Näin minä vl...(vielä -kai?!)

Luepa tuo myöhemmin tullut viesti, jonka otsikko on lifeislife. Olen itsekin ex-vl. Tuo viesti kosketti minua erityisesti. Vanhoillislestadiolaisuushan ei ole oikeasti mitään ihmeellistä, se on samaa aivopesua kuin jehovan todistajilla armageddoneineen. Lapsesta asti järjestelmällisesti aloitetun aivopesun jäljet eivät poistu hetkessä. On vain hypättävä kyydistä ja toivottava parasta. Aika parantaa haavat.

Itselläni tuosta on jo vuosia aikaa, enkä enää syytä ketään ("aivopesusta"). Eivät vanhempani tarkoituksella aivopesseet minua. He luulivat toimivansa minun parhaakseni. Välit vanhempiin, sisaruksiin ja kavereihin ovat säilyneet hyvinä. Aluksi "eroamiseni" järkytti joitakin, mutta aika parantaa vl:ienkin haavat.

juuri noin minäkin ajattelin nuorena, kun läksin pois Isän kodista kymmeniksi vuosiksi. Aloin pohtia kaikkea, miksi niin monta eri uskoa, miksi ei kaikki voi päästä taivaaseen. Maailma juttuineen alkoi näyttää aina vaan houkuttelevammalta ja ihmiset siellä tosi mukavia. Järkeily voitti sijaa sydämessäni.

Mutta...se oli pettävää, liian monta kipeää haavaa tuli siltä maailman reissulta, joilta olisin ihan varmasti säästynyt, jos olisin pysynyt Isän kodissa.

Sitten pitkän ajan kuluttua tuhlaajapoika palasi takaisin. Isän vaatimattoman, hakomajan näköinen koti oli noussut uudestaan arvoon arvaamattomaan ja sain onneksi vielä palaamisen armon.

Jos haluat jäsentää ajatuksiasi, niin suosittelen lämpimästi kognitiivista psykologiaa. Kognitiivinen käsitteellistäminen erityisesti kannattaa opetella vaikka heti ensi alkuun. Mene vaikka kirjastonhoitajalta kysymään tästä aiheesta.

Uskontoakin on tutkittu kognitiivisen psykologian kannalta. Siihenkin kannattaa perehtyä.

on avannut sinun silmäsi näkemään, millaisessa valheen pesässä (= vl-herätysliike) olet elänyt tähän asti. Siellä opetetaan Raamatun vastaisia harhaoppeja - mm. "vain me", Jumala ei kykene antamaan syntejä anteeksi jne. - siellä valehdellaan ei-veeällien olevan elämäntavoiltaan lähinnä sikoja, siellä ahdistetaan ihmiset käsittämättömään sääntömuottiin - ei TV, ei korvakorut, ei, ei, ei - joka muotti on pelkästään sitä varten, että saadaan oman vallan alla oleva joukko näyttämään saman näköiseltä. Tällä sääntömuotilla ei tietenkään ole mitään tekemistä uskomisen kanssa.

Kirjoitan vähän kovia sanoja, mutta kirjoitan totta.

Sinulla on Jumalan antama oikeus olla NAINEN. Siis oikealla tavalla nainen. Tämä ei tarkoita mitään väärää vaan Jumala on luonut sinut naiseksi ja siihen sinulla on oikeus. Sinulla on oikeus sävyttää värillä hiuksiasi, jos haluat. Sinulla on oikeus laittaa kevyt huulipuna ja sipaista puuteria nenänpäähän, jos siltä tuntuu. Sinun ei tarvitse pelätä, mitä SRK tai muut vl-tahot siitä sanovat.

Anna Pyhän Hengen tehdä edelleenkin työtä sinussa ja osoittaa oikeita asioita ja valaista, mikä on täysin väärää ja epähengellistä.

Kysyt viestisi lopussa: Mitä tehdä?
Tuohon vastaaminen ei ole kovin helppoa. Itse luettelet samassa kappaleessa asioita, jotka seuraavat, jos eroat vl-herätysliikkeestä. Sinulla on siellä paljon sidonnaisuuksia. Kukaan ulkopuolinen ei pysty tekemään sinun elämäsi ratkaisuja. Minä toivon, että teet omalta kannaltasi hyvän ratkaisun.

Elinikäinen vankeus ei ole kovin kaksinen vaihtoehto.
Lintu lentää kevein siivin, kun se pääsee häkistään.

Siunausta!

Ihanaa. Kerrankin ihminen jolla on samoja ajatuksia kuin minulla.
Aloitin seurustelun lestadiolaisen pojan kanssa n. kolme vuotta sitten. Hänen kauttaan tutuksi tulivat, minulle oudot "säännöt" ja tavat joita lestadiolaisilla oli. Opin hyvin pian pitämään omituisina ja muita "tavallisia" ihmisiä halveksivina ennen niin mukavaksi luulemiani uskovaisia. Menin tämän pojan kanssa naimisiin äsken. Olen tehnyt parannuksen puolitoistavuotta sitten. Mutta lestadiolaisten mielestä en ole lesta. Se ei haittaa minua sillä minun puolestani he saavat nuuntua lapsimääränsä alle jos se kerran heidän mielestään on Jumalan tahto. Minä uskon, että Jumala kyllä pelastaa kaikki ja taivaassa on tilaa. Kirjoitit, että miten vain niillä muutamilla kymmenillä tuhansilla lestadiolaisilla olisi oikeus taivaspaikkaan. Minä olen pohtinut samaa! Ja miten niile raukoille on käynyt jotka ovat sattuneet syntymään ja kuolemaan ennen kuin Lars Levistä oli tietoakaan???

Minäkään en tahdo harmaita hiuksia, väritöntä kirjavaa naamaa ja kymmenien lapsien synnytttämisestä johtuvia terveyshaittoja... Koko kirjoituksesi oli kuin minun ajatuksistani! Koeta jaksaa elämässä eteenpäin, tutustu muihinkin ihaniin ei Vl:iin ja elä kuten tahdot! Älä ajattele kaikkia elämääsi rajoittavia tekiöitä, jos et niitä omaksesi tunne älä tee niin. Minä olen jo seurustelumme alussa tehnyt itselleni selväksi, että mitään mitä ei omakseen tunne ei tarvitse tehdä/jättää tekemättä. Minä meikkaan, pidän minihameita, värjään hiuksiani ja katson TV:tä ja tästä huolimatta koen, että Jumala tahtoo ottaa minut taivaaseen!!! Voimia sinulle!

Kirjoituksesi oli kuin minun ajatuksia vuosien takaa. Tosin sisaruksia minulla ei ole kuin muutama ja elämäni on ollut ehkä hieman vapaampaa kuin sinulla, johtuen siitä että vain toinen vanhemmistani on vl.

Lapsuuteni ja teini-ikä oli aika vaikeaa aikaa kun kuitenkin elin "sääntöjen mukaan" vaikka mieli protestoi vastaan. Vasta sitten kun muutin omilleni, pääsin kunnolla päättämään omista asioistani ja tekemään niin kuin todella halusin. Nyt, vuosia myöhemmin kun mietin tehtyjä ratkasuja, olen onnellinen ja helpottunut siitä mitä tein. Jos olisin pysynyt vl-uskossa, ehkä voisin olla naimisissa ja 3-4 lapsen äiti. Ei kiitos, ajatuskin kauhistuttaa..Tällähetkellä seurustelen onnellisesti kuudetta vuotta kihlattuni kanssa. Meillä ei ole kiirettä naimisiin saatikka perustaa perhettä.

Voimia sinulle ratkaisujesi kanssa!

Minun mielestäni sinä elät elämässäsi vaihetta, jossa irrottaudutaan lapsuuden perheestä ja itsenäistytään. Silloin kuuluukin miettiä omia arvojaan ja muodostaa omaa maailmankatsomustaan.

Kaikki muutkin kaksikymppiset miettivät sitä. on todella ihmeellistä, että vl-vanhemmat automaattisesti olettavat että heidän maailmankatsomuksensa on se ainoa oikea ja siitä poikkeaminen on synti.

Jos ei omaksu heidän mailmankuvaansa, hän on menettänyt uskonsa. (näin ajatellaan)

Ei kuitenkaan raamatussa lue että autuuden takeena on olla vl. Tai että usko on sama asia kuin olla vl-liikkeen jäsen.

Aikuistumisen kanssa on aika ongelmallista, jos ei omaksu vanhempiensa maailmankuvaa ja sitten hyljätään.

Näin kävi mm. minulle.

Minua kaksikymppisenä suorastaan raivostutti se naiskuva mikä mielestäni vanhoillislestadiolaisuudessa vaikuttaa. Seurakunta määrää ruumiistasi. Ulkonäön ja seksikäyttäytymise suhteen. Päätösvalta ruumiin ulkonäön ja seksikäyttäytymisen suhteen on muilla.

Todella raivostuttavaa. Äitiys on yksi maailman tärkeimpiä asioita elämässä ja siksi haluan että minä voin olla äiti sillätavalla kuin itse haluan ja tunnen hyväksi. Eli haluan antaa lapsilleni aikaa ja hyvinvoivan ja onnellisen äidin, joka ei ole jatkuvasti väsynyt ja vihainen niinkuin oma äitini oli. kun oli kokajan raskaana. Hän oli vihainen uusista raskauksistaan.

Sitten tuosta ulkonäöstä. Minulle ulkonäkö merkitsee suoraan sanottuna paljon. Ei siis muiden ihmisten, vaikka onhan kauniita ihmisiä toki kiva katsoa, mutta ei ulkonäkö ole mitta mistään, se on vain esteettistä.

Ei kaunis ulkonäkö ole sitä, että meikkaa. Mutta jos tuntuu siltä, niin saatan meikatakin, vain vähän. Mutta olennaista on vaan se, että haluan että kukaan muu ei ole määrittelemässä sitä miltä saan näyttää, koska kysymys ei ole mistään raamatullisesta synnistä käyttää meikkiä tai varjätä hiuksia, vaan halusta kontrolloida.

Haluan että minua ei ole kontrolloimassa kukaan maanviljelijäpuhuja pohjanmaalta, kun olen koko elämäni asunut kaupngissa pääkaupunkiseudulla. Olen itse 25-vuotias nainen.

...kokonaan pois.

Kerran vk, aina vl, ainakin jossain suhteessa. VAikka itse olen ollut kuvioista poissa "potkujen" jälkeen jo 27 vuotta, niin jonkinlainen hylätyksi tulemisen ja nöyryyttäminen (aiheettoman) aiheuttama kipu on edelleen, joskin lähes poissa.

Sen verran kuitenkin on mielenkiintoa jäljellä, että on kiinnostavaa seurata näitä keskusteluja silloin tällöin ja samalla päivittää tietojani liikkeestä.

Mutta vaikka aloitin synkästi tämän kirjoituksen, niin voin sanoa, että se toinen vaihtoehto (anella sellaisia syntejä anteeksi, mitä en ollut tehnyt ja tunnustaa erehtyväiset ihmiset hoitomiehen asemassa täysin erehtymättömiksi) oli täysin mahdoton.

Tuossa toisessa vaihtoehdossa minusta olisi tullut tahdoton robotti, joka ottaa käskyjä toiselta ihmiseltä lainkaan kyseenalaistamatta sitä, onko se järkevää, oikein tai vähintäänkin Raamatun mukaista. Silloin oli kyseleminen kielletty ja varsinkin puhujien puheitten vähäisinkään kritisoiminen kiellettyä.

Katsoin näin, että oman mielenterveyteni takia en voinut "käydä omantuntoni yli" ja tehdä parannusta olemattomista asioista.

Sinäkin nyt "rauhallisempana aikana" olet huomannut järjettömiä sääntöjä ja ohjeita joita tulee noudattaa "autuuden ehdolla". Jos panet väriä hiuksiin tai huuliin niin seuroissa sinusta sanotaan: "hän on teoillaan kieltänyt uskonsa".

Mutta sehän ei ole totta. Jos uskot syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen kärsimisen takia, niin sinä pelastut, vaikka et olisikaan vl ja vaikka panisitkin väriä hiuksiin tai huuliin:)

Mitä sitten teetkin, muista yksi asia: olitpa vl-joukon sisällä tai sen ulkopuolella, se ei vaikuta siihen, miten kelvollinen sinä olet Jumalalle.

Ainoastaan oma uskosi sen ratkaisee.

Kyllä tämä on vaikeaa... olen useasti päättänyt että nyt tunnustan epäuskoni, mutta ei ole uskallusta.

heti luullaan että toinen mies kiikarissa. Ei puhettakaan sellaisesta. Mies, lapset, työ, koti kaikki OK. Mutta kun ei ole uskoa vaikka minua pidetään uskovaisena. Olen aina seuroissa... on jotenki pakko mennä...

Mutta voi sitä kauhistusta jos päästäisi ulos miltä sisällä itsessäni tuntuu... Kyllä siinä äiti ja anoppi pyörtys ja kuolis itkuun.. En tajua, minähän olen sama ihminen,enkä ole tehnyt mitään sellaista erikoista syntiä, en vain jaksa uskoa..

sittten kerroin lyhyesti tarinani. Laitan sen myös tähän.

   Olen syntynyt vl-peheeseen 50-luvulla, ja vietin nuoruuteni pääasiassa vl-piireissä.
Menin naimisiin vl-tytön kanssa.

Nuoruudessa usein mietin miksi kaikki eivät ole vl:iä edes varmuuden vuoksi, jotta "tuonpuoleinen hyvä elämä" olisi taattu.

Myöhemmin pohdin miksi tuo ja tuo henkilö, joka on paljon parempi ja aktiivisempi "uskovainen"( ei vl)kuin minä, joutuu helvettiin, voiko olla Jumala niin ankara?
Vertasin asiaa omiin sisaruksiini, jotka kaikki olivat vl-uskovaisia, mutta niin erilaisia, ja kuitenkin äidille ja isälle rakkaita, että vanhempani rakasti jokaista lastaan saman verran. Niin miksi ei Suuri Jumala ole ymmärtäväinen "lapsiaan kohtaan", vaikka me hiukan erilailla osoitamme uskomme.

Sitten rupesin pohtimaan niitä sääntöjä, jotka tekivät meistä erilaisia; ei saanut sunnuntaina kalastaa tai metsästää, ei saanut käydä Mäki-Matissa kaupassa, ei saanut mennä tivoliin, ei saanut koulussa katsoa rainakuvia ym.
tämän tapaisia juttuja.
Kuuntelin mielelläni myös radiosta muita hengellisiä lauluja, ja se ei ollut sopivaa.

Sitten vain jossain vaiheessa nuorena aviosiippana lopetin seuroissa käymisen, kun en voinut hyväksyä sitä kaikkea ohjeistusta, mitä siellä annettiin.

Muutaman kerran läheiset pitivät "puhuttelun".

Vaimoni kanssa ei asioista voinut puhua, sillä kaikki epäily ja arvostelu aiheutti vain perheriitoja. Vaimoni kävi ahkerasti seuroissa, ja hoitokokouksissa.
Kun häntä arvostelin näistä aamuyölle venyneistä kotiintuloista, hän loukkaantui suuresti.

Suhteeni vanhempiini ja sisaruksiini säilyi hyvänä, ja enkä kokenut suhteittemme muuttuneen.
Erään serkkuni kanssa koin epämiellyttävän hetken, kun hän eräässä hautajaistilaisuudessa hän tervehti vaimoani jumalan terveellä, ja samoin minua, mutta sitten muisti että niin ei saanut tehdä, ja vetäisi kätensä pois kuin spitaalin saaneena, eikä tervehtinyt sitten mitenkään.
Isäni hautajaisissa kyllä eräs "veli" kävi sanomassa, että "isän hautakumpu kutsuu", joka ei mielestäni myöskään ollut korrektia käytöstä.

Meni vuosia etten sietänyt kuullakaan seurapuheita ja Siionin lauluja, koska ne herättivät kipeitä muistoja.
Nykyään en enää koe siionin lauja niin kipeinä, mutta paatoksellista seurapuhetta en ryhdy kuuntelemaan, sillä ne on edelleen samanlaisia, täynnä samoja fraaseja ja taktisia äänenpainon ym. konstein kuulijoita manipuloivia puheita.

Vaimoni kanssa en edelleenkään 30v:n jälkeen keskustele uskonasioista, sillä hän ei siedä minun kajoavan niihin.

Aluksi erottuani vl-liikkeestä tunsin menettäneeni suuren joukon ystäviä, ja jääneeni yksin, mutta sukulaisten, sekä vl- ja ei vl-ien, kanssa minulla on hyvät välit, ja pidämme yhteyttä puolin ja toisin.

Minä erosin Ry:stä kymmenisen vuotta sitten. Tuossa elämänvaiheessani minulle kävi kestämättömäksi uskoa "vain me"-oppiin. Keskustelin asiasta uskovien vl:ien ja uskovien ei-vl:ien kanssa ja rukoilin paljon. Säännöt ja tapakysymykset eivät minua juurikaan häirinneet. Ymmärsin kyllä jo tuolloin, että jotkut asiat eivät ole syntiä (kuten konserteissa käynti), mutta hyväksyin sen neuvon, että ei pitäisi seurakuntaa pahentaa.

Elin kolmikymppiseksi hengellisesti ja sosiaalisesti onnellista elämää Ry:n suojissa. Olihan se valtava kriisi, muutos, luopua siihenastisesta elämässäni kaikenkattaneesta yhteisöstä. En kuitenkaan luopunut uskostani, vaan olen siinä saanut kasvaa. Vl:ien tapa elää hengellistä elämää on omanlaisensa, on ollut rikastuttavaa oppia elämään myös muunlaista hengellistä elämää eri herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien uskovien kanssa. Se juuri on ollut minulle erityisen vapauttavaa ja ilahduttavaa, että olen voinut kokea kristittyinä sisarina ja veljinä eri kristillisistä suunnista olevia uskovia, vaikka ei ollakaan kaikista hengellisistä asioista samaa mieltä.

Siltikin vielä joskus minulla on ikävä sitä yhteydentunnetta vl-ystävieni tai oikeastaan koko sen yhteisön kanssa. Kuitenkin välit ovat säilyneet, joskin vuorovaikutuksessa aina toisinaan tulee hetkiä, jolloin tuntee sen, ettei enää olla samassa joukossa. Heti eroamiseni jälkeen kävin määrätietoisesti kylässä vl-ystävieni luona, vaikka ne ensitapaamiset siinä tilanteessa olivatkin kipeitä (ystävieni kyyneleitä ja ahdistusta). Uskonasioista emme keskenämme puhu, se ei kannata, siitä seuraisi vain vaikeita tunteita puolin ja toisin.

Vl-vanhempiini ja sisaruksiini minulla on hyvät välit. Tietenkin he aluksi olivat järkyttyneitä ja isänikin tuli sanoneeksi tähän tapaan "olisi parempi olla kuollut kuin olla epäuskoinen". Mutta tiedän, että hän on aidosti iloinen siitä, että minä elän,(vaikkakin "väärässä vanhurskaudessa")... Eikä puhutteluyrityksiä ole ollut parin ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen, kun olin ratkaisuni tehnyt.

En tiedä, miten olisin selviytynyt ilman ei-vl-uskovien tukea niinä murrosaikoina, kun olin eroamassa ja vasta eronnut Ry:stä. Ja vähän myöhemmin tapasin ihanan uskovan (ei vl) miehen, se on elämässäni ollut suuri Jumalan lahja!

Kipeästä eroprosessistani huolimatta koen, että minulle on ollut rikkaus se, että olen saanut kasvaa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkessä. Enkä sanoisi, että elämäni olisi mitenkään ollut tyhjää! Luulen, että ei sinunkaan uudet ystäväsi niin ajattele. Muuten, kun minä ensimmäistä kertaa menin teatteriin, sanoin suoraan ystävälleni, että en ole teatterissa koskaan ennen käynyt, ja pyysin käytännön neuvoja... Ja koska hän oli ystävä, ei hän minulle nauranut, vaan sydämellisesti oli tukenani tuossakin uudessa tilanteessa.

Minulla on pieniä lapsia. Minulle on itsestään selvää, että kasvatan heitä kristillisten arvojen mukaan. Puhumme Jumalasta ja Jeesuksesta, rukoilemme. Rukoukseni on, että heistä kasvaisi vakaumuksellisia kristittyjä. Jos minä ja mieheni emme heihin sisäistäisi kristillistä arvomaailmaa, he olisivat kuin tuuliajolla kaikkien maailman elämänkatsomusten ja uskontojen sekamelskassa. Minä toivon, että heistä tulee uskovia aikuisia kaiken sen myönteisen takia, mitä usko elämään antaa, sen takia en esim. halua heille puhua helvetistä.

Jumala sinua siunatkoon. Ja sen vielä haluan sanoa, että jos henkisesti joudut kovin lujille, älä pelkää ottaa yhteyttä ammattiauttajaan (esim. kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen tai johonkin kristittyyn sielunhoitajaan/terapeuttiin).

Tästä alustuksesta tulee mieleen joko tältä palstalta stereotypioita opetellut ulkopuolinen tai sitten tosiaankin nuori, epävarma ihminen, joka ei oikein itsekään tiedä, mikä on totta ja mikä on kenties omassa päässä paisuteltua, jotta uskon kieltäminen tuntuisi "oikeammalta".

ALoittajalle voisi antaa neuvon, ettei kannata lähteä suinpäin kokeilemaan kaikkea, mikä voi nyt tuntua houkuttelevalta. Moni kakku päältä kaunis. Nuorison pahoinvointi on valtavaa ja ajan ilmiöitä ovat mm. korostuva itsekkyys ja sen myötä hyväksytyksi tulleet lyhytaikaiset ja pinnalliset ihmisten väliset suhteet. Kirjoittaja on ilmiselvästi melko lapsellinen, joten toivoisi ettei hän polttaisi siipiään luottamalla liikaa näihin "mahtaviin persoonallisuuksiin" suuressa, avarassa maailmassa. Ettei vain kävisi niin, että vähän ajan päästä huomaisi tulleensa heitetyksi pois, kun ei enää olekaan se naiivi maalaistyttö.

Käydäänpä läpi muutamia kohtia aloituksesta.

"kulkenut vanhoillislestadiolaisten seuroissa, elänyt päähäni iskostettujen sääntöjen mukaan"

-Ilmeisesti kirjoittajan ajatuksia hallitsee nyt tämä asia. Tavallinen vl ei elä "päähän iskostettujen sääntöjen mukaan", vaan aivan tavallista elämää, johon tärkeänä elementtinä kylläkin kuuluu kristillinen vakaumus ja usein myös sen mukainen käyttäytyminen.

"vl-piireistä eronneet ja "epäuskoiset" olen tuominnut ikuiseen kadotukseen. He ovat olleet minulle synnin ja huoruuden, pahuuden esikuvia!"

- Erikoinen ajatusmalli. Että ei-vl:t olisivat jotenkin "synnin, huoruuden ja pahuuden esikuvia". Ei kuulu minun tuntemaani vanhoillislestadiolaisuuteen.

""epäuskoisiin" ihaniin ihmisiin ja saanut uudenlaisia kokemuksia ja ajtuksia ympäröivästä maailmasta.."

- Missä olet tähän asti asunut? Tynnyrissä? Nytkö ensimmäisen kerran tapaat ei-vl:iä?

"Olen huomannut, että luotettavia, mukavia, fiksuja ja kunnollisia ihmisiä on kaikkialla -ne vieraat ja synnillisiksi saarnatut lajitoverit ovatkin aivan mahtavia persoonia!"

- Synnillisiksi saarnatut lajitoverit? Vierasta, vierasta vl:lle tällainen. Lue myös edellinen kommentti.

"koko pienen elämäni ajan minulle tuputettuja varoituksia ja opetuksia, niiden todenperäisyyttä. "

- Oho? Erikoisen kasvatuksen olet saanut.

"Miten minä esimerkiksi olisin parempi ihminen kuin kaikki nämä muut?"

- Opetetaanko vl:ssa, että olisimme jotenkin parempia ihmisiä kuin muut?

"lapset kasvatetaan jo pienestä pitäen pitämään eroa muusta yhteiskunnasta (Kannustetaan menemään nuorena naimisiin, perustamaan perhe ja lisääntymään."

- Pitämään eroa muusta yhteiskunnasta? Ei ainakaan meillä päin. Paremminkin päinvastoin. Nuoria myös varoitellaan menemästä liian nuorina naimisiin.

"Esimerkiksi monet "tyttökaverini" ovat opiskelleet vain hyvin vähän, sillä tulevaisuus tuo kuitenkin tullessaan vain kodinhoitoa ja lasten kasvatusta, ammattia tuskin ehtii paljon yksikään vl-nainen harjoittaa..)"

- Tynnyrissä vai maakuopassako olet asunut? Meillä päin oman ikäisistäni vl:istä tytöillä on paljon enemmän akateemisia opiskelupaikkoja kuin pojilla. Ammattia harjoittaa moni vl-nainen, vaikkakaan ei aivan yhtä moni kuin ei-vl:istä.

"Miksi ihmiset kyttäävät toisiaan? Miksi minun jo luonnostaan eriväriset hiukset aiheuttavat uskonystävissä epäilyjä ja kateutta?"

- Jaa. Ei minua kyllä ole kytätty.

"Minkä takia kaikki on niin tarkkaan tuomittu synniksi: tv? meikit? korvakorut?alkoholi?ehkäisy?"

- Kaikki? Noistako se kiikastaa?

"mitä järkeä vanhoillislestadiolaisuudessa oikeastaan on?"

- Siinäpä se.

"Eikö jokaisen tulisi rakentaa oma suhde Jumalaan itse? Eikö usko ole jokaisen omakohtainen asia?"

- Tietenkin usko on omakohtainen asia. Tunnut ymmärtävän muutaman käsitteen väärin. Omakohtainen tarkoittaa, että vain oma usko pelastaa. Ei isän tai äidin, tai naapurin tädin.

"nauttia elämästä ilman jatkuvaa katumista. Todellakin tahtoisin päästä vapauteen tästä kaikesta!"

- Mitä kadut? Mitä tarkoitat elämästä nauttimisella? Minä ainakin nautin elämästä vl-uskovaisena.

"Olen täysin kokematon kaikissa elämän nautiskeluun liittyvissä asioissa!"

- Pitäisikö sinun miettiä hieman tarkemmin, millaisia nautintoja oikeastaan elämääsi kaipaat. Voisiko olla, että "kielletty hedelmä" nyt tuntuu juuri siltä nautinnolta, mutta siinä voi myös olla vaaroja, jos harkitsemattomasti lähtee "nauttimaan elämästä" tuolla tavoin.

"Uskovaislta kuitenkin kaikki on kiellettyä; korvikset, hiusvärit ja meikit! Tuntuu, että naisen on vain kyettävä synnyttämään ja puurtamaan kotona. Monet tuntemani perheenäidit (tai oikeastaan suurin osa) ovatkin värittömiä ja nuupahtaneen näköisiä käveleviä vastuunkantajapesiä!!!"

- Yksisilmäinen ja yksiulotteinen näkemys. Katsopa heidän ei-vl-ikätovereitaan. Onnellisuus loistaa, niinhän?

"He pitäisivät minua vääräuskoisena ja epäonnistuneena paskiaisena, sielunvihollisen seuraajana!!!"

- Paskiaisena?