Muistan kuinka erään suuren pk-seudun kunnan Ry:n kokouksessa eräs uskonveli ilmaisi huolestuksensa siitä, ettei nuorille ole vielä riittävästi ohjelmaa. Hän pelkäsi heidän menevän "maailman rientoihin" ja oli kuulemma perjantai-iltana nähnyt uskovia nuoria "kylällä".
Ihmettelen sita että uskovaisten nuorten aikataulu pitää täyttää Ry:n toiminnnan ympärille. On päiväkerhoa, on iltapäiväkerhoa, on seuroja, ompeluseuroja, nuorteniltaa, on myyjäisiä ja talkoita puhumattakaan keittiövuorosta. Sitten on raamattuluokkaa ja pyhäkoulua sekä näiden retkiä. Lisäksi on tietysti SRK:n leirejä esim. Maitoisissa ja kristillisiä kansanopistoja kursseineen.
Yritinkin avata keskustelua tästä ongelmasta, mutta sitä ei syntynyt.
Miksi muutenkin niin kiireisen elämän vapaat hetket pitää käyttää SRK:n toimintaan? Pitääkö uskova nuori sulkea kokonaan muusta maailmasta koulua lukuunottamatta?
Sana on vapaa.
Ihmettelen sita että uskovaisten nuorten aikataulu pitää täyttää Ry:n toiminnnan ympärille. On päiväkerhoa, on iltapäiväkerhoa, on seuroja, ompeluseuroja, nuorteniltaa, on myyjäisiä ja talkoita puhumattakaan keittiövuorosta. Sitten on raamattuluokkaa ja pyhäkoulua sekä näiden retkiä. Lisäksi on tietysti SRK:n leirejä esim. Maitoisissa ja kristillisiä kansanopistoja kursseineen.
Yritinkin avata keskustelua tästä ongelmasta, mutta sitä ei syntynyt.
Miksi muutenkin niin kiireisen elämän vapaat hetket pitää käyttää SRK:n toimintaan? Pitääkö uskova nuori sulkea kokonaan muusta maailmasta koulua lukuunottamatta?
Sana on vapaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Liikut juuri monen mieliä askarruttavalla alueella.
Kuinka pitkälle uskoa voidaan lapsille ja nuorille "pakkosyöttää"? Miten heille muodostuu itsenäinen maailmankuva ja omakohtainen usko.
Jos uskonsisältö on "oikean" elämäntavan ja uskonkäsityksen sanelua ylhäältä alaspäin, ja kun nuorella ja lapsellakin tulee kriittisiä kysymyksiä;
kysymykset helposti leimataan sielunvihollisen tieksi.
Kyllä nuorilla täytyy olla vapaus haistella, maistella ja tutustua maaimaan mutta synnin merkitys on myös opetettava. Ei niin että synti opetetaan yksittäisenä tekona(muuttuvassa maailmassa), kuten esim. tv:n katsominen tai jääkiekkopelin seuraaminen katsomosta.
Olen omassa nuoruudessani ja omalla kohdalla kokenut kuinka nuoruus purkautuu väkisin ulos liian ahtaista raameista. Helposti tulee kapinamieli kaikkea uskovaisten(hyvää elämää) kohtaan. Ja myös nähnyt ympärilläni olevien nuorten ajautumisen alkoholin, huumeiden, vapaan seksin ja rikosten maailmaan.
On jopa tutkimuksissa todettu tiukan uskonnollisen elämäntavan aiheuttavan voimakkaan ylilyönnin elämän kriisitilanteissa. Monilla vl nuorilla jotka kokeilevat rajojaan menee helposti kaikki överiksi kun uskon rajamailla käydään kamppailua.
Alkoholin käyttö, ravintolailta, ns.bilettäminen tuntuu vapaalta ja valtaväestön nuorten oppima kontrolli elämää kohtaan on monilta vl-uskosta irtaantuvien nuorten kohdalla hukassa, he ovat täysin turvattomia. Monen ikäluokkani vl-perheen uskosta irtaantuneen ihmisen elämä on jo rappiolla , tunnen heitä ja heidän elämäntilanteitaan, syykö aina sielunvihollisen?
lestadiolainen olekaan.
Olen tavallisesta ev.lut perheessä kasvanut nuori nainen. Olen saanut kokea onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Minulla on ollut ja on hyvät vanhemmat ja kaksi ihanaa sisarusta. Vaikka uskonto ei ole ollut hallitsevana osana perhettämme ( toki iltarukoukset aina rukoiltu ja hyvät tavat vanhemmilta opittu ) ei meistä silti ole tullut mitään ns. ongelmanuoria. Olimme hyvin liikunnallisia ja olemme edelleen, nautimme luonnosta ja sen keskellä samoilemisesta. Klassinen musiikki on myös meille hyvin tärkeää ja kulttuuri monimuotoisine kuvioineen. Koulu ja opiskelut menivät hyvin vähällä vaivalla ja meillä oli kunnollinen kaveripiiri ( kukaan ei tehnyt mitään tyhmyyksiä ). Opiskelimme hyviin ammatteihin ja meillä on hyvät työpaikat ja elämä muutenkin kunnossa. Välit vanhempieni kanssa ovat lämpimät ja läheiset. Ja me sisarukset olemme, kuin kolme muskettisoturia ... yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Tarkoitan sanoa tällä kaikella sen, ettei se, että ei käydä joka sunnuntai missään kirkoissa jne. tarkoita sitä, että heti mennään turmioon johtavalle tielle ... elämässä pitää olla muutakin, kuin vain uskonnon ympärillä pyörivää. Maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa. Meihin on aina luotettu ja olemme olleet luottamuksen arvoisiakin.
Olen täysin samaa mieltä. Aikuisella ihmisellä on jo perspektiiviä katsella asioita laajemmin, mutta ulkokohtaisiin, kategorisiin kieltäytymisiin (ilman että asioita perustellaan ymmärrettävästi) uskon nimissä opetettu nuori on aivan suojaton muuttuvassa maailmassa. Hänelle ei kehity riittävää omaa sisäistä kontrollia, jonka avulla hän kykenisi ratkaisemaan vaihtelevien tilanteiden eteen tuomia käytännön ongelmia. On tunnettu tosiasia, että tällaisen kasvatuksen saaneella nuorella on suuri riski menettää elämänhallintansa tilanteessa, jossa hän kokee ylittäneensä muodollisen rajan (esim. maistaa alkoholia).
Sama koskee visuaalista viestintää. Kun ihmiselle opetetaan mystifioidusti, että esim. teeveeohjelmat ovat "pohjimmaltaan" pahoja, vaikka ne tuntuisivat kaikin puolin asiallisilta ja hyviltä, hän menettää normaalin, terveeseen järkeen perustuvan kykynsä arvioida erilaisia sisältöjä. Tällainen ihminen ahdistuu katsottuaan televisiosta uutiset ja minusta tilanne on silloin pahasti vääristynyt. Ihmisen omatunto ja normaali harkintakyky on ehdollistettu väärin. Hänen sisäinen kykynsä erottaa oleellinen epäoleelisesta horjuu pahasti. Hän ei ymmärrä, mitä eroa on lapsella ja pesuvedellä.
Moni ihminen selvittää eteen tulevat ristiriitatilanteet vielä aikuisenakin samalla metodilla. Tämä hyvä/paha koska "niin on nähty", vaikka tuntuisi kuinka kummalliselta ja piste. Tällä tavoin luodaan "keisarin uudet vaatteet" tilanteita eivätkä ne ole koskaan ihmiselle hyväksi. Ne hämärtävät pahasti totuutta ja johtavat falskiin elämään.
On täysin kestämätöntä politiikkaa rajata televisiosta käytävä keskustelu jatkuvasti vain tutun huonekalumantran toisteluun. Visuaalinen viestintä liikkuvan kuvankin muodossa tulee lähiaikoina joka tapauksessa ympäröimään jokaisen länsimaalaisen. Olisi viimeinen hetki kohdistaa huomio siihen, mistä koko teeveekielteisyys on alunperinkin lähtenyt ja mikä on sen ainoa oikea peruste: sisältöjen eroihin. Hyvän sisällön rakentavuuteen ja huonon sisällön turmelevuuteen. Näiden asioiden erottaminen on hyvin tärkeä taito nykymaailmassa.
Muussa tapauksessa vl-liike kasvattaa sukupolvea, joka on täysin valmistautumaton kohtaamaan tällaiset haasteet. Monella tulee menemään överiksi. Ymmärrettävästi, mutta aivan turhaan.
Omien lasteni kohdalla ja kasvatustyössäni koulussa olen pohtinut paljonkin tätä kysymystä. Asioiden esittämistä lapselle ja nuorelle siten, että hän tutustuttuaan erilaisiin vaihtoehtoihin, kypsyisi pikkuhiljaa itse ja siältäpäin ohjautuvasti valitsemaan sen vaihtoehdon, joka tukee hänen sisäistä hyvinvointiaan. Eli että syntyisi riittävä tuntuma asioihin ja syvällisempi käsitys vaihtoehtojen eroista tässä suhteessa.
Näinhän se on. Kuvauksesi kaltaiset fiksut nuoret ovat enemmistönä koulumaailmassakin! Se on hieno tilanne, kun kaikki olisi vapaasti valittavissa, mutta ihminen (nuorikin) valitsee silti viisaasti ja kaukonäköisesti. Sillä on kestävyyttä läpi elämän, sellaisen tilanteen saavuttamiseen tulisi pyrkiä.
Mielenkiintoinen käsite tuo synti. Nimenomaan vanhoillislestadiolaisuudessa se on saanut omituisen muodon.
Kerron tähän esimerkin. Tällä palstalla muutama viikko sitten eräs perheenäiti kertoi avioliitto-ongelmistaan. Aviopuolisoiden välillä oli hänen mukaansa paljon salailua,pettämistä ja muuta kaunaa. Hän sanoi, että hänen aviopuolisonsa ei ole uskovainen.
Sitten tämä nainen kertoi, että hänen miehensä tuo kotiin paljon syntiä. Hän oli tuonut kotiin telkkarin ja videot jne.
Suuni loksahti auki. Onko tosiaan niin että tässä tilanteessa syntiä onkin se telkkari ja musiikki, eikä aviopuolisoiden välillä ollut salailu ja pettäminen ja anteeksiantamattomuus.
Olen itsekin kasvanut vl-perheessä ja mielestäni sana synti sai kovin omituisen kaiun tuossa opetuksessa. Syntiä on nimenomaan se, ettei kuuntele seurakunnan ts. yhteisön neuvoja. Eli syntiä on telkkari ja muut täysin toissijaiset asiat.
Kuitenkin samaanaikaan meidänkin perheessä vallitsi vanhempien puolelta syvä välinpitämättömyys. Vanhempien välit olivat täysin tulehtuneet ja riitaisat. Se aiheutti meille lapsille paljon pahoinvointia, mutta sen suhteen oltiin täysin välinpitämättömiä.
Olen miettinyt paljon sitä, mitä on synti. Kävin nuorena (olen vieläkin nuori) Ry:llä nuorten keskusteluilloissa, joissa oli jokin alustus. Kerran aiheena oli nimenomaan "mitä on synti?". Odotin tätä innokkaasti. Mutta taas toistettiin ne samat, "synti on luopumista Jumalasta ts. ettei kuuntele seurakunnan neuvoja..."
Mielestäni tämä nainen joka kirjoitti avio-ongelmistaan toi jotain hyvin olennaista esille. Omassa lapsuudessani synti oli juuri TV:tä,teatteria, pop-musiikkia, rockia, hiustenvärjäämistä, korvakoruja yms.
Samaan aikaan välinpitämättömyydestä, rakkaudettomuudesta, rakkauden kolmoiskäskystä, väkivallasta, valehtelusta, pettämisestä ei puhuttu mitään.
Se, mikä oikeasti aiheuttaa pahoinvointia ihmisten välille ja on rikkomassa elämää. Mielestäni näitä asioita ovat uskottomuus, liiallinen alkoholinkäyttö, väkivalta, mutta nämäkin ovat vain oireita välinpitämättömyydestä. Näistä synneistä ei Ry:llä mitään puhuttu, kun ajateltiin että nämähän eivät meitä koske. Kyllä koskevat. Esimerkkejä riittää. Oma veljeni on mm.narkomaani.
Olen seurannut hänen "keittymistään narkomaaniksi" vuosia. Vaikka valinta on hänen omansa, on taustalla valtava pahoinvointi, johon ei kukaan silloin puuttunut kun olisi vielä voinut. Koska ajateltiin että "ei meidän lapsi".
Tietysti tällaisista asioista ei oikein saisi puhua...miksi kuitenkin tiedän niin paljon esimerkkejä, jossa on ajateltu, että ei meidän lapsi/lapset. Ei meidän teinit ryyppää yöllä kaupungilla, siksi ei tarvitse kotiintuloaikoja. Sitten kun mennään katsomaan, niin siellähä on vl-kotien lapset ryyppäämässä, kun ovat ainoita joilla ei ole kotiintuloaikoja. Tällä haluan sanoa vain sen, että ei tule sulkea silmiään. Vaikka suurin osa vl-kotien lapsista ei varmaan tälaista tee.
Lisäksi jokainen ihminen on syntinen. Myös tämän "piskuisen lauman" sisällä tapahtuu syntejä. Miksi niitä ei sitten haluta käsitellä?
Omille lapsille vanhempien esimerkki puheineeen ja käyttämisineen lienee parasta kasvatusta.
Ongelmakohdaksi näenkin sen, kun nuorimmat lapseni kohta-puoliin astuvat koulumaailmaan ,ja sen myötä siionin yhteisten kasvatusmetodien kohteeksi.
Tulen sallimaan omille lapsilleni nukketeatterin, musiikkiesitykset(normaalit), tv-opetusohjelmat ym. synnittömän opetuksen. On aivan turha rakentaa keinotekoista lestadiolaista identiteettiä koulumaailmaan ja samalla aiheuttaa toiseuden elementti vl-lapsille. Siitä kärsii kaikki, myös vastuullista kasvatustyötä tekevät opettajat ja muut oppilaat kuin vl-perheiden lapsetkin.
Epäilyttää vain, kun henkilökohtaisesti on sallivampi, millaisiin kahnauksiin sitä ajautuu tiukempien kanssa. Jotkut ovat jo aiemmin näistä asioista tälläkin palstalla kirjoitelleet, ja selväksi on käynyt että koulumaailman kysymykset aiheittavat eroja mielipiteisiin.
Opastappa sinä meitä opettajan näkökulmasta.
On tosi, että maailma muuttuu nyt todella nopeasti. Tekninen tiedonvälitys kehittyy nopeasti. Olemme myös yhä useammin tekemisissä erilaisista oloista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.
Monesti mietin juuri kulttuuriin sidottujen "syntien" määrää liikkeessämme. Olisikohan syntilista (se lista jota ei ole:)) erilainen, jos olisimme aloittaneet lähetystyön Afrikassa tai Etelä-Amerikassa aikaisemmin. Luulen, että olisi.
Mietin myös, kuinka paljon vaikuttaa se, että ajattelemme elävämme viimeisiä aikoja juuri näinä vuosina. Vaikka mitään aikamääriä ei koskaan ennusteta, silti puheissa hyvin usein korostetaan viimeisten aikojen olevan käsillä. Minun mielestäni ne ajatukset voisi unohtaa ja ajatella, että meidän jälkeemme on tulossa vielä monia monia sukupolvia, jotka joutuvat tekemään valintoja hyvän ja pahan välillä. Tällöin ei korostuisi yksittäiset synniksi katsotut asiat niin voimakkaasti.
Viimeiset ajat toki tulevat, mutta on todennäköisempää, että sitä ennen tulee meille oma henkilökohtainen lähtö ja siihen on oltava valmiina.
Minulla on sellainen muistikuva (voin olla väärässäkin), että paljon kohutulla 70-luvulla korostui viimeisten aikojen odotus. Ajattelen, että se ehkä osaltaan lisäsi sitä kummallista hysteriaa, mikä silloin keskellämme vallitsi.
Ma_rian ja muiden kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että meidän nuoremme eivät ole välttämättä valmiita kohtaamaan maailmaa aikuistuttuaan. Jos maailma onnistuu vetämään puoleensa niin, että usko menee, voi käydä todella huonosti, koska ei ole sellaisia suojakontrolleja, joita ei-lestadiolaisissa pereheissä opetetaan. Tästä on itsellä ihan omakohtaisia muistoja ja kokemuksia.
Hyvä huomio.
Paavali kirjoitti: "...Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja." (1. Kor 10)
Paavalikin luuli aikansa, että loppu on hyvin lähellä. Tästä näkökannasta hän tosin pikkuhiljaa luopui.
Lopun ajoilla "pelottelu" on ollut tavanomaista kristillisyydessä. Lueskelin vastikään "Ihana on Siion virtoinensa" -kirjaa, jossa joukko vl-pappeja/puhujia kirjoittaa 1940-luvulla. Siellä toistui tämän tästä tuo tuttu termi "viimeisistä ajoista" ja siitä että erityisesti tämä "aika on paha".
Samanlaista puhetta voi lukea 70-luvun saarnoista. Ja näin on tänäkin päivänä. Kyseessä lienee retorinen puheen tehostus.
Kirjoitit todella arasta asiasta. Mielestäni sinun pitäisi kirjoittaa oma uusi avaus tästä kirjoituksestasi.
Olen ihan tarkkaan samaa mieltä. Tietyt ulkoiset muotoasiat käsitetään synniksi, mutta eivät todelliset synnit sitten olekaan mitään.
Jeesuksen suurin ja tärkein käsky:
"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"
Tämä sisältää kaiken, minkä rikkomista voisi nimittää synniksi. Kirjoitit lähinnä tuon rakkauden kaksoiskäskyn jälkimmäisestä osasta, ihmisten suhteesta toisiin ihmisiin.
Sama asia on ilmaistuna sanonnassa (Raamatustako?): Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän tai sama kääntäen: Tee lähimmäisellesi sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän.
Onnea elämässäsi ja Jumalan siunausta sinulle:) Kirjoittele vain lisää viisaita mietteitäsi:)
omat lapsenne kasvatatte ? Jokaisella on omat tapansa ja mielipiteensä ... erillaisuutta pitää sietää ja kunnioittaa myös omienne keskuudessa. Kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin.
koffeleimmat ( satakunnan murretta ja tarkoittaa vilkkautta ja typeryyttä negatiivisessa muodossa ) tapaukset tulivat juuri tiukan linjan uskonnollisista kodeista. Jos ei sallita käytännöllisesti katsoen mitään, lapset riuhtaisevat itseään irti tavoilla, joita ehkä myöhemmin katuvat. Silloin lasta ei mielestäni kasvateta ajatellen hänen parastaan, jos tuo on lopputulos.
En ole huomannut mitään yleistettävyyttä noidenkaan tekijöiden välillä. Suomessa perheet ovat hyvin harvoin "tiukan linjan uskonnollisia koteja". Maahanmuuttajien parissa ilmiöön törmää useammin ja konreettisemmin.
Nuoret joutuvat nykyisin kohtaamaan monia ongelmia jo varhain. Esim. lähes puolet oman valvontaluokkani oppilaista on joutunut elämään kodissaan avioeroon johtaneen ihmissuhdekriisin keskellä. Tämä on aiheuttanut paljon ahdistusta ja masennusta mutta synnyttänyt monissa tapauksissa myös tiettyä kypsyyttä ja valmiutta elämän raadollisemman puolen kohtaamiseen.
Valvontaluokallani on muuten vl-perheen lapsi, jehovantodistajaperheen lapsi, useita muslimiperheiden lapsia, useita kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsia, jotka osallistuvat uskonnon sijasta elämänkatsomustietoon, helluntailaisen perheen lapsi, katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien perheiden lapsia sekä yksi juutalaistaustainen lapsi. Suurimmaksi osaksi on mennyt ihan hyvin eivätkä vastaan tulleet ongelmatkaan tulkintani mukaan ole johtuneet ensisijaisesti uskonnollisesta taustasta :-)
Tottakai myös tiukka ja ulkokohtaisesti omaksuttu uskonnollisuus synnyttää ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, mutta koska tällaisia perheitä on hyvin vähän, eivät nämä ongelmat ole koulumaailmassa erityisen huomion kohteena. Sen sijaan jokaisella luokalla lähes poikkeuksetta on useita monin tavoin ongelmallisia oppilaita, joiden kotitausta ei ole uskonnollinen. Omiin empiirisiin havaintoihini nojautuen väittäisin, että ongelmatapaukset ovat harvemmin uskonnollisista kuin ei-uskonnollisista kodeista. Minun koulussani (isossa) on omana aikanani (pitkähkö rupeama) ollut esimerkiksi vain yksi vl-perheen lapsi, joka on noussut tapetille ongelmineen. Tässä koulussa on tällä hetkellä äkkiä arvioiden ehkä 15-20 vl-perheen lasta.
Eli ei ole relevanttia yleistää koulumaailman ongelmia (joista ylivilkkaus ja keskittymiskyvyn puute sekä masennus lienevät yleisimpiä) uskonnollisista kodeista johtuviksi. Sellaiset tapaukset ovat marginaalissa.
Lasten ja nuorten ongelmille ei ylipäätään ole yhtä selkeää selittäjää.
On hyvin yksilöllistä, miten itse kukin elämänsä vaikeuksiin suhtautuu. Osa reagoi häiriökäyttäytymisellä ja sivuraiteelle luisumisella, osa taas ponnistaa todella surkeilta näyttävistä olosuhteista sitkeästi ja määrätietoisesti kohti parempaa tulevaisuutta. Osa taas ajautuu moniin ongelmiin vaikka kotiolot tuntuvat olevan ensiluokkaisessa kunnossa ja vanhemmat tekevät kaikkensa estääkseen negatiivisen kehityksen.
Ja kuten jo mainitsin, suurin osa peruskoulun yläaste- ja lukioikäisistä, joiden kanssa itse toimin, on todella hauskaa ja fiksua väkeä. Olen sitä mieltä, että voimme rauhassa uskoa isänmaamme tulevaisuuden seuraavan sukupolven käsiin.
Ei näissä kysymyksissä kyllä ammattikasvattajallakaan ole mitään erityistä viisastenkiveä hallussaan. Itse luotan terveeseen järkeen, jota meistä suurimmalle osalle on onneksi suotu ja luultavasti käyttöä varten.
Omien lasteni kanssa olen johdonmukaisesti noudattanut sellaista linjaa, että jos esim. kristillisyyden opetuksessa on tullut vastaan asioita, jotka eivät minusta ole totta, asia on kotona keskusteltu ja käsitelty rauhassa ja täysin rehellisesti. Olen sanonut lapsilleni, että en usko asioiden olevan noin, mutta jotkut toiset uskovat. Tämä on synnyttänyt monia hyviä pohdintoja alakouluikäisten lasten kanssa.
Tämäkin linja synnyttää kyllä ongelmia, mutta minä en näe muuta vaihtoehtoa, jonka päälle voisi elämäänsä ja omien lastensa kasvatusta rakentaa.
Toivoisin, että he juurtuisivat ja kotiutuisivat vl-liikkeeseen, mutta olen yrittänyt välttää erityisen vähemmistöidentiteetin (tai vl-identiteetin) synnyttämistä. Lapseni leikkivät ja kyläilevät ihan samalla tavalla myös ei-vl-perheiden lasten kanssa ja luovat näihin läheisiäkin suhteita. He saavat valita kaverinsa täysin vapaasti. Suurimmaksi osaksi ne kyllä ovat vl-perheiden lapsia, eikä siinäkään tietenkään mitään vikaa ole.
Sallin ilman muuta lapsilleni hyvät musiikkiesitykset, nukketeatterit, hyvät elokuvat ym. Toisaalta valvon varsin tarkkaan tietokoneen käyttöä, huonoja lehtiä, kirjoja ja videoita, kaikkea turhaa mökää ja hälyä ja mauttomalle huumorille altistumista (:-))
Ja kun kerran kysyit mielipidettäni opettajana, niin näin kehotan kaikkia muitakin vanhempia toimimaan :-) (mihinpä sitä kansankynttilä karvoistaan...). Ja ihan yhdeltä istumalta. Hyviltä asioilta ei ole mitään syytä varjella lapsia, mutta huonojen kanssa kannattaa olla suhteellisen tarkkana.
Eikä sekään tarkoita sitä, että pitäisi aina ehdottomasti varjeltua kaikelta pahalta (joskus sellaistakin on ihan hyvä nähdä), vaan pikemminkin niin, että asioista kannattaa jutella järkeenkäyvästi ja opetella pienestä pitäen tiedostamaan, että samoiltakin näyttävät asiat voivat olla ihan erilaisia ja että on oikeasti syytä varjella itseään joutumasta jatkuvaan tekemiseen sisäisesti hajottavien asioiden kanssa. Itseään ei saa päästää menemään rikki.
Minusta lasta ei saisi kertaakaan harhauttaa tarjoamalla hänelle selitys, joka ei tarkemmin ajateltuna ole ihan totta. Ei ainakaan tärkeissä asioissa. Vesihiidellä on joskus pakko pelotella ihan pieniä jos joutuu veden äärellä majailemaan, mutta sellainen ei saisi tulla tavaksi.
Taidanpa tehdä tässä joku päivä kun alkaa opiskelijan tenttisuma helpottaa. Olisi nimittäin mielenkiintoista kuulla lisääkin näkemyksiä tähän asiaan. Omasi oli kovin lohduttava. Kiitos siitä!
Jokseenkin samaa rataa kulkee ajatukseni suhtautumisessa lasten kouluelämään. Tällaisen suppeamman koulutuspohjan omaavalla nettikirjoitelijalla(vrt. oulun vl) ei vain ole sitä opettajan statusta ja painoarvoa. Nykyiset laajat organisaattoriset toimet seuramäärissä, leirikeskuksissa, kritiiköttömät keskustelut ja kiertelyt eivät pysty vastaamaan todellisiin kasvatuksellisiin kysymyksiin vanhoillislestadiolaisuudessa. Tästä seuraa lasten hengellinen ja henkinen heitteillejättö.
Olisi hyvä jos saisit ääntäsi kuulumaan laajemmillekkin joukoille kristillisyydessä; lasten kasvatukseen ja opetukseen liittyvissä kysymyksiä. Vl-lasten ja nuorten koulu -ja siviilielämä kaipaa kipeästi raitista kristillistä linjausta. Meillä on hyvänä esimerkkinä Laukaan Anne Eskelisen onnistuminen ns. Laukaan mallin luonnissa. Jos joku aktiivinen saisi lasten ja nuorten elämään muodostettua "todellista kristillistä" arvomaailmaa myös lapset ja nuoret kokisivat kristillisyyden toiminnan paljon mielekkäämmpänä.
Omasta kokemuksesta tiedän kuinka naurettavat säännöt herättävätr aktiivisissa nuorissa(varsinkin pojat) vain uhmaa ja vastakkaisuutta. Lapset ja nuoret ovat rehellisiä. He näkevät monet asiat kirkkaasti ja eivät usko olemattomia syntejä olevan olemnassakaan(vrt. äideistä parhain dokumentti kielletty jossain päin suomea). Lapset ja nuoret eivät ole vielä sisäistäneet "keisarilla ei ole vaatteita " ilmiötä. Sehän oli pikkupoika joka huusi että keisari on alasti.
Ps. Meidänkin kaivossa on "näkki"(vesipeto joka voi vetäistä lapsen kaivoon). Tosin esikoiseni(poika) on jo ilmaissut näkemyksensä että se ei ole totta; hän ei ole kuulemma koskaan nähnyt kaivossa näkkiä vaikka siellä on ollut vesi vähänä. Olen hyvillä mielin todennut hänen havaintonsa oikeaksi.
Laukaan malli on hyvä esimerkki "vanhanaikaisen" maalaisjärjen soveltamisesta kasvatukseen - hyvin tuloksin. Lämpö, välittäminen, rehellisyys, yhteisöllisyys, ne ovat tärkeitä perusasioita lasten ja nuorten kanssa, mutta kummallisesti niistä aina loitonnutaan teoreettisempien kysymysten pariin.
Eräässä ry:n pienimuotoisessa tilaisuudessa otin kerran puheeksi, että elokuvien kieltämisen sijaan olisi paljon tärkeämpää keskittyä nuortenkin kanssa pohtimaan erilaisia sisältöjä. Olen jutellut aiheesta paljonkin eri ihmisten kanssa, mutta juuri tuolloin keskustelu ei ottanut tuulta purjeisiinsa, vaan paikallaolijat olivat vähän vaivaantuneita kun eivät ilmeisesti tienneet, mitä sellaisista näkemyksistä "pitäisi olla ajattelemassa". No, meidän siionissa on ihmisiä, jotka ovat ilmaisseet kantanaan, että videot (liikkuva kuva) ovat syntiä. Saattaa olla, että ajatukseni oli heidän mielestään liian pitkälle menevä edes loppuun asti ajateltavaksi.
Nuoret ovat tinkimättömän rehellisiä. On harkitsematonta aikuiselta mennä tarjoilemaan heille lähempää tarkastelua kestämättömiä perusteluja esim. kielloille. Sellainen ei mene läpi. Sen sijaan järkeenkäyvästi perustellut asiat tulevat hyvin huomioiduksi. Olen koulumaailmassa aina vain enemmän (ehkä vähän yllätykseksenikin) havainnut, että järkevästi perustellut ja kunnioittavasti esitetyt rajoitukset otetaan yleensä yhteistyöhaluisesti vastaan.
Jo sillä, että aikuinen suhtautuu ymmärtäväisesti ja arvostavasti nuoreen ja luottaa tähän (vaikka sisimmässä kytisi pieni epäilyskin), on usein suuri voima. Kaikilla ei ole siitä aikaisempaa kokemuksta.
Itsekin nuorempana opettajana sorruin joskus liikaan autoritäärisyyteen kun halusin, että sävelet ovat selvät ja homma sujuu. Ehkä se jotenkin sujuikin (opettajan varoittavan mulkoilun siivittämänä), mutta oppilaat toimivat ulkoaohjautuvasti. Sillä tavalla saadaan resurssejakin käyttöön vain pinnallisilta osin. Lisäksi nuoret luonnostaan kapinoivat autoritäärisyyttä vastaan eivätkä pohjimmiltaan antaudu yhteistyöhön falskisti käyttäytyvän ja muodollista valtaansa käyttävän aikuisen kanssa.
Olen tässäkin asiassa huomannut, ettei ole olemassa mitään muuta keinoa toista lähestyttäessä, kuin inhimillisyys, lämpö, rehellisyys, tasa-arvoisuus, luottaminen. Sellainen saa ihmeitä aikaan. Ja jos ei jossain tapauksessa saa, tilanteeseen pitää vain tyytyä. Kaikki keinot on käytetty.
Minä vain väittäisin, että Lämpö, välittäminen, rehellisyys ja yhteisöllisyys ovat teoriaa, joista loitunnutaan välillä hölmöihin idealismeihin.
Ootko kuullu fraasia: "rakkaudesta se hevonenkin potkii"
:D En halua ajatella syvällisemmin
Tulipa mieleen laulu: "Jeesus sanoi omillensa, pysykäätte minussa..."