Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Minun äitienpäiväni

    Äitienpäiväaamu alkoi aivan ihanasti. Poika (10.v.) tuli halaamaan sänkyyn ja sanoi "mamma,
    sä olet ihana" ja perässä (5.v.) tyttö. Molemmilla
    aivan ihanat itse tehdyt lahjat ja kortit. Miestä
    ei äitienpäivä kiinnosta, lähti ilman onnitteluja
    autoremonttiin. Omalle äidilleni annoin lahjan jo
    torstaina, kirjan ja kortin...ja keitin kupposen
    teetä jo tuolloin. Anopille valitsin kauniin kukan,tuolin muotoisen kukkakorin ja kortin...
    mutta kaikesta huolimatta koen äitienpäivän joten-
    kin ahdistavana päivänä. Suhteeni anoppilaan ovat
    jotenkin hankalat, johtuen paljolti miehen siskosta ja appiukosta...en pysty menemään kahville, vaikka mikä olisi. Mies vei kukankin jo
    eilen. Ja mieheni taas ei välitä käydä minun äi-
    dilläni, joten tuntuu jotenkin vaikealta. Tuntuu
    että koko äitienpäivä voisi jäädä pois...se on
    jotenkin niin pakonomaisen tuntuinen juhla...var-
    sinkin jos suhteet eivät toimi, se lisää syylli-
    syyttä...vaikkei pitäisi.
    0521
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ammu kirjoitti:

    Äitienpäiväaamu alkoi aivan ihanasti. Poika (10.v.) tuli halaamaan sänkyyn ja sanoi "mamma,
    sä olet ihana" ja perässä (5.v.) tyttö. Molemmilla
    aivan ihanat itse tehdyt lahjat ja kortit. Miestä
    ei äitienpäivä kiinnosta, lähti ilman onnitteluja
    autoremonttiin. Omalle äidilleni annoin lahjan jo
    torstaina, kirjan ja kortin...ja keitin kupposen
    teetä jo tuolloin. Anopille valitsin kauniin kukan,tuolin muotoisen kukkakorin ja kortin...
    mutta kaikesta huolimatta koen äitienpäivän joten-
    kin ahdistavana päivänä. Suhteeni anoppilaan ovat
    jotenkin hankalat, johtuen paljolti miehen siskosta ja appiukosta...en pysty menemään kahville, vaikka mikä olisi. Mies vei kukankin jo
    eilen. Ja mieheni taas ei välitä käydä minun äi-
    dilläni, joten tuntuu jotenkin vaikealta. Tuntuu
    että koko äitienpäivä voisi jäädä pois...se on
    jotenkin niin pakonomaisen tuntuinen juhla...var-
    sinkin jos suhteet eivät toimi, se lisää syylli-
    syyttä...vaikkei pitäisi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu