..........Olisiko tarvetta keskustella enemmänkin "meidän" uskovaisten, ex-veeällien keskenämme? Tunnen useita ex-vl:iä "livenä", mutta he eivät ole uskossa, eivätkä kiinnostuneita uskon asioista tällä hetkellä ollenkaan.
Uskovaisten, ex-vanhoillislestadiolaisia, tai vl-perheeseen syntyneiden, ja siitä ryhmästä eronneiden, uskoon tulleiden tai uskossa säilyneiden kanssa haluaisin jutella........
Itsekkin tätä asiaa olen monesti miettinyt että miten tätä työstäisi eteenpäin. Tässä olisi yksi mahdollisuus ( [email protected] ) tavoittaa ihmiset jotka ovat saman asian äärellä mutta eivät halua keskustella avoimesti täällä.
Postia voi laittaa ko osoiteeseen.
Uskovaisten, ex-vanhoillislestadiolaisia, tai vl-perheeseen syntyneiden, ja siitä ryhmästä eronneiden, uskoon tulleiden tai uskossa säilyneiden kanssa haluaisin jutella........
Itsekkin tätä asiaa olen monesti miettinyt että miten tätä työstäisi eteenpäin. Tässä olisi yksi mahdollisuus ( [email protected] ) tavoittaa ihmiset jotka ovat saman asian äärellä mutta eivät halua keskustella avoimesti täällä.
Postia voi laittaa ko osoiteeseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko se jokin nettiryhmä, vai mikä?
En tiedä itsekkään minkälaista "ryhmää" ollaan kasaamassa. Postituslistaa? osoitteitten vaihtoa? Mutta ainaki olen puuhaamassa ajatusten vaihtoa? Ei täälläkään ole mitää järkeä koittaa saada järkeä keskusteluun kun nikin takana voi olla kuka vaan tai joku voi vaikka "lainata" nikkiä.Tai vastata kymmenellä nikillä ;-) Jos ja kun ajatuksia vaihdetaan mailina keskustelukumppaneita on pääsääntöisesti vain yksi osoitetta kohden. Vaikka yhtä lailla osoite nimi ja kaikki voi olla hatusta vedettyä.
Tämä on yksi tapa yrittää tavoittaa ne ihmiset joiden kanssa ehkä olisi tarvetta vaihtaa ajatuksia. Aika näyttää onnistuuko se?
Olen valmis tuollaiseen keskusteluun. En ole vielä ottanut sinuun yhteyttä. Mutta uteliaisuutta on hieman jäljellä kaiken tämän täällä sähläämisen jälkeenkin...
Minun osoitteeni on [email protected]
Sekin on käytettävissä, ihan vasta-aluksikin.
minuakin ...
[email protected]
On minullakin s-posti tuolla nimmarilla, mutta jotenkin en enää saa sitä auki.
[email protected].
löytyykö niitä samalla tavalla uskovia ja kaivataanko me toisiamme. Minulla ainakin on toisinaan niin ikävä Jumalanlasten laumaa, että kipeää tekee. En minä halua mihinkään "sekasotkuun" vaan puhtaaseen raittiiseen ilmaan, en karsinaan, vaan ulos seuraten hyvää Paimenta. En ole ottanut yhteyttä vielä keneenkään, minulle myös voi kirjoittaa osoitteeseen: [email protected] tai suoraan sähköpostiini: [email protected] terv. Heino
Kaikille, HK:ta lukuunottamatta. Siis sen vuoksi, että juuri huomasin vasta sinunkin laittaneen tänne osoitteesi :)
Itse en VL-liikkeeseen kaipaa. Uskossa olen kuitenkin ja uskovaisten seurassa viihdyn (vl:t eivät uskoani allekirjoita, joten en väkisin tuppaa..)-
Uskon, kuten Raamattu opettaa. Raamattua pitää lukea ilman tulkintoja, rukoillen. Silloin ollaan oikealla tiellä, eikä kukaan voi eksyttää.
Kyllä Raamatun Sanan ymmärtää, jos Pyhä Henki sitä avaa. Ja jos ei jotain ymmärräkään heti, kyllä Jumala armahtaa, ja avaa Sanaansa pikku hiljaa.
Jos uskoo sokeasti jonkun henkilön tai liikkeen tulkintoihin Raamatusta, ollaan aikalailla hakoteillä...
Katsellaan ylösnoussutta Kristusta, siellä on oikea suunta! Me olemme ulos kutsuttuja, emme sisään ajettuja!
p.s. kirjoitan sinullekin, HK.
Olen vähän huolestunut, kun etsit samalla tavalla uskovia, etkä halua sekasotkua. Siinä mielessä huolestuttaa, että viekö se taaskin ainoan oikean opin korostukseen. Itse esimerkiksi uskon, että Jumala pelastaa sydämestään kristittyjä niin oman kirkkomme sisältä, sen herätysliikkeistä kuin vapaistakin suunnista.
Olen kiinnostunut yhteydenpidosta. Ensin haluan luoda kuitenkin uuden sähköpostiosoitteen jollakin nimimerkillä. Olen tallettanut yhteystietojanne.
Kyllä oppi pitää perustua Jumalan Sanaan. Jos on niin kuin kirjoitat: "sydämestään kristitty", niin kyllä kai semmoinen uskova seuraa Jumalan Sanaa, eikä ihmisten keksimiä sääntöjä. Meillä tulisi olla Marian kaltainen sydän: Luuk. 2:19. "Mutta Maria kätki kaikki nämät sanat, tutkistellen sydämessänsä," . Kun uskoo, niin haluathan sinäkin uskoa ihan oikein ja päästä perille taivaaseen! Minusta sinun ei tervitse olla huolestunut, minä tiedän minkä päälle minä uskon, usko onkin: Heb.11:1."Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
2. Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet".
Hyvää iltaa sinulle, lähdetään nukkumaan huomenna on uusi päivä, uusi armonpäivä. t. Heino
"Kyllä oppi pitää perustua Jumalan Sanaan. Jos on niin kuin kirjoitat: "sydämestään kristitty", niin kyllä kai semmoinen uskova seuraa Jumalan Sanaa, eikä ihmisten keksimiä sääntöjä."
Tähän yhdyn täysin.
"uskoa ihan oikein ja päästä perille taivaaseen" Minä en korostaisi niin voimakkaasti, että uskoa "ihan oikein". Itse korostaisin, että uskomalla kolmiyhteiseen Jumalaan, siihen, että Jeesus Kristus on minunkin puolestani kärsinyt ristinkuoleman ja sovittanut syntivelkani - näin uskomalla pelastun.
En ole huolestunut sinun uskomisen tilastasi enkä omastanikaan, vaan siitä, että vaatimalla pilkulleen samankaltaista uskoa, hengellisen elämän tapoja, on helppo tulla jälleen siihen, mitä SRK-kristillisyys opettaa, muut tuomitaan kadotukseen.
Minulla on sama huoli. Oikean opin korostuksesta olen saanut tarpeekseni. Eikä sitä Raamatussa täydellisenä vaaditakaan. Vaikka sellainen olisi löytynyt, niin silti vain Rakkaus on se, joka kantaa ja vie perille.
Jos jossakin saa valtaa rajattu oikean opin edellytys, niin minä poistun taas takavasemmalle. Ei siis mitään uutta "sillanpääläisyyttä" tai edes pienesti SRK-laisuutta, vaikka ei sillä nimellä olisikaan!
kun kirjoitat: "että vaatimalla pilkulleen samankaltaista uskoa, hengellisen elämän tapoja, on helppo tulla jälleen siihen, mitä SRK-kristillisyys opettaa, muut tuomitaan kadotukseen". Minä olen aina ollut sitä mieltä, että oikea usko, eikä Jeesus vaadi mitään, vaan kutsuu: Matt. 11: 28. "Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa.
29. Ottakaat minun ikeeni teidän päällenne, ja oppikaat minusta, että minä olen siviä ja nöyrä sydämestä: ja te löydätte levon teidän sieluillenne;"
Ei minun ole tarvinnut koskaan ketään tuomita, eikä vaatia ketään uskomaan pilkulleen niin kuin minä uskon. Mutta minulla on oikeus tunnustaa uskoni, eli kertoa miten minä uskon ja perustella Jumalan Sanalla uskoni perustukset. Olen sitä mieltä, että perustukset tulee meidän jokaisen uskosta näkyä, on turhaa perustaa uskoa "hiekalle", tästä Jeesus varoittaa, tulee rakentaa kallion päälle: Luuk. 6:48. Hän on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi, ja kaivoi syvään, ja pani perustuksen kallion päälle. Kuin siis vuo tuli, sysäsi virta sitä huonetta, ja ei voinut häntä liikuttaa; sillä se oli perustettu kallion päälle.
49. Mutta joka kuulee ja ei tee, se on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi maan päälle ilman perustusta, jota virta sysäsi, ja se kohta kukistui: jonka huoneen lankeemus oli suuri.
On eriasia tunnustaa uskonsa, kuin vaatia muitakin uskomaan samalla lailla kuin itse uskoo. Näin olen menetellyt omien lastenikin kanssa ja muiden sukulaisteni kanssa, en minä heitäkään tuomitse, vaikka kaikki eivät usko samalla lailla kuin minä. Jumala itse on meidät jokaisen tuomitseva, eikä minun ole koskaan tarvinnut vaatia seuraamaan minun elämäntapoja, uskovalla on itsellä Pyhä Henki joka opastaa käyttäytymään Jumalansanan mukaisesti. Mutta raamattu kehottaa meitä opettamaan lapsillemme Jumalan tahdon: Ps. 78:5 ”Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7. Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,”
Tässä viestissäsi voin yhtyä kaikkeen, mitä kirjoitit. Mutta jos puhutaan ihan oikeasta uskosta tai opista, silloin sen ulkopuolelle jäävät usko ja oppi eivät enää olekaan (niin) oikeita. Ajattelen esim. kastekysymystä, siitä opetetaan esim. vl:suudessa toisella tavalla kuin kirkossamme. Jos oikea usko sidotaan siihen, kummalla puolella on oikea käsitys kasteesta, silloin toisen käsityksen kannattajat eivät ole oikeassa uskossa. Ihan/ainoan oikean opin korostus herättää minussa ahdistavia tunteita. "Vain me" -oppi kävi minulle eräässä elämäntilanteessa mahdottomaksi uskoa, omantuntoni ja mielenterveyteni vuoksi erosin Ry:stä. Uskostani en luopunut, ja olen iloinnut siitä, että eroni jälkeen olen saanut kokea Jumalan lasten yhteyttä eri herätysliikkeisiin ja kirkkokuntiin kuuluvin kristtyjen kanssa. Olen aktiivisesti mukana lut. kirkon toiminnassa.
Mieleeni tulee toinen esimerkki mahdollisesta oikean opin rajaamisalueesta. Se on naispappeus. Siitä saa "mahtavan" riitakapulan, jos joku pitää tiukasti kiinni siitä, että "nainen vaietkoon seurakunnassa"- kuuluu oikeaan oppiin. Minä en itse ajattele niin, mutta ahdistun jos joku pitää sitä "autuuden ehtona".