Oliko kouluvuotesi menestyksen vai vähemmän sellaisen aikaa? Koetko jännitystiloja ja kuitenkin samalla iloistakin nostalgiaa, kun ajattelet vanhojen koulutovereiden näkemistä, ehkä parin vuosikymmenenkin jälkeen?
Kuulmemma pelko on turhaa.Kasvatuspsykologian mukaan:Jokainen palaa alkuperäiseen luokka X:n rooliinsa luokkakokouksessa.Sen pohjalta sinua uudelleen arvioidaan, oletko menestynyt itseesi nähden hyvin verrattuna henkilöön, joka aikoinaan oli sinua niin ja niin paljon parempi tai ehkä vähän heikompi kenties.
Itse tulen menemään sinne jos kutsua kuuluu, ja kumma kun pelottaa paljastaa että nörttipallerosta/-tikusta (vuoroin jompaa kumpaa olin)tuli myös leipääntynyt vanha akka joka ei enää kiinnostu miesten tapailusta eikä viihdy muualla kuin Eestistä ostetussa lomamökissään!
Nostalgisointi ei ole hyvä keino iskeäkään, sillä sehän paljastaa pokille että on elänyt hurjan pitkään.
Kuulmemma pelko on turhaa.Kasvatuspsykologian mukaan:Jokainen palaa alkuperäiseen luokka X:n rooliinsa luokkakokouksessa.Sen pohjalta sinua uudelleen arvioidaan, oletko menestynyt itseesi nähden hyvin verrattuna henkilöön, joka aikoinaan oli sinua niin ja niin paljon parempi tai ehkä vähän heikompi kenties.
Itse tulen menemään sinne jos kutsua kuuluu, ja kumma kun pelottaa paljastaa että nörttipallerosta/-tikusta (vuoroin jompaa kumpaa olin)tuli myös leipääntynyt vanha akka joka ei enää kiinnostu miesten tapailusta eikä viihdy muualla kuin Eestistä ostetussa lomamökissään!
Nostalgisointi ei ole hyvä keino iskeäkään, sillä sehän paljastaa pokille että on elänyt hurjan pitkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokainen ei samaan rooliin missä on aikaisemmin ollut, usko huviksesi. Itse olin koulukiusattu ja laiha keppi jonka päälle muut suunnilleen sylkivät. Mutta eipä enää kukaan sylje päälle tai arvostele ulkonäköäni. Olen pikemminkin innoissani kuin peloissani tulevasta luokkakokouksesta.
vaikka maksettaisiin. helvettiin koko sakki.
Mä meinaan kyllä käydä melkein jokaisessa luokkakokouksessa. Syy on se että meinaan näyttää niille tyypeille etten ole semmoinen luuseri kun he silloin koulussa minua luulivat. Ei sillai että se olisi minulle jokin pakkomielle, mutta meinaan kyllä käydä siellä vaikka suurin osa entisistä luokkakavereista onkin kusipäitä. Osa on kuitenkin ihan ok.
... luokkakokoukseen mennä, ellei se ole jo ollutkin. Ei minkäänlaista muistikuvaa minä vuonna sellanenki piti järjestää. Luokkasormus ollu jossaki laatikon pohjalla hukassa siitä lähtien ku se oli pakko ostaa, päivääkään sormessa ollu.
Syy: En ole elämässäni päässy mihinkään ja siellä sais vaan hävetä silmät päästänsä muiden menestyjien ja perhe-onnellisten keskellä.
Samaisia fiiliksiä kuin Louserilla. Ei itteäni ainakaan kiinnosta nähä ketään.
Ei tätä peloksi voi sanoa, mutta se on jonkinlaista inhoa.
Parempi vaan unohtaa koko kouluajat, ei niissä mitään hyvää ollu. Kiusattuna, hyljeksittynä lattiarättinä raahasin itseni läpi oppivelvollisuuden.
"Vapauduin" jo 25 vuotta sitten, mutta silti en halua palata siihen tilaan.
Ei kiitos mitään muisteloita siitä ajasta.
Mä olen lakannut tervehtimästäkin joka ikistä koulukiusaajaa. Eivät ne ansaitse multa edes sitä kohteliaisuutta, kun eivät ole IKINÄ kohdelleet mua kuin ihmistä. Vielä sitten johonkin luokkakokoukseen, ei kiitos.