Onko muilla sellaista, että ajatukset pyörii maan ja taivaan välillä, mutta mihinkään ei tunnu koskaan pääsevän. Mitään ratkaisuja on vaikea tehdä, rupeaa vaan miettimään eri vaihtoehtoja eri tilanteissa, mutta päätökseen ei tunnu pääsevän. Päivät menee vaan kotona pyöriessä (ei töitä tällä hetkellä) ja kelaten eri juttuja ja ennenkuin huomaankaan, on jo ilta. Ja juuri mitäään hyödyllistä ei tullut tänäänkään tehdyksi. Illalla ennen nukkumaan menoa saatan ajatella, että pääsin hiukan pitemmälle tänään ajatuksissani ja suunnitelmissani ja jatkan tästä taas aamulla. Mutta aamulla pää onkin tyhjä ja saa taas aloittaa alusta :P
Paljon olisi tehtävää mutta mitään ei pysty oikein aloittamaan tai sitten aloitan monta juttua, joita teen vähän aikaa ja sitten taas siirryn toiseen juttuun ja lopulta masennun kun mikään ei enää kiinnostakaan.
Varmaan auttaisi, jos saisin nuo koulu- ja työasiat kondikseen, mutta niissäkin mulla on takana paljon huonoja pätkätyöpaikkoja ja kouluja ja kursseja jotka tunnun aina keskeyttävän. Lukion sain sentään aikanaan suoritettua, mutta sen jälkeen kaikki onkin mennyt suorastaan alamäkeä. Palloni on aivan hukassa eikä tässä enää tiedä mitä tekisi :P
Itsestäni se on kaikki kiinni, tiedän sen. Ja itse ne ratkaisut on tehtävä. Mutta olisi silti kivaa kuulla kommentteja vaikkapa muilta vähän samassa tilanteessa olevilta. Varmaan en ole ainut reilu parikymppinen, joka ei tiedä mitä elämältä oikeen haluaisi ja miten pääsisi eteenpäin.
Paljon olisi tehtävää mutta mitään ei pysty oikein aloittamaan tai sitten aloitan monta juttua, joita teen vähän aikaa ja sitten taas siirryn toiseen juttuun ja lopulta masennun kun mikään ei enää kiinnostakaan.
Varmaan auttaisi, jos saisin nuo koulu- ja työasiat kondikseen, mutta niissäkin mulla on takana paljon huonoja pätkätyöpaikkoja ja kouluja ja kursseja jotka tunnun aina keskeyttävän. Lukion sain sentään aikanaan suoritettua, mutta sen jälkeen kaikki onkin mennyt suorastaan alamäkeä. Palloni on aivan hukassa eikä tässä enää tiedä mitä tekisi :P
Itsestäni se on kaikki kiinni, tiedän sen. Ja itse ne ratkaisut on tehtävä. Mutta olisi silti kivaa kuulla kommentteja vaikkapa muilta vähän samassa tilanteessa olevilta. Varmaan en ole ainut reilu parikymppinen, joka ei tiedä mitä elämältä oikeen haluaisi ja miten pääsisi eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onko sul millasta kaveri/ystäväporukkaa jos ei niin pitäs hakeutua johonkin toimintaan, harrastukseen mukaan. Ja kyl olisi hyvä jos voisit kääntyä jonkun ammattiauttajan puoleen keskustelemaan tuntemuksistasi Yksin kun omassa päässä asioita pohtii ei edistystä tapahdu, mut ulkopuolinen vois puheistas jotain neuvoja antaa. Just ton keskittymiskyvyn, päättämättömyyden takia sulla jonkinasteinen masennus meneillään. Se pitäs hoitaa, ei kun aikaa lääkärille vaan tilaamaan tai mielenterveystoimistoon,kriisikeskuskseen.. Jonkilainen tasapaino pitäs löytyy, eihän sun työelämä tai opiskelu edisty jos tohon tilaan jäät. Toimintaa, ei mitään huomenna teen-tyyliin vaan nimenomaan tänään!
Joo, olet oikeassa, jonkinasteinen masennus tässä meneillään. Olen mä ammatinvalintapsykologilla ja lääkärillä käynyt, mutta ei niistä mun kohdalla suurta apua ollut. Kavereita on jonkin verran, mutta mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä kauemmaksi on niistä jotenkin kasvanut. Yhtään sellaista kaveria mulla ei olekaan, jonka kanssa voisin puhua vähänkään syvällisemmin asioista. Muutenkin aika vaikea löytää mielenkiintoista seuraa, kun tuntuu, että omat ajatuskuviot eroaa sen verran muiden ajatusmaailmasta. No tälleen netissähän sitä löytää ehkä just todennäköisimmin mielenkiintoista seuraa, koska netissä pystyy "markkinoimaan" itseään aivan eri tavalla kuin "tosielämässä".
vähän samaa vikaa, viikot ollaan päivisin töissä ja loppupäivä viikonloput menee jotain ihmeellistä ihmetellessä ja nysvätessä, siihen malliin että tuntuu ettei mitään ole saanu aikaseks ja viikonloppu on ohi ennenku sitä edes tajuaakaan.
Muuttoakin PITÄIS saada aikaseks ettei tarvis kulkee pitkähköä matkaa bussilla edestakaisin, mutta siihen ajattelutasolle seki tuntuu jämähtäneen. Omituisesti bussilla matkustus päivittäin tuntuu jotenkin helpommalta kuin muuttaminen lähemmäs työpaikkaa, vaikka asian pitäs kaiken järjen mukaan olla päinvastoin...