Olen 40 ikäinen nainen ja tavattoman herkkä. Itku on silmässä niin ilossa kuin surussakin haitaten joskus jopa jokapäiväistä elämää. Yleisin kommentti on, että sehän on vaan hienoa, kun osaat näyttää tunteesi, mutta minusta ei siltä tunnu! Jos on vähänkin herkempi hetki, niin en uskalla edes katsoa tilannetta (esim. kummitytön ylioppilaaksipääsy), vaan tiirailen pitkin seiniä ja lauleskelen mielessäni jotain lauluja...
Ja nyt on tulossa todellinen ongelma. Minulle todella läheinen ystävä on avioitumassa kesällä. Olen hänen "kaasonsa", mutta pelkään, että kohdaltani koko häät menevät pilalle, kun itkeä pillitän koko ajan. Meikit valuvat ja naama irvistelee... Jännitän koko tilaisuutta jo nyt - pari kuukautta etukäteen! EN HALUA ITKEÄ ja jännittää sitä purskadanko nikottelevaan itkuun VAAN HALUAN NAUTTIA tilaisuudesta!!! Tietäisikö joku, onko olemassa jokin lääke, pilleri tms. jonka voisin ottaa tuon tärkeän päivän aamuna. Rauhoittava siis, vaan ei missään nimessä nukuttava?
Kaunis kiitos etukäteen!
Ja nyt on tulossa todellinen ongelma. Minulle todella läheinen ystävä on avioitumassa kesällä. Olen hänen "kaasonsa", mutta pelkään, että kohdaltani koko häät menevät pilalle, kun itkeä pillitän koko ajan. Meikit valuvat ja naama irvistelee... Jännitän koko tilaisuutta jo nyt - pari kuukautta etukäteen! EN HALUA ITKEÄ ja jännittää sitä purskadanko nikottelevaan itkuun VAAN HALUAN NAUTTIA tilaisuudesta!!! Tietäisikö joku, onko olemassa jokin lääke, pilleri tms. jonka voisin ottaa tuon tärkeän päivän aamuna. Rauhoittava siis, vaan ei missään nimessä nukuttava?
Kaunis kiitos etukäteen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotain naminappeja sun nyt pitäis ottaa tohon äärimmäiseen herkkyytees! En sen kummemmin osaa pharmaca fennicasta suositella tabujas, sorry :( Mutta jutskaa vaikka jonkun frendin kanssa näistä jutuistas. Ja varaa nessuja pahimpaan! Lykkyä pyttyyn... ja koitapas Lilli ryhdistäytyä. Et sä voi vollaa kaiken aikaa ;)
Apteekista löytyy valispert tabletteja, niillä on rauhoittava vaikutus, muttei unettava.
Ovat luonnonlääkettä, voisit kokeilla testata niitä jossain "vähemmän" tärkeässä tilaisuudessa.
Toinen konsti on se, että kun itkettää, anna tulla ihan vapaasti.
Jos vaikka ennen vihkimistä (vaikka tuntia ennen)jo saisit itkettyä kunnolla, niin voisi olla helpompaa sitten itse tilaisuudessa.
Luulen, että jos pidättelet sitä kokoajan, niin sitten se tulee yhtenä tyrskynä.;)
En usko, että kukaan ihmettelee tai paheksuu, vaikka itkisitkin koko tilaisuuden ajan.
Itse olen ollut häissä, joissa kaaso "vollotti" vihkitoimituksen ajan, siis ihan kokoajan. :)
Eikä se näyttänyt mitenkään koomiselta/tilaisuuteen sopimattomalta/typerältä.
Päinvastoin, se teki tunnelmasta herkän ja mieliinpainuvan. Kyllä siinä itselläkin tuli onnenkyynel silmään.
Ei todellakaan.
Älä ota turhaa painetta ja stressiä asiasta, joka ei ole kenenkään muunkaan mielestä ongelma.
Kyllä se siitä.:)
Eli oletko kokeillut joogaa. Pelkkä Lootusasento auttaa yliherkkyyteen lääkkeettömästi,
nopeasti ja tehokkaasti.
Olin kuullut joogasta, hain kirjastosta lähdeteoksia ja aloin harrastaa
köyhän miehen joogaa; jalat ristiin ja istut päälle. Ehkei se varsinaistaa joogaa ole mutta
pelkkä lootusasento polttaa
yliherkkyyttä, pelkoja ja ahdistuksia mäkeen hiukan päivä päivältä periaatteella.
Erikoisesti minuu miehenä riepoo liikuttumiseni hautajaisissa.
Jo urut saa homman käyntiin. Muistosanojen lausuminen on hyvin vaikeaa.
On lainattava... ettei minusta sitten ollutkaan "siihen hommaan".
Ehdottomasti paras lääke Lillille on vaan kylmästi kovettaa itsensä. Ei tuolla tyylillä saa kuin turpaansa. Eli lakkaa vetistelemästä ja hanki nyt naishyvä jonkinlainen itsekunnioitus! Ethän sinä voi naama turvonneena ja silmät tomaatteina pyöriä ihmisten ilmoilla. Kaiken lisäksi olet niin oiva maalitaulu kaikenlaiselle tölvimiselle ja hyväksikäytölle. Hankit itsellesi ikävyyksiä herkistelemällä kaikelle mikä liikkuu!
Kylmetä itsesi!
Yliherkyys on useimmin geeneissä perittyä - ei tauti vaan vahvuus.
Esim. taiteita tai tieteitä harjoittavat ovat usein herkkiä.
Katso vaikka hyvärotuista huippuravuria...mikä herkkyys, räjähtävyys, voima, jäntevyys.
Kaikki me yliherkät joudumme rakentamaan ympärillemme jonkunlaisen suojamuurin,
omii sääntöi minne osallistutaan, minne meno ois itselle huono asia.
On kehitettävä oma tie, kunhan kunnioitetaan toisia ihmisiä.
Kun aikansa elää sitä elämää, jossa evääsi pyritään syömään, teet siitä omii johtopäätöksii.
Ladon niitä tiiliskiviä tihenevään tahtiin muuriksi ympärilleni. Niin tässä prkl:een elämässä pärjää parhaiten. Parasta "jutella" niistä omista kummista ajatuksista ihan itsekseen. Onneksi on vilkas mielikuvitus ;)
Ja mun eväslaatikolle ei tunge yksikään tekoherkistelijä, johtopäätöksiä on ihan ruuhkaksi asti!
Simsalabim! Heilutan taikasauvaani ja toivon, että muutut sammakoksi, puff!!! Hih ;)))))
On ollut mielenkiintoista ja lohdullista lukea vastauksia ja kommentteja "ongelmaani". Herkkisjätkän viesti sai hymyn huulilleni, sillä luulenpa, että juuri hän tietää mistä todellakin on kyse!
Teille, jotka neuvoitte minua kovettamaan itseni tai esititte, etteihän kukaan voi koko ajan vollata tai että itke ennakkoon, voin kertoa että ennakkoon itkeminen ei auta (koettu on), eikä itsensä kovettaminen (noissa tilanteissa) auta. En ole sellainen, jota potkitaan päähän. Jos olen Sinun työyhteisössäsi, et varmasti minua tunnista, sillä olen vahva, nauravainen, mielipiteineni jämäkkä ryhmän jäsen. Mutta kun ne juhlat....
Jokatapauksessa KIITOS kaikille yhdessä ja erikseen. Kokeilen varmasti Teidän neuvojanne, sillä häät lähestyvät =)
Aurinko paistakoon meille jokaiselle!
Eli kannattaa tehdä kuin meikäläinen; itkeä vollota vaikka koko tilaisuus alusta loppuun ja kuluta kaksi pakettia nenäliinoja! Omituisempaa se on jos pitää tunteet sisällään :)
tsemppiä! :D
mutta vain yksi niin et jännitä itketkö vai et.
... ala nukuttaa?
Mietin sua päivittäin, tottakai. Aika hyvällä, vaikka kaiken tiedän. Jollain tapaa me ollaan samanlaisia, herkkiä ja ajattelevia. Mutta kyllä erojakin onneksi on. Mä en sua tarkoituksella halunnut loukata. Ei mene päivääkään, ettei syyllisyys iske päälle, asioista joita tein. Poltin näppini sotkeutumalla asioihin, joista en tiennyt mitään. Ja kun "totuus" valkeni, kaikki olikin jo sekaisin ja solmussa.
Kun laitan silmäni kiinni, haluan muistaa sut kahdella tapaa. Soitat keskittyneesti, kaikki muu selvästi katoaa ympäriltä. Katson vieressäsi kun nukut, kasvosi niin levollisina. En ole pitkään aikaan enää itkenyt vuoksesi, mutta väkisinkin kyynel tuli silmänurkkaan, enkä yritä estellä sitä.
Sä olit mulle kanssaihminen, et yhtään enempää tai vähempää. Mitään maagista en halua susta mieleeni rakentaa. Vaikka siihen sulla riittäisikin potentiaalia.
Arvaa mitä? En tiedä mitä sinua kohtaan tunnen, mutta luulen sen olevan aika lopullista. Se, että kohtasin sut muutti jo olemassa olevaa totaalisesti. Tajusin, että tämä ihmissuhdemaailma ei tule antamaan minulle jatkossa enää mitään. Kuluneen vuoden aikana olen laittanut herkkyyteni alttiimmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Kovistelun jätän taakse, mutta taidan jatkossa herkistellä yksin.
Olisihan mun pitänyt toki tietää. En mä ole niin kuin nuo muut, kun tähän osuu niin se tosiaan myös uppoaa. Uskomattoman rankkoja ovat viimeiset kuukaudet olleet. Kun yrittää sijoittaa neljäätoista vuotta ja neljää kuukautta päässään ja sydämessään oikeille sijoilleen. Tavoitteena elää molempien aikojen kanssa ja jotakuinkin sovussa.
Kiroa mut vaikka alimpaan helvettiin, mä en jaksa enää välittää siitä. Kaikesta huolimatta näin sussa enimmäkseen hyvää, ja siitä pidän kiinni. Sanat ovat sanoja, mutta päättele tänne uhratuista aika- ja kirjainmääristä se olennaisin. Ei sun tarvitse ajatella musta mitään positiivista, ei. Mutta kohtasit aikoinaan aidon susta välittävän ihmisen ja sellainen tässä on edelleenkin.
Toivottavasti löydät onnen ja sen oikean. Mä olen jo tajunnut, että tuo ulkomaailma hajottaa mut aina vaan pienempiin osiin. Ja täällä olen niitä palasia kokoamassa hyvin hyvin hitaasti kasaan.
Antaisin aika paljon, että saisin joskus kokea kanssasi hyvän hetken ja olla vaan vieressäsi. Aika vaiti, en mä osaa sanoa enää mitään. Sä olet kuitenkin mielessäni, ja sydämessänikin.
kaipauksellakin,
Lilli