Psykologisestihan on tutkittu, että on erilaisia ihmisiä. Näitä ihmistyyppejä on sitten jaoteltu erilaisiin luokkiin. Olisi niin montaa tapaa lähteä tässä sitä aihetta lähestymään, mutta yritän nyt lyhykäisyydessään sanoa sen, mitä on julkisuudessakin joskus puhuttu.
Eli yhteiskunta asettaa vaatimukset sille millainen ihmisen tulisi olla. Esim. länsimainen kulttuuri suosii äänekkäitä, ylisosiaalisia ihmisiä. Sitten, kun on täysin toisenlainen hiljainen, sisäänpäinsuuntautunut ujo ihminen. Niin ei olekaan enää siihen muottiin kuuluva. Tietysti, erityisesti lapset vaistoavat, mitä muut ihmiset odottavat heiltä ja jos he pystyvät vastaamaan (tai ovat syntyneet) ns. malliin sopiviksi, he ilmeisesti luulevat, että ovat muita parempia.
Tämä taas johtaa koulukiusaamiseen ja siihen, että ujot ja hiljaiset eivät opi hyväksymään itseään sellaisena kuin ovat. Kun koko ajan on vaatimuksia, että sinun tulisi olla tälläinen eikä tollainen. Ja jotkut eivät ikinä kasva aikuiseksi, vaan jatkavat kiusaamistaan mm. työpaikalla.
Itämaisessa kulttuurissa taas asia taitaa olla päinvastoin. En ole nyt aiheeseen tarkemmin perehtynyt, mutta esim. ajatellen itämaan uskontoa hiljentyminen ja omasta sisästään olevan rauhan etsintä on monelle elämän tehtävä.
Vaikea muotoilla tätä perimmäistä ajatusta, mutta se, että miten yhteiskunnan silmät saisi auki ja se, että ihmiset näkisivät erilaisten ihmisten rikkauden, eivätkä yrittäisi sulloa sitä johonkin muottiin. Se antaisi niin monelle ujolle, hiljaiselle ihmiselle mahdollisuuden kasvaa hyvään itsetuntoon ja siihen uskoon, että on hyvä ihmisenä. Ja näkisi myös muut ominaisuudet tässä ihmisessä. Esim. kuinka älykäs, mukava, huumorintajuinen, muuthuomioon ottava, innovatiivinen, musikaalinen tai luotettava tämä ihminen on.
Mutta jos yhtään pääsitte jyvälle mun ajatuksesta, niin laittakaa omia ajatuksia vastapainoksi :)
Eli yhteiskunta asettaa vaatimukset sille millainen ihmisen tulisi olla. Esim. länsimainen kulttuuri suosii äänekkäitä, ylisosiaalisia ihmisiä. Sitten, kun on täysin toisenlainen hiljainen, sisäänpäinsuuntautunut ujo ihminen. Niin ei olekaan enää siihen muottiin kuuluva. Tietysti, erityisesti lapset vaistoavat, mitä muut ihmiset odottavat heiltä ja jos he pystyvät vastaamaan (tai ovat syntyneet) ns. malliin sopiviksi, he ilmeisesti luulevat, että ovat muita parempia.
Tämä taas johtaa koulukiusaamiseen ja siihen, että ujot ja hiljaiset eivät opi hyväksymään itseään sellaisena kuin ovat. Kun koko ajan on vaatimuksia, että sinun tulisi olla tälläinen eikä tollainen. Ja jotkut eivät ikinä kasva aikuiseksi, vaan jatkavat kiusaamistaan mm. työpaikalla.
Itämaisessa kulttuurissa taas asia taitaa olla päinvastoin. En ole nyt aiheeseen tarkemmin perehtynyt, mutta esim. ajatellen itämaan uskontoa hiljentyminen ja omasta sisästään olevan rauhan etsintä on monelle elämän tehtävä.
Vaikea muotoilla tätä perimmäistä ajatusta, mutta se, että miten yhteiskunnan silmät saisi auki ja se, että ihmiset näkisivät erilaisten ihmisten rikkauden, eivätkä yrittäisi sulloa sitä johonkin muottiin. Se antaisi niin monelle ujolle, hiljaiselle ihmiselle mahdollisuuden kasvaa hyvään itsetuntoon ja siihen uskoon, että on hyvä ihmisenä. Ja näkisi myös muut ominaisuudet tässä ihmisessä. Esim. kuinka älykäs, mukava, huumorintajuinen, muuthuomioon ottava, innovatiivinen, musikaalinen tai luotettava tämä ihminen on.
Mutta jos yhtään pääsitte jyvälle mun ajatuksesta, niin laittakaa omia ajatuksia vastapainoksi :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
aina saa olla todistelemassa itseään. mutta on se mukavaa nähdä niiden kasvot kun kaikki ennakkoluulot murenevat hetkessä.
ihan oikeassa. Enemmän pitäisi antaa ihmisten ja lasten kehittyä ja kannustaa kehittymään niissä asioissa, mitkä ovat heille ominaisia. Jokainen ihminen kun on kuitenkin parhaimmillaan ja onnellisin niin, että saa olla oma itsensä sekä tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisenaan.
Hassua, että pitää toiselta puolelta maailmaa löytää arvostusta esimerkiksi vastaavan tyyppiselle ideologialle kuin miksi useat suomalaiset viihtyvät rauhassa luonnon keskellä :)
Ihmiset etenevät niin kuin parhaaksi/helpoimmaksi kokevat. Moni on valmis vetämään roolia saavuttaakseen haluamansa. Ujot ihmiset eivät useinkaan kohtele samankaltaisiaan paremmin, päinvastoin.
Jos haluaa tulla hyväksytyksi sellaisenaan, on kolme vaihtoehtoa:
a) hyväksyä itsensä ja yhteiskunnan välinen ristiriita
b) muuttaa japaniin (tosin sielläkin asenteet länsimaistumassa)
c) ostaa maja maalta ja erakoitua
Oletteko huomioneet sitä tosiseikkaa, että miksi pidätte kaiken sisällänne? Se ei ole lainkaan terveellistä, käyhän se jo sydämeen ja kohottaa verenpainetta, kun kaikki pidetään sisällä.
Purkautukaa joskus ja sanokaa joka ainoalle edes yhdellä sanalla teitä loukkaavalle suorat sanat, niin eiköhän mene "luu kurkkuun".
Itseäni epäilyttää kovin ujot ihmiset,mielestäni elämä on paljon helpompaa, jos kerrot ja tunnustat asiasi avoimesti.
kristinuskokin juuri hiljaisia kunnioittaa... Senkin mukaan kuuluu hiljentyä rukouksen. Sananlaskuja on vaikka kuinka jotka puhuvat hiljaisen puolesta. Kuten tyhmäkin käy viisaasta kun on hiljaa Siellä missä on paljon sanoja on myös vilppiä ym...
Sitäpaitsi itämaissa juuri pidetään valtavia kutsuja kokoajan ja ihmisiä on kokoajan kylässä tai perhe on itse kylässä...
Ymmärrän pointtisi. Hiljaiset ja arat ihmiset saavat enemmän kolauksia itsetuntoonsa, kuin äänekkäät ihmiset. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että harva meistä on ollut aina arka tai hiljainen. Jossain määrin ehkä kyllä, mutta ongelmaksi se on kehittynyt monilla vasta, kun he ovat kokeneet hyljeksintää ja kiusaamista. Monet olisivat varmasti äänekkäämpiä ja itsevarmempia, mikäli olisivat eläneet nuoruutensa kannustavassa ilmapiirissä, eivätkä kokeneet hyljeksyntää ja kiusaamista.
Monet sanovat, ettei heitä ole kiusattu, ja ovat silti arkoja. Heiltä voidaan kysyä, kuinka paljon heitä on kannustettu esimerkiksi kotona, vai onko siellä suhtauduttu lapsen olemukseen enemmänkin arvostelevasti. Positiivinen palaute on varmaankin se tärkein tekijä nuorelle, negatiivinen palaute sen eri muodoissa taas on tehokas ongelmien aiheuttaja.