Aina olen ollut sellainen, ettei minun seuraani haluta. Olen vaihtanut paikkakuntaa ja koulua, työpaikkaa..kanssani ei tulla edes samaan ruokapöytään, vain muutama poikkeus sen tekee. Olen rekisteröitynyt parille keskustelupalstallekin, mutta minun kanssani "ei jutella" juurikaan niissäkään. No luutavasti tähänkään ei kukaan vastaa. Kun tietäisi, mitä omassa käytöksessä pitäisi muuttaa? En juoruile enkä valita omista asioistani, joten kyse ei liene itsekkyydestäkään. Vähän hiljaisen oloinen olen, mutta en tiedä. Ihan tavallisen näköinen naikkonen, keski-ikäinen jo ja aina on ollut näin, lapsesta asti.
Luonnehäiriö?
Kun tietäis mikä
121383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tiedä mistä johtuu. Haittaa elämistä aika perkeleesti. Ehkä minulla ei koskaan ole mitään "fiksua sanottavaa" ? viisaammaat auttakaa.
ette ole ainoita.
itse en ole ujo, en hiljainen, oikeastaan kaikki sanovat minua hirveäksi rääväsuuksi. olen kuitenkin normaalin näköinen, normaalipainoinen, pidän itsestäni huolta jne. kuitenkin menneisyyteni on tehnyt minusta sellaisen etten osaa luottaa ihmisiin. juuri siksi luonteeni on niin vaikea.
kaikki pitävät minua ilkeänä ja tunteettomana ja näin ollen he kuvittelevat että minulle voi sanoa mitä tahansa.
minulla on vain muutama hyvä ystävä ja en tutustu uusiin ihmisiin ellen itse mene puhumaan. jos en tekisi niin, tilanteeni olisi sama kuin teillä.
miehiltä saan hyvin harvoin huomiota. juuri he ovat sitä mieltä, että olen ilkeä lutka jota voi käyttää hyväkseen. juuri niin teki eräs mies vähän aikaa sitten. en ole sille miehelle vihainen, olin itse niin tyhmä että luulin löytäneeni ihmisen joka oikeasti tajuaa että millainen olen ja tahdoin että olisin vihdoin saanut vierelleni sellaisen joka välittää minusta. mutta erehdyin ja olin tyhmä. näin ollen vain satutin itseäni mutta en myönnä sitä kenellekään, en koskaan.
monet sanovat minusta, että en ole edes ihminen. olen liian kylmä, liian vaikea. yksikään mies ei ole kestänyt minua yli 2 kuukautta. en ole ylpeä siitä, olen vain surullinen sen johdosta.
silti edelleen toivon löytäväni ihmisen, jolle luonteeni ei ole liikaa ja johon pystyn luottamaan. en tiedä toivonko turhaan, toivon että en.
Enpäs tiedä onko tuo nyt mikään luonnehäiriö, mutta ehkä olet yksinäinen vain siksi ettet uskalla tai halua ottaa muihin kontaktia? Lyhyestä kuvauksesta saa sen käsityksen, että odotat muiden tulevan juttelemaan sinulle ja ihmettelet mikset kelpaa. Ehkä ne muut ovat samanlaisia: he vain odottavat että sinä tulisit puhumaan heille, ja ihmettelevät mikä vika heissä on.
mitä se sosiaalisuus on
1) omista asioista valittamista
2) asioista valittaminen, joihin et voi vaikuttaa tai jotka eivät kosketa elämääsi
3) muiden asioihin puuttumista
4) muiden henk. koht. asioiden eteenpäin kertomista (luottamuksen pettämistä)
5) tyhjänpäivästä hölynpölyä (esim. sää, urheilu)
6) itsestäänselvyyksien uudelleentoteamista - ihme kyllä ne pitävät yhä paikkansa
7) toisten arvostelemista (mm. irc-galleria)
siis ei saatana.
olen niin kauan hiljaa kunnes joku puhuu jostain muusta.
kukaan ei tosi halua olla kirjoittamiesi aiheiden mukainen ihminen, mutta enpä usko alkuperäisen nimimerkin olevan ykskään noista tyypestä,asioista joita luettelit! Mun kommentti jotta ihminen joka ei saa sosiaalista kontaktia toisiin on menettänyt jo varhaislapsuudessa perusluottamuksen ihmisiin ja siksi ei kykene olemaan avoin itsensä, vaan epäilee koko ajan ettei Hän ole kelvollinen kenenkään ystäväksi. Ei moni ulospäin sosiaalinen ihminenkään ehkä sydänystäviä saa, vaikka tulis työ, koulustms. ryhmätoiminnas hyvin juttuun toisten kanssa! Se, että jotakuta pidetään`ýlpeänä´ ylimielisenä tulee kyl helposti mieleen, jos ihminen ei oma-aloitteisesti ryhdy juttelemaan tuntemattoman kanssa. Eikös me suomalaiset olla junissa, linja-autos. kaupan kassajonos ihan mykkiä. se on meidän "perinne" -eikö vain? Kyl täält netistäkin voi löytää hyvän ystävän kun vaan uskaltaa kertoa jotain asioita itsestään ja toiveita. yksilauseisiin haen ystävää ei juuri viitti kirjoittaa et ikä,sukupuoli ja jot mis suunnilleen Suomea asustelee, kun ihmiset on eri puolil maata vähä oman tyylisiänsä.
että tuollainen jutustelu on yliarvostettua. naiset pitävät miehistä jotka ovat puheliaita. mutta kun heillä ei ole mitään SANOTTAVAA???
mist päi kaikki tähän vastanneet o? ois kiinnostava tutustuu ku ite aika yksinäinen...=( nii tehtäs asialle jotai...
minullekkaan ei oikeastaan vieraat ihmiset paljoa juttele taikka hakeudu seuraan. vaikka sosiaalinen olen:)
MUTTA!! on tässä se pointti että oikeat aidot ihmiset jäävät;) eikä ne feikit jotka tulevat ja menevät.
vaan aidot ystävät ja kumppanit:)
kertoa mistpäin maata olette kotosin niin vastauksia vois tulla paljonkin. jos siis tahtoo ihan lähikontaktia ja yhteyttä, ystäviä itselleen. tai sit vaan netin kautta purkaa ja jakaa kokemuksia muitten kans. sanokaa aina suoraan mitä toivotte. Valoa Aurinkoista päivää Kaikille!
hei, näköjään tuo keskustelu on mennyt vähän hakoteille kun alkuperäistä kirjoittajaa ei tunnu oikein kukaan muistavan... Siis kerro edes vähän itsestäsi, ajatuksistasi niin voidaan vaihtaa kuulumisia...
Olen ollut pois foorumilta vähän aikaa tulin nyt pikaisesti lukemaan vastauksia lainakoneelta. Olen pohjoisesta. Tällä hetkellä osa-aikatyötön, teen pieniä sivutöitä kotona jos sattuu olemaan, joten ei ole nyt työkavereitakaan. Alunperin olen kotoisin vähän etelämpää. Jotenkin hiukan pelottaa tutustua ihmisiin esim. netin kautta. Kiusaamista on taustalla paljon, siksi aina pelkään että tulen taas kiusatuksi. Mutta en ehdi nyt enempää.
No hiljaisia sorretaan helposti.Jos ihminen on varautunut ja syrjässä,se helposti jää huomaamatta.Tuttu juttu.Ehkä sinun pitäisi yrittää itse mennä juttelemaan.