nonniin.."löysin" sm-seksin juuri..olen ollut kiinnostunut latex ja nahkajutuista ennenkin, mutta en lataillut näitä rankkoja pätkiä.vahingossa muuta lataillessa tuli leffa jossa toinen nainen kurittaa sidottua toista naista oikein kunnolla läpsimällä huolella jne.aikansa lyötyään mukaan tulee mies joka kurittaa sidottua myös ja tunkee väkisin munan suuhun ja alistaa jne.
Aluksi tuntui että ei helvetti, mutta hieman katsottuani totesin, että parasta mitä olen nähnyt(ja tuntenut..)!
Ihme fiilis.Avopuolisoni ei kyllä ikimaailmassa tuollaisiin ryhtyisi ja muutenkin tuntuu etten halua häntä kun on "tavallista" meininkiä.
Onko tällaisen mielteen takana jokin epänormaali kasvu tai vääristynyt äitisuhde..?ihan vakavasti kyllä kyselen vaikka vaikuttaakin varmaan suosikin lääkäripalstaltajutulta..:=)
en ole sm-juttuihin erityisesti tutustunut, niin jos jollain mielipiteitä/tietoa..?
Aluksi tuntui että ei helvetti, mutta hieman katsottuani totesin, että parasta mitä olen nähnyt(ja tuntenut..)!
Ihme fiilis.Avopuolisoni ei kyllä ikimaailmassa tuollaisiin ryhtyisi ja muutenkin tuntuu etten halua häntä kun on "tavallista" meininkiä.
Onko tällaisen mielteen takana jokin epänormaali kasvu tai vääristynyt äitisuhde..?ihan vakavasti kyllä kyselen vaikka vaikuttaakin varmaan suosikin lääkäripalstaltajutulta..:=)
en ole sm-juttuihin erityisesti tutustunut, niin jos jollain mielipiteitä/tietoa..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ettei tuollaisen "mieltymyksen" takana ole mitään vääristyneitä perhesuhteita, kuvia, tai muutakaan "ongelmaa".
itse olen pienestä asti kiihottunut (jollain tasolla, niinkuin 8-vuotias vain voi..) sm ja bdsm jutuista, enkä koskaan ole edes miettinyt josko minussa olisi jotain vikaa.
esimerkiksi fetissit ovat yleensä pysyviä ominaisuuksia, ja monet ainakin uskovat niiden olevan jossain mielessä synnynnäisiä, tai että joillain vain on se pään sisässä piilossa siihen asti, kun tulee sopiva tilanne ja se laukeaa.
samoin uskon tällaisten suuntausten olleen "mielessä" AINA. SM on usein vähän kyseenalainen tietämättömien keskuudessa, toisin sanoen on paljon ennakkoluuloja. mutta sinulle nyt tuli tilaisuus tutustua aiheeseen vähän paremmin, ja uskon, että sinulla tapahtui vastaavanlainen "laukeaminen", kuin em. fetissien yhteydessä.
en ole asiantuntija, mutta uskon sen menevän jotenkin näin. Varma olen kyllä siitä, että sillä ei ole mitään tekemistä äitisi kanssa:)
Alkuperäinen jatkaa vielä.. Tuli mieleen juuri siitä, että on jo lapsesta asti fetissejä näistä asioista.itse muistan nahkahanskojen jo 9-10 vuotiaana kiihottaneen kovasti.Samoin esim.koulussa keittäjän kertakäyttö"sadetakki"sen essun..tulee fiilis, että friikkiä..mutta sun kirjoituksesta saan tunteen että ei se ihan sekoa nyt kuitenkaan ole.Luettuani ihmisten fetisseistä tältä palstalta ei ole enää tunne, että olen outo, yksin tässä asiassa tai muuten vain kieroutunut.
tuossa toisessa samanlaisessa threadissä kysyit lopussa, onko kumppanin vaihto edessä.
siihen tuskin osaa kukaan pätevästi vastata muu kuin sinä itse, mutta en usko, että sinun kannattaa mennä niin pitkälle, sillä kuten totesit, löysit "lajin" vasta äskettäin.
oma avopuolisoni ei ole koskaan ollut kovinkaan innostunut bdsm-seksistä, mikä on ollut minulle aina kova paikka, koska vain siten saan täydellisen tyydytyksen. tavallinen seksi on aina jotenkin "vajavaista".
silti en olisi koskaan valmis luopumaan rakastamastani ihmisestä vain siksi, että hänen tarpeensa ja halunsa ovat erilaiset kuin omani.
neuvona voisinkin lähinnä kertoa, miten itse olen "ajanut asiaa eteenpäin".
suhteemme alussa en tietystikään uskaltanut kertoa, kuinka asian laita on, mutta kun se päivä tuli, päästi kaiken ilmoille, ja sainkin osakseni hieman omituisia katseita.
Puolisoni kuitenkin pisti heti toimeksi, ja muutaman kerran sainkin oikein hyvää seksiä, ns. kesyä sm:ää. Mukavaa vaihtelua sekin!:)
Siihen pariin kertaan se jäikin, mutta mitä enemmän olen hänelle tehnyt selväksi, että se on ainoa keino, jolla hän voi minut täydellisesti tyydyttää, sitä paremmin hän on alkanut asiaa omaksua, ja uskaltaakin nykyään olla aika raju. (esim kuristaa, mitä ei olisi koskaan ennen tehnyt)
tietysti näissä leikeissä on oleellista, että molemmat nauttivat, ja kuten totesin, se on kyllä luonteessa eikä sitä varsinaisesti voi oppia. sitä voi kuitenkin harjoitella, ja sitä toista osapuolta voi totutella pikkuhiljaa.
uskonpa siis, että kun varovasti aloittelette ja puhut mieltymyksistäsi puolisollesi rehellisesti, saat hänet mukaan juttuun.
et ehkä koskaan sille tasolle, jolle todella haluaisit, mutta kun ajan kanssa oppii tuntemaan sen toisen rajat, niin vähempikin alkaa riittää.
ja kuka tietää miten tulevaisuudessa?!
ero ei kuitenkaan mielestäni ole järkevä ratkaisu..
Kiitoksia asiallisesta ja "kannustavasta" viestistä!=) Aloitan itsetutkiskelun ja "lobbaamisen" pikkuhiljaa. Otan enemmän selvää kyseisistä asioista.