Äidin menettäneelle vaikea päivä

itse menetin isäni yllättäen noin viisi vuotta sitten. olin silloin 20v. sumussa elämistä se oli suurinpiirtein koko seuraavan vuoden ja sitä itsensä syyttelemistä ja miettimistä mitä jäi sanomatta ja tekemättä, mutta pikku hiljaa ajatuksia ja voimia alkoi riittää muihinkin asioihin. Elämänilo palasi takaisin.

Isänpäiväkään ei ole enää vaikea päivä. Sinä päivänä käyn haudalla ja muistelen isääni ja hauskoja yhteisiä hetkiä. kyllä se aika parantaa haavoja, se vain ottaa jokaisella oman aikansa.
Jaksamista sulle ja koko teidän perheelle!

Menetin tammikuun lopulla nuorimman tyttäreni poikaystävän, joka asui ja eli meillä 17 vuotiaasta 21vuotiaaksi. Hänestä tuli minulle rakas kuin omat poikani, meillä oli läheiset välit ja tuntui, että olin yhtä tärkeä hänelle. Nyt kun äitienpäivä on lähellä, on vaikea olla, muistot, yhteiset hetket ja tekemiset pyörivät kuvanauhana jatkuvasti...suru ja ikävä ei hellitä. Vaikka välillä tuntuu, että hän on läsnä ja lähempänä kuin koskaan ennen...

Olen 57v ja lapseni ovat tulossa luokseni ,sain pitää äitini 90vuotta kun kuoli .ja tyttäreni kans jokainen päivä kun lahja kun saamme olla yhdessä .minulla oli surullinen nuori mies 30v hänellä sama juttu kun sinulla ,mutta hellimme ja rakastelimme toisiamme ja aamulla olimme iloisia ja täynnä voimaa uutteen päivään .Keskustelimme eilen illalla ja kuuntelimme klassista musiikkia .Hän meni nyt pois ja omat nuoret tulos .Täynnä hyvää oloa ja elämäniloa .Hyvää mukavaa päivää sinulle myös .