......

hei,olen aina ollut semmonen kauhia jännittäjä tyyppi,kauppa käynnit ja muut "normaalit" asioinnit sai mut monesti pakokauhun valtaan,(saa edelleen!)sydän jyskytti tuhatta,hiki nousi pintaan,yleensä kädet oli ihan hiessä,vapisutti ja ei oikein pystyny hallitteen itseään,vasta kun pääsi esim:kaupasta pois ni sitten oireet vähitellen väheni,mut se pelko jäi tonne päähän ja oireet sitte paheni,aina ku pitää mennä vaikka bussiin ni pieni paniikki o koko ajan päällä, mä rupesin vältteleen tiettyjä asioita,vaikka ois kauhiasti halunu tehä,mut ei vaan pystyny!se ei oo normaalii ja kun se haittaa normaalielämää,olin nii ahistunu ku menin lääkäriin et itkin vaan se huomas heti et ahdistusta ja paniikkia tuo o,kanttii käyä lääkärissä ja kertoa,apua löytyy:)

jerry84 kirjoitti:

hei,olen aina ollut semmonen kauhia jännittäjä tyyppi,kauppa käynnit ja muut "normaalit" asioinnit sai mut monesti pakokauhun valtaan,(saa edelleen!)sydän jyskytti tuhatta,hiki nousi pintaan,yleensä kädet oli ihan hiessä,vapisutti ja ei oikein pystyny hallitteen itseään,vasta kun pääsi esim:kaupasta pois ni sitten oireet vähitellen väheni,mut se pelko jäi tonne päähän ja oireet sitte paheni,aina ku pitää mennä vaikka bussiin ni pieni paniikki o koko ajan päällä, mä rupesin vältteleen tiettyjä asioita,vaikka ois kauhiasti halunu tehä,mut ei vaan pystyny!se ei oo normaalii ja kun se haittaa normaalielämää,olin nii ahistunu ku menin lääkäriin et itkin vaan se huomas heti et ahdistusta ja paniikkia tuo o,kanttii käyä lääkärissä ja kertoa,apua löytyy:)

Kiitos vastauksestasi, aika tutulta kuulostaa. Hyvä että sait lääkityksen, sitä minäkin koetan nyt sitten. Eihän tästä mitään tule, kun jännittää koko ajan ja kaikkea niin paljon, ettei kotoaan meinaa uskaltaa minnekään liikkua. Rajoittaa siis tosiaankon elämää ihan liikaa - eikä niin saisi olla, koska monet kivat asiat jää tekemättä, ja välillä tuntuu että koko elämä jää elämättä. Aina vaan haluaisi tehdä kaikkea ja mennä vaikka minne, mutta kun ei uskalla, kun heti iskee, jo asiaa ajtellessa, kauhea pakokauhu. Olen myös aina ollut sellainen "jännittäjä"-tyyppi, nyt tuntuu kuitenkin menevän jo liiallisuuksiin tämän jännittämisen kanssa. Eli kai apua on saatava, ei elämässä tarvitse kärsiä, jos on apuakin tarjolla. Toivottavasti saat rohkeutta ja jännitysoireesi pysyvät aisoissa. Nyt rohkaistun minäkin ja vaadin saada apua itselleni, ei tällaisesta elämää kapeuttavasta "vaivasta" kenenkään tarvitse kärsiä. Varmaan monia ihmisiä kuitenkin lääkkeet auttavat?