Huomasin tuossa tunti sitten pienikokoisen oravan (varmaan siis poikanen) kerrostalomme alaovella. Siitä se livahti lähimmän puun juurelle, johon se yritti kiivetä. Orava kuitenkin tippui puusta metrin korkeudelta! Että ihan kaikki ei ole kunnossa. Nyt se on kyyhöttänyt tunnin verran siinä puun juurella. Pitäisiköhän sille tehdä jotain, vai annetaanko luonnon tehdä tehtävänsä? Asiallisia neuvoja odotelen NOPEASTI.
Oravanpoikanen
Nicci
4434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos tosiaan pikku orava kyhjöttää puun juurelle mitään tekemättä, niin ei kannata odottaa, että luonto tekisi tehtävänsä. Kehotankin ottamaan kätöseen lapion ja antamaan sillä kertalaakilla armoniskun. Turha jättää eläinressua kitumaan, vaikka kenties ikävältä tuntuukin, mutta joskus ihmisen on tehtävä, mitä ihmisen on tehtävä.
edellisen turkulaisen (!) kommentin omaan turkulaiseen arvoonsa (siis roskakoriin!) ja samoin unohtamaan kurrenpojan hetkeksi.
Luonto kyllä ajaa sen puuhun tai jonnekin muualle suojaan. Eläinten pennut eivät osaa aina käyttäytyä meidän "rationaalisten" ihmisten olettamusten mukaan ja tällöin niiden puuhiin puututaan turhaan - ja yleensä aivan turhaan.
Vuosittain esimerkiksi varmaan kymmeniä jäniksenpoikasia "pelastetaan", kun niitä löydetään "ihan yksinään" marjapensaista. Tosiasiassa ne ovat siellä piilossa ja emo käy niitä hoitamassa vain muutaman kerran päivässä.
Joten - lähde vaikka lenkille ja katso sitten näkyykö kurrea enää.
Voi hyvä luoja! Jänikset synnyttävät ja jättävät poikasensa eri paikkoihin ja käyvät niitä ruokkimassa kolme neljä kertaa vuorokaudessa. (ruokkiminen=imettäminen). Oravanpojan kuuluu olla pesässään, kuin Aleksis Kivi kauniissa runossaan kertoo. Joten ota nyt järki käteen ja ajattele, jos oravanpoika on pois pesästään, niin se on silloin kuoleman oma. Emo ei osaa sitä väärässä paikassa imettää, poikanen paleltuu j.n.e. Ota selvää eläimistä, biologiasta, etologiasta tai mistä tahansa, ettet kirjoittelisi tuollaisia horinoita, joiden arvo on vain siinä, että olet saanut kirjoittaa. Luonto on joskus julma ja se meidän täytyy ymmärtää, ja jos oravanpoika on väärässä paikassa nälkään ja kylmään kuolemassa niin meidän ihmisten on joskus tehtävä sellaistakin, mikä tuntuu julmalta. Oppikirja käteen ja simmut auki luonnossa.
jo poistuneet pesistään, oppimaan elämään isossa maailmassa. Tuossa pihalla ne kummastelevat suurin silmin, kuinka suuri onkaan pesänulkopuolinen elämä.
Tuskin poikasella mitään hätää on, joko emo tulee sitä katsomaan sinne tai sitten se lähtee kohta itse emoa etsimään.
Että höpöhöpö, "puolanirlantilainen", kopautappa sinä vaan omaan kalloos sillä lapiolla.