Elämässäni kaikki on tällä hetkellä kohdallaan, minulla on paljon syytä iloita siitä. Mutta on kuitenkin eräs asia, joka estää onnellisuuttani: nimittäin tunteideni mylläkkä.
Jo 20 vuoden iän ylittäneenä, minun tulisi tuntea itseni ja tätä kautta mitä haluan. Mutta en. Olen jo melko pitkään seurustellut upean miehen kanssa, joka todella osaa arvostaa ja rakastaa minua. Niin minä myös häntä. Suhteessamme on se jokin, mutta samaan aikaan siitä myös puuttuu se jokin toinen asia - kipinä.
Viime syksynä lähennyin erään miespuolisen ystäväni kanssa ja rakastuin häneen palavasti. Sain kuitenkin tunteeni "aisoihin", sillä meillä ei ollut paljoa yhteistä muuta kuin sama rakkauden tunne. Viime aikoina olen nähnyt hänestä unta monesti ja ajatellut sitä kaikkea mitä teimme yhdessä ja miten paljon silloin tunsin, tunnenko ehkä edelleen? Ehkä syynä tähän on, että oman mieheni kanssa menee tällä hetkellä huonommin ja riitaisemmin.
Mieleeni on useasti tullut ajatus väärästä ratkaisusta, mutta enhän minä voi mieltäni muuttaa ja pilata tämän vanhan ystäväni (miksi häntä sitten nykyään kutsuisikaan) seurustelusuhdetta, mikäli hänellä enää edes on tunteita minua kohtaan. Toivoisin saavani asiani jotenkin järjestykseen ja kysyisinkin onko teillä jotain ajatuksia tai samanlaisia tunteita: miten niistä voisi saada tolkkua?
*Gabri*
Jo 20 vuoden iän ylittäneenä, minun tulisi tuntea itseni ja tätä kautta mitä haluan. Mutta en. Olen jo melko pitkään seurustellut upean miehen kanssa, joka todella osaa arvostaa ja rakastaa minua. Niin minä myös häntä. Suhteessamme on se jokin, mutta samaan aikaan siitä myös puuttuu se jokin toinen asia - kipinä.
Viime syksynä lähennyin erään miespuolisen ystäväni kanssa ja rakastuin häneen palavasti. Sain kuitenkin tunteeni "aisoihin", sillä meillä ei ollut paljoa yhteistä muuta kuin sama rakkauden tunne. Viime aikoina olen nähnyt hänestä unta monesti ja ajatellut sitä kaikkea mitä teimme yhdessä ja miten paljon silloin tunsin, tunnenko ehkä edelleen? Ehkä syynä tähän on, että oman mieheni kanssa menee tällä hetkellä huonommin ja riitaisemmin.
Mieleeni on useasti tullut ajatus väärästä ratkaisusta, mutta enhän minä voi mieltäni muuttaa ja pilata tämän vanhan ystäväni (miksi häntä sitten nykyään kutsuisikaan) seurustelusuhdetta, mikäli hänellä enää edes on tunteita minua kohtaan. Toivoisin saavani asiani jotenkin järjestykseen ja kysyisinkin onko teillä jotain ajatuksia tai samanlaisia tunteita: miten niistä voisi saada tolkkua?
*Gabri*
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos menee huonosti, voi kohta mennä hyvin tai sitten vielä huonommin. Jos unohdat nykyisen ihastuksesi, saatat ihastua toiseen jne. Katsele rauhassa, mieti ja keskustele.
Ei helppoa, tiedän.