kuinka tässä nyt näin kävi? keskiarvoni oli sellaista 7,5 ala-asteen ekasta päivästä abivuoden loppuun. minulla on aina ollut kavereita, tyttöjä, harrastuksia, arvostusta. nyt kirjoitusten jälkeen hakessani johonkin amk:hon tunnen olevani täysi luuseri...
nämä koulukiusatut etupenkin, 9,9 keskiarvon hörhö hissukka rillipäät, joille silloin yläaste aikoina naurettiin ankarasti, ja jotka olivat täysin eristäytyneitä muusta koulumaailmasta ovat nyt sitten matkalla oikeus,- lääke,- ja kauppatieteellisten tiedekuntien kautta yhteiskunnan huippupaikoille vetämään huippupalkkoja ja nauttimaan tavallisten ihmisten arvostusta.
kuinka helvetissä tämä asetelma voi kääntyä niin päälaelleen???
muistan nämä hyvin, kuinka nämä nykypäivän juristeille ja lääkäreille naurettiin silloin ala,- ja yläaste aikoina. jotenkin kummasti heidän statuksensa nousi abivuoden viimeisellä puoliskolla, kun kaikki tajusivat että juuri nämä hikipingot ovat niitä yhteiskunnan voittajia, kova palkkaisia työnantajia...
turha väittää vastaan. kaikki viimeisen viidentoista vuoden aikana koulumaailmassa olleet tietävät tarkalleen mistä puhun.
nämä koulukiusatut etupenkin, 9,9 keskiarvon hörhö hissukka rillipäät, joille silloin yläaste aikoina naurettiin ankarasti, ja jotka olivat täysin eristäytyneitä muusta koulumaailmasta ovat nyt sitten matkalla oikeus,- lääke,- ja kauppatieteellisten tiedekuntien kautta yhteiskunnan huippupaikoille vetämään huippupalkkoja ja nauttimaan tavallisten ihmisten arvostusta.
kuinka helvetissä tämä asetelma voi kääntyä niin päälaelleen???
muistan nämä hyvin, kuinka nämä nykypäivän juristeille ja lääkäreille naurettiin silloin ala,- ja yläaste aikoina. jotenkin kummasti heidän statuksensa nousi abivuoden viimeisellä puoliskolla, kun kaikki tajusivat että juuri nämä hikipingot ovat niitä yhteiskunnan voittajia, kova palkkaisia työnantajia...
turha väittää vastaan. kaikki viimeisen viidentoista vuoden aikana koulumaailmassa olleet tietävät tarkalleen mistä puhun.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Asia on aina ollut juuri noin. Jos jokin aika elämästä on vääristynyttä, sitä juuri on kouluaika; ulkonäkö merkitsee kaikkea, laumaelämä on ihanaa ja taidot ja kyvyt ovat vasta löytymässä. Onneksi näin päin!
Kyllä menestymiseen vaaditaan muutakin kuin kovaa koulutusta. Ei sitä työelämässä mikään hissukka pärjää, vaikka taskussa olisikin proffan paperit. Monet työelämän menestyjät olivatkin juuri niitä keskitason veijareita, jotka tajusivat, etteivät todistukset merkitse kaikkea.
Kyllä se noin menee ja järjen kasvaessa päähän (jos on kasvaakseen) arvot ja arvostukset muuttuvat aikuiseen suuntaan. Itse en ollut koskaan peruskoulussa mitenkään hyvä oppilas, enkä edes lukion ensimmäisellä puoliskolla (1. lk ja 2. syksy) pärjännyt -skankaan vertaa. Johtui siitä, että en avannut koulukirjojani. Sitten aloin tajuta kuinka hyvä asia ihmisen on oppia ja siitä aloitin 10,5 vuoden muille antamani "tasoituksen" jälkeen opiskelun ja nyt opiskelen yliopistossa. En pidä itseäni vieläkään mitenkään erinomaisena, mutta yli 70% saamistani arvosanoista on parhaita mahdollisia. Paljon on siis kiinni omasta motivaatiosta, joka toisilla herää vasta myöhemmin, kun elämän arvot on saatu kohdalleen.
Minusta on kuitenkin oikein se asia, että pinnalliset arvostukset muuttuvat useammilla sisäisiä arvoja painottaviksi.
Se ei kääntynyt missään vaiheessa päälaelleen, sä vain luulit koulussa olevasi parempi. Kaikki aikuiset, ja monet noista "hörhöistä" tiesivät koko ajan, että kouluissa rakennetaan perusta yhteiskunnalliselle statukselle.
Mun mielestä koko ongelma onkin siinä, että sunkaltaisilla on kouluiässä joku pakkomielle dissata asiansa ajoissa hoitavia tyyppejä ja aiheuttaa niille aivan turhaa vitutusta. Sitten myöhemmin itketään, kun valittu helppo tie ei johtanutkaan parempaan lopputulokseen.
Tervetuloa teiniharhoista aikuisten maailmaan.
loppuelämänsä. matikka nero rillipää laskeskelee nurkassaan loppuelämänsä!
Jep. Jos se sua lohduttaa.
Vituttais se muakin, itse en onneksi käyttänyt aikaani muiden sortamiseen, tämän sijasta keskityin opintoihin ja hyvin menee nyt. Yleensä ne pahimmat kouluhäiriköt karsiintuu ylä-asteelta amikseen mutta kyllähän niitä lukiossakin sinnittelee aina jokunen, mutta amk:hon ne yleensä päätyy ellei oikeasti sitä älyä ole. Tosin en näitä matemaattisesti lahjakkaita kiusaajia ymmärrä, luulisi olevan sen verran järkeä olevan päässä että jättää turhan koulukiusaamisen pois. Noh, ihmisia on monenlaisia mutta ne ns, "hörhöt" vaan pärjää paremmin keskittymällä vaan siihen koulunkäyntiin eikä oman statuksen boostimiseen siellä koulun penkillä. Oisit säki vaan ottanu sen koulus kunnolla sillon välittämättä niistä muista heikoimmista persoonista niin tuskin tuossa tilanteessa olit, mutta omapa oli valintasi. Hähää.
Itse olin koulussa koulukiusattu, joka johti numeroiden laskemiseen. Tästä -huolimatta- olen päässyt opiskeluissani ammattikorkeakouluun, ja valmistunkin pian.
Itse uskon, että nimenomaan näillä kiusatuilla arvosanat ovat laskeneet. Oma ÄO:ni on 138, ja ennen kiusaamisen alkamista keskiarvoni oli 9. Kun kiusaamista oli jatkunut vuosia, keskiarvoni tipahti seitsemään.
Nyt vihdoin, aikuistumisen kynnyksen jo ylityttyä, arvosanani ovat nousseet. Ammattikorkeakoulussa arvosanani ovat korkeita, ja olen muutenkin tyytyväinen suoritukseeni. Ainoa asia, joka todella kalvaa mieltäni on se, etten millään kykene enää saamaan takaisin menetettyjä opintovuosia. Mielestäni kiusatulla pitäisi olla mahdollisuus saada korvauksia opiskelujen pilalle menemisestä joko koululta, tai vielä parempaa, kiusaajilta.
Itse kun tiedän näiden henkilöiden nimet, osoitteet, ja sosiaalisen statuksen.
Olet oikeassa, koulukiusaajat ovat itse luusereita. Sorretut menestyvät, hetkellisesti vahvat kaatuvat. Tervetuloa oikeaan maailmaan sieltä tutun ja turvallisen lauman keskeltä. Mahtaa harmittaa ? Sunlaisille tyypeille saa kyllä nauraa, meidänkin lukiossa just tollasia, on se sama jengi joka joka välitunti röökillä ja dissaa vähänkin erilaisia tyyppejä. Se on sitä hetkellistä arvostusta, mutta entäs lukion jälkeen ?
Eipäs nyt yleistetä.
Allekirjoittanut on Teidän määritelmien mukaan kuulunut näihin koulukiusaajiin mutta silti olen hyvin koulussa aikoinaan menestynyt.
Keskiarvot aina yli yhdeksän.
Nyt opiskelen oikeustieteellisessä, eli se siitä kiusaaja = luuseri määritelmästä.
Sen myönnän, että teini-ikää voin hieman katua mutta ketään ei kuitenkaan fyysisesti satutettu, enemmän henkisesti.
Loppujen lopuksi maailma on kuitenkin kova paikka, että jossainha se on "turpiin otettava", mielummin siellä koulu vaiheessa, kuin myöhemmässä elämässä.
Ala- ja yläasteiässä juuri nimenomaan EI SAISI kiusata, koska silloin on meneillään herkkyyskausia, jolloin omaksuu muiden mielipiteitä itseensä. Todella typerä vastaus ja vieläpä oikeustieteen lukijalta! Et näköjään muuta osaa kuin päntätä kirjat ulkoa päähäsi... Onnittelen.
Monesti koulukiusaajilla tuntuu olevan ongelmia, mutta joskus ihmiset muuttuvat paljon siirryttyään yläasteiästä aikuisuuteen. Minuakin on koulussa kiusattu (kuten varmaan monia muitakin) ja muutamat näistä kiusaajista ovat suoraan tulleet pahoittelemaan kouluaikaisia tekojaan nyt yli 10 vuoden kuluttua. Edelleen on huonoja muistoja muutamista henkilöistä kouluajalta, mutta olen kyllä onnistunut käsittämään heidän sen aikaisen toimintansa osana ihmisten kirjoa. Koulukiusaamista ei tietystikään tästä eo. maininnasta huolimatta tule minunkaan mielestäni hyväksyä.
Varmasti itse menestyn elämässäni niin koulutuksen, toimeentulon kuin elämänlaadun puolesta monia minua(kin) kiusanneita paremmin, mutta en tunne mitään tarvetta ilkkua vanhojen traumojen riivamana entisiä kiusaajiani saatika heidän epäonnistumisiaan. Tunnen myös erittäin hyvin elämässään ja urallaan edenneitä "kiusaajia" (=kouluaikana toisia kiusanneita), joten aina ei heilläkään edessä ole turmio, vaan suuri osa heihin kuuluneista ns. kasvaa aikuisiksi.
Osa aikuiseksi kasvamista on myöskin se, että osaa jo vihdoin antaa anteeksi entisille kiusaajilleen (tai ainakin ymmärtää heidän tekojaan ns. lasten ja varhaisnuorten maailmassa). Monet heistä katuvat syvästi tekojaan ja minusta ei ole mitään syytä toivoa heille elämässään alamäkeä. En ymmärrä miksi pitäisi aina saada koston kautta (tai toivomalla heikkoa menestystä toiselle osapuolelle) jokin hyvitys kärsimyksistään. Kukaan. Niin kiusaajat kuin kiusatutkin ovat muuttuneet kouluajoistaan valtavasti ja ovat kuin eri ihmisiä. Tietenkin on myös niitä jotka eivät kasva koskaan aikuisten maailmaan, mutta heidät voi jättää tässä katsannossa omaan arvoonsa.
On se ihme, kun oikeustieteelliseen päätyy juuri tuollaiset pinnalliset ja empatiakyvyttömät paskiaiset, vaikka luulisi, että sillä alalla juuri moraalia ja oikeudentajua tarvittaisiin! Tunnen muitakin oikislaisia, jotka ovat vielä lukiossakin olleet kiusaajia ja myöhemmin opiskelujen ohella työpaikallaan työpaikkakiusaajia.
Itse kasvoin hitaasti ja varsinkin yläasteella minua kiusattiin ja halveksuttiin pienuuteni takia.
Nyt paria vuotta vaille valmis DI ja kesäduunissa/harjoittelussa suurehkossa puualan firmassa kotikaupungissa. Työnjohtajana duunailen ja "alaisista" löytyy näitä
yläasteen tuttavuuksia, yllättäen eivät enää silmille hypi.
Minä kuuluin siihen rillipäiseen, vinohampaiseen, vähän liian pulskaan tyttöporukkaan, jolla oli kiinnotuksenaiheina koirat, hevoset, kirjat ja kirjekaverit. Olimme niin rumia nörttejä ja varmaan niin flegujakin, ettei meitä kiusattu, kun ei oikein saatu reaktioitakaan aikaan.
Nyt on silmät ja hampaat korjattu, kroppa kunnossa ja väitöskirja tuloillaan - ja varsinaisen työn ohessa pitää paimennella aika monta alaistakin. Ei valittamista. :)
yläaste iässä luulin että jätkille riittä pelkkä hyvä perse, miss sixtyt ja blondit hiukset. nyt on kaksi lasta, asunto kirkon kylällä, työ kioskilla, kroppa ja naama pilalla ja kaikki pitävät huorana. nyt pitää olla tutkinto ja kaikki. minua on huijattu!!
Kuvasit hyvin ilmiötä, jolla on nimikin: "oikeus voittaa". Ne kaukonäköiset, ahkerat ja omia polkujaan rohkeasti kulkevat lapset ja nuoret joita tässä parjasit, olivat paljon fiksumpia kuin sinä ja kaltaisesi pissikset. Se, olitko suosittu ala-asteella tai montako kaveria sinulle oli yläasteella, ei merkitse koko loppuelämäsi kannalta yhtään mitään, koska ei niistä kenellekään palkkaa makseta.
On oikeus ja kohtuus, että kaikkea sitä kiusoittelua ja naureskelua sosiaalisen asteikon pohjalla sietäneet saavat viimeiset ja makeimmat naurut, kun pissalaurit ja muut sosiaalikiipijät päätyvät matalapalkkaisiin duuneihin kituuttamaan.
Nii'in.. sanos muuta :)
kyllä se ulkonäkö ja sosiaalisuus,ja hyvä perse vaikka ei niin huippuälykäskään sittenkin vie elämässä pisimmälle...niin se vain on. ei ehkä rahallisesti tai tittelillisesti, mutta muuten...
jos lukion jälkeen tuntuu, että näillä pääsykokeessa aivan turhilla ominaisuuksilla ei tee mitään, niin voi ajatella että eipä niitä ansioita ja tutkintoja voi hautaankansa viedä. eikös lääkäreiden itsemurha luvut ole jotain aivan hirvittävän korkeaa...?
jotenkin se on vain niin, että ne keskisarjan taapertajat ovat niitä onnellisimpia. lääkäri näkee ympärillään vain parempia lääkäreitä, juristi ympärillään vain parempia juristeja. nämä 7,5 pissikset viettävät onnellisempaa elämää, sanon minä...on aikaa perheelle ja lapsille. eihän ihmiset ole koskaan ihmiskunnan historiassa eläneet näin kilpailullista ja kiireistä elämää.
uraputkeen ei kannata mennä ollenkaan!!
Tulisit heittämään vertaisläppää ..
http://www.nakokulma.net/index.php
tämä jengi erikseen kiitos...
kuitenkin muistaa, että ne pahimmat koulukiusaajat/amisluuserit/narkkarit ovat luultavasti nähneet jo lapsena perheväkivaltaa, alkoholismia, työttömyyttä jne. Se, että joku lääkäriperheeseen syntynyt isin tyttöä vedetään vähän ponnarista ala-asteella, on loppujen lopuksi aika pientä siihen verrattuna.
Suomessa 17% lapsista elää päihdeperheissä. Heistä ei kuitenkaan kaikista tule kiusaajia, vaan monet ymmärtävät taustansa takia erittäin hyvin sen, miksi kannattaa välittää kanssaihmisistään eikä kanavoida omaa pahaa oloa muiden kiduttamiseen.
Vertauksesi ponnarista vedetystä lääkäriperheen tytöstä on jokseenkihn yksipuolinen ja ilkeä. Moni kiusattu on kiusattu siksi, koska pärjää hyvin koulussa. Useat heistä saavat sietää henkiseksi väkivallaksi luokiteltavissa olevaa kiusaamista vuosikausia, eikä siinä auta vanhempien mahdollinen tausta.
reagoin tuohon oikeus voittaa asetelmaan. Tutkimukset osoittavat että ongelmaperheisiin syntyneitä pärjäävät elämässään paljon huonommin kuin muut, jos ei jopa surkeasti. Kuinka monella Sörkän kundeista on hienostoperhe tausta?
Molemmat ryhmät tietävät kyllä oman paikkaansa maailmassa, ja kun laitetaan ne saman katon alle, niin ei siinä välttämättä aina ystäviä ollaan. Tämä ilmenee kakaroitten käyttäytymisestä, jotka ovat tietysti omaksuneet vanhempiensa arvot.
Moni kiusattu on valittu siksi, että ne ovat puolustuskyvyttömiä, ei niinkään älykkyyden takia. Ja tämä, ettei uskalla pistää hanttiin vituttaa varmasti monia enemmän, kuin itse kiusaaminen. Ainakin pojilla.
Ihminen voi kuitenkin ainoastaan muuttaa itseään (jos edes sitäkään), ei muita.
Olen toki samaa mieltä että henkiselle väkivallalle pitää olla nollatoleranssi, ja seuraamukset samat kuin rikolliselta käyttäytymiseltä yleensä. Kiusoittelu ei tosin kuulu tähän luokkaan.
Asiasta toiseen tuli mieleen läskipää Halme, joka uhosi joka paikassa että menestys on paras kosto. Kuinka moni kadehtii hänet tänä päivänä?
Ja, jos otit ponnarityttö jutun henkilökohtaisesti, niin pyydän anteeksi. Ei ollut tarkoitus loukata.
"Kuinka monella Sörkän kundeista on hienostoperhe tausta"
no onhan siellä Fryckmania ja Högstenia (joka tapatti isänsä Larhalla) ym. En tiedä, missä Kytäjän kartanon entinen isäntä Kai Vähäkallio aikanaan tuomiota istui.
Oma kokemukseni vahvistaa aloittajan käsitykset: kuuluin itse näihin kiltteihin, koulun eteen työtä tekeviin nörtteihin, jotka joutuivat koko kouluajan kuuntelemaan milloin mitäkin välillä todella loukkaavaakin p*skanjauhantaa ja kärsimään syrjintää näiden ns. suosittujen taholta. Onneksi luokalta löytyi aina mukavia ja samanhenkisiä kavereita joiden seurassa sai olla oma itsensä.
Kukaan näistä ala- ja yläasteen suosituista nuorista ei ole päätynyt millekään perinteisesti rahakkaana ja kovatasoisena pidetylle alalle, ja lukioon asti päässeistä (aika moni joutui menemään kymppiluokalle näistä pissiksistä jopa) ei yksikään tietääkseni ole päässyt oikikseen, kauppakorkeaan tai lääkikseen. Heitä on siivoojina, kaupassa töissä, työttömänä, kaiken maailman lyhytkursseilla, puhelinmyyjinä jne. Arvostan kyllä näitä töitä mutta kuten aloittaja huomautti, jos kunnon arvostusta ja palkoille haluaa niin mahdollisuus näiltä ihmisiltä taisi niin sanotusti mennä ohi.
Pissisten lisäksi heihin kuului myös öykkäreitä, tunnollisten ja kilttien oppilaiden pahimpia kiusaajia. Näistä öykkäreistä ainakin muutama on vieroituksessa, harva selvisi edes lukiota loppuun. Kyllä he älykkäitä olivat ja tosi teräviä, varsinkin sosiaalisesti, mutta luulivat että pelkkä lahjakkuus riittää. Ei se riittänyt. Töitäkin olisi pitänyt tehdä. Ei pelkkä lahjakkuus auta läpi pääsykokeesta, kyllä ne asiat pitää opetella.
Kuinkas kävikään taas minun ja ystävieni? Yliopistossa lähes kaikki, amk:ssa muutama. Alat: oikis (useita), lääkis (hämmästyttävän useita), ainakin 4 teekkaria joille tarjotaan jo aika kovapalkkaisia töitä vaikka eivät ole edes valmistuneet vielä, tutkijoina eri teollisuusfirmoissa on muutama maisteriksi jo valmistunut (palkat siinä viiden tonnin luokkaa), ja minä olen lääkiksessä, ensi kertaa tosi mukavien ja samanhenkisten ihmisten ympäröimänä. Onhan lääkiksessäkin muutama pissis, mutta jos heitä lukiossakin oli ikäluokasta noin 30%, olisi lääkiksen luku ehkä 2%. Ehkä lääkisläisistä aika moni on nörtti alunperinkin, mutta kenelläpä sitten valmistumisen jälkeen on otsaa osoittaa lääkäriä, haukkua nördeksi ja nauraa perään? Eipä kenelläkään. Asetelma on niin sanotusti kääntynyt päälaelleen.
Eli: jos haluatte oikeasti päästä elämässä johonkin niin lakatkaa luulemasta että sinne pääsette vain siksi että teillä on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Se ei vie teitä YHTÄÄN mihinkään.
"Eli: jos haluatte oikeasti päästä elämässä johonkin niin lakatkaa luulemasta että sinne pääsette vain siksi että teillä on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Se ei vie teitä YHTÄÄN mihinkään."
No todellakin vie. Luuletko, etta tyopaikkahaastatteluissa tuijotetaan jotain ala-asteen todistusta? Hyva tyyppi on aina hyva tyyppi, vaikka olisi 15-vuotiaana erehdyksissaan/tyhmyyksissaan vahan koulukiusannutkin. Hyvat tyypit hyvilla papereilla saavat hyvat tyopaikat. Sosiaaliset taidot karttuvat vain niita harjoittamalla.
Itse olin ylaasteella pissis. En varsinaisesti koulukiusaaja, mutta yksi niista suosituista kuitenkin. Tama ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut keskiarvooni. Kuten ei tupakointi tai pussikaljakaan. Toiset osaavat yhdistaa tyon ja huvin. Opiskelen yliopistossa ja toivottavasti rahakkaalla alalla. En silti koe olevani yhtaan sen parempi ihminen kuin ne kotikylaan jaaneet autonkorjaajatkaan. Jonkunhan nekin tyot on tehtava ja luultavasti he ovat hyvin onnellisia alallaan. Eivat he koskaan yliopistoon halunnetkaan.
Mielestani yksi epamiellyttavimmista piirteista ihmisessa on ylimielisyys. Se kuvastuu edellisen laakislaisen kirjoituksesta.
Niin no. Tai sitten hän on vain ylpeä saavutuksistaan. Yleensä nää "suositut" on olleet yläasteaikoinaan sen verran ylimielisiä, että tuskin mitään aihetta itkeä nyt on.
Mutta mielestani ylimielisyys on huomattavasti helpompi antaa anteeksi 15-vuotiaalle, kuin aikuiselle ihmiselle. En muutenkaan kasita miten lasten kaytosta voi pitaa heita vastaan aikuisiassa. Ihmiset kasvavat ja oppivat. Antakaa anteeksi.
Kylläpä sitten nyt kelpaa kun on lääkiksessä ja kaverit lakimiehiä.
Itse olin sosiaalinen ja oli paljon kavereita. Olin suht hyvä koulussa vaikken kirjoja juurikaan availlutkaan. Nykyään jatko-opiskelen huippuyliopstossa, josta jatkan maailman rankin listan neljänteen.
Ei mun älykkyys päätä huimaa. Olen vaan niin hyvännäköinen, menevä ja sosiaalinen, että ovet avautuu.
kyllähän meidänkin koulussa oli noita nörttejä. Mutta ei ne musta mitenkään älyllä loistanu. kyllähän kirjat ulkoa oppii jos vaan persusta kuluttaa.
Ja on niissä lääkäreissä ja lakimiehissä kusipäitäkin.
Henkistä masturbointia, naulan kantaan..:)
"tutkijoina eri teollisuusfirmoissa on muutama maisteriksi jo valmistunut (palkat siinä viiden tonnin luokkaa).."
Heh.. kovia tyyppejä ovat.. ehkä kuitenkin pyöristämään palkkojansa, Nimittäin ikioma sukulaiseni teollisuudesta ei pääse noihin liksoihin. Ja se on sentäs TkT. Eikä tutkijanhommissa. Kerrohan se firma / ne firmat missä nuo maisterit jylläävät?
Ei heille pidä antaa anteeksi. Virheen he ovat jo tehneet, ja joku muu saa maksaa heidän tekemisistään. Miksi siis kiusaajia pitäisi käsitellä silkkihansikkain?
Miksi sitten ketaan pitaisi kasitella silkkihansikkain? Varmasti sinakin olet tavalla tai toisella tehnyt jollekin jotain negatiivista. Ja takuulla tulet tekemaan sita lisaa.
Jeesus kaansi toisen posken. Oman aikansa anarkisti. Bush ei kaanna mitaan muuta kuin aseiden piiput kohti vastustajaa. Maailman ja ihmisen rauha lahtee sisimmasta.
Mina en ainakaan haluaisi kayda laakarilla, joka ylenkatsoo syysta tai toisesta muita. Omasta menestyksesta saa tietenkin iloita, mutta miksi tehda se toisten kustannuksella?
Raja menee siinä, kun tämä "jonkin jollekin tekeminen" aiheuttaa henkilölle, jolle tätä "jotakin" on tehty, elinikäisiä ongelmia. Ikävä kyllä, kiusaaminen tekee juuri sen.
En taatusti ole aiheuttanut kenellekään elinikäisiä traumoja.
Jeesus ei ollut koulukiusattu. Bush on tyhmä. What's the point?
Kiusaajat eivät tajua, kuinka pienestä voi syntyä pysyviä, kurjia muistoja jollekin.
Mutta oman elamansahan he siina pilaavat, jos kiusatut jaavat asiaa marehtimaan ja katkeroituvat siita koko elamakseen.
Valitettavasti ihmisen pää ei usein selviä traumatilanteista ilman pysyvää henkistä vauriota.
Kiusaajilla on usein, myöhemmässä elämänvaiheessaan, omituinen kanta näihin kiusattuihin. "Vika on kiusatuissa, jos eivät selviä ongelmistaan. Minussa ei ollut se suurin vika, kyllä nyt normaali ihminen selviää ongelmistaan.". Mutta kun se ongelma onkin juuri siinä. Vakavasti kiusattu ihminen ei usein ole enää normaali. Kiusaaja on riistänyt häneltä mahdollisuuden siihen.
Eräs parikymppinen ystäväni ei selvinnyt kouluaikaisista traumoistaan, vaan jäi "marehtimaan" asioita, eikä osannut suhtautua uusiin ihmisiin ilman epäilystä heidän tarkoitusperistään.
Tuloksena hän hirtti itsensä. Oliko vika hänessä, vai kiusaajissa?
ei ne ikäjakauman laidoilla älyllisesti olevat koskaan todellisesti menesty. menestys löytyy keskeltä. nämäkin nörtit lopulta tajuavat että elämässä oli sittenkin kyse juuri siitä mihin peruskoulun aikoihin totuttiin...asetelma pysyy samana aina.
Eivät ne "nörtit" ole mitään huippuälykkäitä, vaan keskimääräistä hieman älykkäämpiä. Eli juuri niitä jotka menestyvät tutkimusten mukaan.
Joidenkinhan ne improbaturit on otettava, löytyypä jotakin positiivista tästäkin asiasta.
olen päättänyt pitää huolen että ne yläasteen heppahullut rautahampaat, jotka ehkä nyt opiskelevatkin jossain joksikin kunnan lääkäreiksi, eivät mene sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ohitseni koskaan. pidän siitä huolen samoilla ominaisuuksillani, joilla kidutin heitä henkisesti ala-asteen puolivälistä aina lukion loppuun saakka. vaikka nyt minusta on tulossakin joku pienipalkkainen tradenomi, viekkaudella, vääryydellä, ulkonäöllä ja luontaisella karismallani, jolla olen pärjännyt teini maailmassakin, tulen pärjäämään tulevaisuudessakin. asetelmat eivät muutu koskaan!
esittele sitä karismaas kun käyn ostaa sulta bigmäkmiilin. saat tippii.
Not.