku mahdollisesti suorittanut kasvatustieteiden perusopintoja avoimessa yliopistossa verkko-opiskeluna? Itsellä pienet lapset ja lähiopiskeluun ei aikaa, joten tällä tavalla toimisi hyvin.Ennenkuin ilmoittaudun haluaisin tietoa miten on onnistunut.
Myös joku joka opiskellut tätä alaa..voisitko kertoa tarkemmin opintojen sisällöstä ja ehkä siitä miten olet myöhemmin työllistynyt ja minne.
Kyselisin seuraavaa..onko joku mahdollisesti suorittanut kasvatustieteiden perusopintoja avoimessa yliopistossa verkko-opiskeluna? Itsellä pienet lapset ja lähiopiskeluun ei aikaa, joten tällä tavalla toimisi hyvin.Ennenkuin ilmoittaudun haluaisin tietoa miten on onnistunut.
Myös joku joka opiskellut tätä alaa..voisitko kertoa tarkemmin opintojen sisällöstä ja ehkä siitä miten olet myöhemmin työllistynyt ja minne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ammattikorkeakoulussa aikoinaan täydentänyt open pedagogisia kirjasta tenttimällä, enkä ole koskaan saanut huonompaa opetusta!Ei mitään hyötyä,aivan surkeaa vuorovaikutusta sekä ihmisten kanssa toimeentulemista. En tajua, mikset tee niinkuin muutkin,oikasemalla teet itsellesi vain hallaa!
Huomaa muuten täydellisen eron opettamiseen niiden kohdalla jotka eivät olevalmistuneet OKL:stä. Syitä on monia, toiset eivät olisi koskaan päässeet haastattelusta tai psykologisesta alalle sopivuuden arvioinneista läpi, syystä tai toisesta. Sitten "täydennetään" aikaisempia opintoja kirjatentein..Paljon pienten lasten äitejä opiskelee myös yliopistossa, lapset ja perhe eivät ole este opiskelulle, oma laiskuus kylläkin:)
Mitähän nyt tarkoitit? Oletko opiskellut sekä amk:ssa ja yliopistossa, ja niiden opettajat olivat surkeita? Ihan tiedoksesi, kyseisten oppilaitosten opettajaksi ei valmistuta OKL:sta. Yliopiston luennonpitäjistä 95 % ei ole käynyt yhtäkään kasvatustieteen kurssia.
En ole itse suorittanut kasvatustieteen perusopintoja verkossa, mutta kylläkin itse verkko-opetukseen liittyviä kursseja ja olen tutoroinut yhtä peruskurssia netissä. Verkkokurssin onnistuminen on monesta seikasta kiinni, kuten lähiopetuksessakin, vaikkakin eri tavalla.
Lähiopetuksen suoja ja turva on sen perinteisyys, joten jos opetus on tylsää ja oikeastaan mikään ei mene perille, niin kaikki on edelleen niin kuin pitääkin. Perinteinen opetus vaan sattuu olemaan sellaista ja me olemme sen hyväksyneet aikojen alussa. Jos verkko-opetus taas menee pieleen, niin väline, yhteydet, oppimisalusta, oppimismateriaali, opettaja, tutorit ja kanssaopiskelijat ovat peestä. Tai jotain...
Oikeasti niin verkko- kuin lähiopetuksesta voi saada paljon irti siitäkin huolimatta, vaikka homma ei puitteiltaan toimisi täydellisesti. Motivoidu kohdallasi suorittamaan niitä opintoja kunnolla ja nauti siitä, että voit samalla vilkuilla kun lapsesi nukkuu ja kuitenkin voit kirjoittaa 10-sivuista esseetä mieli rauhallisena. Olet kotona lastesi luona ja viet omaa elämääsi eteenpäin. Mikä voisi olla sen parempaa?
Vertaiskeskustelut verkossa voivat epäonnistua, jos porukat eivät oikein sitoudu tiedonrakentamiseen keskustelemalla. Jotkut opettajat tai tutorit eivät kykene vaatimaan syvällisempää keskustelua. Jokainen opiskelija kuitenkin päättää kohdallaan kuinka keskustelutehtävät hoitaa, joten tee sinä ne tunnollisesti. Perehdy ja tutustu asioihin ja nauti oppimisesta.
Esimerkiksi Turun avoimen yliopiston kasvatustieteen perusopintoihin kuuluu seuraavat kurssit:
Johdatus kasvatustieteisiin (4 op / 2 ov)
Oppimisen, opetuksen ja arvioinnin perusteet (6 op / 4 ov)
Kasvatuspsykologia (4 op / 2 ov)
Kasvatus- ja koulutussosiologia (4 op / 2 ov)
Kasvatustieteen perusopintojen lopputentti (7 op / 5 ov)
En käy nyt noita sisältöjä avaamaan, koska otsikot ovat varsin kuvaavia. Voit itse miettiä mitä asioita tietyn opintojakson otsikon alla käsitellään. Ota huomioon, että koulutus on tarkoituksella varsin teoreettinen, joten konkreettisiin (lasten)kasvatusohjeisiin ei koskaan päästä. Verkkokeskusteluissa voit kuitenkin ottaa esimerkkejä käytännöstä ja lukea muiden opiskelijoiden tavoista kytkeä teoria käytäntöön.
Kasvatustieteenopiskelijat voivat suuntautua hyvin monelle eri alalle. Esim. tutkijaksi, koulutussuunnittelijaksi, opettajaksi, hallintotehtäviin yms..
Niille jotka eivät tiedä, kasvatustieteen pääaineopiskelu ja okl on eri asioita, kasvatustieteen opiskelijoista ei tule opettajia, jos eivät lue opettajan pedagogisia. Ja silloinkaan ei valmistuluokanopettajaksi vaan esim. aineenopettajaksi. Muita vaihtoehtoja tulevan ammatin suhteen on esim. kouluttaja, koulutussuunnittelija, konsultti, henkilöstöpuolen ammattilainen, kaikenlainen koulutuksen hallintoon ja suunnitteluun liittyvä työ. Sivuaineet antaa vähän suuntaa.
Itse tein kasviksen appron avoimessa essee-vastauksilla. En siis käynyt missään muodossa lähiopetuksessa, lähetin vain esseet arvoitavaksi. Hyvin meni, ei ole mitään ruudinkeksimistä. Uskoisin, että tuo verkko-opiskelu on hyvä vaihtoehto sun tilanteessa.
Sähän puhut ihan pehmoisia!
Kasvatustieteen pääaineopiskelijoista ei todellakaan tule aineenopettajia.
Mitä ***tua tuut tänne kirjottelemaan, jos et tieäd yhtään mitä kirjoitat? Vai tahallaanko johdatharhaan?
niistä tulee vaikkapa kasvatustieteellisten aineiden aineenopettajia suoritettuaan pedagogiset opinnot, mitäs siihen sanot häh?
Kun pääaine on esimerkiksi kasvatustiede, pitää ottaa ainakin yksi pitkä sivuaine. Sivuaine tavallaan kertoo minkä tyyppisessä organisaatiossa kasvatustieteilijä harjoittaa asiantuntijuuttaan.
Eli jos ottaa sivuaineekseen esimerkiksi aineenopettajaopinnot, hän voisi toimia kasvatustieteiden aineenopettajana. Jos kasvatustieteilijä lukeekin esimerkiksi liiketoimintaosaamista tai henkilöstö- ja muutosjohtamista, hän työllistyy helpommin konsultiksi jne...
no piti sitten vetää hernettä nenuun. Kyllä vain opettajan pedagogiset pitkä sivuaine (esim. hissa) antavat kelpoisuuden toimia aineenopena, se siitä.
Minä suoritin Chydenius-Instituutin tarjoamat Jyväskylän opetussuunnitelman mukaiset perusopinnot etänä. Meillä oli opintoryhmällä oma oppimisalusta netissä, jonka kautta saattoi pitää yhteyttä muihin ja palautella tehtäviä yms.
Opintojen alussa annettiin vihkonen, jossa on kaikki mahdolliset suoritustavat merkittynä ja niistä voi valita itselleen sopivimmat sekä itselleen sopivimman suoritusjärjestyksen. Helpolla ei missään vaihtoehdossa pääse kuitenkaan ;)
Eli voi suorittaa ryhmissä, luentopohjaisena tai kirjallisuuspohjaisena esseenä (netin, postin tai mailin kautta lähettäen), tenttien opistolla jne. Jokaisen tehtävän kohdalla voi päättää erikseen vaihtoehdon, mihinkään ei ole pakko sitoutua koko opintokokonaisuuden ajaksi vaan sitä voi vaihtaa. Joitakin rajoituksia on ja ne on mainittu oppaassa kunkin jakson kohdalla.
Kirjallista tai suullista ohjaavaa palautetta saa jokaisen tehtävän jälkeen, ainoastaan tenteistä täytyy erikseen pyytää palaute mikäli sitä haluaa. Siksikin opiskelu on todella hyödyksi, vaikka aikoisi toista alaa myöhemmin opiskelemaan koska kirjoitustaidot hioutuvat vuorovaikutuksessa.
Kirjallisuusvalikoimaa on kiinnostavasti, jotta opiskelu ei käy puuduttavaksi vaan jokaisessa jaksossa tulee käsitellyksi vähän eri puolilta kasvatusalaa.
Voit käydä avoimessa yliopistossa selaamassa tuota opinto-opasta eli vihkosta josta puhuin, että miten se tehtävien osalta ym. kiinnostaa. En siis toisista avoimista yliopistoista osaa sanoa kuin tästä Jyväskylän mukaisesta opetuksesta johon itse olen enemmän kuin tyytyväinen :)
Helposti yhdessä lukuvuodessa nuo opinnot suorittaa, jos on lastenhoitoapua välillä vaikka illoiksi jotta voi keskittyä lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Suosittelen kyllä tätä tapaa, itsellänikin on pieniä lapsia ja opiskelu on mukavaa vastapainoa sille kotirallille! Lisäksi omista lapsista saa kovasti inspiraatiota tehtävien käsittelyssä ja esseiden kirjoittamisessa. Perhe ja opiskelu ruokkivat toinen toistaan. :)