Ihmisillä on kummallinen tapa yrittää rakentaa omaa vanhurskautta. Vaikka pelastus on Jumalan teko. Ja ihminen ei voi tehdä pelastuksensa eteen yhtään mitään. Omavanhurskaus ilmenee monilla tavoilla. On eriseuroja ja kaiken maailman kristillisiä suuntauksia. Omavanhurskaudeksi voidaan käsittää ja samalla ymmärtää myös kristinuskon kilpailijoiksi erilaiset klubit ja yhdistykset sekä urheiluseuratoiminta. Elokuvat, teatteri, konsertitohjelmatelevisio, maailmallinen musiikki, turha ulkonainen koristelu ovat tämän maailman toimintaa, johon ei ole hyvä mennä mukaan. Synti kietoo niin helposti pauloihinsa.
Omavanhurskauden ilmeneminen
mammamiah
15843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei se synti ole missään meidän ulkopuolella. Syntiä voi helposti tehdä myös kotona. Pitäisikö kotonaolo kieltää kun siellä joutuu helposti syntiin?
Tulee helposti riitaa ja ei muista rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään, tulee loukattua toista ihmistä.
Tätä kaikkea voi tapahtua myös rauhanyhdistyksellä. Sitä voi alkaa kadehtimaan ja ajattelemaan pahaa toisesta...
Ei se synti missään urheilukatsomossa tai tv:ssä ole, josta se siirtyy sinuun. Se on olemassa sinussa tässä ja nyt.
Taidat olla omavanhurskas. Raamatussa ei ole kielletty syntinä korvakoruja.
Synti kietoo helposti pauloihinsa myös KOTONA. Ja nimenomaan siellä. Ihmisten välisissä suhteissa, jotka menevät helposti vikaan.
vanhoillislestadiolaisuus.
>>
Omavanhurskaudeksi voidaan käsittää ja samalla ymmärtää myös kristinuskon kilpailijoiksi erilaiset klubit ja yhdistykset sekä urheiluseuratoiminta. Elokuvat, teatteri, konsertitohjelmatelevisio, maailmallinen musiikki, turha ulkonainen koristelu ovat tämän maailman toimintaa, johon ei ole hyvä mennä mukaan.
>>
Sanoisin pikemminkin niin, että mainitsemiesi asioiden välttäminen on sitä omavanhurskautta että vältellessään höpösyntejä ajattelee olevansa parempi uskovainen, eikä ole vapaana Jeesuksen lunastaman armon alla.
admatalle:
Minusta ketjun aloittaneen kirjoituksessa ei ollut mitään omavanhurskautta, vaan toi esiin
oman käsityksensä asioista.
Itse en olisi niin älynnyt ajatellakaan. Mutta kun tietää, miten paholainen on kova esiintymään edukseen saadakseen uskovat puolelleen ja tekemään sitä, mikä heille olisi eniten vahingoksi, niin mitä se maailman henki muuta on kuin paholaisen aikaansaannoksia ?
Onhan niitä kaikenlaisia muotoja ja asioita maailma pullollaan, - ihmistenkin omia keksimiä ajankuluja ja harrastuksia, mutta yleensä niissä on ajatuksena: kuka meistä on suurin, vahvin ja voitokkain !
Narsismia, ylpeyttä, oman voiton pyyntiä ja farisealaisuutta siinäkin, - vain eri muodoissa.
...Nimenomaan omilla töillä, tekemisillä tai tekemisen välttämisillä, saavutetuksi ns. uskovaisuudeksi.
Toki ymmärrän että on yhtä sun toista mistä voi jollain logiikalla ajatella että niissä piilee vaara langeta syntiin. En kuitenkaan ymmärrä mitä tekemistä niillä on käsitteenä omavanhurskauden kanssa, koska juuri se että ajattelee uskovaisena välttävänsä sitä ja tätä, että olisi hyvä uskovainen, kuulostaa melkoisen omavanhurskaalta;)
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. " (Gal. 5:1)
Ymmärrän molempien kannanottoa.
Mutta jos saivartelisin mielipidettäsi, voisin arvailla olitkohan se kuitenkin sinä, joka aloit julistaa omaa erinomaisuuttasi ? Eikö ole niin, että mikä toiselle sopii - ei välttämättä sovi toiselle. Sen tietää omassatunnossaan, mikä on aina herkempi mitä lähempänä on Jumalaa.
Kukin eläköön uskonsa mukaan muita loukkaamatta, - Jumala (Jeesus) on tuomarina.
JOS Hänen Sanansa saa meissä sijaa, alamme muotoutua kuvansa kaltaisiksi. Hän saa kasvaa, mutta oma itsekäs minä saa vähetä. Olemme maailmassa, mutta EMME maailmasta (maailman hengestä), vaan pysymme sille kuolleina. Se ei saa enää meissä sijaa, koska Jeesus sen voitti.
Jos niin ei olekaan, olemme vain harrastelija-uskovaisia, jotka kyllä mielellämme käymme lämmittelemässä Jeesuksen rakkauden lähettyvillä, mutta olemme kuin lastu laineilla, joka kopsahtaa milloin mihinkin. Välillä käymme jopa rannassa, mutta kohta taas pinnallisesti uiskennellen. - Ilman ohjausta tietenkin, heiluen sinne tänne joka tuulen mukaan.
...Tällaisen kuvan antavia vl-rillejä:
>>
Mutta jos saivartelisin mielipidettäsi, voisin arvailla olitkohan se kuitenkin sinä, joka aloit julistaa omaa erinomaisuuttasi ?
>>
Tiedän kyllä että vl-rillit vääristävät näkymää, mutta tilanne on vakava jos jo olemattomia alkaa nähdä. En tietääkseni ole missään julistanut "omaa erinomaisuuttani", vaan olen päinvastoin useinkin todennut etten koe olevani ihmisenä yhtään vl:iä parempi.
>>
Eikö ole niin, että mikä toiselle sopii - ei välttämättä sovi toiselle. Sen tietää omassatunnossaan, mikä on aina herkempi mitä lähempänä on Jumalaa.
>>
Nimenomaan niin että toivoisi vl:ienkin luopuvan "seurakunnan rakkaudellisista neuvoista", joita kuitenkin pitää autuuden ehtona noudattaa ja joita myös syntilistoiksi kutsutaan sekä antavan tilaa jokaisen omalletunnolle.
En sanoisi niin että mitä herkempi omatunto, niin olisi automaattisesti sitä lähempänä Jumalaa. Tuossa on juuri suuri omavanhurskauden peikko. Omantunnon kun voi trimmata myöskin yliherkäksi niin että höpöjutuista tulee syntejä tai ainakin "uskovaiselle sopimattomua"...
Jos ja kun erilaisista kerhoista, yhdistystoiminnasta, konserteista, elokuvista, tv:stä, musiikista, tms. tulee vältettäviä asioita, niin tällöin välttelee kyllä höpösyntejä ja on mielestäni unohtanut sen oleellisimman että armon alla ovat Jeesuksen omat. Usein unohtuu erilaisen "maailman välttelyn", eli uskon suorittamisen alta myös se tärkein eli lähimmäisenrakkaus...
Vastaan joihinkin esittämiisi kohtiin, mutta en muista kaikkia kohtia, jotka ilmeisesti olit käsittänyt väärin. Olemme erilaisia, ja näemme näköjään asiat omalta kantiltamme. Huomasin vain, että olit erityisen tarkka, joten sen mukaisen vastauksen annoin - vähän hurttihuumorilla kuitenkin. Tiedoksesi: En ole vl:nen..
En tiedä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa, kun alat seulomaan hyttystä. Eihän tästä mitään tule, kun olemme luonteeltamme täysin erilaisia, joten en pysty tuomaan julki ajatuksiani paremmin.
Menisi ihan solkuksi, eikä sellaista kukaan viitsi jatkaa. Joten parempi, kun sivuutan kohdat, jotka eivät "menneet perille" mitä olin tarkoittanut, enkä vaivaa sillä enää itseäni.
Voisin kyllä siteerata jotain, mutten viitsi, koska luulen että niissäkin alat venkuloimaan hyttysten seulonnalla, eikä siinä ole mitään mieltä.
Otan jonkin kohdan tekstistäsi, johon yritän (tietenkin huonolla menestyksellä) vastata ja selventää mitä tarkoitin..
Kirjoitit:
"En sanoisi niin että mitä herkempi omatunto, niin olisi automaattisesti sitä lähempänä Jumalaa. Tuossa on juuri suuri omavanhurskauden peikko. Omantunnon kun voi trimmata myöskin yliherkäksi niin että höpöjutuista tulee syntejä tai ainakin "uskovaiselle sopimattomua"...
Vastaan:
Siis, en tietenkään tarkoittanut mitään automaattista juttua, enkä sellaista kirjoittanutkaan ? Se tuli sinun mielikuvituksestasi. Tätä tarkoitin: Mitä lähempänä on Jumalaa, sen herkempi on omatunto.
Täytyy sanoa, että olen ymmälläni, miksi käsitit - vai oliko se tahallista - niin eri tavalla?
- - -
Ja tuosta toisesta allaolevasta kirjoituksestasi sanoisin, että ei ole hyvää pitää armoa halpana eikä käyttää sitä väärin. Sillä et kai luule Jeesuksen elämän olleen täällä maan päällä niin yksinkertaisen helppoa, että "tuosta vaan.. ja siinä koko juttu..?"
Kirjoitit:
"Jos ja kun erilaisista kerhoista, yhdistystoiminnasta, konserteista, elokuvista, tv:stä, musiikista, tms. tulee vältettäviä asioita, niin tällöin välttelee kyllä höpösyntejä ja on mielestäni unohtanut sen oleellisimman että armon alla ovat Jeesuksen omat. Usein unohtuu erilaisen "maailman välttelyn", eli uskon suorittamisen alta myös se tärkein eli lähimmäisenrakkaus... "
Kommenttini vielä:
Eihän tuota viimeistä lausetta sinun olisi tarvinnut edes kirjoittaa, kun se on itsestään selvä asia. - Ilman Jumalaa EI ole minkäänlaista rakkautta olemassakaan. Ja tarkoitan nimenomaan rakkautta, mikä on Jumalasta eikä sorra ketään.
Jotkut pitävät itseään uskovina, vaikka elävät riettaasti. Onko se sinun mielestäsi sitten kaunista ja kunnioitettavaa ? Mitä hyötyä uskosta ja pelastuksesta sellaiselle on silloin, kun synti on Jeesusta rakkaampaa.. Ja onko ihminen, joka koettaa siitä varoittaa mielestäsi tekopyhä, kun hän toivoisi sinunkin pelastuvan. Jos niin ajattelet, niin anna mennä vaan !
Se on täysin sinun valintasi, mutta et kai kuitenkaan erehdy pitämään silloin itseäsi kaikkia parempana, kun rohkeasti teet syntiä, etkä mielestäsi olisi ollenkaan omavanhurskas kuten muista ajattelet ?
Tämä vain esimerkkinä, kun muutama päivä sitten tuli eteeni ko. tapaus.
Jos pelastus ei kiinnosta, niin mikä pakko se on pelastua. Paholainen ottaa mielellään käsittelyynsä. Ja nauraa päälle !
...Ettemme todellakaan ymmärrä toisiamme.
Siis syytät "hyttysen seulomisesta", jota et kuitenkaan perustele millään lailla, etten "alkaisi venkuloimaan" ? Ei voi kuin todeta että ihmeellistä tekstiä. Syytetään, mutta ei perustella muulla kuin jo etukäteen syyttelyllä että vastaisin kuitenkin jollain, ilmeisesti väärällä lailla???
Tulee mieleen että miksi sitten ylipäänsä kirjoitit mitään? Pääasia kun tekstistäsi näyttää olevan että pääset syyttelemään minua:(
>>
Siis, en tietenkään tarkoittanut mitään automaattista juttua, enkä sellaista kirjoittanutkaan ? Se tuli sinun mielikuvituksestasi. Tätä tarkoitin: Mitä lähempänä on Jumalaa, sen herkempi on omatunto.
Täytyy sanoa, että olen ymmälläni, miksi käsitit - vai oliko se tahallista - niin eri tavalla?
>>
Siis mitä lähempänä Jumalaa, niin sen herkempi omatunto, mutta ei sittenkään? En kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä mitä tarkoitit.
>>
Ja tuosta toisesta allaolevasta kirjoituksestasi sanoisin, että ei ole hyvää pitää armoa halpana eikä käyttää sitä väärin. Sillä et kai luule Jeesuksen elämän olleen täällä maan päällä niin yksinkertaisen helppoa, että "tuosta vaan.. ja siinä koko juttu..?"
>>
Miten armoa voi mielestäsi käyttää väärin, jos viittaa kintaalla höpösynneille, joille nauraa aidanseipäätkin ja jollaisia ei Raamatustakaan löydy?
Jeesuksen elämä ei täällä maan päällä todellakaan ollut helppoa. Se, mitä Jeesus opetti ja tarjoaa meille on kuitenkin hyvin yksinkertaista ja selkeää;
Jumala on armahtanut meidät kaikki ja jos haluat pitää tämän, niin pyri rakastamaan lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ja armahda puoleltasi niitä jotka sinua vastaan rikkovat.
Sen sijaan että keskityttäisiin lähimmäisenrakkauteen, missä meillä kaikilla on varmasti petraamista, niin vl-oppi keskittyy muotoseikoissa ihmisten keksimien sääntöjen kuuliaisuuteen;
"älä meikkaa, älä käy konserteissa, älä katso tv:tä, älä käy elokuvissa, älä kuuntele maallista musiikkia, jne..."
Nuo kaikki ovat sellaisia höpösyntejä, että oksat pois. Niillä ei myöskään ole mitään tekemistä minkäänlaisen "riettauden" tai todellisen synnin kanssa, josta kirjoitit.
>>
Mitä hyötyä uskosta ja pelastuksesta sellaiselle on silloin, kun synti on Jeesusta rakkaampaa..
>>
Uskova pyrkii luonnollisesti välttämään syntiä, mutta tässäkin avauksessa esimerkkeinä käytetyt ovat höpösyntejä, joita ei Raamatusta löydy. Sellaisista parannuksen tekemistä Lutherkin kuvaa väärään vanhurskauteen kääntymiseksi.
Olen pahoillani ettemme ymmärtäneet toisiamme kaikkine väärinkäsityksinemme. En myöskään sinua tuominnut, sillä kuten itsekin tiedät, on vain yksi Tuomari. Ja myös sen kirjoitin aiemmin.
En ymmärrä, miksi et kirjoitustani ymmärtänyt. En voi sille mitään, - en kyllä minäkään ymmärtänyt vastaavasti sinun kirjoitustasi.
Minulle vain tulee paha olo lukiessani kirjoitustasi, joutuessani suotta väärennetyksi.
Tämän enempää en jaksa.. jätän asiat Hänelle, joka meidät molemmat tuntee.
Niistä höpö-höpö-synneistä puheenollen..
Jos joku kokee ne synniksi, eihän se ole sinulta pois. Ja jos et itse niitä synteinä pidä, niin se on sitten niin. Miksi siitä kinastelemaan ?
Eikö se lähimmäisenrakkaus juuri ole toiseksi tärkein asia maailmassa. Ensin rakkaus Jumalaan ja Hänen kauttaan muihin kanssaihmisiin.
Kaikkea hyvää Sinulle ja Siunausta elämääsi !
Jos on vaan eri aaltopituudella, niin ei voi mitään. Niin kai on sitten vain tarkoitettu.
>>
Minulle vain tulee paha olo lukiessani kirjoitustasi, joutuessani suotta väärennetyksi.
>>
Minä puolestaan koin saavani ihmeellistä syyttelyä osakseni sellaisesta, mitä en varmasti kirjoittanut. Jos sen oikaisemisesta tulee "paha olo", niin en mahda mitään. Voin vain sanoa että pahan olon tuottaminen kenellekään ei varmasti ole tarkoitukseni niin tällä palstalla kuin missään muuallakaan.
>>
Niistä höpö-höpö-synneistä puheenollen..
Jos joku kokee ne synniksi, eihän se ole sinulta pois. Ja jos et itse niitä synteinä pidä, niin se on sitten niin. Miksi siitä kinastelemaan ?
>>
Varmaan 90% täällä keskustelusta on "turhaa kinastelua", mutta jos höpösynteihin syyllistymistä väitetään avauksessa "omavanhurskaudeksi", niin kai siihen on oikeus avoimella palstalla mielipiteensä kertoa. Sitä vartenhan nämä palstat on, että täällä voi toisen käsityksiä kommentoida:-o
>>
Eikö se lähimmäisenrakkaus juuri ole toiseksi tärkein asia maailmassa. Ensin rakkaus Jumalaan ja Hänen kauttaan muihin kanssaihmisiin.
>>
Itse asiassa tärkein. Jeesus nostaa lähimmäisenrakkauden "yhtä tärkeäksi" kuin rakastaa Jumalaa yli kaiken. Nämä käskyt nivoutuvat kuitenkin lähimmäisenrakkaudessa yhteen, sillä Jeesus sanoi:
"'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'" (Matt. 25:40)
Paavali vielä korostaa tätä kertomalla:
"kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"." (Gal. 5:14)
Jokainen voi miettiä itse korostaako vl-liike tätä UT:n ydinsanomaa, vai omia säännöksiään...
>>
Kaikkea hyvää Sinulle ja Siunausta elämääsi !
>>
Kuin myös sinulle:)
Olen samaa mieltä. Omahyväisyys ja -vanhurskaus on maailman inhottavin asia.
Jumala sanoo, että meidän omavanhurskautemme on kuin likainen vaate Hänen edessään.
Parempi on publikaani, joka löi rintaansa huomattuaan mikä oli.
Mutta fariseus etsi oikein näköalanpaikan, että ihmiset näkisivät kuinka hän rukoili. - YÖK !
Onhan Raamatussa sanottu, ettei pidä toitottaa torvea edellään.
Jos almuja antaa, ei ole hyvä mennä tekemisistään kelloja soittelemaan ja rumpuja pärisyttämään,
vaan tekee senkin kaikessa hiljaisuudessa ja sydämen nöyryydessä Luojaansa kunnioittaen,
sillä "lahjaksi olette saaneet, armon kautta"...
- meissä itsessämme ei ole mitään hyvää.
tosi vaikeaa.
Jos ei käy urheilukilpailuissa tai katso TV:tä, voidaan syyttää omavanhurskaaksi (mitä hittoa se tarkoittaneekin).
Jos taas katsot TV:tä ja käyt urheilukilpailuissa, olen tehnyt syntiä.
Minä katson TV:tä jos tulee hyvää ohjelmaa ja käyn urheilukilpailuissa jos huvittaa.
MOT.
Epäuskoisen elämä on helppoa ja hauskaa.
asian ytimessä, näinhän se menee!
"Jos ei käy urheilukilpailuissa tai katso TV:tä, voidaan syyttää omavanhurskaaksi (mitä hittoa se tarkoittaneekin).
Jos taas katsot TV:tä ja käyt urheilukilpailuissa, olen tehnyt syntiä."
Heh.., voihan sen niinkin ajatella.
Katson itsekin hyvät ohjelmat, jos niitä on - en tietenkään kaikkia. Aiemmin jäin roikkumaan ja notkumaan sohvalle, enkä älynnyt edes mennä pois, kun jäin sidottuun olotilaan. Aikamoinen möllötin, josta muutkin kuin uskovat ovat sanoneet samaa.
Nykyään TV ottaa päähän, kun ohjelmataso on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Kyllä sieltä vaikutteita saa kuka tahansa, jos sitä seuraa kuin johtajaa.
Urheilusta en ole ollut koskaan erikoisemmin kiinnostunut. Ja sehän on jokaisen oma asia. Jos nyt jostain olen, eihän siitä kaikkien ole pakko olla.
Jokaisesta itsestään kiinni, alkaako jollain omahyväisesti leuhkimaan, pönkittämään heikkoa itsetuntoaan, tai uskovan näkövinkkelistä katsottuna, onko omavanhurskas vai ei. Asiaan vaikuttaa, miten kertoo ja ajattelee sydämessään, hoilottaen omia "hyvyyksiään".. Eiköhän se jonkinlaisia mietteitä saa kuulijoissa aikaan.
Urheilu itsessään ei ole syntiä. Ihminen vain ylpeilee eri asioilla ja tekee mielellään itsestään suuremman kuin on. Ajattelee ehkä mielessään: 'hähää, kattokaas kuin hyvä ja paras -ISOMINÄ olen !.. mmmm miten YLPEÄ OLENKAAN ! - Niin tavallista.
Mutta kun kääntyy - ei asia olekaan enää mikään tuosta vaan -juttu, vaan ihminen alkaa koota elämänsä palapeliä uusiksi vieläpä oikeilla palikoilla. Entiset olivatkin kuluneet, menneet rikki, sotkeutuneet, lennelleet, hajonneet - kadonneet mikä minnekin.
Tiedänhän toki mitä epäusko on, eikä kiinnosta pätkääkään.
Kun silmiäni alettiin aukaista, en nähnyt siinä mitään hauskaa. Oikein järkytyin, kun sain nähdä entisen elämäni pala palalta, enkä millään meinannut uskoa, että se olin minä. - Ikävä kyllä se oli totta.
Sellaista härvelinpää-elämää et tietenkään ole viettänyt, enkä toivoisi samaa kenenkään kohdalle.
Totean vain, että täysseko olen ollut sokea-pöljänä ollessani.