Mitä KAUNISTA LESTADIOLAISUUDESSA?

Tietenkin makuasiakin jossain määrin, mutta lestadiolaiset ovat usein raittiita, kiroilevat vähemmän, laajat verkostot, melko hyvät käytöstavat, laulavat ja musisoivat kauniisti.

en sano niin kauan kuin vl-herätysliike opettaa perkeleellistä "vain me" oppia ja tuomitsee sillä opetuksella minut ja muut uskovaiset kadotukseen.

Paljonkin varmaan. Tosin minulla on vain hyvin ohut kosketuspinta vl-uskoviin.
Käydessäni eräässä vl-perheessä kylässä, koin heidän ystävällisen vieraanvaraisuutensa ja korrektin suhtautumisensa minuun ihmisenä.
Havaitsin heidät korkeasti moraalisiksi ja työtä arvostaviksi kunnon kansalaisiksi.

Jeesuksen rukous ei vaan taida saada vastausta, mitä tulee yhteyteen heidän ja muiden uskovien kanssa.
Ja tällä en tarkoita mitään virallista ekumeniaa, vaan sydänten yhteyttä Jeesukseen uskovien yksilöiden kesken.
Valitan, nyt tuli kritiikinpoikanen kiitosten sekaan. No, niinhän se Paavalikin kirjeissään menetteli, kiitos ensin ja sitten moite.

Joh. 17:21
"Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi".

ei ole mitään kaunista. Liike on demokratian irvikuva, jota johdetaan ylhäältä päin mielivaltaisesti uhkailemalla, kiristämällä ja pelottelemalla. Rivijäsenet ovat enimmäkseen hyviä ihmisiä, joita ei henkilöinä voi moittia.

ovat tavallisia suomalaisia. Heitä vain johtaa despootit ja hirmuvaltiaat, jotka ovat keksineet omat Raamatun vastaiset opit sekä hurjan joukon sääntöjä, joiden alle vl-ihmiset alistetaan. Nainen ei saa olla nainen (normaali tarve hieman kaunistautua ja meikata, värjätä hiuksiaan, pistää korvakorut korviin) vaan despootit kieltävät kaiken tämän. Sen sijaan samaiset despootit asettavat yhdellä valheopillaan vl-naiset pakkosynnyttäjiksi. Jne.

Tavalliset riviveeällät ovat siis ihan normaaleja ihmisiä. SRK, vl-saarnaajat ja muut vl-johtomiehet pilaavat koko herätysliikkeen omalla toiminnallaan.

Vl:ssa ei ole mitään hyvää eikä kaunista! Itserakkaita ihmisiä jotka ovat kovia jakelemaan muille tuomioita. Lisäksi kokemusteni perusteella moraalisesti epäluotettavia; valehtelevat usein ja kertovat asioista aina "sopivan" puolen kun tulee heidän kummallisuuksistaan puhetta. Ihmisinä en pidä heistä, koska on tullut niin paljon negatiivisia kokemuksia. Kait se sitten tuo ahdasmielinen ja ylhäältä päin määrätty lahko-elämä tuota vaikuttaa? -mene ja tiedä...

Siis mitä kaunista vanhoillislestadiolaisuudessa voisi nähdä?

Tiivis uskonnollinen yhteisö antaa niin turvallisuuden tunnetta kuin myös sosiaalista mielihyvää. Samaa tarjoaa tosin myös monet muutkin uskonnolliset yhteisöt.

Raittis on myös sinänsä positiivinen asia, vaikkei Raamattu absolutismiin kehoitakaan. Parempi Jumalan hullu, kuin juoppohullu. Tämäkin pätee tietysti useammassakin uskonnollisessa liikkeessä.

Suuret perhekoot kasvattavat lapsia sosiaalisuuteen, vastuullisuuteen ja työn tekoon jo pienestä pitäen. Yleensä lestadiolaiset ovatkin ahkerien työntekijöiden maineessa.

Itse annan kiitosta myös esimerkiksi realistisesta maailmankuvasta, eli siitä ettei uskon varjolla lähdetä sotimaan tiedettä vastaan mikä heikkous on puolestaan valitettavan yleistä ns. vapaimmissa suunnissa. Eli arkirealismia löytyy:)

Eivätkä vanhoillislestadiolaiset ole ihmisinä yhtään sen kummempia kuin ketkään muutkaan. Monia sydämellisiä ja lähimmäisenrakkaita vl:iä olen tavannut:)

Epäilenpä, että harvalla täällä on omakohtaisia kokemuksia. Tämä on mediaviihdettä sohvaperunoille.

löytyy vl:ta.
Ensimmäisenä tuo raittius, joka on tänä päivänä harvinaista. Varsinkin nuorissa näkee eron. Vl nuoret voivat pitää hauskaa ilman viinaa. Se takaa turvallisemman nuoruuden ja seuraavana päivänä ei tarvitse katua, mitä tuli pikkuvihneessä sanottua tai tehtyä..

Rehellisyys, toisen omaisuuden koskemattomuus, on myös tänäpäivänä kunnioitettava arvo.
Täälä onkin jo mainittu siisti käytös ja kohtelias ja kiroilematon puhetapa, toisten huomioon ottaminen.

Kun tällä palstalla latistetaan vl uskovaiset "omituisten" sääntöjen orjiksi, ei ymmärretä, että yleiset moraalisäännöt ovat löystyneet ns. "normaaliperheissä" huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana, ja se kasvattaa eroa vl-näkemysten mukaan eläviin ihmisiin.

Moni vl-piirissä kielletty asia on ollut myös yleisen moraarisäännön mukaan paheksuttu asia ei vl-perheissäkin.

Esim. alkoholin raju käytön lisäys, etenkin naisilla,
perhekoon pienentyminen ja ensisynnyttäjien vanheneminen, (n. 30v. sitten piti maksaa vanhanpojan- ja piian veroa, jos ei ollut aviossa 24-25vuotiaana,)
avoliitot,
homous, lesbous,
ravintoloissa istuminen,
uhkapelit,
ym.
Sata vuotta sitten esim. valtion virkamies joka oli ahkera kirkossa kävijä, saattoi saada ylimääräisen vapaapäivän työstä!

Läheltä vl-uskovaisia seuranneena voin sanoa, että he ovat aivan tavallisia mukavia ihmisiä, joilla on yleensä vahva peritty usko, jonka muuttamiseen he eivät näe tarvetta. Muutos horjuttaisi elämän perustaa, hajoittaisi rakkaan yhteisön ja moni heikompi yksilö joutuisi tuuliajolle.

Heillä on voimakkaat siteet samoin ajatteleviin kanssaihmisiin, esim. yösija tarjotaan tuntemattomallekin seurakaverille.
Toisiin vl:iin voi luottaa, esim suviseuroissa, joissa kokoountuu 5-60 000 ihmistä kerralla, on rikosten määrä lähes olematon.
Näinkin suuressa tapahtumassa käyttädytään hyvin, koska rikottuja pulloja ei juuri ole, roskat kerätään roskiksiin ja paikat ovat siistissä kunnossa. Jos vertaa suviseuratapahtumaa johonkin ns."normaalin" väen rockjuhlaan, on mm. jälkiseuraamuksilla huomattava ero.

Jokainen ihminen on yksilö, sekä vl että ei-vl. Senvuoksi ei pidä yleistää yksilön tekemiä "ohilyöntejä" koko yhteisöä koskevaksi, vaan pitää nähdä koko metsä, ei yhtä puuta, myös vl-uskoon kuuluvista.

No vaikka mitä.

Mukava ja tervehenkinen elämäntyyli johon koko porukka on sitoutunut. Siis esim. aviopuoliso ei ryyppää eikä rellestä. Ja kaikkiin voi luottaa. Vl ei varasta lyijykynääkään työpaikalta.

Joka paikasta löytyy mukavien ja vl-sisäpiirihuumoria veistelevien, samanhenkisten ihmisten porukka, jossa otetaan aina lämpimästi vastaan. Kyläpaikkoja riittää, yhdessä vietetään iltaa, syödään hyvin ja jutellaan. Retkeillään isoilla porukoilla, juttu luistaa ja lestavitsit lentää. Vieraidenkin kanssa ollaan heti tuttuja, usko yhdistää ja perusasiat on tiedossa.

Toisia autetaan minkä voidaan. Ketään ei jätetä yksin.

Aina läikähtää lämpimästi kun kohtaa toisen veeällän.

Kun seurojen jälkeen lauletaan "Jumalan rauhaan jälleen, toisemme heitämme, kun täältä hajaannumme..." niin että sali raikaa, tuntuu haikealta lähteä taas viikoksi arkiaskareisiin.

Kyllä se niin ihmeen suloista on, sanotte mitä sanotte.