Hei.
Halusin kertoa tänne aborttia harkitseville elämäntilanteestani tänään.
Varsinkin niille,joilla erimielisyys lapsen isän kanssa asiasta.
Kirjoittelin tänne viime huhtikuun puolessävälissä, kun yllättäin sain tiedon raskaudestani ollessani jo viikolla 10 raskaana.
Sain paljon tukea ihmisten kirjoituksista täältä.
Miesystäväni( 35v.) oli ehdottomasti abortin kannalla ja ei nähnyt mitään muuta ratkaisua.Hoki vain ettei ole valmis isäksi ja painosti melkein aborttiin.
Jouduin käydä läpi todella rankkoja tunteita punnitsemaan rakkauttani lapsen ja miehen välillä sekä olemaan valmis eroamaan miehestäni päätökseni takia.
Itse koin sellaisen selittämättömän yhteyden tähän pieneen elämään vatsassani.Lisäksi menin katsomaan kuvia abortoiduista sikiöistä netissä.
Päätökseni jälkeen taisimme olla riidoissa päivän pari ja sitten saimme jotenkin puhuttua asiasta.Sanoin etten vaadi mieheltä mitään, että voidaan olla vaikka ystävinä yhdessä tai erota.
Mies kuitenkin tunsi että kantaa vastuunsa.Vaikkei halunnutkaan tätä tilannetta.Olin yllättynyt, koska olin varautunut eroon.Muutimme isompaan asuntoon muutaman kuukauden kuluttua.
Koko odotusajan olin henkisesti yksin en saanut tukea mieheltä.Sellaista uhoa vain, ettei ole valmis isäksi ja ei ole valmis siihen vastuuseen yms...
Synnyttämäänkin halusin yksin, mies odotti huoneen ulkopuolella ja tuli vasta kun poika syntyi...
Kun tuore isä tuli huoneeseen radiossa kuulemma soi metallican nothing else matters ja kun hän näki poikansa uskon, että jokin muuttui hänessä.
kun vauva oli puettu peittoihin se puristi lujaa isän sormea, joka varmasti¨vahvisti alusta alkaen isä-lapsi suhdetta.
Vaikka elämä vauvan kanssa on silloin tällöin rankkaa se on kyllä antanutkin paljon: rakkautta,onnea,iloa
Lapsen isäkin on sanonut, että vaikka ei halunnut tätä lasta,ei kyllä antaisi sitä mistään hinnasta pois ja rakastaa poikaa enemmän, kuin minua :)
Voimia kaikille vaikeissa päätöksissä.
T. äiti ja poika 6kk.
Halusin kertoa tänne aborttia harkitseville elämäntilanteestani tänään.
Varsinkin niille,joilla erimielisyys lapsen isän kanssa asiasta.
Kirjoittelin tänne viime huhtikuun puolessävälissä, kun yllättäin sain tiedon raskaudestani ollessani jo viikolla 10 raskaana.
Sain paljon tukea ihmisten kirjoituksista täältä.
Miesystäväni( 35v.) oli ehdottomasti abortin kannalla ja ei nähnyt mitään muuta ratkaisua.Hoki vain ettei ole valmis isäksi ja painosti melkein aborttiin.
Jouduin käydä läpi todella rankkoja tunteita punnitsemaan rakkauttani lapsen ja miehen välillä sekä olemaan valmis eroamaan miehestäni päätökseni takia.
Itse koin sellaisen selittämättömän yhteyden tähän pieneen elämään vatsassani.Lisäksi menin katsomaan kuvia abortoiduista sikiöistä netissä.
Päätökseni jälkeen taisimme olla riidoissa päivän pari ja sitten saimme jotenkin puhuttua asiasta.Sanoin etten vaadi mieheltä mitään, että voidaan olla vaikka ystävinä yhdessä tai erota.
Mies kuitenkin tunsi että kantaa vastuunsa.Vaikkei halunnutkaan tätä tilannetta.Olin yllättynyt, koska olin varautunut eroon.Muutimme isompaan asuntoon muutaman kuukauden kuluttua.
Koko odotusajan olin henkisesti yksin en saanut tukea mieheltä.Sellaista uhoa vain, ettei ole valmis isäksi ja ei ole valmis siihen vastuuseen yms...
Synnyttämäänkin halusin yksin, mies odotti huoneen ulkopuolella ja tuli vasta kun poika syntyi...
Kun tuore isä tuli huoneeseen radiossa kuulemma soi metallican nothing else matters ja kun hän näki poikansa uskon, että jokin muuttui hänessä.
kun vauva oli puettu peittoihin se puristi lujaa isän sormea, joka varmasti¨vahvisti alusta alkaen isä-lapsi suhdetta.
Vaikka elämä vauvan kanssa on silloin tällöin rankkaa se on kyllä antanutkin paljon: rakkautta,onnea,iloa
Lapsen isäkin on sanonut, että vaikka ei halunnut tätä lasta,ei kyllä antaisi sitä mistään hinnasta pois ja rakastaa poikaa enemmän, kuin minua :)
Voimia kaikille vaikeissa päätöksissä.
T. äiti ja poika 6kk.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sydänlämpöiset äitienpäivätoivokset! Täytyy sanoa, että pelastit kirjoituksellasi päiväni. Olen joutunut valvomaan koko yön naapurin bileiden takia, ja pienokaiseni on alkanut nyt potkia oikein kunnolla - sekin valvottaa. Olen aivan poikki! Odotan todella, että minäkin saan tuntea pienen sormen puristuksen ja tuhinan poskeani vasten.
Kiitokset ja kiva jos kiroitukseni kosketti. Onnittelut sinulle myös pikkuisen johdosta.