Ruotsin Metro-lehdessä seksin myyjien kanssa työskentelevä sosiaalityöntekijä selitti useiden asiakkaidensa seksin myynnin syyksi trauman pakonomaisen toistamisen. Rahan tarve ei useinkaan ole syy kadulle menoon, vaan seksuaalisen hyväksikäytön tai muun lapsuuden tunne-elämän trauman aiheuttama toistamispakko.
Esimerkiksi yksi hänen autettavistaan osti ensin osamaksulla kalliin sohvakaluston, josta nainen sai syyn palata kadulle parin vuoden tauon jälkeen. Toinen nainen puolestaan kirjaimellisesti poltti kadulla ansaitsemansa rahat. Samanlaisia tapauksia oli lukuisia, joissa raha oli lähinnä tekosyy seksin myyntiin kadulla.
Useille ihmisille tulee tietenkin ensireaktio, että kyllä seksikauppa on kauheaa, koska lapsena hyväksikäytetyt naiset toimivat alalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyväksikäyttö on tapahtunut kymmenkunta vuotta ennen naisen siirtymistä seksin myyjäksi, ja loogisesti ei voida ajatella seksin ostajan aiheuttaneen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Toisaalta on vaikea ajatella, että poliisitoimin pitäisi estää seksuaalisen trauman aiheuttama pakonomainen toistaminen, koska kyse ei ole mielisairaudesta, vaan rajoittuneesta oireyhtymästä.
Jos trauman perusteella toimivaa toistamispakkoa esitetään kriminalisoitavaksi, niin pitäisikö silloin myös harkita homoseksuaalisuuden kriminalisoimista, sillä lapsen joutuminen miehen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi aiheuttaa usein uhrin biseksuaalista ja homoseksuaalista käyttäytymistä aikuisena?
Seksuaalisen hyväksikäytön trauman toistaminen ei useimmiten johda prostituutioon, vaan toisto ilmenee lukuisten lyhytaikaisten kumppanien runsaana määränä. Pitäisikö myös tällainen ”menevien naisten hyväksikäyttö” kriminalisoida? On arvioitu, että joka yhdeksäs tyttö joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessaan, ja joka yhdestoista poika.
Esimerkiksi yksi hänen autettavistaan osti ensin osamaksulla kalliin sohvakaluston, josta nainen sai syyn palata kadulle parin vuoden tauon jälkeen. Toinen nainen puolestaan kirjaimellisesti poltti kadulla ansaitsemansa rahat. Samanlaisia tapauksia oli lukuisia, joissa raha oli lähinnä tekosyy seksin myyntiin kadulla.
Useille ihmisille tulee tietenkin ensireaktio, että kyllä seksikauppa on kauheaa, koska lapsena hyväksikäytetyt naiset toimivat alalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyväksikäyttö on tapahtunut kymmenkunta vuotta ennen naisen siirtymistä seksin myyjäksi, ja loogisesti ei voida ajatella seksin ostajan aiheuttaneen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Toisaalta on vaikea ajatella, että poliisitoimin pitäisi estää seksuaalisen trauman aiheuttama pakonomainen toistaminen, koska kyse ei ole mielisairaudesta, vaan rajoittuneesta oireyhtymästä.
Jos trauman perusteella toimivaa toistamispakkoa esitetään kriminalisoitavaksi, niin pitäisikö silloin myös harkita homoseksuaalisuuden kriminalisoimista, sillä lapsen joutuminen miehen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi aiheuttaa usein uhrin biseksuaalista ja homoseksuaalista käyttäytymistä aikuisena?
Seksuaalisen hyväksikäytön trauman toistaminen ei useimmiten johda prostituutioon, vaan toisto ilmenee lukuisten lyhytaikaisten kumppanien runsaana määränä. Pitäisikö myös tällainen ”menevien naisten hyväksikäyttö” kriminalisoida? On arvioitu, että joka yhdeksäs tyttö joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessaan, ja joka yhdestoista poika.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.