niin löydettäisiinko vl:lta erityisesti juuri tätä uskonnollisuuden geeniä. Tämä tuli mieleeni, kun luin tuolta luterilaisten palstalta asiasta käytyä keskustelua (otsikolla Miksi uskot siihen, mihin uskot?).
Tosiaan, antaisitko tarkistaa asian omista aivoistasi joskus tulevaisuudessa? Mitä kaikkea se oikein merkitsisikään, jos uskonnollisuus olisikin geeneissä?
Tosiaan, antaisitko tarkistaa asian omista aivoistasi joskus tulevaisuudessa? Mitä kaikkea se oikein merkitsisikään, jos uskonnollisuus olisikin geeneissä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän se ole kasvuympäristöstä enimmäkseen kiinni, veikkaisin.
Kyllä geenit aina vaikuttaa ihmisen käyttäytymisteen ja siihen miten ihminen suhtautuu asioihin= luonne. Joitakin luonteenpiirteitä omaavista ihmisistä ei koskaan voi tulla VL-uskovaisia. Siksipä VL-uskoisuus kulkeekin usein suvussa geneettisenä ja paljolti myös opittuna vaikutuksena. Lestadiolaisuuteen ajautuu ulkopuolelta useimmiten sellaiset ihmiset , joilla on samanlainen genettinen ajatusrakennelma ja siten heidän on helppo omaksua ko. uskonnollisuus omakseen. Uskokoon ken tahtoo mutta näin asia vaan on.
Taas tällaista hölynpölyä. Usko on lahja Taivaalliselta Isältä.
määrää, millaisen uskonnollisen suuntauksen valitsee. Olette kai huomanneet, että helluntailaiset ovat täysin erilaista sakkia kuin vaikkapa körttiläiset. Heillä laulut raikaa, mutta körttilainen on aina "pienen paikalla" vai miten se menikään. Vl uskon piiriin ovat valikoituneet hyvin ehdottomat ja suoraviivaiset ihmiset.
Milloin uskonnollisuus tuli kuvaan mukaan ihmisen kehitysvaiheessa? Tietääkö kukaan mitä tiede sanoo?
250 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten kuoltua sukupuuttoon. Nykyihminen ei ole kovinkaan vanha maailmankaikkeuden mittakaavassa. Se, missä vaiheessa uskonnot ja jumalat tulivat kuvaan on vaarmaankin vaikea sanoa, mutta kylla tietoisuuden on ollut pakka kehittyä ensin.
Miten muuten vl ymmärtävät ihmisen kehittymisen nykymuotoonsa? Uskovatko he fossiileihin ja niistä saatuihin tietoihin.
vuotta? Mikä on maailmankaikkeuden ikä vl mukaan? Miten uskotte?
olevan noin 6000 vuotta vanha, mutta uskovatko vl:set vielä näin (vielä 70-luvulla saarnattiin ja uskottiin). Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja toivoisin jonkun vastaavan.
Miten maailmankaikkeuden synty ja kehitys ymmärretään teidän liikkeessänne.
On olemassa luonteeltaan uskonnollisia ihmisiä, ilman mitään uskonnollista ryhmittymää. Tiedän suvussa olevaa syvää uskonnollisuutta joka on periytynyt sukupolvelta toiseen, mutta ei ole kulminoitunut minkään ryhmän talutusnuoriin, vaan uskonnollisuus näkyy muuten koko suvun elämässä. On myös yksittäisiä tapauksia uskonnollisesta luonteesta.
on pohjimmiltaan ihmisen oma valinta ja aito usko perustuu vapaaseen tahtoon (ihmistä voidaan tietysti manipuloida uskomaan). Minulla tuota geeniä tuskin on, sillä olen tullut siihen tulokseen, että mitään uskontoa tai uskoa ei tarvita. Etiikan säännöt oppii muutenkin ja ihmisellä on omatunto, jonka sanotaan olevan tietoisuuden korkein muoto. Näin ainakin väittää kuuluisa neuropsykologi Antonio Damasio. Tietoisuuden pitäisikin korvata kaikki uskonnot!
Muuten, eivätkö uskonnot (kristinusko ja islam)ole vielä tänäkin päivänä sotien uskontoja eivätkä suinkaan rauhan tuojia. Miten paljon kärsimystä juuri uskonnot ovat maailmaan saattaneet! Ihmisten pitäisi tulla tietoisiksi itsestään, omasta käyttäytymisestään ja omista motiiveistaan eikä sokeasti uskoa johonkin, niin silloin asiat voisivat olla maailmassa paremmin.
...Mutta mielenkiinnosta kävisin kyllä itse geenitesteissä jos se olisi ilmaiseksi mahdollista:)
Olen tosiaan huomannut useammastakin tiedotusvälineestä myös, että on löydetty geeni, jonka omaavat ovat taipuvaisia hengellisiin kokemuksiin. Itse Jumalan olemassaolostahan tämä todistaa pikemminkin puolesta kuin vastaan. Miksi ihmisillä on jopa geeneissä taipumus / kaipuu hengellisiin asioihin ja Jumalan luo, jos Jumalaa ei olisikaan olemassa?
Jossain muistelen väitettävän, että perhe ja kasvuympäristö rakentavat lapsenuskon, mutta geenit ratkaisisivat, säilyykö usko aikuisiässä. En usko että asia ihan noin yksinkertainen on, mutta elämme mielenkiintoisia aikoja.
Tieteen kehittyminen ja erilaisten geenien löytyminen on kokonaisuutena hyvä asia, mutta niistä ei kannata vetää liian hätäisiä johtopäätöksiä. Ihminen on kuitenkin kokonaisvaltainen olenta ja veikkaanpa että jokainen ihminen miettii joskus elämänsä aikana että onkohan Jumalaa olemassa vai ei.
kyllä ole mitään tekemistä. Jos olisi, hän erottelisi siis jo sikiämisvaiheessa ihmiset eri kasteihin, niihin jotka todennäköisesti säilyttävät uskonsa tuon geenin ansiosta ja niihin jatka todennäköisesti luopuvat uskostaan. Tämä olisi ennaltamääräämisoppia ja puolueellisuutta eikä soveltuisi oikeudenmukaisen ja rakastavan Jumalan kuvaan.
Eiköhän asia ole niin, että isoaivokuoren kehittyessä paremman ruuan (kala ja liha) ansiosta, monet erilaiset korkeammantasoiset henkiset ominaisuudet ihmisessa alkoivat muotoutua. Mielestäni ei ole mikään ihme, että tietoisuuden kehittyessä ihminen alkoi tuntea oman pienuutensa maailman vaaroissa ja alkoi siten turvautua korkeampiin voimiin. Ensin hallitsivat magiikka ja luonnonuskonot ja myöhemmin ihmisen kehittyessä mukaan tulivat erilaiset muut jumaluuden muodot. Todennäköistä on, että mitä henkisemmäksi ihminen kehittyy sitä korkeammantasoista uskontokin on.
Jeesus samoin kuin Buddhakin olivat mielestäni henkisesti korkealla tasolla ja siksi heidän rakkauden sanomansakin on korkeatasoista.
...Kyvystä ylipäänsä henkisille ja Jumalan kokemiselle. Kaikkia geenejä ei vielä tunneta ja onhan paljon mahdollista että uskonnollisiin kokemuksiin vaikuttaa useampi geeni.
Eihän tällä ole mitään tekemistä uskon kanssa sinänsä, sillä uskohan on "luja luottamus", joka ei tarvitse välttämättä voimakkaita kokemuksia. Eivät kaikki uskovaiset ole tunteneet voimakasta Pyhän hengen tai Jumalan läsnäoloa, mutta he silti uskovat...
>>
Mielestäni ei ole mikään ihme, että tietoisuuden kehittyessä ihminen alkoi tuntea oman pienuutensa maailman vaaroissa ja alkoi siten turvautua korkeampiin voimiin.
>>
Tuolla on pitkälle yritetty selittää uskontoja, mutta mielestäni juttu ei ole niin yksinkertainen. Osaltaan tuokin tietysti vaikuttaa, mutta eivät ihmiset uskoisi, elleivät kokisi että Jumala on myös vaikuttanut heidän elämäänsä ja tällä en tarkoita tunnetilaa, jolle on löydetty geeni, vaan kokonaisvaltaisempaa "Jumalan siunausten" havainnointia elämässään.
pitkä, että noita yhteiseen kollektiiviseen piilotajuntaan kerääntyneitä jumalallisia kokemuksia on karttunut ajan myötä. Sen vuoksi uskonnolliset kokemukset eivät ole harvinaisia ja tuntuvat aivan sellaisilta, kuin Jumala olisi ne aiheuttanut. Mutta voiko kukaan ihminen olla 100 % varma, että juuri Jumala ne antoi. No, ei voi. Ei milloinkaan. Mitään varmuutta Jumalasta ei koskaan voida saada tässä ajassa. Usko on uskoa ja uskovan ei pitäisi milloinkaan olla varma mistään.