kriminalisoimiselle ei ole kestäviä perusteita

kuudesaisti kirjoitti:

Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm
Mitä on nykyajan orjuus: http://www.antislavery.org/homepage/antislavery/modern.htm
Journalistilehti:tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen": http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/699/perus/pedofi.htm
verkkolehti 7.4.2006/saksan bordellit varautuvat mm-kisoihin: http://www.verkkouutiset.com/juttu.php?id=89399
Expressen 12.4.2006/Ruotsin konservatiivinen nuorisojärjestö/vapauttakaa prostituutio: http://www.expressen.se/index.jsp?a=562695
HS mielipide/Heikki Kirkinen/kulttuurin sisäinen ristiriita: http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=410&threadID=21184&tstart=0&start=400
Joensuun ylioppilaslehti 4/06/Seksityön moraalinen dilemma/Miesprostitoitu uuden lakiesityksen varjossa miten käy rattopojan:
http://yolehti.joensuu.fi/lehdet/joyl0406.pdf
Oikeusministeriö/rikos-ja prossesioikeuden yksikkö/Sakari Melander/Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamista koskevan kriminalisoinnin vaikutuksista 11.10.2002: http://www.om.fi/uploads/jyw1estdxh5b2.pdf
Etelä-Suomen sanomat 22.4.06/Onko rikos ostaa seksiä?
http://www.ess.fi/esalainenarticle.jsp?article=89772&main=40&category=41&p=3&dept=3
PUHEENVUORO Seksialan Liitto SALLI eduskunnan lakivaliokunnalle HE 34/2004vp:n johdosta 5.5.2004: http://www.salli.org/kanta/2004/ek/lav.pdf
Seksialan Liitto SALLI LAUSUNTO OM:n työryhmämietinnöstä 2003:5 "Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio" 8.10.2003 : http://www.salli.org/kanta/2003/om/lausunto.pdf
Norjan hallituksen tutkimus: http://odin.dep.no/jd/engelsk/012101-990578/dok-bn.html
Anna Kontula/Prostituutio Suomessa 2005: http://www.salli.org/info/lib/kontula2005rap.pdf
Helsingin Sanomat 4.5.2006/Ihmisoikeudet koskevat myös prostitoituja: http://www.sihteeriopisto.net/iltasihteeri_uutinen.php?uutisid=487




Keskustelua seksipalvelujen oston kriminalisoinnista käydään edelleenkin yksipuolisesti valtamediassa. Missä on vallan vahtikoira, missä on neljäs valtiomahti? Julkisuudessa esim.HS:n mielipidepalstalla puheenvuoron ovat saaneet pääasissa edelleen lakia puoltavan ruotsalaisen feminismin, naisjärjestöjen ja muutaman lakia ajavan naiskansanedustajan kannanotot. Minkälaista sananvapautta ja demokrtatiaa edustaa vainyhden feministisen ääriryhmän ideologian etujen ajaminen ja julkituominen lehtien palstoilla?
Miksi yhä edelleen valtakunnan ykkösmedia kirjoittelee vain leimaavia, yleistäviä ja negatiivisiä stereotypioita tukevia artikkeleita? Maallikon on vaikea hahmottaa ja ymmärtää seksipalvelujen oston ja myynnin todellista luonnetta,mistä siinä on kysymys, jos informaatio on vain yllämainittujen tahojen propagandan-eikä tosiasioden- varassa. Totuus suomalaisesta seksipalvelujen ostosta ja myynnistä on valovuosien päässä tuosta propagandasta, jonka mukaan naiskauppa rehoittaa valtoimenaan jokapuolella ja että seksipalvelujen myyjän perustyypppi olisi Malmskilnadgatanin narkkarihuora tai parittajan alaisuudesa vastoin tahtoaan toimiva venäläinen ilotyttö Olga. Tällainen perusteeton ja virheellinen venäläisperäisen väestön esittäminen prostituution merkittävimmäksi lähteeksi, tavalla joka vetoaa helposti venäläisvastaisiin tunteisiin, on minusta on erittäin arveluttavaa ja kyseenalaista populismia. Kyse on joko tietämättömyydestä tai sitten tahallisesta harhaanjohtamisesta. Todellisten tilanteiden moninaisuus ja moniulotteisuus sivuutetaan täysin. Ihmiskauppaa koskevaan keskusteluun liittyy monia arveluttavia piirteitä. Kauhukuvia naiskaupan uhreista käytetään tarkoitushakuisesti propagandan välineenä. Totuus on kuitenkin jotain aivain muuta kuin esim.Ruotsissa järjestelmällisessä prostituution vastaisessa kampanjassa käytetty fiktiivinen Lilja 4ever- elokuva. Ovatko tiedot suomessa esiintyvästä laajasta pakkoprostituutiosta peräisin samasta tietotoimistosta, josta Bush ja Blair vetäisivät perättömät väitteensä Irakin saadakseen hyväksynnän laittomalle sodalle? Tosi-asiassa mikään virallinen uskottava ja puolueeton ja virallinen tutkimus ei tue väitettä että Suomessa olisi laajamittaista pakkoprostituutiota: Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm. Minkä takia muutama kansanedustaja rieuhuu julkisuudessa käyden puolueensa sisäistä "keskustelua" ja esittäen polittisia mielipiteitään keskeneräisen asian ympärillä ja miten on mahdollista että esitetään suoranaisia valheita ja johdetaan ihmisiä harhaan. Susanna Rahkonen mm. väitti muutamassa tv-ohjelmassa mm.että oikeusministeriön työryhmä oli yksimielinen lakiesityksestä mikä ei pidä paikkaansa. Tosi-asiassa 3 työryhmän 7:stä jäsenestä äänesti työryhmän esitystä vastaan ja jätti eriävän mielipiteen mm. lainsäädäntöneuvos Jukka Lindsted. Lakiesitystä on valmisteltu useissa työryhmissä ja yksimielisyyttä koko prosessin aikana asiasta ei ole ollut ja useat lausuntoja antaneet tahot ovat vastustaneet lakiesitystä.
Minua hämmästyttää että Ruotsin todellinen tilanne ja lain todelliset vaikutukset Ruotsissa, josta on puolueeton ja perusteellinen tutkimus: Norjan hallituksen raportti vuodelta 2004 http://odin.dep.no/jd/engelsk/012101-990578/dok-bn.html
jonka perusteella Norja ei kriminalisoinut seksin ostoa, on jätetty lähes kokonaan huomiomatta keskustelussa. Kannattaisi myös muistaa, että Suomen oikeusministeriö on tehnyt Ruotsin tilanteesta raportin 11.10.2002, jossa päädytään suosittelemaan Ruotsin kokemusten pohjalta sitä, että jätettäisiin seksin osto kriminalisoimatta.
Oikeusministeriön muistio 11.10.2002: Oikeusministeriö/rikos-ja prossesioikeuden yksikkö/Sakari Melander/Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamista koskevan kriminalisoinnin vaikutuksista 11.10.2002: http://www.om.fi/uploads/jyw1estdxh5b2.pdf:
Ehdotukset
Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi vaikuttaa seurantatutkimusten
mukaan vähentäneen vain katuprostituutiota, mutta ei sitä
vastoin esimerkiksi Internetin tai matkapuheliemien välityksellä tapahtuvaa
prostituutiota, minne lisäksi osa katuprostituutiosta näyttää siirtyneen.
Kiellon valvonta sitoo paljon poliisin voimavaroja ja siitä huolimatta langettavien
tuomioiden määrä on jäänyt vähäiseksi.
Eduskunnan käsiteltävänä on tällä hetkellä hallituksen esitys laiksi turvallisuuden
edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi
(HE 20/2002 vp). Esityksessä ehdotetaan järjestyslain säätämistä, ja järjestyslaissa
ehdotetaan yleisellä paikalla tapahtuvan seksuaalipalvelujen
ostamisen ja maksullisen tarjoamisen kieltämistä, jos ostamisesta tai tarjoamisesta
aiheutuu häiriötä ympäristölle. Ilmeistä Ruotsin kokemusten
valossa on, että meilläkin Ruotsin kriminalisoinnin kaltainen seksuaalipalvelujen
ostamisen totaalikielto vaikuttaisi vain ns. katuprostituutioon. Totaalikiellon
vaikutus olisi siten käytännössä pitkälti sama kuin mitä meillä
tavoitellaan järjestyslakiin ehdotetulla kiellolla, joka koskee yleisellä paikalla
tapahtuvaa häiritsevää toimintaa. Näin ollen ei voida katsoa, että tässä
tilanteessa olisi käytännön tarvetta Suomessa säätää Ruotsin mallin mukaista
seksuaalipalvelujen ostamisen totaalikieltoa.
Anna Kontulan mukaan suomessa v2002-2005 paritukseen liittyvä seksipalvelujen myynti on vähentynyt ja itsenäisesti toimivat suomalaiset(etenkin kun huomioidaan ei-ammattilaiset "osa-aikaiset harrastelijat jne")ovat enemmistönä.Jos v.2002 tilanteessa ei ollut tarvetta säätää seksuaalipalvelujen ostamisen totaalikieltoa, niin haluaisin tietää mikä on kestävä peruste v2006 tilanteessa tälläisen lain säätämiseksi kun paritus on vähentynyt ja järjestyslain muutoksella on päästy samaan tulokseen kuin Ruotsissa totaalikiellolla?


Kun otetaan huomioon koko "seksikauppa"ilmiön laajuus ulkomaisten ammattilaisten ja ilman parittajaa vapaaetoisesti itsenäisesti toimivien suomalaisten ammattilaisten lisäksi koko seksipalvelujen myyntikenttä "osa-aikaiset", satunnaiset harrastelijat, ei"ammattilaiset" amatöörit ja yksittäiset tapaukset, "maksu luonnossa","lisätienesti", "sivubisnes"-tapaukset,s/m-ja dominapalvelut, huvi ja höyty tarkoituksella tehdyt yya-sopimukset ja järjestelyt jne.. mukaanlukien ja kaikki myyntitilanteet ja variaatiot ja tavat ja tapaukset, jotka laki hallituksen esittämässä muodossa http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utahref.scr?{KEY}=HE 221/2005 kriminalisoisi(sen mukaan melkein kaikki suomalaiset miehet olisivat jollain tapaa rikollisia), käytännössä pääosa suomessa(ja muuallakin) tapahtuvasta "seksikaupasta" on vapaaehtoisten aikuisten kanssakäymistä. Nimenomaan tämä suomalaiset elämänsä hallitsevat ja omasta tahdostaan vapaaehtoisesti seksityötä tekevät ammattilaiset ja "seksikaupassa" mukana olevat amatöörit ei-ammattilaiset/kaikki tapaukset, jotka hallituksen esitys kriminalisoisi on se enemmistö ja tavallisin ja tyypillisin seksikaupan muoto Suomessa-eivät marginaalinen osa ilmiöta koko ilmiötä- ja tämä halutaan unohtaa julkisessa keskustelussa.Lakiesityksen yksi ongelmakohta liittyy minusta juuri edellä mainittuun tavallisimpaan seksikaupan muotoon ja siihen mihin vedetään raja mikä on seksinostoa ja miten määritellään vastike?Näkemys seksipalvelujen myynnistä on hyvin yksi­oi­koi­­nen jos sen oletetaan olevan selkeästi erotettavissa yksityisestä seksistä ja muus­ta sek­sityöstä. Todellisuudessa raja maksullisen seksin ja yksityisen seksielämän välillä ja toisaalta myös seksipalvelujen myynnin ja muun seksiliiketoiminnan välillä on kuitenkin liukuva ja epä­mää­räi­nen. Lakiehdotuksessa käytetty ilmaisu "kor­vaus­­ta vastaan tapahtuva sukupuoliyhteys ja siihen rinnastettava seksuaalinen te­ko", voi kattaa myös monia yksityiselämän tilanteita. Samoin monien eroottisia viih­­depalveluita (esim. striptease, erilaiset show't ja hieronnat) tarjoavien liik­kei­den palvelut voi­­vat joissakin tapauksissa ja joidenkin yksilöiden kohdalla sisältää sel­laisia sek­suaali­sia merkityksiä.
Missä esimerkiksi menee pysyvän parisuhteen raja? Onko tuoreelle nais(mies)ystävälle annettu lahja seksinoston yritys? Miten loppujen lopuksi eroaa lahjan antaminen seksin toivossa ensitapaamisella verrattuna omassa romanttisessa pikku kodissa tapahtuvaan kuherteluun, jossa jompikumpi antaa lahjan toivoen kumppanin olevan myötämielisempi seksin suhteen.Ajatushan on ihan sama. Ja tälläisestako ollaan nyt passittamassa puoleksi vuodeksi linnaan? Lakihan käytännössä kriminalisoisi melkoisen osan ihan tavallisesta inhimillisestä kanssakäymisestä.Laissa on mm.seuraavia kohtia: "hiljainen lupaus korvauksesta" , "sukupuoliyhteyteen rinnastettava teko" ja että korvaus voi olla muutakin kuin rahaa. Esim jos treffeillä tai ravintolassa tapaamalle naiselle(tai miehelle) " annan hiljaisesti ymmärtää" että voisin korjata hänen rikkoontuneen tietokoneensa päiväkahvien toivossa minusta tulee rikollinen?Pelkkä lupaus riittäisi ja kyseessä ei tarvitsisi olla yhdyntä vaan esim.sukupuolielimien koskettelu. Kaiken tämän lakia ajava naisliike jättää kertomatta. Olennaista on, ettei lakia ole rajattu koskemaan vain ns. alan ammattilaisia ja että jo hiljainen suostumus korvauksen, tai sellaisen lupauksen, ja seksuaalisen kanssakäymisen välillä riittää tekemään tapauksesta seksinoston. Mistään konkreettisesta yhteydestä seksin ja korvauksen tai sellaisen lupauksen välillä ei tarvitse olla näyttöä. Korvausta ei ole määritelty sen tarkemmin, joten periaatteessa jo lounas ja etelänmatka riittää. Puhumattakaan siitä, jos joku nainen (kas viaton uhrihan se siinä) haluaa kostaa jollekin miehelle, kiristää tai uhkailla häntä. Tällaisiakin naisia varmasti löytyy. On todella helppoa syyttää ketä tahansa ainakin seksinoston yrityksestä. Ainoat, jotka tällaisesta laista hyötyvät ovat erikoistapauksilla ja urkinalla rahastavat juristit ja ne kiusankappale-riitelijät(vrt.muutamat "lastensuojelukummajaiset", jotka elämäntyönään pedofilia- ja insestihysterian aikana tehtailivat perättömiä ilmiantoja)jotka pistävät perättömiä ilmiantojuttuja vireille. Niitäkö tarvitaan Suomeen muka lisää, eikö nykyinen määrä riitä ?


Anna Kontulan tutkimus ’Prostituutio Suomessa 2005’: http://www.salli.org/info/lib/kontula2005rap.pdf
antaa seksityöstä ja seksipalvelujen myynnistä ja ostosta vastoin vallitsevaa käsitystä ja yleistä oletusta paljon moniulotteisemman ja monisyisemmän ja monimuotoisen kuvan kuin naisliikkeen esittämä yksioikoinen "polittisesti korrekti" ideologia ja propaganda antaa ymmärtää. Todellisuudessa seksipalveluja myyvät ihmiset ovat heterogeeninen joukko erilaisia ih­mi­siä, jotka toimivat kukin omien intressiensä mukaan ja omien mahdollisuuksiensa ra­joissa. Todellisuudessa on kyse oikeista elävistä ihmisistä, jotka tekevät valin­to­ja niiden mahdollisuuksien puitteissa, joita heillä on tässä yhteiskunnassa.
Ei ole olemassa mitään seksipalvelujen myyjän ja eikä ostajan perustyyppiä. Alalla työskentelevillä yksilöillä ja heidän asiakkaillaan on yhtä monta motiivia ja näkökulmaa omaan elämäänsä kuin ihmisillä yleensäkin tekemisiinsä.Maksullista seksiä-sekä kysyntää että tarjontaa- on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta ja erilaisia eri elämäntasoilla ja arvostuksilla olevia ihmisiä. Taloudellisten motiivien lisäksi myös muunlaisia motiiveja esiin­tyy. Osa seksipalvelujen myyjistä on valin­nut seksityön, koska pitää sitä mielenkiintoisena tai mie­lek­käänä työnä. Seksipalveluita käyttävät ja tarjoavat ihan tavalliset miehet ja naiset joilla on myös "ilmaisia" seksisuhteita, käyttäjinä ei ole pelkäästään "ylijäämämiehet", jotka ei muuten ilmaiseksi saa. Mikäli luullaan että nainen on aina riistetty uhri ja jokin alimman tason seksin liukuhihnatyöntekijä eikä suinkaan esim.ajoittain lisätuloja omavalintaisesti tienaava rahasta pitävä ihminen, ollaan mielestäni totaalisen metsässä. Seksipalvelujen myynti on useinmiten jotain aivan muuta, kuin rajoittuneet naisliikken, median ja elokuvien luomat stereotyyppiset myytit ja seksipalvelujen ostossa ja myynnissä on kyse paljosta muustakin kuin pelkästään selvällä rahalla virolaiselta tai venäläiseltä (pakko)prostitoidulta ostetetusta seksistä, kuten lakia ajava naisliike antaa ymmärtää. Naisliike ja lakia puoltavat tahot ajavat ideologista ja moraalista lakia, joka toteutuessa arveluttavalla tavalla rajoittaisi ja kaventaisi yksilönvapauksia ja ihmisen itsemääräämisoikeutta ja elinkeinonharjoittamisen vapautta. Lakia perustellaan "naiskaupan/ihmiskaupan torjunta"-retoriikalla, jossa seksipalvelujen ostoon ja myyntiin liitetään kaikenmailman mielikuvia alkaen "pornoistuvasta naiskuvasta", ase- ja huumekaupasta, aasian ja intian lapsityöstä aina pedofiliaan ja pakolaisten ja laitomasti maahan tulleiden ihmisten katoamiseen pakolaiskeskuksista ja heidän piilotteluun saakka.(vrt.Bushin "terrorismin vastaisen sodan torjunta" retoriikka ja propaganda).


Paritukseen liittyvä seksipalvelujen myynti(huom! myyjät eivät ole pakotettuja, vaikka toimivat parittajan alaisuudessa-kyseessä ei siis ole ihmiskauppaja ja "hyväksikäytön"aste vaihtelee hyvin paljon.Ne ulkomaalaiset, jotka käyttävät parittajaa, joutuvat niin tekemään niin nykyisen ulkomaalaislain pykälän vuoksi) on kaikesta suomessa tapahtuvasta seksipalvelujen kaupasta n.kolmannes.Sen sijaan Ihmiskaupaksi määritelty parittamiseen liittyvä pakkoprostituutio eli ns. törkeä paritus on suomalaisessa seksikaupassa harvinainen lieve-ilmiö, poikkeus, harha. Arvioiden mukaan Suomessa ostetusta seksistä noin kaksi promillea liittyy ihmiskauppaan. Vuoden 2004 loppuun mennessä ei viranomaisten tietoon ollut tullut vielä yhtään pakkoprostituutioon liittyvää ihmiskaupparikosta. Suomessa paritukseen liittyvä pakkoprostutuutio on marginaalinen osa koko ilmiöitä, eikä ole kovin iso ongelma, jos siitä ei sellaista väkisin tehdä ja myöskään seksipalvelujen myynti ja osto itsessäänhän ei ole ongelma, eikä se mitenkään automaattisesti aiheuta yhteiskunnallista ongelmaa, jos emme itse tee siitä ongelmaa. Enimmällä osalla suomen seksipalvelujen myyjistä ja enimmissä osissa myyntitilanteista/kaikesta seksipalvelujen kaupasta ei ole mitään tekemistä parituksen kanssa ja vielä vähemmmän ihmiskauppaan kuuluvan pakkoprostituution kanssa. Ihmiskauppa ja seksipalvelujen myynti eivät siis ole synonyymejä eivätkä päällekkäisiä ilmiöitä. Ihmiskauppakeskustelua ei pitäisi oikeastaan ollenkaan käydä yhteydessä seksipalvelujen ostoon ja myyntiin ja siihen liittyviin kysymyksiin, vaan enemmänkin ihmiskauppa pitäisi nähdä siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin liittyvänä kysymyksenä. On tärkeää siis myös huomata että pakkoprostituutio on vain osa ihmiskauppaa. Ihmiskauppaan kuuluu muitakin pakotukseen liittyviä ilmiöitä kuin paritukseen liittyvä pakkoprostituutio.Ihmiskaupan uhreja voi siis olla monilla muillakin aloilla, vaikka rakennus-ja ravintola-alalla tai ihmiskaupan uhreja voidaa pakottaa vaikka varkaiksi, ihmiskaupan uhri voi olla vaikka kotiapulainen, ei pakotus aina liity läheskään aina prostituutioon. Mitä on nykyajan orjuus: http://www.antislavery.org/homepage/antislavery/modern.htm.
Lakia ajava naisliike ja ruotsalainen feminismi-ideologia yrittää ihan tarkoitushakuisesti harhaanjohtavasti sotkea käsitteitä ja luoda mielikuvan, että kaikki mahdolliset ihmiskauppaan kuuluvat ilmiöt liittyvät jotenkin seksipalvelujen myyntiin ja ostoon ja että kaikessa seksikaupassa on kyse jotenkin ihmiskaupasta. Pakkoprostituutiota nähdään sielläkin missä sitä ei ole. Todellisuudessa seksinpalvelujen osto/myynti ja ihmiskauppa sivuavat toisiaan vain pakkoprostituutiossa. On tärkeää pystyä erottamaan nämä asiat toisistaan. Seksin ostamista ei pidä sekoittaa muihin laissa erikseen määriteltyihin rikoksiin ihmiskaupparikoksiin ja raiskaukseen ja alaikäisten hyväksikäyttöön jne... Seksin oston kriminalisoimista pitäisi tarkastella tätä taustaa vasten. Kysymys"hyväksytkö ihmiskaupan" on populismia ja dramaturgiaa. Tällainen kysymyksen asettelu on jo lähtökohtaisesti irrelevanttia ja se ei ole minusta kestävä peruste yleiselle seksinoston kriminalisoimiselle, koska seksin osto ja pakkoprostituutio kohtaavat harvoin ja ihmiskauppa, alaikäisten hyväksikäyttö,raiskaus ja kaikenlainen pakottaminen on jo valmiiksi kriminalisoitu lainsäädännössä.
Ihmiskaupasta ja naiskaupasta Suomessa tällä hetkellä käytävä keskustelu koostuu huomattavalta osin valitettavan perustelemattomista väitteistä ja oletuksista.Vieläkin ongelmallisempaa on, että myös viranomaisten poliittiset linjaukset ja toimintaohjelmat joudutaan paremman puutteessa perustamaan samoihin oletuksiin.Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm. Keskustelussa tarkoitushakuisesti sekoitetaan ihmiskauppa, ihmissalakuljetus ja kansainvälinen prostituutio perusteellisesti toisiinsa. Ehkä olisi jo aika selvittää, mikä Suomen ihmiskauppatilanne todellisuudessa on - niin prostituution, työmarkkinoiden kuin kauttakulkuliikenteenkin osalta ennekuin kaikkea seksin ostamista aletaan "naiskaupan" varjolla rikollistamaan.


Ollaanko pakkoprostituutiosta ja naiskaupasta tekemässä "uutta hyvää vihollista":Journalistilehti:tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen": http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/699/perus/pedofi.htm, jonka varjolla ajetaan pelkästään moraalista lakia, jonka tarkoitus on vain paheksua miehen seksuaalisuutta ja määrittää mikä on naiselle sallittua seksuaalisuutta ja leimata ja mustamaalata ja ja stigmatisoida ja tuomita kaikki seksipalvelujen myyjät syrjäytyneeksi, henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi, päihderiippuvaisiksi ja omaa elämäänsä hallitsemattomaksi, omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupaupan uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei autonomisiksi epähenkilöiksi, ei-täysjärkisiksi holhokeiksi ja syyllistää kaikki seksipalvelujen ostajat pahoiksi väkivaltaisiksi hyväksikäyttäjä raiskaajamiehiksi. Tuntuu hieman siltä, että tässä onkin tarkoitus tehdä vain miehistä syyllisiä. Miehethän ovat tunteettomia sovinistisia sikoja ja jo syntyjään syyllisiä, näin ainakin kaikissa medioissa toitotetaan.
Tämä nykyisin kovasti vallalla oleva "nainen hyvä ja mies paha" asetelma vaikuttaa siis niin että laitkin tehdään jo valmiiksi niin että rikoksen osapuolista syyllisiksi saadaan suurimmaksi osaksi vain miehiä.
Seksinoston yleinen kriminalisointi on sekä juridisesti että eettisesti ja älyllisesti ja inhimillisesti epäilyttävää ja arveluttavaa ja kyseenalaista kun otetaan huomioon ihmiskauppaan liittyvyvän pakkoprostituution vähäisyys suomessa ja jo nyt olemassa olevan lainsäädännön tarjoamat keinot ihmiskaupan torjumiseksi.Mihin tätä lakia oikein tarvitaan, jos ongelmana on ihmiskauppa ja paritus,jotka ovat jo nykyisellään kriminalisoitu? Olen monta vuotta seurannut käytyä keskustelua seksin oston rikollistamisesta ja vieläkään en ole kuullut yhtään järkevää kestävää perustetta miksi suomessa kerran viidessä vuodessa esiintyvän pakkoprostituutio tapauksen vuoksi koko vapaaehtoinen seksipalvelujen myyntikenttä pitäisi kriminalisoida hallituksen esittämässä muodossa. Parittaja, joka pakottaa ihmisen pakkoprostituutioon tai joku, joka pakottaa ihmisen muuhun pakkotyöhön on rikollinen, ei palvelun ostaja.Parittaja kauppaa ihmistä, myyjä ei kauppaa ihmistä eikä "myy itseään"vaan palvelua ja ostaja ei osta ihmistä vaan palvelun. Ostaja voi olla rikollinen vain siinä tapaukseessa, jos tietoisesti ostaa seksiä pakkoprostitoidulta. Ihmiskauppaan puuttuminen ei vaadi minusta yleistä seksinoston kriminalisoimista. Oikeaa ihmiskauppaa vastaan pitää taistella, mutta miksi amputoida koko jalka,jos pikkuvarvas on tulehtunut ja miksi säätää lakeja, joissa "lapsi menee"pesuveden mukana"ja jotka toimivat käytännössä tarkoitustaan vastaan?Poliisin resurssit pitäisi keskittää oikean rikollisuuden torjuntaan eikä luoda keinotekoisesti uutta rikollisuuta tarpeettomalla makuukammarivalvonnalla.


Minua ihmetyttää miksi lakiesityksissä on jätetty huomioon ottamatta alkuperäisessä tehtävänannossa alleviivattu kohta, jossa korostettiin nimenomaan ottamaan huomioon lakiesityksessä myos kansainvälinen lainsäädäntö?Keskustelun kohteena tulisi olla myös muiden maiden kuin Ruotsin seksipalvelujen ostoon ja myyntiin liittyvä lainsäädäntö. Koko muu Eurooppa, Ruotsia lukuun ottamatta, on lähtenyt täysin toiseen suuntaan lainsäädännössä. Seksipalvelujen vapaa-ehtoinen myynti on Euroopassa normaali elinkeino Siellä on legalisoitu prostituutiota ja tiukennettu toisaalta juuri ihmiskaupan, törkeän parituksen ja lapsien hyväksikäytön rangaistuksia. Perusidea on nimenomaan se, että oikeustoimikelpoisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin.Esimerkiksi Iso-Britannia muutti juuri lainsäädäntöään siten, että useampi seksinpalvelun myyjä voi toimia yhteistyössä turvallisuutta parantaakseen, ilman että laki tulkitsisi yhteistyön paritukseksi.Hollanti legalisoi bordellit v2000. Tanskassa joku kunta ostaa vammaisille seksipalveluja. Verottaja ja oikeuslaitos ovat vahvistaneet seksipalvelujen myyjien kohtelun itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa, Saksassa ja Tanskassa. Asia on vireillä useissa muissa EU:n jäsenmaissa. Muissa Euroopan maissa ei edes harkita seksin oston tai myynnin kieltämistä
Muistutan myös siitä että ihmiskauppa ja seksipalvelujen myynti ei ole sama asia Palermon sopimuksessakaan , vaikka jotkut tahallaan tällaista mielikuva yrittävätkin luoda.
Keskustelussa unohdetaan myös mainita että Palermon sopimus ei velvoita allekirjoittamaita seksinoston kriminalisointiin, vaan velvoittaa kriminalisoimaan ihmiskaupan. Suomen lainsäädäntö vastaa jo tällä hetkellä sekä kansainvälisiä sitoumuksia että ihmiskaupan ja järjestäytyneen paritusrikollisuuden torjunnan asettamia käytännön vaatimuksia. On tärkeää luoda sellainen ihmiskauppa-ja parituslainsäädäntö, joka kykenee tehokkasti puhdistaman seksipalvelujen myynnin järjestäytyneestä rikollisuudesta. Mutta kahden aikuisen ihmisen keskenään tasa-arvoisesti,vapaa-ehtoisesti tekemään sopimukseen perustuvan seksinosto/myyntitilanteen kriminalisoimin on sekä älyllisesti, inhimillisesti että moralisesti ja juridesti epäilyttävää. Yleissopimus ei siis velvoita säätämään rangaistavaksi minkäänlaista seksipalvelujen ostamista, puhumattakaan yleisestä seksipalvelujen oston kriminalisoimisesta. Kuten hallituksen esityksestä ilmenee, velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen ei aiheudu mistään muustakaan kansainvälisestä velvoitteesta. Sellaista rangaistavaksi säätämistä ei myöskään mainita edes missään prostituutiota sivuavissa kansainvälisissä suosituksissa.Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi YK:n työjärjestö ILO on suositellut prostituoitujen kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös prostituoidut saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin.Suomi on ratifioinut lisäksi kansainvälisen TSS-sopimuksen koskien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, jossa tunnustetaan yksilön oikeus hankkia vapaasti toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Koska seksipalvelujen myyntiä ei erikseen ole kriminalisoitu, Suomikin joutuu tässä kohdin oikeusoppineiden mukaan ristiriitaan sekä oman perustuslakinsa että kansainvälisten sopimustensa kanssa mikäli seksin osto kriminalisoidaan.



Olisi myös aiheellista pohtia perusoikeuksiin liittyvän lainsäädännön perusteita.
Ollanko säätämässä lakia, joka toteutuessaan arveluttavasti heikentäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, rajoittaisi ja kaventaisi yksilönvapauksia ja ihmisen itsemääräämisoikeutta ja elinkeinonharjoittamisen vapautta.
Ollaanko taas kerran kävelemässä perustuslain yli?Jos lainsäädäntö on kiero kuin korkkiruuvi ei se ainakaan paranna yleistä lainkuuliasuutta. Koko lakiesityksen perustelut ovat täynnä sumeaa epäjohdonmukaista logiikkaa, epäloogisuutta ja ristiriitaisuuksia ja nurinkurista argumentointia .Minusta tässä ollaan hyvin heikoilla jäillä monesakin kohtaa.
Kansalaisten yhdenvertaisuus ja suomalaisen rikoslainsäädännön perinteiset lähtökohdat vaativat ehdottomasti sitä, että jos osto kriminalisoidaan, niin myyntikin on kriminalisoitava. Jos puhutaan moraalin kohottamisesta, epäeettisyydestä ja asenteiden muovaamisesta, niin viestin tulee olla täysin yksiselitteinen ja kaikkia kansalaisia tasapuolisesti koskettava, jopa sukupuoleen kastsomatta.Jos seksipalveluja kerran voidaan myydä laillisesti asiakkaalle, joka ostaessaan olisi rikollinen, tämä asettaisi ostajan ja myyjän lain edessä eri arvoiseen asemaan ja tämä taas on vastoin perustuslakia.
Joko sekä ostaminen ja myyminen on oltava kriminalisoitu tai sitten ei kumpikaan. Voidaan myös katsoa että myyjä on hyväksikäyttäjä, joka käyttää hyväksi ostajan seksin puutetta(aiheellinen kysymys tässä seksikielteisessä yhteiskunnassa, mistä tällainen puute johtuu) - eli ostaja on "uhri." Jos lainsäätäjä katsoo, että jokin asia on paha, niin silloin ostaminen, myyminen ja välittäminen säädetään rangaistavaksi. Esim. huumeiden tai varastetun tavaran myyjän rangaistus on suurempi kuin ostajan, koska katsotaan, että myyjä toimi hyötymistarkoituksessa.

Seksialan Liitto SALLI LAUSUNTO OM:n työryhmämietinnöstä 2003:5 "Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio" 8.10.2003 :
http://www.salli.org/kanta/2003/om/lausunto.pdf
2.7.   Seksinoston kriminalisoinnin suhde perusoikeuksiin
Seksin ostamisen kriminalisointi merkitsee puuttumista yksityiselämän suojaan, kos­­ka se tosiasiallisesti rajoittaa prostituoidun ja hänen asiakkaansa oikeutta va­paas­ti sol­mia ja ylläpitää suhteita toisiin ihmisiin sekä oikeutta määrätä itsestään ja omasta seksuaalisuudes­­taan. Mietinnössä tunnustetaan, että näin voi käydä teo­rias­sa, mutta mietinnön mukaan käy­tän­nössä asia on toisin. (s. 55)
Mietinnön mukaan mahdollisuus prostituoitujen kokemalle fyysiselle ja psyyk­ki­sel­le va­hingolle on kaikissa seksipalvelujen ostamistilanteissa periaatteessa ole­mas­sa. Li­säk­si prostituoiduksi ryhtyminen on sen mukaan vain äärimmäisen har­voin täysin va­­paaehtoista. Näin mietintö perustelee sen, miksi prostituoidun oman tah­don­va­pau­den huomioonottaminen tässä kysymyksessä ei ole relevanttia. (s. 56)
Tämän logiikan mukaan mietintö päätyy siihen, että seksin ostamisen kri­mi­na­li­soin­­tia voi perustella prostituoitujen oikeuksien ja vapauksien turvaamisella (s. 56). Mie­­tinnön mukaan oikeudet ja vapaudet tulevat turvatuksi jo pelkästään si­ten, että pros­tituutiokontaktit vaikeutuvat tai estyvät.
Argumentaation puutteena on se, että prostituutio nähdään yksipuolisesti vain ja ai­­noastaan ongelmaksi. Prostituutio on mietinnön mukaan tila, jossa pros­ti­tu­oi­dul­la ei ole vapautta eikä oikeuksia. Kun prostituutiokontaktit vähenevät tai vaikeu­tu­­­vat, lisääntyvät prostituoidun kokemat oikeudet ja vapaudet automaattisesti. Kon­­­kreet­ti­nen käytännön elämä ei kuitenkaan ole näin yksioikoista ja mustaval­kois­ta - ei edes prostituutiossa. Käytännön elämässä yksilöt eivät voi olla täysin va­­pai­ta mil­lään elämänalueella, vaan yksilöiden valintoja rajoittavat erilaiset olo­suh­teet. Sii­tä ei silti yleensä johdeta sitä johtopäätöstä, että yksilöiden omalla tah­don­va­pau­del­la ei olisi merkitystä. Päinvastoin: oikeudet ja vapaudet turvataan juu­ri si­ten, että yk­si­löille pyritään turvaamaan mahdollisuus vaikuttaa itseään kos­ke­viin asi­oihin siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista.
Prostituoidun tosiasiallinen valinnanvapaus saattaa olla enemmän tai vähemmän ra­­joi­tettua monien eri syiden takia. Silti prostituoidun kannalta katsottuna oleel­li­sin­ta pros­tituutiossa on mahdollisuus ansaita rahaa. Oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen ei voi käytännössä onnistua, mikäli tämä prostituoidun omasta nä­kö­kul­mas­ta kat­sottuna oleellisin kysymys jätetään huomiotta. Oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen voi käytännössä konkretisoitua vain siten, että yksilölle itselleen tur­va­taan mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Prostituutiossa oikeuksien ja vapauksien turvaaminen edellyttää sitä, että pyritään li­­säämään prostituoidun mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ku­ten omiin työskentelyolosuhteisiinsa. Prostituoidun oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen voi onnistua myös siten, että prostituoiduille tarjotaan muita toimeen­tu­lon mah­dol­lisuuksia. Sen sijaan oikeuksien ja vapauksien turvaaminen ei voi on­nis­tua siten, et­tä toimitaan täysin yksilön omien intressien vastaisesti.
Tässä on mietinnön argumentaation merkittävä puute: se ei näe prostituoitua oi­keus­­sub­­jektina, jonka omilla intresseillä ja valinnoilla on oleellinen merkitys - jopa sil­loin kun prostituoitu olosuhteiden takia joutuu toimimaan paritus­orga­ni­saa­­tion alai­suudessa. Prostituoitu määritellään yksipuolisesti pel­käs­tään uhriksi, jolloin sa­mal­­la mitätöidään hänen omien valintojensa ja intressiensä merkitys.
Mietinnössä käytetty prostituution ja prostituoidun määrittely voidaan nähdä louk­kaa­van prostituoidun itsemääräämisoikeutta ja tahdonvapautta, koska se käy­tän­nös­sä kieltää prostituoidun oman tahdonvapauden merkityksen ja mahdollisuuden itse määritellä oma suhteensa prostituutioon.
Merkittävä ongelma mietinnön argumentaatiossa on myös siinä, että prostituution ei nähdä kuu­­­luvan yksityiselämän suojan piiriin eikä myöskään elinkeinovapau­den tai työ­elä­män suojan piiriin. Mietinnössä ei tunnusteta pros­ti­tu­oi­dun harjoit­ta­mal­le toimin­nal­le min­käänlaista oikeusturvaa. Mikäli pros­ti­tu­oi­dun oi­keu­det ja va­paudet halutaan tur­vata, se voi tosiasiallisesti onnistua vain siten, että pros­ti­tu­oidun har­joit­­ta­ma toi­min­ta saa samanlaista suojaa kuin muukin laillinen toiminta.
Mietinnön argumentaatio loukkaa myös prostituoidun yhdenvertaisuutta lain edes­sä, kun se toteaa, että tarkoituksena on rajata säännöksen soveltaminen tilan­tei­siin, jois­sa seksipalveluja ostetaan prostituoidulta. (s. 70).
2.8.   Seksinoston kriminalisoinnin säätämisjärjestys
2.8.1.   Seksinoston kriminalisointi perusoikeusrajoituksena
Seksin ostamisen kriminalisointi merkitsee tosiasiallisesti puuttumista sekä pros­ti­tu­oi­dun että asiakkaan kohdalla näiden henkilökohtaiseen vapauteen, kos­ke­mat­to­muu­­teen ja itsemääräämisoikeuteen. Lisäksi se loukkaa seksipalvelun myyjän elin­­kei­novapautta ja yhdenvertaisuutta.
Jotta perusoikeuksia rajoittava säännös voidaan säätää tavallisena lakina, sen tu­lee pe­rus­tuslakivaliokunnan omaksuman käytännön mukaan täyttää seitsemän edel­ly­tys­tä. Seuraavissa kohdissa (2.8.2. - 2.8.8.) käydään läpi perusoikeuksien ra­joit­ta­mi­sen edellytykset ja arvioidaan ehdotettua seksin ostamisen krimi­na­li­soin­tia niiden kannalta.
2.8.2.   Lailla säätämisen vaatimus
Mikäli eduskunta säätää lain, jolla kriminalisoidaan seksinostaminen, niin lailla sää­tä­misen edellytys täyttyy ainakin siltä osin kuin laki kaventaa seksinostajan pe­rus­­oi­keuk­sia. Todellisuudessa tällainen kriminalisointi vaikuttaa kuitenkin enem­män pros­tituoitujen mahdollisuuksiin nauttia perusoikeuksista.
Ehdotettu säännös on muodollisesti suunnattu asiakkaiden toimintaa vastaan, mut­­ta sen to­si­asial­li­nen perusoikeuksia rajoittava vaikutus kohdistuu enemmän sään­­nöksen kannalta sivulli­seen tahoon eli myyjään. Tällöin voidaan kysyä, täyt­tyykö lailla säätämisen vaa­ti­mus, jos lainsäätäjä ei ota huomioon perus­oikeus­ra­joi­tusta, joka kohdistuu sivulli­seen osapuoleen.
2.8.3.   Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus
Ehdotettu seksin ostamisen kriminalisointi voi pinnallisesti katsottuna vaikuttaa täs­­­­mäl­­liseltä ja tarkkarajaiselta. Käytännön elämässä seksistä nauttimisen muodot ja kau­pallisten seksu­aa­lipalvelujen kirjo ovat niin moninaisia ja kirjavia, että käy­tän­nös­sä rajan vetäminen kielletyn seksiostamisen ja sallittujen sek­su­aa­li­pal­ve­lu­jen välille ei ole lainkaan tarkkarajaista.
Toinen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen liittyvä ongelma on myös mie­tin­nös­sä esil­le tuleva rajankäynti ystävyys- tai seurustelusuhteisiin, joissa voi olla eri­näi­siä ta­loudellisia järjestelyjä tai lahjojen antamista (s. 70). Mietinnön mukaan ei ole pe­rus­­teltua ulottaa rangaistusuhkaa tällaisissa suhteissa tapahtuvaan seksiin, vaan tar­koi­tuksena on rajata säännöksen soveltamisala tilanteisiin, joissa seksi­pal­ve­luja os­te­­taan prostituoidulta.
Kuitenkin myös prostituoidulla voi olla ystävyys- tai seurustelusuhteita, joihin voi liit­­tyä seksiä ja lahjojen antamista ja taloudellisia järjestelyjä. Tarkka rajanveto pros­­­­tituutiokontaktien ja muiden seksikontaktien välille ei aina ole mahdollista sen­­kään takia, että kaikki prostituoidut eivät itsekään aina vedä niin tarkkaa rajaa sii­hen, mi­kä on seksityötä ja mikä on yksityistä seksiä.
2.8.4.   Rajoitusperusteen hyväksyttävyysvaatimus
Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyys voi perustua johonkin toiseen pe­rus­oi­keu­teen. Mietinnössä väitetään ehdotetun seksinoston kriminalisoinnin suojelevan usei­­ta perus- ja ihmisoikeuksia. Käytännössä asia ei kuitenkaan toimi mietinnössä väi­te­tyl­lä tavalla. Katso luku 2.7.
2.8.5.   Ydinalueen koskemattomuuden vaatimus
Ehdotettu seksinoston kriminalisointi rajoittaa useita perusoikeuksia sellaisella ta­val­­la, että on syytä pohtia, ulottuuko rajoitus näiden perusoikeuksien ydinalueelle.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 10 §:n 1 mo­men­­­­­tissa turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elä­­määnsä ilman viranomaisten ja ulkopuolisten tahojen mielivaltaista ja ai­hee­tonta puut­­tumista. Tähän oikeuteen sisältyy yksilön oikeus solmia ja ylläpitää suh­teita mui­hin ihmisiin. (PeVL 54/2001 vp, PeVL 36/2002 vp)
Rajanveto prostituutiotoiminnan ja prostituoidun yksityiselämän välillä ei ole sillä ta­­­val­la selkeä ja yksinkertainen, että olisi mahdollista valvoa seksinostamisen kiel­­­tä­­vää lakia, ilman että samalla estettäisiin tai vaikeutettaisiin prostituoitua naut­­ti­mas­­ta yksityiselämän suojasta. Monissa tapauksissa prostituoitu myös kokee omien asia­­kaskontaktiensa kuuluvan nimenomaan yksityiselämänsä piiriin.
Perustuslain 7 § suojaa henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden. Sään­nös suo­jaa myös ihmisen tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta (HE 309/1993 vp, s. 46). Ehdotettu kriminalisointi rajoittaisi merkittävällä tavalla prostituoidun vapaut­ta ja oikeutta itse määritellä ja päättää oman seksuaalisuutensa käyt­tä­mi­ses­tä.
Mietinnössä väitetään, että seksipalvelujen myyjän tahdonvapauteen ja itse­mää­rää­­mis­­oikeuteen puuttuminen olisi mahdollista ainoastaan, jos myyjä toimii täysin va­­paa­ehtoisesti (s. 56). Tällainen argumentointi on täysin nurinkurista, koska sen mu­kaan ihmisen itsemääräämisoikeutta ei tarvitse kunnioittaa, jos sitä jo ra­joit­ta­vat jot­­kut muut tekijät.
Omasta seksuaalisuudesta päättäminen kuuluu itsemääräämisoikeuden ja henki­lö­koh­­taisen vapauden ydinalueelle riippumatta siitä, elääkö henkilö sellaisissa olo­suh­teis­sa, että hän voi tehdä täysin vapaaehtoisia valintoja, vai elääkö hän sel­lai­sis­sa olo­suhteissa, että hänellä ei ole parempia vaihtoehtoja kuin prostituutio. Yk­si­lön ko­kema vaihtoehtojen vähyys ei voi oikeuttaa puuttumista hänen itse­mää­rää­mis­­oi­keu­­tensa ydinalueelle.
Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toi­meen­tu­lon­­­sa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Prostituoiduille sek­si­pal­ve­lu­jen myyminen on ennen kaikkea keino ansaita rahaa. Kyseessä on elinkeino, jo­ta ei ole laissa kielletty, joten se on elinkeinovapauden piirissä.
Mietinnössä vähätellään vapaaehtoisen (ihmiskaupan ja parituksen ulkopuolisen) pros­­tituution määrää ja väitetään, että sen takia kriminalisointi puuttuisi elin­kei­no­va­pauteen erittäin harvoissa tapauksissa.
Mietinnössä oleva vähättely ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa toi­mii lukuisia seksipalveluyrittäjiä, joiden elinkeinovapauteen ehdotettu kriminali­soin­ti puuttuu. Jos asiakas kriminalisoidaan, on kyse elinkeinovapauden ydin­aluet­ta kos­kevasta rajoituksesta, koska ilman maksavaa asiakasta ei ole elin­kei­noa.
Perustuslain 6 §:n 1 momentissa turvataan yhdenvertaisuus lain edessä. Tämän pe­­rus­oikeuden ydinalueeseen kuuluu, että laki on sama kaikille. Kuitenkin mie­tin­nös­sä to­detaan, että seksinoston kriminalisointi on tarkoitus rajata tilanteisiin, jois­sa sek­si­pal­veluja ostetaan prostituoidulta (s. 70). Tällainen rikoslain sään­nök­sen ra­jaus johonkin tiettyyn ihmisryhmään loukkaa yhdenvertaisuuden oleellista sisältöä.
2.8.6.   Suhteellisuusvaatimus
Kuten edellä on käynyt ilmi, seksinoston kriminalisointi ei onnistu suojaamaan niitä oi­keushyviä, joita mietinnössä esitetään kriminalisoinnin tavoitteina. Näin ollen kri­mi­­nalisointia ei voi pitää välttämättömänä näiden sinänsä hyväksyttävien ta­voit­tei­den saavuttamiseksi.
Lisäksi mietinnössä esitettyjä tavoitteita on mahdollista saavuttaa keinoilla, jotka ei­vät loukkaa prostituoidun ja asiakkaan perusoikeuksia. Näitä keinoja ovat mm. vaih­­toehtoisten toimeentulomahdollisuuksien tarjoaminen, huumeiden käyt­tä­jille tar­­koitettujen hoitopaikkojen lisääminen, prostituoiduille tarkoitettujen so­si­­aa­li­pal­velujen lisääminen, prostituoitujen oikeudellisen aseman parantaminen sekä köy­hyy­den vähentäminen.
Mietinnössä todetaan: "Ehdotetut säännökset edellyttävät myös sosiaali- ja ter­veys­­palvelujen kehittämistä ja lisäämistä prostituoitujen auttamiseksi ja tu­ke­mi­sek­si pois prostituutiosta." (s. 64) Mietinnössä siis tunnustetaan, että siinä eh­do­te­tut sään­nökset eivät ole riittäviä suojaamaan niitä oikeushyviä, joilla kri­mi­na­li­soin­­tia perustellaan, jollei samalla kehitetä prostituoiduille suunnattuja sosiaali- ja ter­veys­palveluita.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisääminen on siis joka tapauksessa välttämätön edel­­­lytys prostituutioon liittyvien ongelmien vähentämiseksi. Sen sijaan mie­tin­nös­sä eh­dotettu seksinoston kriminalisointi ei ole tarpeellinen sosiaali- ja terveys­pal­velujen kan­nalta, vaan se päinvastoin vaikeuttaa prostituoitujen parissa teh­tä­vää sosiaali­- ja ter­veydenhoitotyötä. Näin ollen seksinoston kriminalisointi ei täy­tä suhteellisuus­vaatimusta.
2.8.7.   Oikeusturvavaatimus
Seksinostamisen kriminalisointi merkitsee prostituoidun kannalta kri­mi­na­li­soin­tia, jo­ka suoraan vaikeuttaa hänen työtään sekä puuttuu hänen yksityiselämäänsä ja it­se­määräämisoikeuteensa, vaikka kriminalisointi ei muodollisesti koh­dis­tu­kaan suo­raan häneen itseensä. Prostituoitu ei tässä tapauksessa voi saada oikeus­turvaa ri­kok­­sesta epäiltynä eikä rikoksen uhrina, vaan häntä pidetään ulko­puo­li­se­na (tai mah­dollisesti todistajana).
Tällainen ongelma on jo tällä hetkellä todellisuutta paritusta koskevien oikeus­ta­paus­­ten yhteydessä. Vaikka syytettävänä oleva parittaja olisi vienyt pros­ti­tu­oi­duil­ta kaik­ki seksipalvelujen myynnistä tulleet rahat, prostituoidut eivät voi saada an­sait­­se­miaan rahoja takaisin, vaan parittaja tuomitaan menettämään rahat valtiolle. Vaik­­ka paritusta koskevaa säännöstä on perusteltu tarpeella suojella prostituoitua, niin käytännössä paritussäännös ei takaa prostituoidulle minkäänlaista oi­keus­tur­vaa.
Samanlainen ongelma liittyy ehdotettuun seksinoston kriminalisointiin. Vaikka sään­­nöstä perustellaan sillä, että prostituoitu on uhri, niin käytännössä prostituoitu ei voisi saada korvauksia seksinoston uhrina. Seksinostosta syytteessä oleva ei jou­­tui­si maksamaan korvauksia prostituoidulle edes siinä tapauksessa, että asiakas oli­si jättänyt lupaamansa maksun suorittamatta tai ottanut rahat takaisin.
Li­säksi mietinnössä on kriminalisointia perusteltu sillä, että prostituutio ei kuu­lui­si yk­­sityiselämän suojan piiriin eikä myöskään elinkeinovapauden piiriin. Ehdo­tet­tu kriminalisointi näyttää siten johtavan siihen, että prostituoidun on hyvin vai­kea saa­da oikeusturvaa omalle työlleen ja yksityiselämälleen.
2.8.8.   Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisvaatimus
Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on prostituution kannalta ristiriitaisia vel­­­voitteita. Toisaalta velvoitetaan prostituutiosta hyötymisen tukahduttamiseen. Toi­saalta velvoitetaan turvaamaan elinkeinovapaus, turvalliset työolot ja työn­te­ki­jän vaikutusmahdollisuudet.
Seksinoston kielto on ongelmallinen yksityiselämän suojaa, itse­mää­rää­mis­oi­keut­ta, elin­­kei­no­vapautta, yhdenvertaisuutta ja turvallisia työoloja suojaavien ih­mis­oi­keus­vel­voitteiden kannalta samoilla perusteilla, joita edellä on tuotu esille vas­taa­vien pe­­rusoikeuksien kohdalla.

Muutamia lainauksia SALLIN puhenvuorosta lakivaliokunnalle 5.5.2004:
PUHEENVUORO Seksialan Liitto SALLI eduskunnan lakivaliokunnalle HE 34/2004vp:n johdosta 5.5.2004: http://www.salli.org/kanta/2004/ek/lav.pdf:
Liittomme jäsenistön suurempi huolenaihe on kuitenkin se, että tätä sinänsä hyväksyttävää tavoitetta käytetään perusteluna senkaltaisen lainsäädännön luomiseen, joka ei ratkaise ongelmia vaan voi johtaa jopa ongelmien pahenemiseen ja lisääntymiseen.Prostituoidun näkökulmasta katsottuna prostituutioon liittyvien ongelmien ratkaisemisessa on kyse siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin tai turvallisemmin. Se voi onnistua vain siten, että lisätään ihmisten mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja - ei niin että vaikeutetaan ihmisten elämää kontrollipolitiikkaa tiukentamalla.Näkemykseni on, että prostituutio itsessään (se että seksiä myydään ja ostetaan) ei ole mikään ongelma, silloin kun sitä harjoitetaan asiallisesti ja hyvällä tavalla ammattimaisesti.Prostituoidun näkökulmasta katsottuna prostituutioon liittyvien ongelmien ratkaisemisessa on kyse siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin tai turvallisemmin. Se voi onnistua vain siten, että lisätään ihmisten mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja - ei niin että vaikeutetaan ihmisten elämää kontrollipolitiikkaa tiukentamalla.

Hallituksen esityksen perusteluissa esiintyvä kuvaus prostituutiosta tuntuu hyvin hämmentävältä. Tekstissä tuodaan esiin joitakin todellisia prostituution ongelmia, mutta esityksen logiikka on nurinkurinen.Se prostituutio, joka perustelutekstissä esiintyy, on jonkinlainen teoreettinen konstruktio. Prostituutio esitetään ikään kuin kaikkien niiden ongelmien ja rikosten summana, joita maksulliseen seksiin voi liittyä. Tältä pohjalta perusteluissa loogisesti päädytään siihen teoreettiseen ajatukseen, että mikä tahansa, minkä voidaan ajatella estävän tai vähentävän prostituutiota, myös automaattisesti vähentäisi näitä ongelmia.Monet esitetyt asiat perustuvat vain oletuksiin. Esimerkiksi arviot ulkomaalaisten ja suomalaisten prostituoitujen määristä, väkivallan yleisyydestä ja paritustoiminnan laajuudesta ovat pelkkiä arvioita. Todellinen tutkimukseen perustuva tieto puuttuu lähes kokonaan.Kummallista on myös se, miten perusteluina esitetään joko itsestäänselviä tai spekulatiivisia väitteitä, jotka eivät sellaisenaan vielä perustele oikeastaan yhtään mitään. Otan joitain esimerkkejä:
·   "Prostituutio on erittäin pitkälle järjestäytynyttä." (s. 7) - Koska kyseessä on rahanansaitsemiskeino, joka edellyttää myyjän ja asiakkaan kohtaamista, niin tietenkin toiminta on aina jollain tavalla järjestäytynyttä, koska muuten bisnes ei toimisi.
·   "Prostituutio ilmiönä liittyy erittäin läheisesti paritusrikollisuuteen." (s. 8) - Tämähän on jo määritelmällinen itsestäänselvyys, koska rikoslain 20 luvun 9 §:n mukaan kaikki taloudellinen hyötyminen toisen prostituutiosta on paritusta ja prostituutio taas on taloudellista toimintaa. Käytännössä on yleensä mahdotonta harjoittaa taloudellista toimintaa, ilman että se tuottaisi taloudellista hyötyä myös ulkopuolisille.
·   "Päätös prostituoiduksi ryhtymisestä ei useinkaan synny täysin vapaaehtoisen ja tietoisen valinnan seurauksena. " (s. 56) - Mahtaako tällaisia päätöksiä todellisessa ihmiselämässä olla olemassakaan?
·   "Vapaastikin toimivalla prostituoidulla on yleensä tosiasiassa vain rajoitettu mahdollisuutensa valita asiakkaansa." (s. 62) - Tämäkin on itsestäänselvyys.
·   "Mahdollisuus prostituoitujen kokemalle fyysiselle tai psyykkiselle vahingolle on kaikissa seksuaalipalvelujen ostamistilanteissa periaatteessa olemassa." (s. 59) - Tällainen mahdollisuus on varmaan sekä periaatteessa että käytännössä olemassa missä tahansa työssä ja missä tahansa ihmissuhteessa.
·   Monet perustelut on kirjoitettu muotoon "voidaan ajatella" tai "on oletettavaa" ilman että näiden ajatusten tai oletusten takana olisi mitään todellista tietoa.
Perusteluissa esiintyy myös väitteitä, jotka prostituution arkitodellisuutta tuntevan näkökulmasta ovat selvästi virheellisiä:
·   "Alalla itsenäisesti toimivat prostituoidut ovat erittäin harvinaisia." (s. 7) - Väite on selvästi totuuden vastainen, mikäli "itsenäisesti toimiminen" määritellään sellaiseksi työskentelyksi, jota yksityisyrittäjät ja freelance-työntekijät yleensä harjoittavat.
·   "Saatujen tietojen mukaan jo tällä hetkellä valtaosa Suomessa toimivista prostituoiduista toimii parittajan alaisuudessa." (s. 56) - Kyllähän tällaista "tietoa" kerrotaan, mutta on eri asia missä määrin se pitää paikkansa. Käytännössä melkein kaikki prostituoidut tarvitsevat esim. markkinoinnissa muiden palveluita, jolloin he siis käyttävät "parittajien" tarjoamia palveluita, mutta se ei silti vielä merkitse sitä, että he toimisivat parittajan "alaisuudessa".
·   "Jos kriminalisointi vähentäisi seksuaalipalvelujen kysyntää, prostituoitujen mahdollisuudet kohdata ostajien toteuttamaa väkivaltaa pienenisivät ostajien määrän vähentyessä." (s. 56) - Väite perustuu oletukseen, että väkivallan määrä olisi suoraan verrannollinen asiakkaiden määrään eli että asiakkaista aina tietty osa olisi väkivaltaisia. Oletus on väärä. Väkivallan määrä johtuu muista olosuhteista kuin asiakkaiden määrästä.
·   "Tätäkin vaikeampi on arvioida, vaikuttaako uudistus [seksinostamisen kriminalisointi] siihen, uskaltavatko prostituoidut ilmoittaa poliisille heihin kohdistuvista pahoinpitelyistä." (s. 57) - Tätä ei ole vaikea arvioida, sillä asiasta on tietoa: kaikki sellaiset lainsäädännölliset kontrollitoimet, jotka ovat prostituoidun omien intressien vastaisia, vähentävät prostituoitujen halukkuutta ja mahdollisuuksia turvautua viranomaisten apuun.
Kaikista käsittämättömin ajatus hallituksen esityksen perusteluissa on sivun 59 virkkeessä: "Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia voitaisiin perustella jo prostituoitujen oikeuksien ja vapauksien turvaamisella."Jotta jonkin ihmisryhmän oikeudet ja vapaudet tulisivat turvatuksi, niin siihen ei riitä, että laaditaan laki, joka teoriassa ajaa hyvää tarkoitusta. Oikeuksien ja vapauksien turvaaminen toteutuu käytännössä vasta sitten, kun kyseisillä ihmisillä on todellinen mahdollisuus turvautua viranomaisten apuun, mikäli heidän oikeuksiaan tai vapauksiaan loukataan. Jos avun saamiselle asetetaan sellaisia ehtoja, että avun hakeminen on ristiriidassa kyseisen henkilön omien tärkeiden intressien kanssa, niin silloin on kyseenalaista, voidaanko sanoa oikeuksien olevan turvatut.
Prostituoidun intressissä on saada maksavia asiakkaita. Mikäli poliisin toimenkuvaan lisätään seksinoston kriminalisoinnin valvominen, niin se tosiasiassa heikentää prostituoitujen mahdollisuuksia turvautua poliisiviranomaisen apuun.Ulkomaalaisprostituoitujen kohdalla ongelma kilpistyy ulkomaalaislakiin vuonna 1999 tehtyyn lisäykseen, jonka perusteella prostituutiosta epäilty ulkomaalainen voidaan käännyttää maasta. Käännytyksen pelon takia ulkomaalaiset prostituoidut eivät ole halukkaita turvautumaan viranomaisten apuun.Parituksen kriminalisointia voidaan perustella sillä, että se on keino rajoittaa prostituutiota. Tässä tarkoituksessa parituskriminalisointi onkin ollut kohtuullisen toimiva.Parituksen perusteluissa on kuitenkin samanlainen ongelma kuin seksin oston kriminalisoinnin argumentoinnissa. Parituskriminalisointia perustellaan prostituoidun suojelemisella, mutta todellisuudessa se ei kuitenkaan takaa prostituoidulle mitään oikeuksia. Niinpä parituksen kriminalisointi käytännössä usein kääntyy prostituoituja vastaan.Jotta parituskriminalisointi onnistuisi käytännössä suojelemaan prostituoitua, parituksen tunnusmerkkejä tulisi muuttaa siten, että pelkkä taloudellisen hyödyn saaminen toisen prostituutiosta ei olisi riittävä parituksen tunnusmerkki. Paritus tulisi määritellä sellaiseksi hyötymiseksi toisen prostituutiosta, jossa jollakin tavalla alistetaan prostituoitua tai hyödynnetään prostituoidun heikkoa asemaa tms.
Ihmiskaupan kriminalisointi hallituksen esityksen mukaisesti on perusteltua. Ihmiskauppaa koskevaan keskusteluun liittyy kuitenkin hyvin huolestuttavia piirteitä.Hallituksen esityksestä käy ilmi, että Suomessa todennäköisesti esiintyy hyvin vähän sellaista ihmiskauppaa, joka täyttäisi ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit. Suurin osa ulkomaalaisista prostituoiduista ei siten ole lain tarkoittaman ihmiskaupan uhreja.Tiukempaa lainsäädäntöä vaativissa puheenvuoroissa puhutaan kuitenkin hyvin usein naiskaupasta, ikään kuin kaikki Suomeen saapuvat ulkomaalaiset prostituoidut olisivat ihmiskaupan uhreja.Tämä ristiriita on pelottava siksi, että näitä kauhukuvia naiskaupan uhreista käytetään yksinomaan kontrollipolitiikan perusteluna, mutta mitään todellista apua näille uhreille ei näytä olevan luvassa.Ulkomaalaiset prostituoidut ovat taloudellisesti riippuvaisia paritusorganisaatioiden (ja mahdollisten ihmiskaupan harjoittajien) tarjoamista työskentelymahdollisuuksista. Mikäli heille ei tarjota apua, muita vaihtoehtoja tai muita toimeentulomahdollisuuksia, niin vaarana on, tiukentunut kontrollipolitiikka ainoastaan johtaa heidän asemansa huononemiseen. Prostituutioon kohdistuva kontrollipolitiikka aiheuttaa usein tavoitteisiin nähden päinvastaisia seurauksia. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa vuonna 1999 tehty ulkomaalaislain muutos, jonka tarkoituksena oli ulkomaalaisprostituution vähentäminen antamalla viranomaisille mahdollisuuden käännyttää maasta prostituutiosta epäiltyjä ulkomaalaisia. Lain avulla ei ole saatu vähennettyä ulkomaalaisprostituutiota, mutta sen sijaan seurauksena on ollut, että ulkomaalaiset prostituoidut eivät enää uskalla turvautua viranomaisten puoleen. Sen seurauksena ulkomaalaisprostituution ongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet.
Prostituutiossa on paljon vakavia ongelmia ja on ymmärrettävää, että lainsäätäjä haluaa puuttua niihin. Prostituution ongelmat ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi sellaisia, joita ei voi ratkaista tiukentamalla lainsäädäntöä, vaan tarvitaan muita keinoja. Lisäksi prostituutio on useimmiten vain ongelmien kasautumispaikka ja ongelmat johtuvat muista tekijöistä. On tartuttava ongelmiin ja niiden syihin. Prostituutiopolitiikan tiukentaminen ei ratkaise ongelmia.


Suomen verottaja on tunnustanut seksipalvelujen myynnin ammatiksi.Tästä on olemassa KHO:n päätös.Tässä on verottajan kanta asiaan:
Seksipalveluista saatu tulo on veronalaista ansiotuloa. Asiasta on KHO:n verovuotta 1976 koskeva päätös vuodelta 1984/3253 II 560, jonka mukaan prostituoidun tuosta toiminnastaan saama tulo oli veronalaista.
Seksipalvelujen käsite sisältänee nykyisin paljon muutakin, esim. hieronta- ja tanssipalveluja, kuin tuo vanha ammattinimike, verokohtelu on kuitenkin yksiselitteinen; näitä tuloja ei ole säädetty verovapaaksi.
Epäselvyyttä verotuskohtelun oikeasta tilasta on saattanut aiheuttaa viime aikoina käyty keskustelu siitä, pitäisikö ko. palvelujen myyntiä kriminalisoida rikoslailla. Rikoksella saatu hyöty ei kuulu verotuksen piiriin sillä perusteella, että se tuomitaan korvattavaksi asianosaisille tai valtiolle.
Kun vielä lisäksi EU on tunnustanut seksipalvelujen myynnin elinkeinoksi elinkeinojen joukossa( EN:n ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä Jany -tapaukseen liittyen vuonna 1999 on todettu, että seksipalvelujenmyynti työ on EU:n perustamissopimuksen mukaista elinkeinotoimintaa, jota taas ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla EU:n kansalaisilla on lupa harjoittaa) niin miten seksin oston kriminalisointi edistää seksipalvelujen myyjän perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä koskien elinkeinon harjoittamista?


Vaikka lakiesityksessä on esitetty hienolta ja ylevältä kuulostavia perusteluja ja tavoitteita, ne eivät käytännössä toteudu, koska seksipalveluja lähestytään ideologisena eikä käytän­nöl­li­se­nä kysymyksenä.Vaikka lakiesityksessä puhutaan seksipalvelujen myyjien oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­ses­­ta, niin tosiasiassa esityksen perustelut toimivat päinvastaiseen suuntaan. Lain perusteluissa on oletettu itsestäänselvyytenä, että seksipalvelujen myynti aina ja automaattisesti loukkaa seksipalveluja myyvän henkilön kos­ke­mat­to­muutta. Tällainen ulkopäin ja ylhäältäpäin tapahtuva koskemattomuuden mää­rit­­te­ly voidaan kuitenkin nähdä yksilön koskemattomuuden louk­kauk­­­se­na. Koskemattomuuden oleellinen merkitys on siinä, että yksilö voi itse mää­­­­ri­tel­lä ja valita, mihin ja millaisiin ihmiskontakteihin hän haluaa ryhtyä.
Ja vaikka lakiesityksellä ylevästi muka pyritään edistämään imaginääristä ja abstraktia sosiaalista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, kurjistaessaan seksipalvelujen myyjän asemaa (leimataan myyjät pakotettuna vastoin omaa tahtoaan ikään kuin orjan asemassa toimiviksi, syrjäytyneeksi, henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi, päihderiippuvaisiksi ja omaa elämäänsä hallitsemattomaksi, omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupaupan uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei autonomisiksi epähenkilöiksi, ei-täysjärkisiksi holhokeiksi) ja määrittäessään mikä on naiselle sallittua seksuaalisuutta ja kieltäessään seksipalvelujen myyjän oikeuden päättää omasta seksuaalisuudestaan, lakiesitys itseasissa lisäisi epätasa-arvoa ja heikentäisi seksipalveluja myyvien yhdenvertaisuutta lain edessä.
On aika selvää etteivät rangaistukset lopettaisi prostituutiota, vaan saattaisivat päinvastoin ajaa prostituoidut entistä vaikeampaan asemaan. Näin väite seksin ostokiellon ja naisten aseman kohenemisen välisestä yhteydestä on vailla kestävää perustetta. Kumpi on tärkeämpää:symbolinen laki vai ihmisoikeudet?
Lakiesityksessä vedotaan tasa-arvoon, mutta tasa-arvoa ajatellen naisliikkeen halu ja tapa määrittää ja sanella kaikkien muiden naisten puolesta mitä he haluavat ja mitä he eivät halua, on minusta loukkaavaa.
Väite että kaikki seksipalvelujen myyjät olisivat jotenkin "uhreja" ja että seksipalvelujen myynti "loukkaisi kaikkia naisia" ja tällainen "musta tuntuu,että prostituutio loukkaa meitä"-väite on minusta enemmänkin loukkaus kaikkia naisia kohtaan. Jos perustuslakia ja ihmisen itsemääräämisoikeutta yritetään kiertää tälläisillä imaginäärisilla ja abstrakteilla kuvitelmilla tasa-arvosta ja "uhripositiolla" ja "loukkaa kaikkia naisia"-mantralla on se todella huolestuttavaa ja arveluttavaa politiikkaa.
Tällä samalla logiikalla voitaisiin väittää että suomalaisnaisten joka vuotinen massaseksiturismi, jossa yhden illan rantapikaseksin vastikeeksi tarjottu muutama drinkki suomalaistytölle "loukkaa meitä kaikkia" miehiä ja on selvästi kyseenalaista ja epäeettistä toimintaa, joka, pönkittää naista esinellistävää macho-kulttuuria ja tulisi ehdottomasti kieltää lailla.
Myöskään väite että seksipalvelujen osto eriarvoistaa sukupuolia, koska kaikki seksipalvelujen myyjät ovat naisia ja asiakkaat miehiä ja että aina olisi kyse miehen "hyväksikäytöstä" naista kohtaan ei pidä paikkaansa, koska seksipalveluja on olemassa myös naisille. Myös naiset voivat halutessaan ostaa seksiä. Epäsuhta palvelujen tarjonnan(ja kysynnän) määrässä johtuu miehen ja naisen biologisista eroista suhteessa seksiin:naisten tilanne on juuri sellainen kuin miehet toivoisivat oman tilanteensa olevan. Nainen saa pikaseksiä tuntemattoman kanssa ilmaiseksi helpommin kun mies. Onkin nurinkurista ja epäloogista ja perusteetonta(jotain olennaista on jäänyt silloin ymmärtämättä miehen ja naisen seksuaalisuudesta ) väittää seksipalvelujen oston kriminalisoimisen edistävän seksuaalista tasa-arvoa vedoten siihen että lähes kaikki seksipalvelujen myyjät ovat naisia ja asiakkaat miehiä. Todellista konkreettisen sosiaalisen ja sukupuolten välisen ja sukupuolten sisäisen tasa-arvon toteutumista seksinoston kriminalisoiminen ei edistä, vaan ennemminkin päivastoin vähentää sitä. Lainsäädäntöä tehtäessä pitäisi miettiä myös niiden vaikutuksia, eikä ainakaan säätää lakeja , jotka toimii tarkoitustaan vastaan. Meidän pitäisi säätää sellaisia lakeja ja luoda sellaisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia, joilla helpotetaan aikuisten ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä, eikä sellaisia joilla sitä vaikeutetaan ja rajoitetaan.Yhteiskunnan tulisi nimenomaan luoda hyvä kasvualusta erilaiselle seksuaalisuudelle. Sivistysvaltiossa pitäisi olla erilaisia tapoja harrastaa seksiä. Maksullinen seksi voidaan myös nähdä yhtenä eriarvoisuutta vähentävänä käytäntönä, joka tasoittaa miehen ja naisen biologista erosta johtuvaa "eriarvoisuutta".


Kuka omistaa kehomme?Onko ihmisen itsemääräämisoikeus, myös seksuaalinen itsemäärämisoikeus-oikeus päättää itse omasta kehostaan-sellainen perustavaalaatua oleva yleismaaallinen luovuttamaton perusoikeus jota ei voi luovuttaa kenellekkään.. Ainakin minulle se on arvokas asia, enkä halua luovuttaa sitä minkäänlaisen poliittisen lehmänkaupan kylkiäisenä polittisen pelin ja iltalypsyn välineeksi tai naisliikkeen ja muutaman demarikansanedustajan vallanhalun ja oman uran edistämisen välineeksi.Ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta ei voi myydä näin halvalla. Lähtökohtaisesti minua epäilyttää, että päättävässä asemassa olevat henkilöt katsovat oikeudekseen sanella muille, mitä he saavat tehdä, jos heidän toiminnastaan ei aiheudu mitään haittaa kellekään. Vallanhalu ei voi oikeuttaa toisen ihmisen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen puuttumisen.


Seksipalvelujen oston rikollistamisen perustelut on täynnä sumeita yleispäteviä väittämiä, joilla voisi perustella lähes mitä tahansa.
Jos pelkästään moraalisin perustein ruvetaan säätämään lakeja, silloihan pitäisi samalla perusteella ja samalla logiikalla kriminalisoida esim vaikkapa kaikkien lenkkikenkien osto, koska osa lenkkareista on valmistettu pakkolapsityövoimalla jossain indokiinassa? Tai kriminalisoida koko rakennus-tai ravintola alan tuotteiden ja palvelusten osto, koska näilläkin aloilla esiintyy pakkotyötä-vieläpä huomattavasti enemmän kuin pakkoprostituutiota.
Väitetään että taloudellinen pakko ajaa naiset seksipalvelujen myyjiksi. Samalla lailla taloudellinen pakko ajaa meidät kaikki töihin
Kysytään että lähtisikö ihminen prostituoiduksi, jos hänen taloutensa, sosiaaliset suhteensa ja muu elämänsä olisi kunnossa?Takaan että työnteko loppuisi tässä maassa lähes kokonaan jos taloudellista pakkoa aiihen ihmisillä ei olisi. Olennainen kysymys on lähtisikö vaikkapa putkimies töihin, jos hänen taloudellinen asema olisi niin hyvä, ettei hänen tarvitsisi tehdä työtä. Ei lähtisi, ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Totuus vaan on niin että jos ihmisten taloudellinen asema olisi niin hyvä ettei heidän tarvitsisi tehdä työtä, niin suurin osa ei tekisi.
Vapaaehtoisuus seksityössä on harhaa?Totuus on että vapaa-ehtoisuus on hyvin suhtellinen käsite. Suuri osa kaikista ihmisistä "huoraa" ja "myy itseään" töissä, jotka ei ole oikeasti"vapaa-ehtoinen valinta". He eivät tekisi jos siitä ei heille maksettaisi. Väitetäään että seksipalvelujen myyjien

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä