Tämän kaltaisia kommentteja olen täällä kuulut useita, varsinkin jos on puhe opiskelijoista. Mietinpä vain että kuin se lapsi vain kulkee siinä rinnalla?
Itse tulin raskaaksi viime syksynä ja alusta asti oli selvää että keskeytän raskauden. Asuimme ja asumme poikaystäväni kanssa edelleen eri paikkakunnilla opiskelemassa. Välimatkaa meillä on noin 350km. Kumpikaan meistä ei voi muuttaa, koska opintojamme ei ole mahdollista käydä toistemme yliopistoissa. Nyt haluaisinkin tietää että kuinka se lapsi olisi vain kulkenut elämässä mukana? Kumman pienessä yksiössä olisi lapsi asunut ja vieraillut toisen vanhemman luona? Kuinka tämä olisi käytännössä ollut mahdollista?
Toisia kun on aina niin helppo neuvoa ja arvostella. Juuri pari pv sitten mietin että jos en olisi raskautta keskeyttänyt niin elämäni olisi todella erilainen kun haluaisin sen olevan. Sain unelmieni harjoittelupaikan ja lähden vielä ennen valmistumista vaihto-opiskelijaksi. Kumpikaan näistä asioista ei olisi ollut mahdollista jos olisin raskautta jatkanut. Minä voin ainakin hyvällä mielellä sanoa että tein oikean ratkaisun, ja tätä ratkaisua en ole katunut. Hyvä niin!
Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja omista päätöksistään. Joten tsemppiä asia kanssa painiskeleville ja toteuttakaa unelmanne!
Itse tulin raskaaksi viime syksynä ja alusta asti oli selvää että keskeytän raskauden. Asuimme ja asumme poikaystäväni kanssa edelleen eri paikkakunnilla opiskelemassa. Välimatkaa meillä on noin 350km. Kumpikaan meistä ei voi muuttaa, koska opintojamme ei ole mahdollista käydä toistemme yliopistoissa. Nyt haluaisinkin tietää että kuinka se lapsi olisi vain kulkenut elämässä mukana? Kumman pienessä yksiössä olisi lapsi asunut ja vieraillut toisen vanhemman luona? Kuinka tämä olisi käytännössä ollut mahdollista?
Toisia kun on aina niin helppo neuvoa ja arvostella. Juuri pari pv sitten mietin että jos en olisi raskautta keskeyttänyt niin elämäni olisi todella erilainen kun haluaisin sen olevan. Sain unelmieni harjoittelupaikan ja lähden vielä ennen valmistumista vaihto-opiskelijaksi. Kumpikaan näistä asioista ei olisi ollut mahdollista jos olisin raskautta jatkanut. Minä voin ainakin hyvällä mielellä sanoa että tein oikean ratkaisun, ja tätä ratkaisua en ole katunut. Hyvä niin!
Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja omista päätöksistään. Joten tsemppiä asia kanssa painiskeleville ja toteuttakaa unelmanne!
Vastaukset 39
Vanhimmat
kommentoida kirjoitustasi. Asihan on niin, silloin kuin tulee raskaaksi, ei olisi aina mahdollisuutta pitää lasta, eikö niin. Mutta, oletko ajatellut, jos et myöhemmin tulekkaan raskaaksi, etköhän sitten kadu tekemääsi valintaa. Itselläni kävi näin, sain odottaa seuraavaa raskautta 8 vuotta, se oli henkisesti raskasta elää onnellisessa parisuhteessa ilman lasta, jota toivottiin. Siksi olen sitä mieltä, että lapsi kulkee siinä rinnalla, jos oikeasti vanhemmilla on tahtoa hoitaa lasta.
Niinpä... mutta eihän se aina pelkästään auta, se tahtominen, tarvitaan siihen paljon muutakin. Ja jos tietää ettei juuri sillä hetkellä, eikä muutamaan tulevaan vuoteen pysty antamaan lapselle sellaista elämää ja lapsuutta kuin lapsi tarvitse, eikö ole parempi pistää raskaus kesken. Enkä todellakaan tarkoita että abortti olisi ehkäisykeino, mutta itse myös otin sen riskin että joskus tulevaisuudessa kun ihan oikeasti haluan lapsen voi olla etten sitä niin helposti saa. Vaikka mielestäni lapsi on lahja,(kyllä, en itse pitänyt suurinta lahjaa minkä sain... siihen vaikutti niin moni asia...) ei niitä lapsia noin vain tehdä, mutta tämäkin on vain minun mielipide, ajatelkoot muut mitä tahansa...
Nauttikaa tästä kesästä, vai onko se vasta tuloillaan!! ja muistakaa olla ihmisiksi kesäöinä :)
voi sillä tavalla elää, että tekee kaikki ratkaisunsa varmistellen mitä jos -periaatteella. Tiedän riskin ja otin sen tietoisesti, sillä en tahtonut lasta missään tapauksessa silloin. Kuka aikuinen ihminen ei ajattelisi tuota asiaa abortin kokiessaan? Tulevaa ei kuitenkaan voi pelätä ja asiat käsitellään sitten, jos ja kun on niiden aika. Tärkeintä on seisoa omien päätöksiensä takana eikä jossitella. Ymmärrän, että lapsettomuus on hyvin rankka asia, mutta sen pelossa ei voi elää.
...lapsessa on iso vaiva mutta myös suuri onni.
Mutta jostain syystä sinäkin seuraat täällä kirjoittelua, ei ehkä kaduta mutta asia kuitenkin pyörii mielessä? Olisit voinut synnyttää lapsen ja antaa sijaisperheeseen tai adoptioon - jälkimmäisessä tapauksessa lapsi olisi saanut hyvän kodin ja elämän joltakin lasta hartaasti toivoneelta pariskunnalta.
Eipä silti, jos minun pitäisi valita abortin ja adoption väliltä, päätyisin varmaankin aborttiin ihan siksi etten kestäisi ulkopuolisten ihmettelyä siitä mihin se mahan sisältö on joutunut :(. Onneksi ei tarvitse valita, minulla on kaksi lasta, joista ensimmäisen tein kesken opiskelujen (rankkaa oli, mutta hienosti selvittiin!), toisen opiskelujen päätyttyä, molemmat suunnitellusti. Toivottavasti sinullakin on vielä joskus lapsia ja toivottavasti pystyt silloinkin suhtautumaan asiaan samalla tavalla!
"Mietinpä vain että kuin se lapsi vain kulkee siinä rinnalla?"
"Itse tulin raskaaksi viime syksynä ja alusta asti oli selvää että keskeytän raskauden..."
"...Sain unelmieni harjoittelupaikan ja lähden vielä ennen valmistumista vaihto-opiskelijaksi. Kumpikaan näistä asioista ei olisi ollut mahdollista jos olisin raskautta jatkanut..."
"...Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja omista päätöksistään..."
"Nyt haluaisinkin tietää että kuinka se lapsi olisi vain kulkenut elämässä mukana? Kumman pienessä yksiössä olisi lapsi asunut ja vieraillut toisen vanhemman luona?"
Niin, vaihdoit lapsesi unelmien harjoittelupaikkaan ja pääset oikein vaihto-opiskelijaksi.
Sentään mietit miten lapsesi olisi kulkenut rinnallasi. Kyllä lapsesi olisi rinnallasi kulkenut ja kulkenut isänsäkin rinnalla. Onnellisena vanhemmistaan. Pienessäkin huoneessa.
Katsoit olevasi vastuullinen onnellisuudellesi - et lapsesi onnellisuudelle. Tiedät itse oletko onnellinen vai et. Tiedät senkin, teitkö lapsellesi ja itsellesi oikein.
Lastasi et saa takaisin. Kirjoituksesi on paikallaan, sillä muut voivat sen avulla harkita, mikä on vähemmän tärkeää ja mikä enemmän merkityksellistä.
kuinka elämä lapsen kanssa olisi toiminut?
Olisiko lapsi asunut kummanluona 20 neliönyksiössä vai miten olisit tuon käytännön hoitanut? Lapsella ei oli ollut yhteistä kotia vanhempiensa kanssa, tai kotia ollenkaan. Opiskelija asunnot ovat monesti hyvin väliaikaisia. Tilanne ei kumminkaan tulisi muuttumaan vielä vuosiin? Kuinka taloudellisesti kaksi erillään asuvaa ihmista joilla on minimitulot tulevat lapsen kanssa toimeen? Kaikki kuitenkin tietävät kuinka paljon kalliimpaa on suhteessa asua yksin.
En minä lastani mihinkään vaihtanut, ei minulla lasta missään vaiheessa ollut. Minä vain jatkoin elämääni niinkuin olin aina sen halunnut menevän. Vaihtokauppaa ei taåahtunut, koska en saanut hienoa harjoittelupaikkaa sen takia että tein abortin.
"Katsoit olevasi vastuullinen onnellisuudellesi - et lapsesi onnellisuudelle. Tiedät itse oletko onnellinen vai et. Tiedät senkin, teitkö lapsellesi ja itsellesi oikein. "
Kyllä katson olevani vastuussa omasta onnellisuudestani ja samalla myös mahdollisen lapsen onnellisuudesta. Jos minä en ole onnellinen niin ei ole lapsikaan!
Kirjoitukseni tarkoitus juuri olikin se, että ihmiset miettivät mitä elämältään haluavat ja missä vaiheessa. Monet asiat eivät ole mahdollisia lapsen saannin jälkeen, lapsi ei siis kulje siinä rinnalla...
Olisi toiminut, jos olisi järjestetty.
Itse sain ensimmäisen lapseni yllättäen köyhänä opiskelijana. Opinnot tulivat suoritettua lapsen syntymän jälkeen pikemminkin nopeammin kuin hitaammin.
Toki kaikki pelkäävät elämänsä muutosta. Elämä muuttuu kuitenkin parempaan ja syvempään suuntaan sillä lapsi tulee osaksi elämää ja niin rakkaaksi, ettei muutoksilla ole merkitystä.
Onnellisia ihmisen tavalla me olimme, vaikka - näin jälkeenpäin ajatellen - emme eläneetkään rikkaiden lailla. Totta oli että "lapsi toi leivän tullessaan" monissa merkityksissä.
Kokemattomuuttasi puhut siitä, että jos et ole onnellinen, ei ole lapsikaan. Ei lapsesi todellakaan olisi osannut olla onnellinen niinkään harjoittelupaikastasi kuin sinusta ja elämästä itsestään. On kovin ylimielistä ajatella, että lapsei onni olisi riippunut pelkästään tunnetiloistasi. Vielä ylimielisempää olisi yrittää perustella aborttia tällaisilla syillä.
Asiat ovat mahdollisia ennen ja jälkeen lapsen saamisen. Lapsi mahdollistaa enemmän kuin rajoittaa. Lapsen kanssa kasvavat ymmärtävät hyvin nopeasti sen elämän todellisuuden joka lapseen liittyy.
Pahinta mitä voisi ajatella tapahtuvaksi olisi se, ettei lapsi enää kulkisi rinnalla...
Pyynnöstäsi kerroin, miten elämä lapsen kanssa olisi toiminut ja toimii.
Et vastannut kuitenkaan siihen tärkeimpään kysymykseene eli että kuinka kasvattaa lapsi jos vanhemmat ovat kaukosuhteessa, opiskelut kesken sekä ilman yhteistä pysyvää kotia.
Pitäisikö jommankuman olla peloton tulevaisuutta kohtaan ja lapsen vuoksi lopettaa opiskelut?
"Kokemattomuuttasi puhut siitä, että jos et ole onnellinen, ei ole lapsikaan." Eikö juuri onnelliset vahemmat ja onnellinen koti sekä kasvuympäristö anna lapselle parhaimmat lähtökohdat onnellisuuteen. Kuinka lapsi voi olla onnellinen jos vanhemmat ovat onnettomia? Sellaisella lapsella on varmasti todella onnellinen lapsuun. Eikö näitä tapauksia ole jo tässäkin maassa tarpeeksi? Pitääkö ihmisen elämä olla alusta asti tuhoontuomittua?
on hyvä esimerkkik holhoavasta asenteesta nuoria abortintekijöitä kohtaan. Nuorella naisella on oikeus elää ja kasvaa ensin itse aikuiseksi ennen kuin ryhtyy pohtimaan perhettä ja vanhemmuutta. Hänellä ei koskaan ole ollut lasta; senhän tähden hän abortin teki, koska ei lasta halunnut eikä kokenut olevansa siihen kypsä. Mielestäni se oli hyvin vastuuntuntoinen ratkaisu. Turha siellä asetella toisen ihmisen kokemuksia ja elämää tärkeysjärjestykseen; monenlaiset kokemukset ovat tärkeitä ihmisen kasvulle ja oman elämän suunnan kehittymiselle.
Siskoni oli teiniäiti ja vaikka hän ei koskaan ole lastaan katunut (tietenkään!), hän tietää realistisesti ratkaisunsa hinnan. Teiniäitiys oli HYVIN rankka juttu, vaikka hän sai kaiken mahdollisen tuen niin minulta kuin muultakin perheeltä. Nuoren ihmisen elämänjanoa ja kaipuuta itselliseen elämään (ja jopa hauskanpitoon!) ei todellakaan saa aliarvioida ja kutsua merkityksettömäksi!!!!
Enhän minä voi antaa vastausta siihen, miten joku lapsensa kasvattaa tai hoitaa. Maailmassa on kovin monia esimerkkejä siitä, etteivät vanhemmat ole jatkuvasti yhdessä (ammatti: merimies, ammatti: vuorotyö, asevelvollisuus, sairaus jne jne jne.). Kyllä lapset kasvavat ja voivat hyvin monissa ympäristöissä. Nykysuomessa on sosiaaliturva ja ennen näkemättömät palvelut. Käyttäkää niitä älkääkö maalatko olemattomia piruja seinille.
Oletko ajatellut, että lapsi on ihminen? Toimikaa sen mukaan.
Onnellisuus on tietysti hyvästä. Ei onnellisuus tai onnettomuus - kuviteltu tai todellinen- kuitenkaan milloinkaan voi olla syy lapsen abortoimiseen. Ei lapsen elämä saa olla riippuvainen joidenkin muiden ihmisen onnea koskevista (kovin hatarista) käsityksistä.
Ei lapsen elämän pidä olla onnenhaaveiden tai niiden puutteen vuoksi tuhoontuomittua abortin uhrina.
...holhoavasta asenteesta nuoria abortintekijöitä kohtaan.
Nuorella ja lapsellakin on oikeus elää ja kasvaa itsekin aikuiseksi...
Turha siellä asetella toisen ihmisen kokemuksia ja elämää tärkeysjärjestykseen; monenlaiset kokemukset ovat tärkeitä ihmisten kasvulle ja oman elämän suunnan kehittymiselle.
Siskosi oli teiniäiti ja vaikka hän ei koskaan ole lastaan katunut (tietenkään!), hän tietää realistisesti ratkaisunsa hinnan.
...ihmisen elämänjanoa ja kaipuuta itselliseen elämään (ja jopa hauskanpitoon!) ei todellakaan saa aliarvioida ja kutsua merkityksettömäksi!!!!
tähän:
"Hänellä ei koskaan ole ollut lasta; senhän tähden hän abortin teki, koska ei lasta halunnut eikä kokenut olevansa siihen kypsä."
Ei koskaan ollut olemassa sitä lasta, johon kirjoituksessasi viittaat.
"...Mietinpä vain että kuin se lapsi vain kulkee siinä rinnalla?..."
Tässä alkuperäisessä kommentissa se -olematon- lapsi kulkee rinnalla.
Muumilaakson tarinassa lapsi oli muuttunut näkymättömäksi tylyn kohtelun vuoksi. Hän muuttui jälleen näkyväksi, kun häntä rakastettiin.
Toinenkin tarina tulee mieleen näkymättömistä lapsista; Alkoholistien lapset usein ovat ns. näkymättömiä, kilttejä, ei normaaliin tapaan ongelmia tuottavia, tarvittaessa viettävät iltansa vaikka komerossa ja ovat hiljaa, aina vain hiljaa omista ongelmistaan...
Kyllä aikuisella ihmisellä pitäisi olla sen verran rajaa, että ymmärtää esim. alkoholismin takia jättää lapset tekemättä. Ei lasta ole tarkoitettu vanhempien rinnalle kasvamaan, vaan lapset täytyy kasvattaa. Ja siihen kasvatukseen täytyy panostaa, se ei hoidu tuossa vain ohi mennen omien muiden ongelmien tai muun elämän ohessa.
"Ei lasta ole tarkoitettu vanhempien rinnalle kasvamaan, vaan lapset täytyy kasvattaa..."
Jaa-a, mikähän tämänkin viestisi tarkoitus mahtaa olla? Tulet kuitenkin paljastaneesi autoritaariset ajatusmaailmasi.
Päästelet pelottavia lauseita, joihin ilmeisesti liittyy jatkuva tilan tekeminen väkivallalle - lapsen manipuolimiselle tai abortille.
Mistä kuvittelet tietäväsi mihin lapsi on tarkoitettu :(((((
Pihalla kasvavista puista, kukista yms kannattaa huolehtia, sillä pihalle voi paistaa vaikka aurinko polttavasti. Luonnossa kasvi alkaa kasvamaan vain jos paikka on hyvä, pihalle ihminen itse tuo yleensä taimenen.
Kun ihminen tuo pihalle taimenen, niin kasvun turvaaminen on ihmisen vastuulla.
Kun ihminen tulee vanhemmaksi, on hän täysin vastuussa lapsesta.
Lpasi ei osaa huolehtia itsestään eikä ajatella omaa parastaan.
Lpasi tarvitsee kasvatusta jotta lapsesta voisi kasvaa ajallaan tasapainoinen aikuinen. (Eikä bessewisseriä!!!)
Lpasi on aina aikuisen vastuulla, rakkauden lisäksi lapsi tarvitsee hoivaa ja kasvatusta. Lapselle pitää opettaa miktä ovat oikeat tavat, miten tehdään asiat oikein ja että jokainen on itse vastuussa teoistaan. Tässä jotain mainitakseni asioista joita lapsi tarvitsee. Lapsi ei ole itse päättänyt tulla tähän maailmaan, vaan aikuinen on hänet tänne saattanut.
Jos aikuinen ei itse osaa tai halua olla kasvatusvastuussa lapsestaan niin hänen on syytä miettiä muita vaihtoehtoja lapselleen.
Jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja kasvatusta!
Niin kuin pihamaalle tuodut kasvitkin!
On kyse vastuusta!
Niin, mikäköhän tuonkin viestin tarkoitusperä mahtaakaan olla?
Mielestäsi siis lapsi on tarkoitettu vanhempien vierellä kasvamaan vanhempien eläessä omaa elämäänsä, siinä ohessa se lapsikin tulee... ja sinä kuvittelet, että koska tiedän, että noin ei toimi, vaan lapsi täytyy kasvattaa (ei kasva itsekseen), toivon kaikkien käyttävän väkivaltaa lapsiaan kohtaan? Logiikkasi ontuu, itse en ymmärrä ainakaan yhteyttä siitä, että kasvattamiseen pitäisi panostaa ja se panostaminen suosii väkivaltaisuutta.
Se ken haluaa ymmärtää, ymmärtää aivan sen mitä viestissä lukee; Lasta ei voi tehdä rinnalleen kasvamaan, vaan lapsi täytyy kasvattaa. Silloin kun ei kykene lastaan kasvattamaan on parempi keksiä muita keinoja. Ei ole järkeä tehdä tuollaisia "näkymättömiä lapsia", jotka roikkuvat siinä rinnalla kun vanhemmat elävät omaa elämäänsä.
"Jos aikuinen ei itse osaa tai halua olla kasvatusvastuussa lapsestaan niin hänen on syytä miettiä muita vaihtoehtoja lapselleen."
Juttusi menevät yhä sekavammiksi. Pitääkö siunulle sanoa, ettei lapsi ole kasvi ja että kasvit kasvavat yleensä ja erikseen ihan mainiosti ilman ihmisen mestarointia?
Et edelleenkään uskalla sanoa suoraan, sitä mitä kiertelet. Hävettääkö?
Jonakin hetkenä tajuat, ettei ihminen omista toista ihmistä. Ei edes lastaan. Ei äiti-lapsi tai isä-lapsi suhteesta seuraa omistusta, ei myöskään oikeutta lapsen surmaamiseen. Juttusi lähestyvät järjettömyyttä.
En olisi "tiedostasi" noin varma.
Ei kenestäkään ole lapsen tekjäksi. Lapsi syntyy biologisen prosessin tuloksena. Ihminen voi pääsääntöisesti vain häiritä tätä prosessia.
Tarraudut kummallisiin väitteisiisi kasvattamisesta, joiden tarkoitus on oikeuttaa abortti. Ei niiden välillä kuitenkaan ole oikeuttavaa yhteyttä. Abortti puolestaan tuottaa näkymättömiä lapsia, jotka kulkevat vanhempiensa mielessä. Näkymättömät lapset saavat alkunsa ymmärtämättömyyden ja väkivallan seurauksena.
Ai, nyt jo kasvattamaan vaatiminen on abortin puolustelua? Kyllä abortti on sellainen asia jota kenenkään ei tarvitse puolustella, sillä se on ihmisen perusoikeus, oikeus joka meillä jokaisella on ja jota ei tarvitse kenenkään puolustella.
On erittäin alkeellista ajatella, että lapsien teko on luonnollista, sillä se nykyihmisille ei sitä ole. Lapsia tehdään nykyisin monin tavoin; koeputkissa, luomusti, hedelmöityshoitoina... Kaikki eivät edes tee itse omaa lastaan, vaan vuokraavat kohdun, ottavat adoptiolapsen jne. Lapsien teko on todellista tekemistä, jokainen nykysin saa määrätä ajankohtansa ja hintansakin jos on tarpeen lapsen suhteen... Jos lasta ei saa luonnollisesti, se laitetaan onnistumaan, se vaatii hiukan tekemistä. Kaikki eivät lasta halua ja heillä on oikeus mielipiteeseensä. Myöskään meidän ei tarvitse olettaa ihmisten harrastavan seksiä tällä vuosituhannella vain lisääntyäkseen (olemmehan aikuisia molemmat, ja ymmärrämme seksin muutkin vaikutukset kuin vain lisääntyminen, jolla meitä on peloiteltu nuoruutemme ajan...?).
Siinä olet oikeassa näkymättömät lapset saavat todellakin alkunsa ymmärtämättömyyden seurauksena. Hienoa, että sen itsekin kirjoitat, aivan samaa asiaa olen sanonut tässä jo muutamissa viesteissä. Ihmisellä täytyy olla ymmärrystä kyetä kasvattaa lapsensa siinä vaiheessa kun lasta aletaan tekemään. Sanot mitä tahansa, mutta jos joskus kiinnostut asiasta oikeasti ja vaikka opiskelet tulevaisuudessa vähän humanistisia aloja, tiedät mitä tarkoitetaan sillä, että lapset täytyy kasvattaa. "Ei ole vapaata kasvatusta, on vain vapaata kasvua" ja tällä vapaalla kasvulla ei päästä samoihin tuloksiin kuin päästään kasvatuksella.
Ja huomautan edelleen loppuun; "Kasvattakaa lapset", ei tarkoita samaa kuin "tehkää abortti", vaikka se jostain syytä mielessäsi sellaiseksi yhtälöksi vääntyykin... Miksi muuten? Mitä väärää lapsistaan vastuun kantamisessa on? Miksi suhtaudut kasvatukseen negatiivisesti, siis pidät sitä jonkin niin negatiivisen sanan kuin abortti synonyymina?
Lapsi ei voi olla vain mukana vanhempien elämässä, vaan sillä täytyy olla lapsen rooli siinä vanhempiensa elämässä (sekään ei siis tarkoita, että tehkää abortti...).
"...abortti on sellainen asia jota kenenkään ei tarvitse puolustella, sillä se on ihmisen perusoikeus, oikeus joka meillä jokaisella on..."
Näköjään tarvitsee puolustella. Perin kummallisia perusoikeuksia ovat sellaiset, jotka kieltävät muilta ihmisiltä heidän perusoikeutensa, ihmisoikeutensa ja jopa oikeuden omaan elmäänsä. Sellaiset "perusoikeudet" ovat vain väärin perustelua ja raakalaismaista väkivaltaa.
Juridisesti abortti on kiistelty, eri maissa ja ei aikoina jyrkästi toisitaan poikkeavin tavoin säädelty teko - ei jokaisen perusoikeus.
Ainoa lapsi, jonka ihminen pystyy tekemään saadaan neulottua räsyistä. Tämän tuotoksen nimi on Molla-Maija eikä se itke ja on muutenkin helppohoitoinen. Heldelmöityshoidot ja muu biotekniikka liitty raskauden alkuun saattamiseen. Ei tällainen lapsi ole sen enempää "tehty" vaan muiden ihmisten kaltainen.
Kun vartut ja siirryt koulusta oikeaan elämään, huomaat mitä on kasvaminen ja kasvattaminen. Jos elämänkokemuksesi vielä vahvistuu ja ehkä maltat jättää lapsesi abortoimatta, oivallat toivottavasti kasvatusoppaiden ja -teorian suhteellisuuden.
Jos sinua on peloteltu lisääntymisellä nuoruutesi ajan, niin tämä oivallus auttaa sinua omien käsitystesi tulkinnassa. Ehkä voit jopa parantaa pelottelun vaikutuksia.
Palstan otsikkoon? Siis aloituksenko? Kasvatus liittyy siihen siten, että lapsi ei voi olla rinnalla kasvamassa, vaan lasta täytyy kasvattaa.
"Lapsien tekeminen" on aivan sama kuin "lapsien saaminen". Sanoilla on turha saivarrella, lapsia voi tehdä tai lapsia voi saada, aivan katsantokannasta riippuen...
Huomasitko, että esitin kysymyksiä jossain vaiheessa? Olen työelämässä koko ajan, vaikka opiskelenkin (yllättäen kasvatusta...) tauotta. Olen tavallaan kai siis siirtynyt oikeaan elämäänkin, vai onko sinunkin mielestäsi niin, ettei lapseton ihminen voi tietää mitä yhteiskunta tai elämä on, lapseton on syrjäytynyt ja tyhmä?
Kerro sinä minulle mitä eroa on kasvattamisella ja kasvamisella? Sen todellakin haluan kuulla. Tiedän kyllä, että mielestäsi erona on että kasvaessaan lapsi jää henkiin, sillä jostain syystä kuvittelet, että lapsen kasvattaminen tarkoittaa lapsensa tappamista, mutta jos sinulla on jokin muukin näkemys asiaan, niin kerro se. Mutta ennenkaikkea edelleen minua kiinnostaa, mikä, traumako jostain, on saanut mielesi vastustamaan lapsien kasvattamista?
Niin minulle on todellakin opetettu lapsuudestani nuoruudestani lähtien, että oma elämä täytyy olla valmis ennen lapsien hankkimista. Siihen oppiin on kuulunut se, että seksiin ryhtymistä on yritetty myöhentää ja niistä raskauden vaaroista varoiteltu, sillä vahinkoraskaus saattaa pilata täydellisesti elämän, kun ei ole valmis. Olen lapsi sinuun verrattuna (alentavan kirjoitus tyylisi perusteella), mutta olen kyllä tietoinen myös siitä miten viime vuosisadan alussa seksuaalivalistusta annettiin (kouluja käymällä jotain oppii...), joten et todellakaan voi väittää, että itseäsi ei olisi raskauksilla valistuksessa peloiteltu. Ja sinun lapsesi saavat yhä edelleen tätä samaa valistusta kouluissa jne. muissa sellaisissa paikoissa, joissa he kohtaavat ihmisiä, jotka heitä kasvattavat... Omalta kohdaltani nuoriso-ohjaajana aion edelleen jatkaa tätä samaa pelottelua, ei ole mitään aikomusta alkaa vähentämään sitä. Ellei joku sitten keksi parempaa tyyliä varoitella lapsia vahinkoraskauksista kuin pelottelu (eli kertominen asiasta).
Kyllä kuule jotakin täytyy myös sen eteen "TEHDÄ", että tämä biologinen lapsen syntymään johtava tapahtumaketju voi saada alkunsa. Vai väitätkö naisten tulevan raskaaksi ajatuksen voimalla? Pyhästä hengestä?
Ja kyllä abortti on perusoikeus Suomessa samalla tapaa kuin sosiaali- tai terveydenhuolto. Tällä palstalla suurin osa ovat suomalaisia ja asian käsittely lähtee suomalaisista olosuhteista. Oletko muuten koskaan ajatellut, että maissa, joissa abortti on rikos, tehdään ns.itseaiheutettuja keskeytyksiä huomattavsti enemmän kun meillä Suomessa?
Ja vielä noista hedelmöityshoidoista. Kyllä varsinkin yhdysvalloissa, jossa siittiösolujen lahjoittajan saa valita ulkonäöllisillä ja kognitiivisilla seikoilla mieleisekseen, voidaan lasta jo sanoa "muokatummaksi tai tehdymmäksi" kuin vanhanaikaiseen tapaan yrittämällä aikaan saatuja.
Ja kyllä, minäkin tahtoisin tietää, mikä ero Sinun mielestäsi on sanoilla kasvaminen ja kasvattaminen.
"Jos aikuinen ei itse osaa tai halua olla kasvatusvastuussa lapsestaan niin hänen on syytä miettiä muita vaihtoehtoja lapselleen."
Ja olen vieläkin tuota mieltä!
_______________________________________________
"Pitääkö siunulle sanoa, ettei lapsi ole kasvi ja että kasvit kasvavat yleensä ja erikseen ihan mainiosti ilman ihmisen mestarointia? "
Voi hyvää päivää tai iltaa sinun kanssasi!
Sinäkö ihan ystävällisesti kirjoitat minulle että lapsi ei ole kasvi. Voi kiitos nyt kauheesti sinulle älykölle! Sinähän se harvinaisen fiksu oot...!
Mutta oletko hoitanut puutarhaa?
Laitappa varjoon tarkoitettu kasvi aurinkoon ja älä kastele sitä! Et muuten ikinä arvaa miten kasville käy.
________________________________________________
"Hävettääkö?"
Minua ei hävetä. Mutta minua hävettäisi jos kirjoittaisin nettiin, että lapsi ei tarvitse kasvatusta! Ja sitä en tule IKINÄ kirjoittamaan.
____________________________________________
"Jonakin hetkenä tajuat, ettei ihminen omista toista ihmistä. Ei edes lastaan."
No ei todellakaan!
Sinäkö olet sitä mieltä että vanhempi omistaa lapsensa? No voi sinua...!
______________________________________________
T. Ei omistettu, mutta kasvatettu ja rakastettu.
Ja vielä tiedoksi että jos vanhempi ei kasvata lastaan, niin kyllä joku toinen kasvattaa!
Esim. kaverit on todella hyviä kasvattamaan.
Mutta minusta kenenkään lapsen ei tulisi tyytyä vain kaveriensa kasvatettavaksi.
Kirjoituksesi oli kiva lukea, itselle käynyt vähän samantapaisesti. Lapsi ei todellakaan kulje siinä rinnalla, lapsi on 18 vuoden projekti. En olisi ikinä voinut kuvitella että pidän välivuoden, sen jälkeen takaisin kouluun, yh-äitinä ym.. En olisi pärjännyt lapsen kanssa, jota en halunnut! Siispä ratkaisu oli oikea minullekin. Mietin monesti kuinka paljon asioita olisi jäänyt tekemättä ja välistä, jos olisin lapsen pitänyt.
Ehkä ajattelisin toisella tavalla jos olisin tosiaan abortin jättänyt tekemättä, mutta katua ei ole tarvinnut.
tehnyt abortin... Lapsi on koko elämän kestävä projekti..
kotona hellan ääressä lasten kanssa. Miehen tehtävä on opiskella ja tehdä töitä
Mä oon sitte varmaan meikkaava ja hameita käyttävä mies naisen ruumiissa.
Hei,
haluaisin kertoa oman kokemukseni tähän, estääkseni liian yksipuolisten mielikuvien syntymisen.
Minä olen viittä vaille valmis psykiatri ja kahden lapsen äiti.
Sain molemmat lapseni kesken lääkiksen, toisen ensimmäisenä vuonna ja siitä kahden vuoden päästä nuorimmaiseni. Lisensiaatiksi valmistuin 4 vuotta myöhemmin kuin kanssani yhtäaikaa aloittaneet, mutta siinä vaiheessa kun viimeisetkin alkoivat jäämään vauvalomalle, minä pääsin jo suoraan erikoistumaan.
Muihin vertailu on sinällään tyhmää sillä ihmisille tulee muutenkin elämässä asioita joita ei voi ennustaa, vaihtavat alaa tai muuta sellaista.
Kun lapseni olivat ihan pieniä, asuimme vuoden ulkomaillakin, matkustelemme edelleen paljon ja harrastamme perheen kanssa.
Minulla yliopisto-opinnot ja perhe nivoutuivat yhteen yhtä luonnollisesti kuin perhe ja työelämäkin, vaikka olinkin vain 21-vuotias saadessani esikoiseni.
Lapset todellakin kulkivat siinä rinnalla, ajatuskin lasteni abortoinnista opiskelujen takia hirvittää.
Tässä minun yksilöllinen tarinani, uskoisin että kaikkein eniten lasten kanssa pärjäämiseen vaikuttaa se, onko itse valmis muutokseen.
onnistuneita ratkaisuja löytyy varmasti paljonkin.
Olet kuitenkin ymmärtääkseni ollut koko ajan onnellisesti parisuhteessa. On aika eri asia kasvattaa lapsi yksin opintojen ajan kuin miehen kanssa. Minulla ob myös lähipiirissä nuori äiti, joka sai ensimmäisen lapsensa aivan opintojen alussa. Onhan hän valmistunut, mutta aika paljon siinä on (miehestä huolimattakin) tarvittu isovanhempien hoitoapua.
Mutta oleellisintahan asiassa on tosiaan tahto tulla äidiksi. Jos sitä ei tunne, lapsen synnyttäminen ei mielestäni ole kannattavaa. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, mutta minun lapsihan alkiostani olisi kehittynyt, joten minun mielipiteeni ratkaisee.
"Mutta oleellisintahan asiassa on tosiaan tahto tulla äidiksi. Jos sitä ei tunne, lapsen synnyttäminen ei mielestäni ole kannattavaa. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, mutta minun lapsihan alkiostani olisi kehittynyt, joten minun mielipiteeni ratkaisee."
Oleellista ei ole enää naisen tahto, vaan oleellista on lapsen olemassaolo ja elämä.
Ei elämä ole kannattavaa tai vähemmän kannattavaa. On käsittämätöntä, kuinka voidaan ajatella laskelmoitavan lapsen kustannuksella.
Lapsi on kehittynyt äitinsä ja isänsä soluista. Hän ei kuitenkaan ole äitinsä eikä isänsä osa. Lapsi on itsenäinen ihminen kuten kuka hyvänsä. Siten lapsen elämää ei voida ratkaista lähiomaisten "mielipiteiden" perusteella.
Ja mitenhän vaikuttaa sinun elämääsi, synnytänkö minä lapsen vai en? Tässä maailmassa on onnettomia ihmisiä ihan tarpeeksi, ei niitä tarvitse tänne tarkoituksella vääntää. Mitä iloa sille lapselle olisi ollut elämästään, kun äiti ei olisi hänen syntymästään iloinnut? Minusta pelkkä hengittäminen ja olemassaoleminen ei ole lapselle oleellista, vaan paljon tärkeämpää on lapsen kehitystä tukeva ympäristö sekä rakkaus ja tuki. Valitettavasti ilman näitä minun mielestäni on parempi olla syntymättä. Itse olen saanut viettää onnellista lapsuutta ja haluan antaa saman lapsellenikin. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos vanhempani eivät olisi syntymääni halunneet, minun olisi ollut parempi olla syntymättä.
Oleellista asiassa todellakin oli minun tahto. Ilman minua sillä ei ollut mahdollisuutta kehittyä. Sitä lasta ei ole olemassa. Ei koskaan ollutkaan, koska raskaus keskeytettiin sitä ennen. Ja tosiaan minun mielestäni se alkio oli osa minua, kuten olisi ollut siihen asti, kun olisi edes teoreettisesti kyennyt kroppani ulkopuolella elämään. Tämä on minun näkemykseni asiasta. Ja saman näkemyksen olisin sanonut jo ennen aborttia. Sillähän ei mitään merkitystä tuon kyseisen alkion elämisen kannalta ole, mitä sinä asiasta olet mieltä. Huolehdi vain itse omista alkioistasi, tai niistä joiden kehittymiseen voit vaikuttaa.
Niin, jutustasi näkee että haluat huolehtia lapsestasi yhtä vähän kuin loogisesta ajattelustasi.
Väität yhä että lapsesi elämän onni ja jopa oikeus on kiinni siitä "olisitko iloinnut". En viitsi enää tätä enempää kommentoida.
Lapsesi kehittyminen ei riipu tahdostasi. Lapsesi kehittymisen loppuminen valitettavasti riippui tahdostasi.
Puhut lapsesta jota ei ollut olemassa. Ehkä raskauden keskeytyskin oli pelkkää kuvitelmaa?
Huolehdin täällä huonosta esimerkistä, jota haluat heikosti ja virheellisesti perusteltujen väitteiden muodossa jaella.
Lapsestasi /alkiostasi ei tietenkään voi enää kukaan huolehtia: Siten sinullkaan ei ole jäljellä muuta huolehdittavaa kuin (puuttuva) logiikka.
Jos et pysty ymmärtämmän toisten ajattelevan eri tavalla kuin sinä, et ilmeisesti kykene näkemään siinä logiikkaakaan. Voisit lukea viestit kokonaisuutena ja myös yrittää ymmärtää mitä toinen sanoo ja miksi.
Sinun ymmärtämäsi logiikka on ilmeisesti riippuvainen vain omasta uskostasi. Kannattaisi avartaa vähän ajatusmaailmaa.
Lasta minulla ei todellakaan ole ollut. Alkio ei ole lapsi. Sikiökään ei ole välttämättä lapsi. Mielestäni lapsi on lapsi vasta siinä vaiheesssa, kun sillä on edes teoreettiset mahdollisuudet pysyä hengissä äitinsä kehon ulkopuolella (riippumatta siitä, onko se silloin kohdussa vai sen ulkopuolella). Tämä on minun mielipiteeni, eikä se muutu, vaikka sinä sanoisit pitäväsi jo hedelmöittynyttä munasolua lapsena. Se on vain sinun mielipiteesi siitä, koska "ihminen on ihminen ihmisoikeuksineen". Sinun käsityksesi ei ole yhtään sen oikeampi kuin minunkaan, koska oikeata vastausta ei ole. On vain erilaisia mielipiteitä.
Kyllä, lapsen onni on todellakin kiinni vanhemmista. Vanhemmat muodostavat lapsen kasvuympäristön, joka on hyvin paljon kiinni juuri vanhempien onnellisuudesta ja yrityksestä mahdollisimman hyvään. Lapsi yksin ei pysty muodostamaan onnellista lapsuutta itselleen, vaan lapsen kasvuympäristö on siitä vastuussa. Useimmiten se on lapsen vanhemmat.
Lapsen (sinun käyttämäsi termi; oikea nimitys alkio) kehittyminen todellakin riippui tahdostani. Myöskin sen kehittymisen jatkaminen olisi riippunut tahdostani, koska olisin silloin tietoisesti antanut sille mahdollisuuden jatkaa kehittymistä sisälläni. Kun minä tahdoin kehityksen päättyvän, sillä ei olisi ollut mahdollisuutta kehittyä missään muualla, eikä kenenkään muun avustuksella. Ilman minua minkäänlaista kehitystä ei ollut mahdollista tapahtua.
Kertoo omasta logiikantajusipuutteesta, jos et kykene näkemään loogisuutta erilaisissa mielipiteissä. Logiikan voi ymmärtää, vaikka olisikin eri mieltä. Fiksu ihminen kyllä kykenee siihen. Minäkin ymmärrän sinun logiikkasi, vaikka en samaa mieltä olekaan. Siksi minä en syytä sinua "virheellisestä" logiikastasi, jota se kuitenkin minun näkökohdistani on.
Jos et kykene ymmärtämään lukemaasi, niin sinun on todellakin turha enää kommentoida viestiini. Vastavuoroinen keskustelu kun vaatii sitä "logiikanymmärrystä" molemmilta osapuolilta...
Muuten minä sentään perustelen näkemykseni, sinä et tee edes sitä...
onkin että lapsen HALUAA. Se on se oma halu, joka ratkaisee. Lapsia syntyy huonompiinkiin elämäntilanteisiin, jos on tahtoa.
"Kyllä, lapsen onni on todellakin kiinni vanhemmista..."
"Kun minä tahdoin kehityksen päättyvän..."
Jos tarkkaan luet mitä edellä kirjoitin, koetin ymmärtää mitä olit sanonut ja mitä jättänyt sanomatta ja ajattelematta väittäessäsi sitä ja tätä.
Olet siis vihainen itsellesi, kun näet pelikuvana omat ajattelusi aukot. Ovathan ne tietysti minustakin käsittämättömiä, jos kerran sitä suoraan haluat kysyä.
Jos olet tullut kaipaamaan silittelyä ja selittelyä sekä hyväksymistä sille, mitä olet ymmärtänyt tahtoa, niin kannattaisi esittää parempia argumentteja.
Ajattelusi näyttää kovalta kuin kivi. Et ilmeisesti voi hyväksyä edes sitä, että joku ajattelisi suuren egosi sijasta lasta, joka ei saanut edes omaa elämäänsä.
lukemaasi. Sinulle on siis enää turha kommentoida mitään. On vaikea enää paremmin selittää ajatuksiani. Ilmeisesti ymmärryskykysi ei riitä toisen ajtusten perässä pysymiseen, koska tulkitset niitä vain omasta ahtaasta näkökulmastasi.
Viimeiseen lauseeseesi: kyllä, olen joutunut aborttini takia miettimään, mitä mieltä olen alkion oikeuksista, abortista ja niihin vaikuttavista asioista. Et näemmä kyennyt sitä ymmärtämään selityksistäni huolimatta. Elämäsi on varmaan aika yksoikosta.
On niin erilaista miten kukin asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Minulle lapsi ei ole ajatuksenkaan tasolla siinä rinnalla kulkija, vaan se on aina edellä. Onneksi itse olen aina saanut elää sellaisen lapsuuden, että olen ollut vanhemmilleni tärkein asia, aina ollut etusijalla, enkä vaan siinä ohessa, mukana roikkuja...
Sellainen tulee joskus mahdollisesta omasta lapsestanikin; kaikkein tärkein asia minulle ja miehelleni, aina kaiken edellä, ei vain siinä ohessa. Lapsella on kaikessa oikeus vain parhaaseen, ei tarvitse tyytyä mihinkään huonompaan.
Pahinta kai olisi jos lapsi olisi toisten onnen esteenä. Sellaisen ihmisen, joka arvostaa jotain muuta enemmän, kuin sitä lastaan, ei pitäisi lasta tehdä "rinnalleen roikkumaan", vaikka biologisestihan lapsen teko on mahdollista lähes jokaiselle naiselle.
Juuri noin minäkin ajattelen. Lapsi ansaitsee kaikkein parasta.