Mitä kuuluu tammikuisille?

Täällä porskutellaan rv 6 3 ja olo ei kyllä ole paras mahdollinen. Parina päivänä olen saanut uskomattomia raivareita, ihan kuin PMS-vaivat pahimmillaan. Räjähdän ihan hetkessä ja melko pienistä syistä ja mikä pahinta, raivarit kohdistuvat ihan yhtälailla mieheen kuin poikaankin. Kyllähän se ukko sen (kai?) ymmärtää, että hormonit heittelevät, mutta kuinkas lapselle selität. Jälkeenpäin kyllä halaillaan ja anteeksi pyydellään, mutta se itse raivarihetki on ihan kauhea.

Tissit on myös edelleen todella kipeät. Juoksemista ei voi ajatellakaan, kiireinen kävelykin pistää irvistelemään. Ja koko ajan saa varoa, ettei mikään osu niihin.

Oksentelua ei ole ollut, mutta lievää pahoinvointia aina välillä. Ja se väsymys ja puhdittomuus... voi jestas.

Henkisellä puolella taas kalvaa pelko siitä, että kaikki ei ole/mene hyvin. On tämäkin, pelkkää vaivaa ja huolta, mutta sitähän se äidin elämä taitaa olla :)

Mutta onhan tämä kuitenkin ihanaa aikaa. Plussatestikin on vielä tallella ja viivat näkyvissä, sitä pitää tietysti muutaman kerran päivässä käydä vilkaisemassa ja hymyilemässä. Mieskin suhtautuu kaikkeen tosi upeasti, ihan joutuu välillä yllättymään, että voiko se ollakin tuollainen!

Onnesta soikeana täällä siis kaikesta huolimatta ollaan :)

Kertokaas muutkin tammivauvojen odottajat kuulumisianne!
7601
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

moi!
Täälläkin pitäis olla l-a tammikussa.. nyt omien laskujeni mukaan rv 5 1 menossa, et tosi alussa vielä oon... Mulla myös lievää pahoinvointia välillä, mut ne ei oo paljoo haitannu... Enemmän on haitannu tää kauhee flunssa mikä ei meinaa loppua... Oon onneks pärjänny hyvin ilman lääkkeitä, ku oon kovasti juonu lämmintä ja hengitelly höyryä... Ja muuten munki mies ottanu tosi hienosti;)Ootko muuten jo soittanu neuvolaan? Itte en oo vielä soittanu, mut pitäs kai kohta soitella sinne...

Äänestä
  • Moi! Varmasti tosi kurjaa olla flunssassa, kun ei oikein lääkkeillä voi oloa helpottaa. Onneksi itselleni ei vielä ole mikään tauti iskenyt. Panadolia olen kuitenkin kaiken varalta ostanut, mutta mielellään en popsisi niitäkään.

    Soitin neuvolaan viikko sitten eli rv 5 4 ja sain ajan kesäkuulle, kun viikkoja on sitten 10 täynnä. Tuntui tosi ihanalta huomata, että minulla on vielä sama tuttu terveydenhoitaja kuin edellisessä raskaudessa, vaikka neuvoloita on täällä lakkautettu ja yhdistelty. Sama terkkari oli itse asiassa jo yläasteellamme kouluterveydenhoitajana. On sitten helppoa mennä näinkin jännittävässä asiassa tutun ihmisen luo.

    Jakselua ja pikaista paranemista sinulle ja vaihdetaanhan välillä kuulumisia!

    Äänestä

takana 5 plus 3 eli kovin alussa vasta ...
Muuten olo on loistava, mitä nyt väsy vähän kolkuttelee ja leukapieliä revittelee.

Miekii kurkin jatkuvasti sitä testiläpykkää ja kahta viivaa. Tarkistan aina että tallella ovat molemmat:D
Ja onhan ne.

Äänestä
  • Moi siullekin! Tää väsy onkin ärsyttävää, kun tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi ja kuitenkin niin paljon kaikkea puuhaa olisi. Alkaa jo kohta hävettää, kun pihallakaan ei jaksa mitään puuhailla ja kukkapenkit ränsistyy silmissä.. No, onpahan naapureilla päivittelemistä.

    Välillä sitä tuntee itsensä tosi hölmöksi, kun niitä testitikun viivoja tuijottelee. Ihan kuin niin pitkään kaikki olisi hyvin, kun ne viivat vain siinä näkyvät :D

    Kiva, että olet voinut hyvin! Toivottavasti niin jatkossakin.

    Äänestä

  • tuittuli_77 kirjoitti:

    Moi siullekin! Tää väsy onkin ärsyttävää, kun tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi ja kuitenkin niin paljon kaikkea puuhaa olisi. Alkaa jo kohta hävettää, kun pihallakaan ei jaksa mitään puuhailla ja kukkapenkit ränsistyy silmissä.. No, onpahan naapureilla päivittelemistä.

    Välillä sitä tuntee itsensä tosi hölmöksi, kun niitä testitikun viivoja tuijottelee. Ihan kuin niin pitkään kaikki olisi hyvin, kun ne viivat vain siinä näkyvät :D

    Kiva, että olet voinut hyvin! Toivottavasti niin jatkossakin.

    kuule, mie jätin suosiolla pihamaat ja perennapenkit luonnon huomaan, kasvakoot ihan mitä horsmaa tahansa, pääasia on itse voi hyvin ja tekee niitä hommia sitten siinä tahdissa kuin jaksaa.

    Pistin muuten testin jääkaapin oveen sinitarralla.
    Täältä sohvaltakin sen näkee jos oikein kurkottelee:D

    Voihan siekii paksusti ja pistä kuulumisia!

    Äänestä

  • UPDATE_7788482 kirjoitti:

    kuule, mie jätin suosiolla pihamaat ja perennapenkit luonnon huomaan, kasvakoot ihan mitä horsmaa tahansa, pääasia on itse voi hyvin ja tekee niitä hommia sitten siinä tahdissa kuin jaksaa.

    Pistin muuten testin jääkaapin oveen sinitarralla.
    Täältä sohvaltakin sen näkee jos oikein kurkottelee:D

    Voihan siekii paksusti ja pistä kuulumisia!

    Kuinka voitte säilyttää pissaset raskaustestit?
    Yök!!

    Äänestä

Täällä ollaan kohta 7 rv:lla! Pahoinvointia ei ole mutta aivan hirveä päänsärky on ollut muutoman päivän. (Kärsin migreenistä joka on vain pahentunut raskauden aikana kivaa) Raivarin kuuluvat asiaa ja mieskin on saanut kuulla kunniansa joka toinen päivä. Mutta elämä on!

Rinnat ovat kasvaneet ja kipeät.....

Kävin tossa viime viikolla ultrassa (90€) ryyni oli missä pitikin ja oli alkanut juuri sykkimään. Oli muuten hieno tunne.

Mulla on neuvola tuokokuun lopussa eli 9 rv:lla.
Tupakan lopettaminen on todella vaikeaa mutta pakollista. Ei auta asiaa että mieskin polttaa.

Eniten harmittaa tiettyjen ruokien välttäminen esim. mäti, graavikala yms.

Mutta ei auta mennä kuin raskaana eteenpäin!!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tuittuli_77 kirjoitti:

Täällä porskutellaan rv 6 3 ja olo ei kyllä ole paras mahdollinen. Parina päivänä olen saanut uskomattomia raivareita, ihan kuin PMS-vaivat pahimmillaan. Räjähdän ihan hetkessä ja melko pienistä syistä ja mikä pahinta, raivarit kohdistuvat ihan yhtälailla mieheen kuin poikaankin. Kyllähän se ukko sen (kai?) ymmärtää, että hormonit heittelevät, mutta kuinkas lapselle selität. Jälkeenpäin kyllä halaillaan ja anteeksi pyydellään, mutta se itse raivarihetki on ihan kauhea.

Tissit on myös edelleen todella kipeät. Juoksemista ei voi ajatellakaan, kiireinen kävelykin pistää irvistelemään. Ja koko ajan saa varoa, ettei mikään osu niihin.

Oksentelua ei ole ollut, mutta lievää pahoinvointia aina välillä. Ja se väsymys ja puhdittomuus... voi jestas.

Henkisellä puolella taas kalvaa pelko siitä, että kaikki ei ole/mene hyvin. On tämäkin, pelkkää vaivaa ja huolta, mutta sitähän se äidin elämä taitaa olla :)

Mutta onhan tämä kuitenkin ihanaa aikaa. Plussatestikin on vielä tallella ja viivat näkyvissä, sitä pitää tietysti muutaman kerran päivässä käydä vilkaisemassa ja hymyilemässä. Mieskin suhtautuu kaikkeen tosi upeasti, ihan joutuu välillä yllättymään, että voiko se ollakin tuollainen!

Onnesta soikeana täällä siis kaikesta huolimatta ollaan :)

Kertokaas muutkin tammivauvojen odottajat kuulumisianne!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu