Olen kevään kunniaksi hieman laihduttanut ja yrittänyt hankkia timmimpää ulkomuotoa. Tämä lihavuus-palsta kun tuossa laihdutus-palstan alapuolella on, niin joku kerta satuin tännekin vilkaisemaan. Ja nythän näitä tämän palstan juttuja tulee harva se päivä lueskeltua. Miksi?
Onhan tämä viihdyttävää. Lihavat vs. normaalipainoiset. Kun ensimmäisiä kertoja lueskelin viestejä, tuntuivat lihavien lukemattomat puolustelut ja selittelyt vähintään yhtä provokatiivisilta kuin arvostelijoidenkin viestit.
Ensimmäisenä ainakin minulle tuli mieleen, onko lihavien maailmankuva näiltä osin ainakin hieman vääristynyt? Tuntuu että erilaiset defenssit, joilla ihminen suojaa minäänsä, luo lihavallekin hyvin vahvat "aurinkolasit" silmien eteen. Ulkopuolisen tekee helposti mieli ravistella, sanoa "Hei halooo?! Ei se asia noin ole" ja pudottaa lihava karuun todellisuuteen.
Ihminen suojaa minäänsä erilaisilla defensseillä ja puolustuskeinoilla. Voisi ajatella, että minä on se pieni, alaston ja avuton ihminen, ja defenssit sitten armeija ihmisen ympärillä. Lihavilla on monta vastustajaa, jotka sotivat lihavaa vastaan. Tottahan normaali ihminen puolustautuu ja määrää sotilaat tantereelle taistelemaan. Kun uhka tuntuu väijyvän lihavaa melkeinpä joka paikassa, joutuvat sotilaatkin olemaan töissä.
Monet kriitikot tällä palstalla yrittävät raa'asti ampua sotilaat. Useimmiten ihminen silloin vain lisää sotilaita taistelutantereelle ja ottaa järeämmät aseet käyttöön suojellakseen minäänsä. Ja sehän on täysin päinvastaista mitä kriitikot täällä yrittävät. Jos lihavan armeija saataisiinkin nujerrettua ja aurinkolasit rikottua, se ei olisi yhtään se parempi asia. Ihmisen minä on tällöin niin haavottuvainen, pienikin kritiikki saattaa ajaa itsetuhon partaalle ja ammattiapu on jo vähintään tarpeen.
Jotta ihminen uskaltaa kotiuttaa sotilaita tantereelta, hänellä täytyy olla todella tunne ettei uhkaa enää ole. Silloin ihminen voi omaehtoisesti kohdata todellisuuden. Tällöin myös vaaran taas tullessa (ei välttämättä lihavuuteen liittyen) hän voi suojata minäänsä, toisin kuin ihminen, jolta kaikki sotilaat on ammuttu. Uusien sotilaiden värvääminen ja kouluttaminen ei hetkessä käy.
Joten, ottakaa kriitikot hieman pehmeämpi linja. Järeistä aseista ei ole tässä sodassa hyötyä.
Onhan tämä viihdyttävää. Lihavat vs. normaalipainoiset. Kun ensimmäisiä kertoja lueskelin viestejä, tuntuivat lihavien lukemattomat puolustelut ja selittelyt vähintään yhtä provokatiivisilta kuin arvostelijoidenkin viestit.
Ensimmäisenä ainakin minulle tuli mieleen, onko lihavien maailmankuva näiltä osin ainakin hieman vääristynyt? Tuntuu että erilaiset defenssit, joilla ihminen suojaa minäänsä, luo lihavallekin hyvin vahvat "aurinkolasit" silmien eteen. Ulkopuolisen tekee helposti mieli ravistella, sanoa "Hei halooo?! Ei se asia noin ole" ja pudottaa lihava karuun todellisuuteen.
Ihminen suojaa minäänsä erilaisilla defensseillä ja puolustuskeinoilla. Voisi ajatella, että minä on se pieni, alaston ja avuton ihminen, ja defenssit sitten armeija ihmisen ympärillä. Lihavilla on monta vastustajaa, jotka sotivat lihavaa vastaan. Tottahan normaali ihminen puolustautuu ja määrää sotilaat tantereelle taistelemaan. Kun uhka tuntuu väijyvän lihavaa melkeinpä joka paikassa, joutuvat sotilaatkin olemaan töissä.
Monet kriitikot tällä palstalla yrittävät raa'asti ampua sotilaat. Useimmiten ihminen silloin vain lisää sotilaita taistelutantereelle ja ottaa järeämmät aseet käyttöön suojellakseen minäänsä. Ja sehän on täysin päinvastaista mitä kriitikot täällä yrittävät. Jos lihavan armeija saataisiinkin nujerrettua ja aurinkolasit rikottua, se ei olisi yhtään se parempi asia. Ihmisen minä on tällöin niin haavottuvainen, pienikin kritiikki saattaa ajaa itsetuhon partaalle ja ammattiapu on jo vähintään tarpeen.
Jotta ihminen uskaltaa kotiuttaa sotilaita tantereelta, hänellä täytyy olla todella tunne ettei uhkaa enää ole. Silloin ihminen voi omaehtoisesti kohdata todellisuuden. Tällöin myös vaaran taas tullessa (ei välttämättä lihavuuteen liittyen) hän voi suojata minäänsä, toisin kuin ihminen, jolta kaikki sotilaat on ammuttu. Uusien sotilaiden värvääminen ja kouluttaminen ei hetkessä käy.
Joten, ottakaa kriitikot hieman pehmeämpi linja. Järeistä aseista ei ole tässä sodassa hyötyä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko siis sitä mieltä, että lihavat ihmiset tarvitsevat näitä "kriitikoita" kertomaan, mitä tehdä? Minä olen kanssasi täysin eri mieltä!
Sanoit lukeneesi tätä palstaa ja sinusta se on viihdyttävä. Kumpi on viihdyttävämpää, lukea näiden "kriitikoiden" juttuja, jotka useimmiten ovat tahallisen ilkeitä vai lihavien kirjoituksia, jotka yrittävät keskustella keskenään ihan asiallisesti? Teen siis sellaisen johtopäätöksen, että sinä pidät tätä palstaa komiikan huippuna, kun käyt täällä itseäsi viihdyttämässä.
Ei lihavien edes tarvitsisi puolustautua, sillä meillä kaikilla on oikeus olemassa oloon ilman painorajaa. Nämä "kriitikot" ovat ehkä niitä entisiä koulukiusaajia, jotka jatkavat kyseenalaista touhuaan täällä. Ja kun kirjoitus on tarpeeksi provosoiva, varmasti hihat palaa monella. Ihan aiheesta, sanoisin. Nämä ns. kriitikot ovat kertoneet meille, että olemme tyhmiä, itsekurittomia, ahneita, kieroja ym., joiden lapsetkin tulisi huostaanottaa.
Etköhän sinäkin puolustautuisi, jos kokisit epäasiallista käytöstä? Vai onko epäasiallinen käytös sallittua, kun henkilö on lihava? "Ulkopuolisen tekee helposti mieli ravistella, sanoa "Hei halooo?! Ei se asia noin ole" ja pudottaa lihava karuun todellisuuteen." Lainasin pätkän tekstistäsi ja haluaisin kysyä siitä, että mikä asia ei ole noin? Missä muualla luulet lihavan ihmisen elävän, jos ei karussa todellisuudessa?
Vielä tuosta sanasta "kriitikot" tulee mieleen, että tänne on oikein kutsuttu näitä besser wissereitä "neuvomaan" lihavia. Minä luulen, että jos tunnemme tarvetta neuvoihin, osaamme hakea sitä joko netistä tai ammatti-ihmisiltä. Emme tarvitse näitä kaiken tietäviä "kriitikoita". Kyllä meillä tietoa on (vaikka meitä pidetäänkin "tyhminä") vai oletko siitäkin eri mieltä?
Tämän palstan alaotsikoksi voisi laittaa "komiikkaa normaalipainoisille". Mikä on sinun heikko kohtasi, vai eikö sellaista olekaan? Haetko täältä pönkitystä omalle itsetunnollesi, että "minä en ainakaan ole tuollainen"?
"Joten, ottakaa kriitikot hieman pehmeämpi linja. Järeistä aseista ei ole tässä sodassa hyötyä." Lainasin vielä viimeisen kappaleen kirjoituksestasi ja haluan vielä kerran todeta, että me emme tarvitse sellaisia "kriitikoita", joita tällä palstalla jatkuvasti vilisee. Meillä on taatusti tietoa terveellisestä syömisestä ja liikunnasta ym. mitä laihtuakseen tarvitaan. Sinullekin totean, että asia ei ole noin yksinkertainen, lihavuus on paljon muuta kuin tiedon puutetta.
Jatka viestien lukemista, niin huomaat itsekin, että lihavuus on monisyinen ongelma, jota harvemmin "korjataan" pelkällä ruokavalion muutoksella.
Täällä on jos jonkinnäköistä juttua ja kirjoitusta. Täällä on esitelty monia teorioita liikalihavuuden synnystä, mikä on sinänsä hyvä asia. Itse ainakin kuvittelen, kuinka joku lihava istuu tietokoneen ääressä kokista hörppien. Lukiessaan Leonhardin kirjoituksia aggressiot nousevat pintaan ja alkaa armoton näppäimistön takominen. Hiki vain valuaa otsaa pitkin, kun läski tilittää hullun voimalla, niin että näppäimistö pomppii pöydällä. Kokispullokin kaatuu kohta jo Me-naiset -lehden päälle. Sipsipussit lentelevät pitkin pöytiä ja lattioita, kun lihava riehuu kädet heiluen tietokoneen ääressä, vain saadakseen manata Leonhardin alimpaan helvettiin.
Onko Leonhard sinun alter egosi vai onko Julius alter egosi? Vai miksi vedit Leonhardin mukaan keskusteluun, kun tietääkseni hän ei ole ainakaan tuolla nimimerkillä viime aikoina kirjoitellut.
Sinulla, rakas Julius-Leonhard, on vilkas mielikuvitus, kun oikein näet, miten "joku lihava istuu tietokoneen ääressä". Onko sinulla tähänkin olemassa jonkinlainen kaukoputki tai peräti periskooppi?
Ihan pieni oikeinkirjoitusoppi sinulle: ei "valuaa" vaan "valuu". Mutta tokihan sinä tämän tiesit, sattui vain pieni kirjoitusvirhe, kun kaljatölkit kaatui Playboyn päälle :)
Luuletko, että kaikki lihavat ovat naisia, viittaan tässä tuohon Me naiset-lehteen? Vai onko lihavilla miehillä niin suuri naissukupuolihormonituotanto, että ovat vaihtaneet Playboyn Me naiset-lehteen?
Minä en juo kokista, en lightia enkä muutakaan. En syö myöskään sipsejä. Ja kun kirjoitan koneella, en syö tai juo yhtikäs mitään, joten näppäimistö ei liikannu saati lentele raivosta mihinkään.
Nyt tuli sitten vielä yksi uusi kuvaus lihavuuteen niiden entisten tilalle (tyhmä, laiska etc.) eli tämä "riehuminen kädet heiluen". Oikein alkoi "naurattaa" tämä kuvaus, ettei vain olisi itsestäsi! Yrität siis oikein huumoria harrastaa. Niin sitä pitää, rakas Julius tai Leonhard tai kuka sitten oletkin.
Kirjoituksesi alku on kuitenkin vähän sekava, joten se tekee koko kirjoituksesta omituisen. "Täällä on esitelty monia teorioita liikalihavuuden synnystä, mikä on sinänsä hyvä asia." Sitten jo siirrytkin huumorin vaikealle polulle, joka ei yhtään selitä tuota virkettä, jolla aloitit kirjoituksesi. Taisit nyt vähän innostua liikaa, kun kuvittelet löytäneesi alkuperäisestä kirjoittajasta sielunkumppanisi!
Eulerilla oli todella hyviä kirjoituksia. Harmi, että hän lähti pois.
"Luuletko, että kaikki lihavat ovat naisia, viittaan tässä tuohon Me naiset-lehteen? Vai onko lihavilla miehillä niin suuri naissukupuolihormonituotanto, että ovat vaihtaneet Playboyn Me naiset-lehteen?"
V: Tällä pastalla on muutamia naispuolisia henkilöitä, jotka ottavat kaikki kirjoitukset hlö. kohtaisina loukkauksina. Ei mikään ihme, että miehet ovat lähteneet ja jättäneet akat "keskustelemaan" empatiasta. Näille ihmissuhdeasioille on varmasti oma palstansa. Tämäkin lihavuus palsta on PÄÄOTSIKON "terveys" alla. Eikö pääotsikko yleensä määrää ja ohjaile kirjoitusta? Sinulle suosittelenkin joidenkin laudaturin ylioppilasaineiden lukemista, niistä huomaat miten kirjoitus pysyy otsikossa. Jos otan vaikkapa kirjan hyllystä ja siinä kannessa lukee "maanviljelyn kehitys mesoamerikassa", niin eikö kirjan sitten pitäisi käsitellä tuota aihetta? (Sinusta siinä pitäisi olla: "empatia-itsenihyväksyminen akselilta keskustelua intiaanien tekstiileistä). Lihavuudesta puhuttaessa olisi syytä unohtaa sellaiset asiat kuin syyllisyys, katkeruus jne. ja puhua sen sijaan niistä tosiasiallisista syistä, jotka ovat aiheuttaneet lihavuusepidemian. Suosittelen vaikkapa tätä osoitetta: http://en.wikipedia.org/wiki/Obesity#Causes
Vastasit vain yhteen kysymykseen. No, ei se mitään. Jos et muihin keksinyt vastausta, niin kyllä minä ymmärrän :)
Kiitos vain laudaturin yo-aineiden lukemisohjeista. Olen itsekin aikoinaan kirjoittanut siitä laudaturin.
Muut ukot ovat lähteneet, sinä olet jäänyt tänne meitä "akkoja" opastamaan. Kiitos siitä! Että silleen.
miksi olet julius tällä palstalla? onko sinulla itsetunto-ongelmia?vai etkö ole itsellesi myöntänyt vielä että olet lihava? jos olet sitä varten täällä että haluat ärsyttää muita niin sinulla on pahoja ongelmia itsetuntosi kanssa. Hyvää kesää sinulle ja koetahan päästä jotenkin eroon ongelmastasi julius.
surettaa maailman ongelmat, kuten lihavuusepidemia... Eikö sinusta tunnu moraalisesti arveluttavalta, että Yhdysvalloissa on yli 300kg ihmisiä, jotka syövät yli 5 kertaa niin paljon mitä kehitysmaan kansalainen tarvitsisi yksinkertaisesti selviytyäkseen?
Eikö sinusta, Julius, tunnu ongelmalta, että maailmassa olisi jo nyt tarpeeksi ruokaa kaikille, jos se vain jakautuisi tasaisesti. Jos pystyt ratkaisemaan sen ongelman, ratkaiset samalla lihavuusongelmankin!
Maailma on monille paha paikka, eikä toivoa ole huomisesta, saati edes tästä päivästä. Monen ihmisen ei tarvitse miettiä mitä syö huomenna, kun ei ole mitä syö edes tänään. Ja täällä me elämme ilman huolta huomisesta ja olemme "muka" niin huolestuneita kehitysmaista. Sinäkin, Julius, voit tehdä asian eteen paljonkin, jos vain halua riittää, eikä se varmaan sinua edes köyhdytä. Keskity oikeisiin epäkohtiin, epäoikeudenmukaisuuteen, niin tämä pallo voisi olla kaikille parempi paikka elää!
Miesten on putkiaivoineen ilmeisesti vaikea ajatella, että elämässä kaikki liittyy kaikkeen eikä kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista kuin miltä näyttää. Jos laihduttaminen olisi niin helppoa, että siihen ei liittyisi mitään henkisen puolen asioita, miksi kaikki ylipainoiset eivät laihduttaisi ja nostaisi elämänsä laatua. Miksi sitten ylipainoisia on niin paljon, jos laihtuminen on vain kiinni siitä että ottaa itseään niskasta kiinni. Ei, ei enpä suostu uskomaan noihin teorioihin. Niinnpä suosittelen hieman laajempaa näkökulmaa ja "empatiahömpötystä" myös miehiselle sukupuolelle. Tosin se voi teille olla oikeasti vaikeaa, koska olette rakennettu niin paljon yksioikoisemmin ja maailmankuva on senmukainen. Positiivisia poikkeuksia tosin on, mutta liian vähän.
Oliko 2.ms vankileireillä masentuneita? Olivatko he lihavia?
omaan arvoonsa.
Miksi minä luen tätä palstaa? Siksi että jostain pääsivulta osui tässä taannoin silmääni joku otsikko että KOHTA TAPAN ITSENI, ja ihmettelin että kuka nyt niin vakavasti "läskinsä" ottaa. Tuli sitten jäätyä tsekkailemaan.
Mielestäni mielestään lihavien ihmisten pitäisi tehdä päätös ja valinta:
a) joko ON lihava ja hyväksyy itsensä sellaisenaan, eikä uhraa aikaa itsevihalle tai -säälille
tai
b) jos ei vaan pysty hyväksymään sitä että ei ole ihannepainossaan, niin sitten tavoittelee sitä ja sillä siisti
Ongelma tietysti syntyy siitä että lähdetään liikkeelle kohdasta b ja todetaan että enhän minä laihdu millään. Mitäpä siihen voi muuta sanoa kuin että ilmeisesti tulee jatkuvasti repsahduksia, tai sitten on paiskautunut huonot geenit.
Itse laihduin taannoin noin 7 kg pelkästään jättämällä sokerin ja vehnän (=hiilihydraatit) pois, enkä ollut alunperinkään ylipainoinen. Tuo muutos tapahtui muista syistä kuin laihdutuksen vuoksi. Ehkäpä tuota hiilaritonta dieettiä kannattaisi kokeilla...?
Olen viimeisen kahden vuoden aikana pudottanut painosta 40 kiloa ja siksi palsta kiinnostaa minuakin.
Ennen vaatteita ei oikein löytynyt ja nytkin on ongelmana kun jossain kaupoissa koko 36 on pienin ja se on iso.
Huomaan usein miten ajatukset ennen olivat samanlaisia kuin täällä monilla (esim. kaupassa kuultua, vaimo muuttui, voiko ylipainoinen mennä salille...) ja nyt taas monesti olen aivan eri mieltä, monta kertaa tekisi mieli työntää donitsit rappujen alle tai vaahdota ylipainoisille.
Itse en edes ylipainoisena olisi ihastunut lihavaan mieheen, nyt tietysti vielä vähemmän. Tuntuu ällöttävältä ajatellakin miten läskit hakkaa yhteen rakastellessa. Oa suhde on muuttunut täysin. Mies ei koskaan valittanut painostani, mutta kyllä nyt halut ovat aivan erilaiset ja omat mahdollisuudet esim. asentojen suhteen ovat erilaiset.
Urheilen paljon ja se tuo tosi hyvän olon, enemmän kuin sipsipussi sohvalla maaten.
Olen muuttunut siis "ylipainoisten vastustajaksi", koska olen huomannut, että siihen on olemassa ratkaisu ja jos joku on ylipainoinen, painon saa putoamaan.
Anteeksi jos jollekin suora puhe kuulostaa pahalle, mutta minulle asia on näin.
muistuttaa hieman omaani.
"Urheilen paljon ja se tuo tosi hyvän olon, enemmän kuin sipsipussi sohvalla maaten."
V: Itse en edes kehtaisi/haluaisi vain olla sohvalla ja mässätä. Se kertoo myös ihmisen "henkisestä kauneudesta" ja luenteenlujuudesta melko paljon... :)
Oletko sinä, Julius, "henkisesti kaunis"? Miten se ilmenee sinussa? Anteeksi vain, mutta jostain syystää minulta on jäänyt huomaamatta "henkinen kauneutesi". Johtuu ehkä siitä, että olet täällä puhunut lähimmäisistäsi rumasti. En pysty oivaltamaan sitä "henkiseksi kauneudeksi".
"Henkinen kauneutesi" taitaa koskea vain itseäsi ja yleensäkin ulkonäköä. Oletko unohtanut älykkyyden, empatian, tasa-arvoisen vuorovaikutuksen ja jo lapsena opitut tavat, että toisille ei sanota (kirjoiteta) rumasti? Ihminen on kokonaisuus, ei vain ulkonäkö.
Henkisestä kauneudesta kertoo ihmisen kyky ymmärtää muunlaisiakin totuuksia kuin omansa, kykyä ja halua hyväksyä muunlaiset ihmiset kuin omansakaltaiset ja ennenkaikkea empatiakyky. Henkisesti kaunis ihminen ei kirjoittele täällä aiheuttaen toisille ihmisille pahaa mieltä ja tarvetta puolustautua.
Moni itsensä laihduttanut ihminen haluaa julistaa "sanomaansa" ylipainoisille ja välillä se saa suorastaan fanaattisiakin piirteitä. Henkistä kauneutta ja sivistystä olisi sanoman levitäämisen sijaan ymmärtää, etteivät kaikki ylipainoiset koe olomuotoaan ongelmaksi eivätkä halua laihtua.
Sanonta "moni kakku päältä kaunis, sisältä läpimätä" kuvaa monia "uuslaihoja". He kuvittelevat vihdoinkin normaalipainoisina olevansa kauniita niin sisältä kuin ulkoakin. Ikävä kyllä näin ei ole.
On ihan pakko kertoa yksi juttu, junassa kuuntelin kun pieni lapsi kysyi äidiltään "miksi toi setä on noin lihava ettei mahdu yhteen penkkiin? Onko setä tyhmä?" Johon äiti vastasi "ihmisiä on monennäköisiä ja kokoisia, mutta kaikki ovat arvokkaita, kauniita ihmisiä,ei kenenkään ulkonäkö tee kenestäkään tyhmää. Olisithan sinäkin Artun paras kaveri vaikka Arttu ei näyttäisikään ihan samalta kuin sinä, etkö olisikin? Eikö olekin hienoa, että kaikki ovat omansa näköisiä?"
Oli pakko kääntyä katsomaan miltä näyttää ihminen, jolla on noin viisas näkemys ihmisistä, ja hän oli hoikahko, todella kaunis, vaalea, rintava, kaunissäärinen (siis kaikkien normien mukaan täydellisen kaunis nainen). Tällä ihmisellä on kaunis sielu.
Onpa hyvä kuulla että vielä on olemassa normaaleja ihmisiä jotka kasvattavat lapsensa hyväksymään itsensä ja muut ! Minä muistan aina toisenlaisen " kasvatustapahtuman " . Kaupassa hoikka nainen pienen tyttärensä kanssa . Tyttö halusi karkkia ja äiti alkoi kirkua - En osta sulle mitään karkkeja ettei sinusta tule läski !
että lasten ylipaino on iso ongelma Suomessakin. Vaikka tuskin ilmaisisin asiaa noin lapselleni, antaisin ehkä ymmärtää asian eri tavoin.
Ylipaino on terveysriski, jonka myös lasten pitää oppia ajoissa. Opetathan lapsillesi myös esim. alkoholin ja tupakoinnin riskit.
niin, mutta muistathan senkin että herkässä kehitysvaiheessa olevalle lapselle kyseinen "läskiysvalistus" sattaa usealla johtaa anoreksiaan ja sairaaloiseen ylipainoisuuden pelkoon...ja anoreksian seuraukset ovat huomattavasti kohtalokkaampia kuin pienen ylipainon.