Olen ykköstyypin diabeetikko ja jo useampi vuosi sitten minulla todettiin kilpirauhasvasta-aineita. Arvojani on seurattu ja viimeisissä kokeissa vasta-aineiden todettiin olevan jo melko lähellä rajaa, jolloin lääkitys aloitetaan.
Kuinka nopeasti nuo arvot oikeastaan muuttuvat? Kun tässä on vasta-aineiltu jo varmaan viisi vuotta ja ylikin... Meneekö lääkitystä vaativaan tilaan joutumiseen enää kuukausia, vuosia?? Vai onko mahdollista, ettei vajaatoimintaa tulekaan, vaikka vasta-aineita on todettukin?
Ei vajaatoiminta mitenkään pelota, kun on tässä oma immuunijärjestelmä jo 10 vuotta sitten tappanut haiman saarekesolutkin ja hyvin on mennyt korvaavallakin insuliinilla, mutta olisi vain mukavaa tietää, merkitsevätkö vasta-aineet varmaa vajaatoimintaa ja kauankohan tässä kenties vielä ilman pillereiden popsimista pärjää.
Lääkärini ovat kyllä todenneet, ettei vajaatoiminnan hoito ole vaikeaa, etenkään kun diabetekseen vertaa, mutta monilta vain olen kuullut, että lääkityksen saaminen kohdalleen vie aikaa ja oireet ovat todella kurjia, kun väsymys saattaa olla aivan käsittämätöntä. Pitääkö tässä ruveta pelkäämään, että elämään tuli diabetesta kurjempi kaveri? Diabetekseni kun ei ole vaikuttanut elämääni lääkityksen aloittamisen jälkeen mitenkään... Olen tottunut olemaan terve potilas.
Kaikki kokemukset otan ilolla vastaan. Olisi myös mukava kuulla muiden diabeetikoiden kokemuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jos täällä "kohtalotovereita" pyörii.
Kuinka nopeasti nuo arvot oikeastaan muuttuvat? Kun tässä on vasta-aineiltu jo varmaan viisi vuotta ja ylikin... Meneekö lääkitystä vaativaan tilaan joutumiseen enää kuukausia, vuosia?? Vai onko mahdollista, ettei vajaatoimintaa tulekaan, vaikka vasta-aineita on todettukin?
Ei vajaatoiminta mitenkään pelota, kun on tässä oma immuunijärjestelmä jo 10 vuotta sitten tappanut haiman saarekesolutkin ja hyvin on mennyt korvaavallakin insuliinilla, mutta olisi vain mukavaa tietää, merkitsevätkö vasta-aineet varmaa vajaatoimintaa ja kauankohan tässä kenties vielä ilman pillereiden popsimista pärjää.
Lääkärini ovat kyllä todenneet, ettei vajaatoiminnan hoito ole vaikeaa, etenkään kun diabetekseen vertaa, mutta monilta vain olen kuullut, että lääkityksen saaminen kohdalleen vie aikaa ja oireet ovat todella kurjia, kun väsymys saattaa olla aivan käsittämätöntä. Pitääkö tässä ruveta pelkäämään, että elämään tuli diabetesta kurjempi kaveri? Diabetekseni kun ei ole vaikuttanut elämääni lääkityksen aloittamisen jälkeen mitenkään... Olen tottunut olemaan terve potilas.
Kaikki kokemukset otan ilolla vastaan. Olisi myös mukava kuulla muiden diabeetikoiden kokemuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jos täällä "kohtalotovereita" pyörii.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en ole diabeetikko, mutta pelottelu vajaatoiminnasta on turhaa. *Yleensä* kun lääkitys aloitetaan se saadaan pikkuhiljaa kohdalleen. Annostustahan ei voida heti nostaa lopulliselle tasolle, ellei ole vähäisestä vajaatoiminnasta kyse. Pikku hiljaa nostaminen takaa sen, että elimistö tottuu tyroksiiniin.
Totta kai vajaatoiminnassa kuten muissakin sairauksissa on poikkeuksia, joilla lääkityksen saaminen kohdalleen on vaikeaa, arvot heittelevät, on milloin mitäkin. Mutta ole optimisti.
Jos mitään oireita ei ole, eikä arvot näytä vajaatoimintaa, ole huoletta. Mutta jos rupeaa tulemaan oireita - väsymystä, lihomista, hiusten lähtöä ym.- lääkitys kannattaa aloittaa vaikka arvot olisivat vielä ns. normaalin rajoissa, koska mitään täsmällistä raja-arvoa ei ole. Raja-arvot ovat vain jossakin päätettyjä lukuja, mutta jokainen on tässä taudissa yksilö.
Mitä aikaisemmin hommaat lääkityksen, sitä vähemmän tulee pysyviä haittoja! Eli jos hipoo jo rajaa niin ehdottomasti ota lääkkeet. Mulla vajiksesta ei ole koitunut mitään ongelmia tai siis elämä on aivan kuin ennenkin koska se havaittiin ajoissa. Ja lääkityksen sain jo paljon ennen viiterajojen hipomista. Tädilläni taas jäi kaikenmaailman vaivaa (ylipaino, väsymys) jotka eivät lähteneet lääkitykselläkään. Myös sappikivet tuli korkean kolesterolin jne, vuoksi mitä vajis aiheuttaa piilevänäkin.
Ne pillerit on elimistön oman hormoonin kaltaista ainetta joten sivuvaikutuksia ei tavallaan ole jos annos on oikea.
Jos vertaa diabetekseen (mieheni on diabeetikko) niin vajaatoiminta näyttäisi olevan pikkujuttu..
"... mutta monilta vain olen kuullut, että lääkityksen saaminen kohdalleen vie aikaa ja oireet ovat todella kurjia, kun väsymys saattaa olla aivan käsittämätöntä."
Jos sulla ei nyt ole väsymystä niin tuskin sitä lääkityksen aloittamisen jälkeen ainakaan on. parempaan suuntaanhan olo silloin menee. Väsymyshän tulee silloin kun arvot menee huonoiksi eli ei ole sitä lääkitystä. Paljonkohan ne sun arvot ovat olleet viimeksi? Pidä TSH lääkityksellä alle 2.5:n niin vointi on parempi ja ei tule sitä väsymystä.
En osaa sanoa arvoistani oikeastaan mitään muuta kuin, että vasta-aineita on ollut jo monta vuotta. Lääkäri ei kuitenkaan vielä neuvonut aloittamaan lääkitystä, koska vasta-aineet eivät ole vielä ylittäneet "rajaa", jolloin lääkitys suositellaan aloittamaan eikä minulla ole ollut mitään oireita.
Olen kyllä lihonut viime vuosina, mutta todella vaikeaa sanoa, onko se johtunut kilpirauhasesta vaiko muuten vain on kiloja kertynyt. Aineenvaihduntani ei ole mitenkään hidas tms. joten uskonpa, että masu on ihan herkuttelun tulosta :D vaikka kyllä syön diabetekseni takia terveellisesti ja liikun, mutta eipä lihomisenikaan ole ollut räjähdysmäistä.