tarinani kuulostaa niin hullulta ja häpeälliseltä, että nolottaa kertoa se. tunnen itseni niin heikoksi.
eli, noudatan tiukkaa ruokavalioa aina arkipäivisin. en syö mitään herkkuja, en siis todellakaan edes yhtä keksin murusta. syömiseni on tiukkaan määritelty, eikä ruodussa pysyminen edes ole hankalaa! maanantaista perjantaihin syömiseni pysyvät hyvin kurissa. toista on viikonloppuna. olen nimittäin antanut itselleni aina luvan "hillittyyn herkutteluun" lauantaisin ja joskus sunnuntaisinkin. mutta en vain voi hallita itseäni. heti lauantaiaamuna aloitan mielettömän herkuttelun. laitan suuhuni mitä vain, kaikkea, mistä en edes tykkäisi, kunhan se vain luokitellaan herkku-kategoriaan. pullaa, keksiä, karkkia, suklaata, jäätelöä mielin määrin. niin paljon, että lopulta vatsani tuntuu ratkeavan. sitten odottelen pari tuntia ja sama rumba alkaa alusta. pyöräilen kilometrejä varta vasten kauppaan ostamaan herkkuja.
lihominen estyy sillä, että pysyn arkipäivät tosiaan riukassa ruodussa. tämä ei siis haittaa mitenkään painoani, mutta mieltäni ja psyykkistä kuntoani kyllä! tämä on mahdotonta, kuinka pääsen sairaalloisesti ahmimisestani eroon? auttakaa, olkaa niin kilttejä.
eli, noudatan tiukkaa ruokavalioa aina arkipäivisin. en syö mitään herkkuja, en siis todellakaan edes yhtä keksin murusta. syömiseni on tiukkaan määritelty, eikä ruodussa pysyminen edes ole hankalaa! maanantaista perjantaihin syömiseni pysyvät hyvin kurissa. toista on viikonloppuna. olen nimittäin antanut itselleni aina luvan "hillittyyn herkutteluun" lauantaisin ja joskus sunnuntaisinkin. mutta en vain voi hallita itseäni. heti lauantaiaamuna aloitan mielettömän herkuttelun. laitan suuhuni mitä vain, kaikkea, mistä en edes tykkäisi, kunhan se vain luokitellaan herkku-kategoriaan. pullaa, keksiä, karkkia, suklaata, jäätelöä mielin määrin. niin paljon, että lopulta vatsani tuntuu ratkeavan. sitten odottelen pari tuntia ja sama rumba alkaa alusta. pyöräilen kilometrejä varta vasten kauppaan ostamaan herkkuja.
lihominen estyy sillä, että pysyn arkipäivät tosiaan riukassa ruodussa. tämä ei siis haittaa mitenkään painoani, mutta mieltäni ja psyykkistä kuntoani kyllä! tämä on mahdotonta, kuinka pääsen sairaalloisesti ahmimisestani eroon? auttakaa, olkaa niin kilttejä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa hyvin tutulta! Itselläni oli samanlainen vaihde päällä joulusta aina maalis-huhtikuuhun asti. Epäilin jo jonkinlaista BED:tä eli ahmimishäiriötä, mitä se luultavasti olikin kaikkine psyykkisine ongelmineen. Minäkin olin arkisin TODELLA tiukka ruokailuissani, mutta viikonloppuna sallin "herkuttelun". Oli vaikea päättää mitä söisi, kun kaikki "arkisin kielletty" tuntui niin houkuttelevalta - niinpä söin sitten kaikkea. Ja määrät olivat huimia. Mahaa koski ja oksetti, silti piti saada lisää ja lisää...
Noh, nyt on käynyt muutos. Olen muuttanut ajattelutapaani. Jos ei pidä arkiruokailua niin tiukassa, niin pysyy viikonloputkin hallinnassa. Nyt olen viime viikkoina esimerkiksi syönyt suklaata pari kertaa viikossa, jolloin viikon suklaamäärä on yhteensä ollut n. 150 g, kun se silloin ahmimisputkessa oli kertaheitolla aina 200-400g plus muut syöpöttelyt siihen päälle. Eli, näin on huomattavasti terveempää elää, kun on sallivaisempi asenne. Ei ehdi himo yltyä liian suureksi.
Lisäksi on auttanut se, että ajattelen myös arkisempien juttujen olevan herkkua - kuten kaurapuuro, pähkinät, kuivatut hedelmät, mantelit. Nuo toimivat ainakin minulla arkiherkutteluna, jokaisella tietysti omansa :)
Tuosta häpeäntunteesta vielä... Onko sinulla tapana syödä aina salaa ne herkut? Haluatko muiden pitävän sinua terveellisen ruoan syöjänä, etkä näin myönnä ahmimisiasi toisille? Koko homma lähtee pään sisältä. Ajatusmallin on muututtava. Eli juuri tuo kategoriointi herkut vrs. arkiruoka pitäisi jotenkin muuttaa.
syön aina salasa! jos vaan jään yksin kotiin, niin kaapeista hupenee herkut huomattavasti. ja lähden käymään yksin kaupassa ja syön herkut jo matkalla niin, ettei muut näe. tai sitten piilotan ne laatikkooni ja syön omassa huoneessa kaikessa hiljaisuudessa.
olen miettinyt tuota itsekin, että pitäisikö vähän löysätä tuota arkipäivän ruokailua, mutta en tiedä miten löysäisin. en silti haluaisi syödä herkkuja kuin viikonloppuisin. joka viikonloppu lupaan itselleni, että syön vain yhden karkkipussin ja siinä se. tiedän, että juuri tuo kieltäminen vaikuttaa aivan päinvastaisella tavalla kuin toivoisi. mutta en tiedä muutakaan keinoa kuin totaalinen kieltäytyminen.
samanlainen ongelma kuin sinulla. Olen nimittäin päättänyt elää terveellisesti. En tiedä mistä sain sellaisen päähänpiston, mutta ihan viime kuukauden aikana musta on tullut kauhea terveysintoilija ja kaikki on huomanneet sen. Sanovat vain, että vähänkö mulla on hyvä itsekuri yms.!! Mutta se ei pidä paikkaansa. Mulla on ainut kriteeri se, että KARKKIA/SUKLAATA kerran viikossa ja muuten saa syödä kaikkea päivittäin kunhan ei ylity sen tietyn kalorimäärän. Urheilen päivittäin, joskus jopa kahdesti jonka ansiosta painoni pysyy kurissa ja on jopa laksenut hieman, mutta nyt pysähtynyt. Mulle arkipäivän herkkuja ovat rahka ja jäätelö (max. 100g). Ja sen lisäksi syön ruokaa, leipää ja hedelmiä normaalisti. Tosin kaikki on vähäkalorista. Niin siis.. asiaan. Kun mulla on se herkuttelu päivä niin en välitä mitä suuhuni pistän. Yleensä menee 200-300g irttareita, jäätelöä, pizzaa yms. Reilusti yli kaloritarpeen. Se ei ole terveellistä, mutta ajattelen että olen ansainnut sen kaiken tuon "tiukan" viikon jälkeen. En tiedä miten mun kannattaisi tehdä, jotta en söisi herkkupäivänä niin paljoa. Haluaisitko alkaa vaikka mailaamaan mun kanssa niin voitaisiin yhdessä keskustella tästä aiheesta, koska sulla vaikuttaa olevan ihan sama tilanne kuin mulla??
annatko osoitteesi niin mailaan kyllä sinulle :)
[email protected] :)
Saanko liittyä keskusteluun? Minulla myös ahmimisongelma. Välillä olen ollut todella pohjalla ja välillä hyvinkin terveellisellä linjalla, mutta kultaista keskitietä ei tunnu löytyvän :(
keskusteluun! jos sinäkin haluat mailailla, niin osoitteita kehiin
HEI KOHTALONTOVERIT!!
Mulla on täysin sama ongelma! Lisäksi vielä se että lupaan joka sunnuntai tai juhlapäivän syömisien jälkeen itselleni että ens viikolla en sitten syö herkkuja, korkeintaan yhden esim. jäätelön viikonloppuna mut ei oo koskaan onnistunut.. Tai jos lankean jo vaikka tiistaina niin jotenki ajattelen että koko viikko on jo pilalla ja on ihan sama mitä syön loppuviikon. Vaikka tosiasiassahan voisin seuraavana päivänä vaan korjata asian liikumalla ja syömällä kevyemmin.. Pään sisällä siis on jokin vikana.. Haluan ja yritän tosissani lopettaa tuon ahmimisen koska se on sairasta. Ja salaa syön minäkin. Vaikka asun yksin niin täytyy laittaa verhotkin kiinni ettei kukaan vaan voi ulkoa nähdä..
Heh, minullakin oli tapana kätkeä laatikkoon jemmaan kaikkea mahdollista. Se yletön ahminta hävetti niin paljon, että piti aina hiiviskellä keittiöön ja pistää keksejä taskut täyteen ja viedä omaan huoneeseen, etteivät porukat vaan huomaisi mitään. Ja sehän se vasta ärsyttävää olikin, kun porukat aina ihmettelivät että "miten maltat kieltäytyä karkeista? miksi noin tiukka linja? eihän yksi pahaa tee!" ...eivätpä he tienneet, että minulle yksi olisi todellakin liikaa, sillä siitähän se ahmiminen olisi saanut taas alkunsa. Sitä paitsi ne mässäilyn kiksit tulivat vain, jos söin salaa. Eivätkä vanhempani tosiaan tienneet sitäkään, kuinka paljon minä todellisuudessa karkkejakin söin piilossa muilta.
Luulisin, että pointti on siinä, että et ajattelisi niitä herkkuja niin paljon. Minäkin olen päässyt niistä sairaalloisista kohtauksista eroon siten, että en päästä herkunhimoa liian suureksi. Jos jotakin tekee arkena mieli, niin harkitsen tarkkaan ennen kuin ostan. Jos päätän ostaa, niin ostan kohtuudella ja päätän että en "jatka" niitä ostoksia keittiön kaapin sisällöllä. Häviääpähän himo taas muutamaksi päiväksi. Kaupasta pois pysyminen on myös yksi ratkaisu. Niitä sokerirasvamöykkyjä ei pitäisi yliarvostaa ja kohottaa jalustalle, vaan pikemminkin ajatella, että ne ovat suurissa määrin vain haitaksi. Ja pieninä määrinä taas NAUTINTOJA. On aivan eri asia nauttia esim. suklaasta kuin AHMIA sitä.
Saanko kysyä, millainen tämä sinun arkiruokailusi on? Onko jotain tiettyjä ruoka-aineita, joita suosit tms.?