No niin. Älkää nyt loukkaantuko kukaan. En väitä, etteikö teistä voisi tulla kirjailijoita. En aliarvioi lahjojanne. En tahdo latistaa kenenkään unelimia. Tahdon vain sanoa jotain, mitä mieleeni tulee lukiessani tätä keskustelukanavaa.
Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka harvasta tulee kirjailija? Jos ajattelette matemaattisesti, niin varmasti kirjailijaksi haluavien määrä on moninkertainen kirjailijaksi pääsevien kohdalla. Ja kaikille on sanottu, että sulla on kykyjä. Sinusta kuullaan vielä. Monilla on hyvää koulumenestystä kirjoittamisesta, joillain jopa kirjoituskilpailumenestystä.
Kirjailijan työ on raakaa, yksinäistä ja kovaa hommaa! Se vaatii äärimmäisen suurta itsekuria! Onko sinulla itsekuria? Ihan rehellisesti ottaen. Tiedätkö mitä on äärimmäisen suuri itsekuri?
Suomessa kirjailijoista elää pelkän kirjallisen työnsä rahoittamana ainoastaan murto-osa.
Jokaisen kannattaa käydä koulunsa kunnolla ja hankkia ja haaveilla ja suunnitella myös muunlainen ura. Kirjailijan ammatti on epätodennäköinen. Mutta jokainen voi olla harrastekirjoittaja ja... niin eikös se ole hyvä. Jos ei kiinnosta harrastekirjoittaminen, niin kannattaa jättää kirjailijanuran haaveilut samantein. Mutta harrastekirjoittajasta saattaa kehittyä ammattikirjailija, vaikka esim 60 vuotiaana. Ehkä aiemmin, ehkä myöhemmin!!
Mutta aina kannattaa yrittää ja kustantajalle lähettää. Kannattaa ottaa rauhassa, eikä pyrkiä Guinnesin ennätysten kirjaan Suomen nuorimpana kirjailijana. Miettikää myös sitä realiteettia milloin nykyiset kirjailijat ovat julkaisseet esikoisteoksensa.
Kirjoittaminen on äärettömän hieno harrastus. Tehkää sitä ja antakaa luovuutenne matkata maailmalla!
Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka harvasta tulee kirjailija? Jos ajattelette matemaattisesti, niin varmasti kirjailijaksi haluavien määrä on moninkertainen kirjailijaksi pääsevien kohdalla. Ja kaikille on sanottu, että sulla on kykyjä. Sinusta kuullaan vielä. Monilla on hyvää koulumenestystä kirjoittamisesta, joillain jopa kirjoituskilpailumenestystä.
Kirjailijan työ on raakaa, yksinäistä ja kovaa hommaa! Se vaatii äärimmäisen suurta itsekuria! Onko sinulla itsekuria? Ihan rehellisesti ottaen. Tiedätkö mitä on äärimmäisen suuri itsekuri?
Suomessa kirjailijoista elää pelkän kirjallisen työnsä rahoittamana ainoastaan murto-osa.
Jokaisen kannattaa käydä koulunsa kunnolla ja hankkia ja haaveilla ja suunnitella myös muunlainen ura. Kirjailijan ammatti on epätodennäköinen. Mutta jokainen voi olla harrastekirjoittaja ja... niin eikös se ole hyvä. Jos ei kiinnosta harrastekirjoittaminen, niin kannattaa jättää kirjailijanuran haaveilut samantein. Mutta harrastekirjoittajasta saattaa kehittyä ammattikirjailija, vaikka esim 60 vuotiaana. Ehkä aiemmin, ehkä myöhemmin!!
Mutta aina kannattaa yrittää ja kustantajalle lähettää. Kannattaa ottaa rauhassa, eikä pyrkiä Guinnesin ennätysten kirjaan Suomen nuorimpana kirjailijana. Miettikää myös sitä realiteettia milloin nykyiset kirjailijat ovat julkaisseet esikoisteoksensa.
Kirjoittaminen on äärettömän hieno harrastus. Tehkää sitä ja antakaa luovuutenne matkata maailmalla!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikäs expertti sinä kirjallisella alalla olet? Tekstistäsi päätellen et mikään...
Pointtisi oli kyllä ihan hyvä tälle palstalle. Että nuorimmat kirjoittelijat eivät ihan heittäisi tulevaisuuttaan sioille, luullen sepustustensa johdattavan heidät maineeseeen ym.
Silti, kirjoituksestasi saattoi päätellä että pidät itseäsi suurena, erityisen hyvänä kirjoittajana ja sitä kuvaa en mahtipontisesta saarnauksestasi saanut. Tiedätkö sinä mitä on äärimmäinen itsekuri? Tiedätkö sen että sitä voi oppia elämässä hyvin monesta muustakin asiasta kuin kirjoittamisesta?
Oletko sinä kirjailija?
En minä ole kirjailija. Kirjoitan joskus ihan vain huvikseni pieniä tekstinpätkiä. Joskus olen ollut sellaisessa sumussa, että minusta tulee kirjailija. Ja nyt se melkeinpä hävetää. Harha vain on kirkastunut minulle ja nyt sitten siksi kirjoitan tässä teillekin.
Itsekuri... ajaaa. Siinähän meille on jokaiselle miettimmistä ja löytämistä ja kehittymistä. En taatusti ole siinä itse mikään paras esimerkki, mutta aina pyrin siinäkin itseäni kehittämään.
Olet oikeassa, vaikken tiedäkään kuinka paljon ihmiset täällä kulkevat pää pilvissä. Kirjoitatko itse?
Kustantajille lähetettyjen käsikirjoitusten julkaisuprosentti on käsittääkseni jotain 0,2:n luokkaa, voi olla vähän enemmänkin, eli hyvin harva kirjoitus todella päätyy suureen levitykseen.
Varmastikin kirjailijan työ on erittäin raskasta.
Kirjoittaminen on silti tosiaan erinomainen harrastus. Käykää vilkaisemassa noita KAURIAmentorin sivuja (http://personal.inet.fi/palvelu/kauriamentor/). Vaikuttaa kiinnostavalta.
No nykyisellään olen sellainen satunnainen harrastekirjoittaja. Kirjoitan todella harvoin jotain pikku pikku novellejani tai runojani. Ihan kun ei muutakaan tekemistä ole. Joidenkin kavereiden luettavaksi ja naurettavaksi.
Joskus minä olen suunnitellut sitä kirjalijan uraa. Olen kulkenut pää pilvissä. Nuorempana. En kuitenkaan enää. Sillä pilvet ovat nouseet niin korkealle, tai sitten pääni on laskeutunut.
Puheessasi on järkeä. Kaikkeen luovaan toimintaan pitää liittyä halu tehdä sitä. Eihän se muuten ole hauskaa. Itselleni juttujen kirjoittelu on keino huvittaa itseäni, ehkä toisinaan muitakin. En kuitenkaan edes haaveile kirjailijan urasta, vaan olen valmistumassa aivan eri alalle. Luova työ on hyvä henkireikä, mutta jos se on ainoa mitä sinulla on, siitä tulee herkästi pakkopullaa. Niin että jos tiedätte haluavanne kirjailijoiksi niin ok, mutta jos haaveilette vain niistä bestsellereistä, niin homma on kyllä aika kuollutta.