Hellurei! Mulla on samanikäinen kaveri jolla on samanikäinen tyttö.
Aina välillä soitellaan ja vaihdellaan kuulumisia ym.. Välillä tulee kuitenkin aikoja, kun soittaa ja kysyy kuulumisia niin kamu ei millään ehdi jutella, eikä soittaa/nähdä sinä, sinä, eikä sinä päivänä. Ok, onhan minullakin perhe, joten ymmärrän, että kiirettä pitää =)
Mutta antakaas olla kun kaverilla on jokin ongelma tai vaiva, niin kyllä puhelin soi ja seura kelpaa, tavat, joilla koetan lohduttaa ovat huonoja tai muuten vaan ei käy..
Sanokaa ulkopuolisena, että onko minusta nyt vaivihkaa tehty joku likasanko ym??
Mainittakoon vielä, että vaikka minulla joskus olisi huolia tai suruja niin aikaa ei tunnu riittävän.
en myöskään ole mikään ns. häirikkö joka soittelee usein ym.. n.kerran kahdessa viikossa.
Aina välillä soitellaan ja vaihdellaan kuulumisia ym.. Välillä tulee kuitenkin aikoja, kun soittaa ja kysyy kuulumisia niin kamu ei millään ehdi jutella, eikä soittaa/nähdä sinä, sinä, eikä sinä päivänä. Ok, onhan minullakin perhe, joten ymmärrän, että kiirettä pitää =)
Mutta antakaas olla kun kaverilla on jokin ongelma tai vaiva, niin kyllä puhelin soi ja seura kelpaa, tavat, joilla koetan lohduttaa ovat huonoja tai muuten vaan ei käy..
Sanokaa ulkopuolisena, että onko minusta nyt vaivihkaa tehty joku likasanko ym??
Mainittakoon vielä, että vaikka minulla joskus olisi huolia tai suruja niin aikaa ei tunnu riittävän.
en myöskään ole mikään ns. häirikkö joka soittelee usein ym.. n.kerran kahdessa viikossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko kertonut niistä sille? Mä en ainakaan ole ikinä jättänyt kaveria pulaan, mutta mun kaverit ei yleensä puhukaan ongelmistaan mulle. En tiiä miks, ehkä ne ajattelee että mulla on omiakin murheita tai ehkä ne kattoo mua jotenkin ylöspäin eikä viitti tunnustaa huoliaan, en tiiä. Mut kaveria en petä.
niin sillä ei niitä ole aikaa kuunnella. Siitä vähän päättelin..
Minä olen tuntenut tämän ystäväni koko ikäni. Meillä on samanikäiset lapset. Nuorempana hän kyllä jaksoi kuunnella minun ongelmia samalla tavalla kuin minä hänen, mutta pikku hiljaa tapahtui muutos. Nykyisin hän vähättelee aina minun ongelmia, mutta annas olla kun HÄNELLÄ on ongelmia. Silloin pitää minulla olla aikaa kuunnella ja lohduttaa häntä. Kyllähän se sapettaa, mutta minulla on sitten muita ystäviä, joille voin puhua ongelmista.
Mutta tämä meidän ystävyys on niin pitkäikäinen, ettei sitä voi oikein lopettaakaan. Kyllä hän sitten humalassa saattaa itkeä minulle, että minä olen ainoa, joka ymmärrän häntä ja hänen ongelmiaan. Ehkä tämä arkipäivä on välillä niin rankkaa, että toiset eivät huomaa, että on niitä ongelmia muillakin.
no niin mäkin olen ajatellut, että ehkä ei vaan tajua että muillakin on elämää =) eikä sitä ystävyyttä tosiaan viitsisi laittaa siksi poikki..
Joskus vaan harmittaa!! Esim itse kerroin orastavasta erosta just tälle frendille, niin vähän voivotteli ja totes ettei nyt ehdi puhumaan. En titienkään sit alkanu mitään perään soittelemaan ym.. Meni vähän aikaa ja oli unohtanu koko asian ja soitti ja alko valittaa jotain omaa... Tollasina hetkinä ärsyttää!
kun kerroin tälle ystävälleni, että ero on tulossa. Olisin luullut hänen ainakin ymmärtävän kun tuntee minun sielunelämäni läpikotaisin. Mutta olikin äärettömän yllättävää, että hän ei ymmärtänyt yhtään. Erosta kertominen ja varsinkin siitä päätöksen tekeminen oli kauhean vaikeaa ja olisin toivonut häneltä jotakin tukea. Mutta ei puhettakaan, että mitään ymmärrystä olisi tullut.
Mutta kuten sanoin, ystävyys on niin pitkäikäinen juttu, että en sitä viitsii pienellä pilkalla katkaista.
ei viitsi ei, mutta kyllä se pakostakin muotoaan muutta (siis ystävyys) esim. minä en enää vastaa parhaimman analyysini mukaan hänen murheisiin tai soittele perään ja kysele vointeja. Niin se vaan on.
herättelisit sitä ystävää ihan suoralla puheella ystävällisesti. Minä ainakin vastaavassa tilanteessa kertoisin,että minusta nyt tuntuu kurjalta kun ystävyyden laatu tuossa suhteessa on yksisuuntaista. Ystävillehän voi puhua ihan suoraan.
Ja taitaa olla niin,että jos kovin monta kertaa jäisin ilman tukea ja kuuntelijaa kun sitä tarvitsisin,alkaisi minulla olla myös kiireitä kun hänellä olisi asiaa. Ja puhelimeen ei ole aina pakko vastata;)
juu, olen kyllä sanonut asiasta jonkun kerran. Tulee erinäisiä syitä kiireestä muistikatkoksiin.
Puhelimeen vastaamistakin olen alkanut vähentää, jos minulla on tosiaan parempaa tekemistä, enkä jaksa enää muistaa soittaa takaisinkaan kun aikaa olisi.. Siksi nää yhteyden otot onkin varmaan hälvenneet olemattomiin. Oli aika pitkään yhden käden varassa mut antaa luisua sit kokonaan jos niin on käydäkseen.