...että onko ihminen alkoholisti, jos ajattelee alkoholia lähes päivittäin, vaikkei ole käyttänyt sitä vuosiin eikä aio käyttääkään?
Kertoisiko joku
asiasta tietävä
351430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kun yrittää päästä irti tupakasta, niin yleinen neuvo on, että pitää olla jotakin tekemistä, ettei tupakka tule mieleen. Siksi en ole koskaan oikein ymmärtänyt, että nämä tipattomat töräyttävät joka aamu, että tänään en ryyppää.
Ei tupakkalakkolaiselle ainakaan ole hyväksi, että aamulla herättyään tuo heti mieleen tupakan.
Minä pidän sitä itsestään selvyytenä, etten ryyppää tänään, kun kerran olen päättänyt lopettaa.
Seuraavassa pari suuntaa antavaa arvailua:
Ehkä sinulla on jokin vaikea elämänvaihe menossa ja alkoholin ajattelu sitä kautta on ponnahtanut esiin?
Se puolestaan voisi tarkoittaa sitä, että nyt olet hakemassa helpotusta oloosi alkoholin kautta.
Oletko aiemmin ennen lopettamistasi juonut alkoholistisesti?
Alkoholismisi ei siinä tapauksessa ole mihinkään kadonnut, koska se on elinikäinen, parantumaton sairaus.
Tuossa voisi kyllä olla paljonkin totta. Elämäntilanne saattaa vaikuttaa. Varmasti sitä kuvittelee saavansa apua henkiseen pahaan oloon -vaikka toisaalta kyllä hyvin sen tietää, ettei alkoholista apua ole, päinvastoin... Pelkään että tässä vaiheessa alan "kokeilemaan kohtuukäyttöä", ja sitten se onkin jo menoa. Usein tämä alkoholin ajatteleminen korostuu juuri silloin kun on elämässä vaikea vaihe, vastoinkäymisiä ja muita vaikeuksia. Siinä osuit kyllä oikeaan. Aloin tosiaan miettiä tuota asiaa kirjoituksesi perusteella. Ja, kyllä, olen juonut humalahakuisesti aiemmin, ja alkoholi on hallinnut ajatuksiani ja aiheuttanut käytön myötä vaikeuksia. Lähes pari vuotta olen nyt ollut täysin raittiina... Koko ajan kuitenkin pyörii päässä, että "jos saisin yhden lasillisen edes". Toisaalta arvelen ettei se kuitenkaan jäisi siihen yhteen lasilliseen. Aikaisempien kokemusten perusteella luulisi, että olen jo viisastunut! Paljon olen ajatellut sitäkin, että olenko tosiaan alkoholisti, koska alkoholi on selvästikin ollut - tai on vieläkin, ajatuksen tasolla ainakin - ongelma? Kuka sen oikein määrittelee ja miten se määritellään, onko ihminen alkoholisti vai ei? Mistä sen tietää, muuta kuin siitä että alkoholi aiheuttaa vaikeuksia elämään, silloin kun sitä käyttää? Minulla ei ollut aikoinaan "ryyppyputkia", mutta kertaluontoinen alkoholin kulutus oli todella runsasta, ja kertoja oli useita kuukaudessa. Olinko vain ns. "ongelmakäyttäjä" siis? Ajattelin tosin silloinkin alkoholia lähes päivittäin, ja mietin että milloin pääsen taas seuraavan kerran juomaan...
Oy Veikkaus Ab:lla oli mainoskampanja otsikolla: "Suomalainen voittaa aina".
https://www.veikkaus.fi/info/yritys/pdf/Vuosiraportti_2004_s.pdf
Eri pelimuodoista puhuttaessa esimerkiksi Lotto perustuu puhtaaseen sattumaan kun taas vedonlyöntipeleissä myös pelaajan "ammattitaidolla" on oma osuutensa lopputulemaan.
Entä sitten alkoholismi, kummasta siinä on kysymys, Lotosta tai esimerkiksi Vakioveikkauksesta?
Ja vielä, voittaako joku aina, niin kuin Veikkaus väittää?
Puhtaan sattuman kautta (Lotto) asiaa ajatellen yksittäisen pelaajan mahdollisuudet ovat todella pienet. Empiiristen havaintojen kautta on voitu saada näyttöä vain siitä, että onnistunut paluu kohtuukäytön pariin vain aniharvoin alkoholistilta onnistuu. Mutta toki, joku "voittaa" aina, yksittäisiä poikkeuksia on olemassa. Kokonaan toinen kysymys tietysti on se, onko "kohtuukäyttö" itsessään joku voitto vai ei. Ennen kaikkea, se on mielestäni henkilökohtainen arvostuskysymys.
Miten sitten juomisen/juomattomuuden hallinta ylipäätään? Onko siinä kysymys jostain Vedonlyöntipelistä, jossa omalla tietotaidolla on merkityksensä, tosin vain rajoitetusti?
Henkilökohtaisessa kupongissani ei enää ole olemassa rastitettavaa ruutua kohtaa "Kohtuukäyttö" varten. Oma tietotaitoni, kokemuspankkini on karttunut vain rajuimman, kantapään kautta. En suosittele, mutta se on yksi vaihtoehto. Nyt minulla siis on kokemuspankkini, uskon siihen, siinä mielessä taidan olla uskovainen?
Raittius on upea asia. Lyhytkin raittius on arvotalletus myös kokemuspankkia varten.
Miten arvokas asia raittius ylipäätään on? Mielestäni sekin on henkilökohtainen arvostuskysymys, joka pitkälle liittyy siihen kuinka mielekkääksi oman elämisensä ylipäätään kokee tai saattaa kokea. Onneksi oman elämänsä, oman itsensä eteen voi tehdä, ja voi tehdä paljon.
Nykyaikainen todennäköisyyslaskenta sai alkunsa vedonlyöntipeleistä. Todennäköisyyslaskennan isä, ranskalainen Blaise Pascal (1623-1662) arvioi todennäköisyyslaskennan keinoin myös sitä, kannattaako Jumalaan uskoa.
http://www.cs.helsinki.fi/u/kerola/tkhist/k2000/alustukset/pascal/blaise_pascal.html
Pascal päätyi myönteiseen vastaukseen, meni äärimmäisyyksiin ja ryhtyi munkiksi munkkiluostariin. Pascal palasi luostarista myöhemmin, uskoaan todennäköisesti koskaan kuitenkaan kadottamatta.
Oletko onnistunut alkoholin kohtuukäytössä? (Jos saa kysyä näin henkilökohtaisen kysymyksen?)
Nykyään olen jo useita vuosia elellyt täysraitiina. Totta kai, ryyppyvuosien alkuaikoina kusetin itseäni kohtuukäytön mahdollisuudella. Aika nopeasti kyllä ymmärsin, ettei sellainen mitenkään kohdallani ole mahdollista. Oivallus sinänsä, mutta en minä sen "perusteella" raitistunut eikä se millään tapaa estänyt tai haitannut ryyppäämistäni siitä edeskään.
Näin kun tarkemmin vielä muistelen, kohtuukäyttöideasta luopuminen taisi kohdallani ennemminkin olla yllyke tai kiihoke, samaan tyyliin kuin vaikkapa James Bond:in lisenssissä:
"licence to kill"
Menee henkilökohtaisuuksiin, mutta saanko taas kysyä miten pääsit eroon alkoholista? Millä "ajatuksella" raitistuit?
Tulisi pitkä stoori; pitäisi osata kertoa mitä on rakastuminen, pitäisi osata kertoa mitä on kasvaa eroon rakkaimmastaan. Lähtöidea raitistumisprosessissani oli yksinkertainen, jonkin yksinkertaisesti on mentävä erilailla kuin aikaisemmin. Oli se sitten mitä tahansa, jonkin on kerta kaikkiaan muututtava!
Omalla kohdallani edellinen tarkoitti sitä, että tartuin alussa fysiikkaani, päätin laittaa sen kuntoon. Aloin treenata, pudotin pois ylimääräiset painot. Meni överiksi välillä siinäkin, mutta ihan sama. Henkistä pahoinvointia ei tietenkään pitemmän päälle voi kanavoida pois fyysisyyden kautta. Ilman muuta, siinä vaiheessa puuhasteluni oli vielä kuivaraitistumisen tasolla. Fyysisyyteen keskittyminen auttoi minua kuitenkin pitämään ajatuksiani etäämällä alkoholista.
Aloin saamaan pitempiä ja pitempiä kuivia kausia aikaiseksi. "Henkisiä harjoitteita" tuli pikku hiljaa rinnalle mukaan; kirjoja, terapiaa, A-klinikkaa, A-kiltaa, AA-ryhmiä. Tutustuin vertaisiini, samastuin. En ollut parempi, en ollut huonompikaan. Retkahduksien sattuessa sain katkaistua ne aiemmin, päihdekatkotkin tulivat silloin niin kovin tutuiksi. Paljon "pahempaakin" ehti siinä välissä sattua, mutta vielä pahemmin olisi varmasti sattunut entisellä tyylillä.
Elämäni alkoi pikku hiljaa painottua raittiuden puolelle, pikku hiljaa mutta kuitenkin. Elämänhalu ja -ilo aika ajoin kuiskuttelivat olemassaolostaan ja kertautuivat uusina harrastuksina tai vanhojen harrastusten uudelleen löytämisenä. Uskoon tai esimerkiksi AA:han en missään vaiheessa hurahtanut, henkisen kasvuun monella tapaa kuitenkin. Siinä minua ehkä auttoi se, että ymmärsin erottaa henkisyyden ja hengellisyyden toisistaan?
Nöyryyden käsite on mielestäni tärkeä asia, olematta sama asia kuin nöyristely. Sisäisen uhon ja pullistelun kitkeminen onnistuu mielestäni vain nöyryyden sisäistämisen kautta. Raitistumisen kannalta sellaisella voi olla ratkaisevan tärkeä merkitys.
Kiitos vastauksestasi. Olen samoilla linjoilla siinä, ettei raitistumiseen välttämättä tarvita uskoontuloa tms. Olen myös miettinyt sitä AA-toimintaakin - voiko ilman sellaista päästä kuiville tai pysyä kuivilla? En ole tullut uskoon, vaikka sellaista jotain vastaavaa elämänmuutosta olen kai jossain vaiheessa elämää toivonut, ja tietyllä tavalla yrittänytkin. AA-kerhoissa tms. en ole käynyt, paitsi kerran joskus monia vuosia sitten. Sen olen huomannut että kun ei enää ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka käyttävät paljon alkoholia, niin on itselläänkin pienempi kiusaus, ja näin ollen myös pienempi riski "retkahtaa". Siitäkin huolimatta viinanhimo vaivaa... Vaikkei ympärilläkään olevat ihmiset juurikaan sitä käytä, eli se ei tosiaankaan edes ole koko ajan "silmissä" (mielessä siis lähinnä vain). Varmaan voisi olla apua, jos alkaisi harrastamaan enemmän liikuntaa. Siitähän, käsittääkseni, myös saa mielihyvää, sekä fyysistä että myös psyykkistä. Tulikin tässä mieleen, että oletko vältellyt sellaisia tilanteita, esim. juhlia, jossain vaiheessa raittiina ollessasi? Ettet sortuisi. Mietin että olenko itse vielä ns. alkuvaiheessa tämän raittiuteni kanssa, kun tosiaan vasta lähes pari vuotta on mennyt ilman viinaa. Että olisiko, vieläkin, hyvä välttää sellaisia tilanteita, joissa jo etukäteen tietää, että tarjotaan alkoholia? Kun ei ole itsestään ihan varma, siitä että kykenisi "vastustamaan kiusausta"...
Toisen vuoden mittaan raittiuden mukanaan tuoma uutuudenviehätys hyvinkin hiipuu ja siinä mielessä edessä on arjen harmaus. Tilanteesi on tässä mielessä täysin johdonmukainen, sinun on vain osattava hyväksyä se ja painottaa elämänhallintaasi nyt enemmän toiminnan ja tekemisen puolelle.
Asian ydin on mielestäni se, että omaan itseen panostaminen, ennemmin tai myöhemmin, joka tapauksessa palkitsee sinut. Mielekäs ja hyvä elämä on paras puolestapuhujasi myös silloin, kun joudut perustelemaan itsellesi omaa raittiuttasi.
Mielestäni sinun on turha vielä koetella itseäsi tilanteilla, joissa saattaisit tuntea "kiusausta".
Varovaisuus on aina paikallaan, mutta vuodet eivät ole veljiä keskenään, eivät raittiudessakaan.
Olet miettinyt asioita paljon, tiedostat tilanteesi. Sitäkin paremmalla syyllä, voisit ehkä jättää asioiden miettimisen ja murehtiminen nyt hiukan vähemmälle.
Voisiko sellainen olla hyvä alku kolmannelle raittiusvuodellesi?
Hyviä ajatuksia sinulla... Tällä hetkellä päällimmäisenä huolena minulla on juuri tuo mainitsemani juhlatilaisuus-asia. Juhlissahan yleensä tarjotaan alkoholia, ainakin alkumaljan muodossa. Miten olet selviytynyt sellaisista tilanteista? Kieltäytymällä kohteliaasti?
Sinun tarvitsee perustella raittiutesi vain itsellesi, ei kenellekään toiselle!
Sattumalta juuri tänään olin eräissä 50-vuotisjuhlissa. Skoolimaljassa minulla oli vuosikerta-Pommac:ia. Juomankaataja tiesi juomatyylini entuudestaan, joten sen suhteen asia sujui automaattisesti. Muussa tapauksessa olisin ilman muuta pyytänyt lasiini limonadia tai vettä. Se ei ole, eikä saa olla mikään ongelma! Olen kyllä varma, että nykyaikana ei muutenkaan ole sen kummemmin tapana arvuutella mitä itse kunkin juomalasi sisällään pitää.
Tulee tässä mieleeni amerikkalainen fyysikko Richard Feynman. Hän oli päätoimensa lisäksi tunnettu monista tempauksistaan ja omaelämänkerroistaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman
Alkoholi maistui räväkälle Feynman:ille. Ajan oloon Feynman päätyi tilanteeseen, jossa alkoholi oli alkanut hallita hänen elämäänsä. Feynman päätti panostaa raittiuteen ja hän lopetti alkoholin käytön kertaheitolla.
Vuonna 1965 Feynman sai fysiikan Nobel-palkinnon.
Samettifarkkuihin tottunutta Feynman:ia hirvitti juhlatilaisuuteen liittyvä pukeutumiskoodi. Alkoholitarjoilu arvelutti tietysti myös. Feynman:ille kerrottiin, että alkoholi ei tule olemaan mikään ongelma; Feynman:in lasissa tulee olemaan limonadia. Eikä Feynman ollut yksin, hän sai nimittäin kuulla, että myös Kuninkaan lasissa on pelkkää limonadia!
Juhlat huolestuttavat...edelleen. Kuinka kehtaa kieltäytyä alkumaljasta? Ehkä "jatkotarjoilusta" on helpompaa kieltäytyä, mutta tuo alkumalja... Ehkä teen itselleni siitä suuremman murheen kuin mitä se on, mutta! Jos olet sinulle vieraampien henkilöiden juhlissa, jotka eivät tiedä alkoholinkäyttö taustaasi, niin kysytkö suoraan, että onko alkoholitonta? Tilanne on vaikea, koska tavallisestihan ihmisillä ei ole mitään ongelmaa yhden lasillisen suhteen. Se vaan taitaa minulle olla liikaa, se yksikin lasillinen, enkä haluaisi sortua näin pitkän raittiuden jälkeen. Siinä olet kuitenkin ehdottoman oikeassa, että kenellekään minun ei pitäisi tarvita puolustella omaa alkoholin käyttöäni tai käyttämättömyyttäni!
Ensimmäinen kerta, ehkä se on sitä? Ota rauhallisesti, suoriudut tilaisuudesta mennen tullen, taatusti et murehdi tällaisia jatkossa.
Enpä huoli lasiini alkoholia minäkään. Vieraammassa ympäristössä varmistan asian avoimesti, suoraan. Kysymys ei ole kehtaamisesta, vaan puhtaasta ilmoitusasiasta.
Vuosiin en ole asiaa sen kummemmin pähkäillyt, enkä koskaan ole huomannut kenenkään toisenkaan asiaa ihmetelleen.
Kiitos rohkaisusta! Täytyy nyt vaan sitten sanoa rehellisesti ja reippaasti, ettei käytä alkoholia. Tai siis kysyä sitä "alkoholitonta vaihtoehtoa". Oletko nähnyt painajaisunia siitä, että sortuisit käyttämään alkoholia pitkän raittiuden jälkeen? Onkohan se kovinkin tavallista? Itse näen sellaisia painajaisunia aina aika ajoin, ja ovat todella ahdistavia!
Huh. Ja koskee sitten vain minua! Varmasti jonkun verran idealisoitu esitys, mutta tässä nyt kuitenkin jotain raittiuteni alkuvuosista:
RAITTIUDEN KULKU
1. vuosi - irtaantuminen, raittiushumala
2. vuosi - arjen harmaus
3. vuosi - tyhjyyden täyttäminen
4. vuosi - ymmärrys
5. vuosi - sisäistäminen
PAINOTUKSET
1. vuosi - selviytyminen
2. vuosi - toiminta
3. vuosi - elämäntavan ja -hallinnan rakentaminen
4. vuosi - elämäntavan ja -hallinnan sisältö
5. vuosi - elämäntavan ja -hallinnan omaksuminen
TUNTEET
1. vuosi - tuska, raivo, huuma
2. vuosi - kaipaus, suru
3. vuosi - totisuus
4. vuosi - harhailu, tasapaino, ilo
5. vuosi - tasapaino, ilo, harhailu
AJALLISUUS
1. vuosi - tulevaisuus
2. vuosi - menneisyys
3. vuosi - tämä päivä, menneisyys, tulevaisuus
4. vuosi - tämä päivä, tulevaisuus, menneisyys
5. vuosi - tämä päivä, tulevaisuus
VIEROITTUMINEN 1.
1. vuosi - fyysinen ja psyykkinen
2. vuosi - psyykkinen (ja fyysinen)
3. vuosi - psyykkinen
4. vuosi - psyykkinen, elämäntapa ja -hallinta
5. vuosi - elämäntapa ja -hallinta
VIEROITTUMINEN 2.
1. vuosi - konkreettiset oireet
2. vuosi - varjot, haamut, unet, mielikuvat
3. vuosi - tunnistettavat mielikuvat
4. vuosi - vaikeasti tunnistettavat mielikuvat
5. vuosi - alitajuiset mielikuvat
Olet näemmä asiaa paljon mietiskellyt, ja siihen perehtynyt... Sen verran kerron tässä vaiheessa, että viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen olin juhlissa, joissa tarjoiltiin alkoholia. Kykenin kieltäytymään, enkä ottanut tippaakaan koko juhlan aikana. Välillä mietin kyllä että "Entä jos?", mutta sitten järki voitti. Ajattelin että kun niin kauan olen ilman alkoholia elellyt, niin en kyllä enää edes harkitse (vaikka kai jollain tasolla kumminkin harkitsin, mutten kovin vakavasti). Olen kyllä todella tyytyväinen itseeni nyt, tuo juhla oli kuitenkin aikamoinen "koetus"... Näköjään itseensä voi luottaa! Ja tärkeintähän kai on se, että tajuaa miten alkoholi ei itselleen sovi, tietää ettei edes yhtä lasillista kestä. Sen pohjalta voi sitten tehdä päätökset. Hyvillä mielillä olen siis, kykenin vastustamaan kiusausta!
Onnistuit perustelemaan asian itsellesi ja sait vielä mielihyvän kaupanpäällisiksi!
Arvotalletus kokemuspankkiasi varten, seuraava kerta varmasti sujuu jo vähemmällä stressauksella.
Rakastunut johonkin henkilöön ja ei voi olla ajattelematta rakkautensa kohdetta päivin ja öin?
Rakkausholistko?
Tai jos ei voi olla ajattelematta esim. syömistä?
Tai uutta autoaan.... tai....
Riippuvainen.
Kuten tuossa vieressäkin todetaan,niin ei sitä hemmetti asioita tarvitse diagnosoida jonkun "on mielessä joka päivä" juttujen pohjalta.Onhan se rakas ihminenkin mielessä joka päivä.Ja alkoholi on hyvää,miksi hyvä asia ei voisi olla mielessä.Hyvää on suklaakin.Ja niin on kesä kauneudessaankin mielessä joka helvetin talvipäivä autonlasia raaputtaessa...olenko kesäholisti?Yhdellä entisellä mäkihyppääjällä oli kysyttäessä "mikäs on mielessä?" kuulemma "pilluhan se on koko ajan mielessä".Mikä sairaus se on?
Nykyajan sairaassa maailmassa meitä leimataan sairaiksi pieninen poikkeamien perusteella.Se on sairasta.
Viinasta rajattomasti pitävällä("alkoholisti") on erilainen aivorakenne kuin ei "alkoholistilla".Niin on ADHD lapsellakin,kuin myös vasenkätisillä.Minua ei ainakaan sairaaksi kukaan tee mieltymyksieni perusteella.
Just, just. Hyvä, että edes sulla leikkaa. Älä siis ota turhan vakavasti meitä alkoholisteja, jotka välillä niin herkästi ollaan täällä alkoholipalstalla värväämässä uutta väkeä meidän porukkaan.
Ei kai siinä mitään.Ainahan sitä värvätä saa.Minua ei siihen jengiin kyllä helposti huijata.
Mää vaan sitä,että kai sitä sais sit olla diagnosoimassa ihmisiä milloin milläkin syillä ties miksi -isteiksi,jos sattuu olemaan vähän enempi jonkun asian perään,jopa siinä määrin,että keskimääräisen kesikiluokkaisen tasapainoisen ihmisen ei ole hyvä olla jonkun asian perään niin voimakkaasti.
Eli surutta vaan.Intohimot ja halut piiloon ja tasaisesti ja kohtuudella kaikkea.
on nimenomaan menettänyt sen kohtuuden ja huom. minun mielestäni sitä kohtuutta ei enää voi viinan suhteen saavuttaa.
Tuo oli kyllä aika hyvin sanottu, jäin miettimään! Onko todellakin mahdoton ajatus alkaa käyttämään kohtuudella alkoholia, jos aiemmin on ollut juuri nimenomaan sen kohtuukäytön kanssa ongelmia? Olisiko tilanne nyt eri, vai voiko ihminen muuttaa käyttäytymistään? Onko se geeneistä kiinni? Herää kysymyksiä...!
Tuo mielipide on jotenkin niin alkoholisteille tyypillistä mustavalkoista ehdottomuutta (johon itsekin sorrun toki). Minä en ole maailman napa mutta minulta kohtuukäyttö on onnistunut - ja tasan olin (imperfekti) alkoholisti! Entiseltä alkoholistilta kohtuukäyttö edellyttää todella hyvää itsetuntemusta ja -kuria, mutta se ei ole mahdotonta. En kuitenkaan suosittele sitä kenellekään, jollei ole asiasta ja itsestään aivan ehdottoman varma.
Antaa tulla...
Kiva kuulla kokemuksia siitä että kohtuukäyttö voi onnistuakin myöhemmässä vaiheessa. Kannattaisikohan kokeilla? Tuntuu että miksei se voisi onnistuakin, kai monilla muillakin on onnistunut?
En suosittele, ellet ole itsestäsi ihan varma. Ensin kannattaa olla pitkät pätkät (vuosia) raittiina, ja jos sen jälkeen vielä haluaa _silloin tällöin_ esim. lasillisen pari viiniä tai pari olutta, niin kyllä siihen kykenee ilman, että (kuten uhkaillaan) edessä olisi hauta.
Mutta siis: aina voi olla juomattakin. Minä nyt vain satun nauttimaan viinin mausta hyvän ruoan kanssa tai sosiaalisesta parista lasillisesta. Kohtuukäyttö ei todellakaan tarkoita Kosssua illassa. Itse asiassa väkeviin en kajoaisi ollenkaan.
Minä kirjoitin "Eli surutta vaan.Intohimot ja halut piiloon ja tasaisesti ja kohtuudella kaikkea."
-Jolla meinasin,että eihän tässä elämässä mikään mene kohtuudella,pitääkö halut ja intohimot joitain asioita kohtaan kätkeä,tai tuntea niistä syyllisyyttä?
Ei kai kohtuus sinänsä mikään arvo ole.Tiedän vanhemman herrasmiehen,kuka talvisin(n.6 päivänä viikossa)lähtee joka aamu 5-6 aikaan pilkille,ja on reissussa tuonne ilta 9-10 asti kokien vielä verkot iltahämärissä.En ole diagnosoinut häntä mitenkään,mutta kohtuudesta tuskin voi puhua,viikosta menee noin 100 tuntia jäällä.
Millä tavalla itsestään voi sitten olla varma? Siitä että todellakin kykenee siihen lasilliseen kahteen silloin tällöin, eikä ns. "ratkea"? Vaikka tosiaankin olisi ollut täysin raittiina vuosia. Miksi alkoholia tekee mieli, vaikka sitä ei enää käytä? Kertooko se henkisestä tilasta, sellaisesta ettei silloin alkoholi ainakaan helpota kuin ehkä hetkellisesti oloa, jos sitä alkaa, vaikkakin kohtuudella, käyttämään, ja helposti siitä alkaa sitten tullakin jo ongelma, tuosta alkoholista, sen käyttö kuitenkin sitten karkaa käsistä?
Sanoit jotain merkittävää: "...ettei silloin alkoholi ainakaan helpota kuin ehkä hetkellisesti oloa..." Juuri tästä on kyse. Alkoholia ei pidäkään nauttia olon helpottamiseen. Se on nautintoaine eikä lääke. Miksi sitten tulee halu nauttia alkoholia vielä vuosien täysiraittiuden jälkeen? En tiedä, jotenkin alkoholi vain kuuluu olennaisesti juhlaan (tietysti voi olla kuulumattakin). Esimerkiksi tänään oli mukava herkullisen äitienpäiväaterian painikkeeksi juoda lasi hyvää roseeta. Loppu rosee on pullossa ja pysyykin siellä ensi sunnuntaihin, jolloin itselläni on juhlapäivä. Ei se minua tässä viikolla polttele.
Esitit myös hyvän kysymyksen: "Millä tavalla itsestään voi sitten olla varma?" Sitä kun ei voi toisen puolesta sanoa, mutta luulen, että sen tietää kun tietää. Pohjan kautta tähän on päästy. Opittu läksy, selvitetyt ongelmat, elämä tasapainossa - silloin lasillinen silloin tällöin ei suista sitä reiteiltaan vaan on nautinnoksi.
Niin kai se on, että lääkkeeksi ei alkoholia kannata käyttää. Jos lähtökohta "kohtuukäytön kokeilemiseen" on se, että taustalla on masennusta, joka on juuri pahentunut tms., niin alkoholi kannattaisi unohtaa täysin? Miettiä sitä kohtuukäyttöäkin vasta sitten joskus myöhemmin, kun on henkisestikin parempi olo? Yrittääköhän sitä vaan uskotella itselleen että "kyllä se kohtuukäyttö nyt onnistuu, alanpa kokeilemaan samantien", silloin kun on henkisesti huono olla? Alitajuisesti kuitenkin ajattelee, tai haluaa, saada hetken helpotusta pahaan oloonsa, henkiseen sellaiseen. Sitten kun sen ensimmäisen ottaa, niin kohta toisenkin... Ja sitä rataa. Mutta miksi se "viinanhimo" on jatkuvaa, vaikka tosiaan on ollut raittiina jo parisen vuotta?! Onko se ns. "normaalia", vai pitäisikö hakea apua jostain? Onko askel toimintaan kuitenkin sen verran kaukana, ettei tarvitse huolestua niistä alkoholi-ajatuksista?
Jos sinulla on masentuneisuutta, ei alkoholin kanssa kannata missään nimessä lähteä flirttailemaan. Todellakin, hoida itsesi henkisesti kuntoon ensin ja mieti vasta sitten _tarkoin_ onko mitään mieltä edes kokeilla - varsinkin jos sinua vaivaa jatkuva viinanhimo vielä kahden vuoden raittiuden jälkeenkin. Mene nyt vain tässä päivässä entiseen täysraittiiseen malliin eteenpäin ja anna huomisen pitää huolta itsestään. Voithan vaikka ajatella, että juuri tänään et viitsi kokeilla kohtuu- etkä muutakaan käyttöä. Lopun elämän ratkaisuja ei tarvitse tehdä; ne ovat lopullisuudessaan liian lohduttomia. Päivässä eläen kaikki hoituu helpommin, olipa elämässä mistä tahansa kyse.
unohtaa koko ajatus. Ainakin tässä vaiheessa. Kyllä psyykkisen voinnin täytyy tosissaan olla täysin kohdallaan, ennen kuin edes lasillista silloin tällöin yrittää. Eihän mitään lopullisia päätöksiä tietenkään juuri tänään tarvitse tehdä. Täysraittius on toistaiseksi varmaan se paras vaihtoehto! Edelleen ihmettelen, miksi viinanhimo vaivaa lähes päivittäin, vaikka tosiaan olen ollut jo parisen vuotta raittiina? Miten tästä tunteesta ja näistä ajatuksista voi päästä eroon? Ei auta vaikka yritän olla ajattelematta koko asiaa...