huono päivä

t. entinen kiltti tyttö

kuuluuko mielialanvaihtelut jo viikolle 6? olen ollut pari päivää äkäinen kuin ampiainen. aamu alkoi huonosti. koira astui aamulenkillä löllöön koirankakkaläjään ja ehti teputella ympäri kämppää ja hyppiä sohville ennenkuin huomasin. ehtipä käydä yläkerran kokolattiamatollakin kääntymässä. olen saanut jo siivottua mutta vaikka kuinka hankasin, hinkkasin ja pesin koko koiran tunnen hajun nenässäni.
soitin aamulla neuvolaan ja varasin aikaa ensimmäiselle käynnille kesäkuun puoliväliin. asumme tällähetkellä ulkomailla ja postiamme, laskunmaksuamme jne. hoitaa hyvä ystävä joka on kylläkin aikamoinen lörppö. Kun neuvolan täti sanoi laittavansa postia suomen kotiosoitteeseen niin en heti tajunnut että tämä lörppö ystävätär avaa kirjeen puolestani. en olisi halunnut kertoa asiasta vielä aikoihin kenellekkään mutta nyt kaikki tuntuu menevän päin mäntyä! yritin soittaa neuvolaan takaisin mutta puhelinaika oli päättynyt ja seuraava vasta torstaina... mua itketti, kiukutti ja haastoin riitaa.. mies jätti aamupalansa puoliks syömättä ja lähtiovet paukkuen töihin. nyt on tosi paska fiilis!! onko teitä muitakin pirttihirmuja?? arrggghhhh...

23

1485

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta

      Kyllähän mielialanvaihtelut kuuluu raskauteen, mutta ei sen piikkiin voi kaikkia kiukutteluja laittaa (siis et sanoo sitten vaan myöhemmin että se nyt johtu tästä mun raskaudesta). Itsehillintää!!! Mitä varten ne lähettää sulle mitään neuvolasta?? Mä oon nyt rv:la 38 eikä oo kertaakaan tullu mitään neuvolapostia!! Jos kirjeessä lukee että se on neuvolasta, niin luulisi ettei ystäväsi sitä avaisi, AINAKAAN ENNEN KUIN ILMOITTAA SINULLE ja kysyy haluatko hänen sitä avaavan. Ei vielä noilla viikoilla ehkä kannata kertoa. Ihan siksikin, että kyllästyt ihmisten kyselyihin varmasti vielä myöhemminkin ja mitä aikaisemmin kaikki tietää, sitä enemmän ne kyselee...

      Välillä kaikilla on "huonoja päiviä", mutta kyllä se siitä. Kerro miehellesi kun tulee töistä että on ollut vähän huono päivä että voisitteko tehdä yhdessä jotain kivaa.. Tai lähetä pusutekstari piristämään hänen päiväänsä.. jotain hauskaa!

      • Helmi78

        olin esikoista odottaessa sitä mieltä, että jotkut raskaushirmuilijat voisi käyttää vähän itsehillintää, mutta nyt kun odotan toista ja mielialanvaihtelut on jotain aivan järkyttävää tasoa, niin niille ei vaan kertakaikkiaan mahda mitään. Siis itku tulee vähintään jos joku asia alkaa ärsyttää, etkä voi sanoa suoraan mitä mieltä olet. Esikoista odotellessa mulla ei ollut mitään ongelmia hormonien kanssa eikä mieli heilahdellut tällä tavalla, ei lähellekään näin. Saattoi vähän ottaa päähän jotkut jutut, mutta se siitä. Nyt on ihan toinen pulla uunissa ja sen kyllä huomaa. Ei se ole niin helppoa koittaa vaan purra hammasta ja sanoa tyynesti että on vähän huono päivä tänään...


      • mutta että
        Helmi78 kirjoitti:

        olin esikoista odottaessa sitä mieltä, että jotkut raskaushirmuilijat voisi käyttää vähän itsehillintää, mutta nyt kun odotan toista ja mielialanvaihtelut on jotain aivan järkyttävää tasoa, niin niille ei vaan kertakaikkiaan mahda mitään. Siis itku tulee vähintään jos joku asia alkaa ärsyttää, etkä voi sanoa suoraan mitä mieltä olet. Esikoista odotellessa mulla ei ollut mitään ongelmia hormonien kanssa eikä mieli heilahdellut tällä tavalla, ei lähellekään näin. Saattoi vähän ottaa päähän jotkut jutut, mutta se siitä. Nyt on ihan toinen pulla uunissa ja sen kyllä huomaa. Ei se ole niin helppoa koittaa vaan purra hammasta ja sanoa tyynesti että on vähän huono päivä tänään...

        oot heittäny äijän pihalle?? No, kait mä olen vaan onnekas kun oon selvinny viimeisille viikoille ilman normaalia isompia mielialanvaihteluja.


      • Helmi78
        mutta että kirjoitti:

        oot heittäny äijän pihalle?? No, kait mä olen vaan onnekas kun oon selvinny viimeisille viikoille ilman normaalia isompia mielialanvaihteluja.

        olen ajanut sen pihalle ja käskenyt pysyä poissa, mutta joka kerta olen lepyttyäni pyytänyt anteeksi ja kertonut, etten tarkoita sitä mitä sanon kun suuttuilen noin. Kyllä mäkin toivon, että nää hormonit tästä tasaantuu ja pikkuhiljaa voisi elellä ihan tasapainoista elämää, ilman että monet asiat hyökkää v***ttamaan. Ei näitä kiukutteluja voi mun mielestä verrata mihinkään tavalliseen riitelyyn, kun ne alkaa suurinpiirtein ei mistään ja loppuu saman tien kun on saanut hetken itkeä. Viimeksi auttoi tosi paljon se, että mies kysyi rauhallisesti haluanko olla vähän aikaa yksin ja vähän vaikka nukkua, otti tytön ja menivät leikkimään. Ei mennyt kauaa kun olin taas ihan rauhallinen. Olen jutellut miehelle, että ei lähde niihin äksyilyihin ollenkaan mukaan, vaan antaa mun pauhata ja rauhottua. No, nyt alkaa jo pikkuhiljaa vähän helpommalta tuntumaan, toivotaan että ei tulekaan enää mitään isompaa. Viikkoja on takana 13.


    • Helmi78

      Varmasti iso asia sinulle, mutta pieneltä kuullostaa minuun verrattuna! Minä olen ajanut miehen pois tästä asunnosta jo parikin kertaa tämän raskauden aikana ja toivottanut hyvää loppuelämää! Välillä on tosiaan sellaisia päiviä, että ihan kaikki itkettää ja v***ttaa ja raivoaa siis ihan kaikille ketkä vähänkin on eri mieltä. Viimeksi taisi jäädä grillaamatta sen takia kun mies osti marinetteja eikä kokolihaa grilliin. Huusin ja meuhasin sille, että ei noita voi syödä ja voit painua ihan muualle grillailemaan jauhelihojas... Että tämmöset hormonimyrskyt meillä. Siis ihan sairaasti voi alkaa ottamaan päähän esimerkiksi se, että tytöllä on vaipan teipit eri asennossa kuin minun laittamana. Kuullostaa siis aivan naurettavalta asialta itsestänikin, mutta sillä tietyllä hetkellä kun joku asia alkaa nyppimään, niin se ei katso asiaa eikä ajankohtaa eikä edes paikkaa vaan sitä vaan pamahtaa! En ole ollenkaan oma itseni, ja olen sen myöntänyt ja yrittänyt miehelle sanoa, että koittaisi jaksaa ymmärtää, vaikka en aina itsekään ymmärrä...

      • kestäis

        Mä en kestäis tommosta! Kyllä jotain rajaa pitää olla, vaikka kuinka on raskaana. Saa sitten mukamas yheksän kk:n luvan kiukutella ihan mistä vaan. Joskus ymmärrän et hermot menee (on raskaana tai ei) mutta toi menee jo vähän yli.


      • Helmi78
        kestäis kirjoitti:

        Mä en kestäis tommosta! Kyllä jotain rajaa pitää olla, vaikka kuinka on raskaana. Saa sitten mukamas yheksän kk:n luvan kiukutella ihan mistä vaan. Joskus ymmärrän et hermot menee (on raskaana tai ei) mutta toi menee jo vähän yli.

        Kerropas mulle sitten mitä teet jos et kestä tämmöstä? Luuletko jotenkin että mulla on itellä helppoa kestää tämmöstä, kun en tosiaan ole mikään raivoaja normaalisti? Juttelin neuvolan lääkärin kanssa ja kerroin asiat niin kuin ne ovat ja sanoin, etten ole ollenkaan sellainen kuin tavallisesti. Lääkäri sanoi vaan, ettei siihen mikään auta, pakko vaan koittaa kestää. Pitää joku raja olla, mutta pitää myös koittaa ymmärtää. Vaihdevuodet on vissiin samaa luokkaa kuin raskausajan mielialanvaihtelut, jos olette tavanneet vaihdevuosista kärsiviä naisia niin tajuatte ettei se itsehillintä ole tosiaankaan mitään helppoa. Meillä oli koulussa sellainen opettaja jonka kiukuttelusta kärsi koko koulu.


      • itsehillintää!
        Helmi78 kirjoitti:

        Kerropas mulle sitten mitä teet jos et kestä tämmöstä? Luuletko jotenkin että mulla on itellä helppoa kestää tämmöstä, kun en tosiaan ole mikään raivoaja normaalisti? Juttelin neuvolan lääkärin kanssa ja kerroin asiat niin kuin ne ovat ja sanoin, etten ole ollenkaan sellainen kuin tavallisesti. Lääkäri sanoi vaan, ettei siihen mikään auta, pakko vaan koittaa kestää. Pitää joku raja olla, mutta pitää myös koittaa ymmärtää. Vaihdevuodet on vissiin samaa luokkaa kuin raskausajan mielialanvaihtelut, jos olette tavanneet vaihdevuosista kärsiviä naisia niin tajuatte ettei se itsehillintä ole tosiaankaan mitään helppoa. Meillä oli koulussa sellainen opettaja jonka kiukuttelusta kärsi koko koulu.

        Huh huh!

        Ai, että minkäs teet? Etkö todellakaan mahda itsellesi mitään?
        Koitahan sitten pärjätä vielä kahden pienen kanssa! Aika hurja hirviö-äiti ja -vaimo taidat olla?
        Ei se raskaus mielestäni oikeuta ketään esim. ajamaan miestä pihalle!
        Varo vaan, ajat vielä tuollaisella käytöksellä ukon lopullisesti tiehensä.

        Vaihdevuosiin on onneksi mahdollista saada hormonikorvaushoitoja,
        jotka säästävät kaikkien hermoja ja parantavat elämänlaatua.


      • Helmi78
        itsehillintää! kirjoitti:

        Huh huh!

        Ai, että minkäs teet? Etkö todellakaan mahda itsellesi mitään?
        Koitahan sitten pärjätä vielä kahden pienen kanssa! Aika hurja hirviö-äiti ja -vaimo taidat olla?
        Ei se raskaus mielestäni oikeuta ketään esim. ajamaan miestä pihalle!
        Varo vaan, ajat vielä tuollaisella käytöksellä ukon lopullisesti tiehensä.

        Vaihdevuosiin on onneksi mahdollista saada hormonikorvaushoitoja,
        jotka säästävät kaikkien hermoja ja parantavat elämänlaatua.

        jos ei itsellä samanlaista ongelmaa ole. Sen takia juuri juttelin lääkärille, kun tuntuu niiden hermoilujen aikaan, etten todellakaan mahda itselleni mitään. En usko, että tämä raskausaika tekee minusta koko loppuelämäkseni hirviöäidin tai muuta sellaista. Luulisi että edes jollain on samanlaisia kokemuksia hormonien heilahtelujen kanssa. En kyllä ihmettele että ihmiset ei niistä uskalla puhua, kun täällä tyrmätään heti lapselliseksi käytökseksi jos ei itseään voi hillitä ja hirviöäidiksi ja vaikka miksi... Ihan tasapainoinen aikuinen ihminen minä olen, joka nyt vaan sattuu kärsimään raskausajan hormonien aiheuttamasta mielialojen vaihtelusta. Vähän ymmärrystä. Lääkäri oli sitä mieltä, että mulla ei ole hormonikierto palautunut normaaliksi edellisen synnytyksen jälkeen, ja nyt kun tulin uudestaan raskaaksi, niin olo voi olla tosi vaikea välillä. Esikoinen on vajaa puolitoista vuotias nyt. Sepä siinä just onkin, että vaihdevuosiin voi saada lääkehoitoa, mutta mikäs tähän auttaa, ei mikään. On vaan kärsittävä. Ja toivottava, että mies jaksaaa ymmärtää...


      • kehittää
        Helmi78 kirjoitti:

        jos ei itsellä samanlaista ongelmaa ole. Sen takia juuri juttelin lääkärille, kun tuntuu niiden hermoilujen aikaan, etten todellakaan mahda itselleni mitään. En usko, että tämä raskausaika tekee minusta koko loppuelämäkseni hirviöäidin tai muuta sellaista. Luulisi että edes jollain on samanlaisia kokemuksia hormonien heilahtelujen kanssa. En kyllä ihmettele että ihmiset ei niistä uskalla puhua, kun täällä tyrmätään heti lapselliseksi käytökseksi jos ei itseään voi hillitä ja hirviöäidiksi ja vaikka miksi... Ihan tasapainoinen aikuinen ihminen minä olen, joka nyt vaan sattuu kärsimään raskausajan hormonien aiheuttamasta mielialojen vaihtelusta. Vähän ymmärrystä. Lääkäri oli sitä mieltä, että mulla ei ole hormonikierto palautunut normaaliksi edellisen synnytyksen jälkeen, ja nyt kun tulin uudestaan raskaaksi, niin olo voi olla tosi vaikea välillä. Esikoinen on vajaa puolitoista vuotias nyt. Sepä siinä just onkin, että vaihdevuosiin voi saada lääkehoitoa, mutta mikäs tähän auttaa, ei mikään. On vaan kärsittävä. Ja toivottava, että mies jaksaaa ymmärtää...

        Kyllä itsehillintää voi opetella vaikka olisikin raskaana. Minullakin välillä hermot heittää, mutta silloin muistutan itselleni, ettei ole esim. miehen vika, että hermostun vaan omani eikä raskaus ole minulle tekosyy saada kohdella toista ihmistä huonosti. Ainoastaan välillä menetän hillintäni niin, että sanon miehelle jotain pahasti (ja silloinkin varmasti pystyisin hillitsemään itseni, jos ihan todella yrittäisin ja haluaisin).

        Aina on ihmisiä, jotka syyttävät hillinnän menettämisestä temperamenttiansa (jota heidän mielestään ei voi lainkaan muuttaa), raskautta tai vaikeaa lapsuutta. Osittain nuo tietysti voivat olla syitäkin, mutta ihminen pystyy omalle käytökselleen tekemään jotain. Sitä pitää vain opetella tietoisesti. Ihan oikeasti teoillasi voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ei miehesi välttämättä tuollaista enää kauaa jaksa. En nyt tarkoita, että saat itsesi koulaamalla täysin hillittyä, mutta ei kannata syyttä vain hormoneja, koska kyllä itsessäkin on vikaa, jos aivan päättömästi käyttäytyy.


      • Helmi78
        kehittää kirjoitti:

        Kyllä itsehillintää voi opetella vaikka olisikin raskaana. Minullakin välillä hermot heittää, mutta silloin muistutan itselleni, ettei ole esim. miehen vika, että hermostun vaan omani eikä raskaus ole minulle tekosyy saada kohdella toista ihmistä huonosti. Ainoastaan välillä menetän hillintäni niin, että sanon miehelle jotain pahasti (ja silloinkin varmasti pystyisin hillitsemään itseni, jos ihan todella yrittäisin ja haluaisin).

        Aina on ihmisiä, jotka syyttävät hillinnän menettämisestä temperamenttiansa (jota heidän mielestään ei voi lainkaan muuttaa), raskautta tai vaikeaa lapsuutta. Osittain nuo tietysti voivat olla syitäkin, mutta ihminen pystyy omalle käytökselleen tekemään jotain. Sitä pitää vain opetella tietoisesti. Ihan oikeasti teoillasi voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ei miehesi välttämättä tuollaista enää kauaa jaksa. En nyt tarkoita, että saat itsesi koulaamalla täysin hillittyä, mutta ei kannata syyttä vain hormoneja, koska kyllä itsessäkin on vikaa, jos aivan päättömästi käyttäytyy.

        mutta aika hankalaahan se on kun tilanne on itsellekin ihan uusi ja käytös täysin vierasta. On melkoista hakemista, kun pitää itseenkin yrittää tutustua ihan uudelleen, kun huomaa hermostuvansa sellasista asioista mistä ei ikinä tavallisesti hermostuisi. Ja se itkeminen on niin kummallista, kun mulla on normaalisti norsun hermot, eikä mun mieltä järkytä pienet asiat, eikä isommatkaan kovin suuresti. En ole tarkoittanutkaan sitä, että hyväksyisin käytökseni saatika jotenkin tästä nauttisin, "nyt kun kerta raskaana olen". Ihmetyttää vaan täällä joidenkin ihmisten kommentointi, ihan kuin minä olisin nyt jotenkin läpeensä ihan kamala ihminen. Välillä on sellaisia kausia, että kaikki on ihanaa ja ruusunpunaista ja naurattaa eikä mieltä saa mikään matalaksi ja välillä suututtaa niin kauheasti. En minäkään nyt ihan koko ajan täällä ärjy ja meso. Minä en voi historiaani syyttää näistä mielialanvaihdoksista, enkä haluakaan. Kuten jo olen tässä sanonut, olen tasapainoinen ihminen mieleltäni tavallisesti, mutta nyt raskaus on muuttanut minua niin että hermostun enemmän ja useammin ja pienemmästä. Missä ajassa sitä voi sitten itsehillintää oppia, se on vähän vaikea asia sitten...Ensimmäinen kolmannes on takana päin ja nämä mielialojen vaihtelut alkoi mulla ehkä viikolla 7 tai 8. Samaan aikaan tuli tosi voimakkaat pahoinvoinnit. Kai sitä on sitten herkemmin pahalla tuulella kun ei voi oikein mitään syödä ja vatsa on melkein koko ajan tyhjänä. No, kuitenkin tiedän varsin hyvin sen, että käytökseni ei ole oikeutettua eikä edes hyvin perusteltua. Sitä on itsekin vaikea käsittää miksi käyttäytyy niin elämänsä tärkeimmille ihmisille. Juuri näistä puhuin lääkärillekin. Sitä pitää vaan yrittää niinä hetkinä koittaa miettiä jotain kesän kukkia ja tyyntä järven pintaa tai jotain... Ainakaan toisilta ihmisiltä ei täyttä ymmärrystä näihin mielialoihin tunnu löytyvän.


      • Helmi78
        Helmi78 kirjoitti:

        mutta aika hankalaahan se on kun tilanne on itsellekin ihan uusi ja käytös täysin vierasta. On melkoista hakemista, kun pitää itseenkin yrittää tutustua ihan uudelleen, kun huomaa hermostuvansa sellasista asioista mistä ei ikinä tavallisesti hermostuisi. Ja se itkeminen on niin kummallista, kun mulla on normaalisti norsun hermot, eikä mun mieltä järkytä pienet asiat, eikä isommatkaan kovin suuresti. En ole tarkoittanutkaan sitä, että hyväksyisin käytökseni saatika jotenkin tästä nauttisin, "nyt kun kerta raskaana olen". Ihmetyttää vaan täällä joidenkin ihmisten kommentointi, ihan kuin minä olisin nyt jotenkin läpeensä ihan kamala ihminen. Välillä on sellaisia kausia, että kaikki on ihanaa ja ruusunpunaista ja naurattaa eikä mieltä saa mikään matalaksi ja välillä suututtaa niin kauheasti. En minäkään nyt ihan koko ajan täällä ärjy ja meso. Minä en voi historiaani syyttää näistä mielialanvaihdoksista, enkä haluakaan. Kuten jo olen tässä sanonut, olen tasapainoinen ihminen mieleltäni tavallisesti, mutta nyt raskaus on muuttanut minua niin että hermostun enemmän ja useammin ja pienemmästä. Missä ajassa sitä voi sitten itsehillintää oppia, se on vähän vaikea asia sitten...Ensimmäinen kolmannes on takana päin ja nämä mielialojen vaihtelut alkoi mulla ehkä viikolla 7 tai 8. Samaan aikaan tuli tosi voimakkaat pahoinvoinnit. Kai sitä on sitten herkemmin pahalla tuulella kun ei voi oikein mitään syödä ja vatsa on melkein koko ajan tyhjänä. No, kuitenkin tiedän varsin hyvin sen, että käytökseni ei ole oikeutettua eikä edes hyvin perusteltua. Sitä on itsekin vaikea käsittää miksi käyttäytyy niin elämänsä tärkeimmille ihmisille. Juuri näistä puhuin lääkärillekin. Sitä pitää vaan yrittää niinä hetkinä koittaa miettiä jotain kesän kukkia ja tyyntä järven pintaa tai jotain... Ainakaan toisilta ihmisiltä ei täyttä ymmärrystä näihin mielialoihin tunnu löytyvän.

        että kun ensimmäinen kolmannes on takana, niin kai sitä pahoinvointi kohta helpottaa ja jospa sitä sen mukana helpottaisi vähän mielen vaihtelutkin..?


      • helpottui
        Helmi78 kirjoitti:

        että kun ensimmäinen kolmannes on takana, niin kai sitä pahoinvointi kohta helpottaa ja jospa sitä sen mukana helpottaisi vähän mielen vaihtelutkin..?

        enimmäisen kolmanneksen jälkeen ja kyllä sitä tietysti vähän tähän hormonien vaihteluun tottuukin, jota kautta oppii vähän hillitsemään itseään.

        Siksi oikeastaan kirjoitinkin tuon edellisen, että sekä muiden että varsinkin oma etu on harjoitella itsehillintää niin paljon kuin vain pystyy. Itsehillinnän pettämisen seuraukset kun voivat olla ikävät.

        Mutta kyllä minä sen ymmärrän ja tiedän, että hormonitoiminnan vaikutuksessa itsehillinnän pitäminen on paljon työläämpää eikä aina onnistu. Mutta erilaisia keinoja kannattaa aina kokeilla, esim. ulos kävelylle tms. lähtemistä, hyvien asioiden ajattelua, hakeutumista omaa rauhaan. Mutta jaksamista sinulle, toivottavasti helpottaa hermojen osalta pian ja pääset nauttimaan raskauden parhaasta kolmanneksesta :-)


      • emo83
        Helmi78 kirjoitti:

        että kun ensimmäinen kolmannes on takana, niin kai sitä pahoinvointi kohta helpottaa ja jospa sitä sen mukana helpottaisi vähän mielen vaihtelutkin..?

        Taidatte pohjimmiltaan olla asiasta kohtuu samaa mieltä... Toinen vain puhuu siitä, miten asioiden pitäisi olla (normatiivinen kanta), toinen siitä, mitä oma elämä on (realistinen tosielämän kuvaus). =)

        Kyllähän nuo hormonit, erityisesti hormonipitoisuuksien nopeat muutokset, tuntuvat vaikuttavan mielialaan ja varmaan ihan fysiologisesti aivojen toimintaankin. Ajatellaan vaikka sellaisia aikoja kuin murrosikä, ehkä kuukautiskierron tietyt päivät, raskausaika, vaihdevuodet... Kaikkiin liittyy enemmän tai vähemmän heikkopinnaisuutta. Itselläni esimerkiksi e-pillereiden käytön aloittaminenkin oli sellaista sekoilua mielialojen kanssa, että huh.. Onneksi raskausaika on mulla mennyt nyt kohtuu rauhallisesti. Toivottavasti sullakin helpottaa!


    • Käämit menee

      Kyllä minä olen sitä mieltä että jos nyppii niin se pitää puhaltaa heti pois. Siitä kai ne yleensä itsemurhatkin tulee kun aina vaan pitää hillitä ja hallita itsensä eikä saa purkaa pahaa oloaan, noin niinkuin yleisesti. Voisin hyvin kuvitella että kun koko raskauden niin kovasti hillitsee ja hallitsee ja on tyyni äitiliini niin juuri sellaisille iskee helpoiten synnytyksen jälkeinen masennus. Minä ainakin aion tuulettaa silloin kun siltä tuntuu ja olen miehelle sanonut jo etukäteen että tulee varmasti tilanteita jolloin sanat tulee suusta nopeammin kuin ajatus kulkee. HÄn on ymmärtänyt asian ja tietää mistä se johtuu eikä tosiaankaan aio jättää minua pulaan tämmöisen asian takia.

      • Helmi78

        Kivalta tuntuu, että joku on edes vähän samaa mieltä mun kanssa... Onneksi mullakin on sellainen mies joka ymmärtää missä on perimmäinen syy kiukkupuuskiin, eikä jätä minua. Tsemppiä teille!


      • samanlaista
        Helmi78 kirjoitti:

        Kivalta tuntuu, että joku on edes vähän samaa mieltä mun kanssa... Onneksi mullakin on sellainen mies joka ymmärtää missä on perimmäinen syy kiukkupuuskiin, eikä jätä minua. Tsemppiä teille!

        Kylläpä sait tiukkaa palautetta kun kerroit ongelmastasi... Helppo on aina arvioida toisen elämää ulkopuolelta ja sanoa vain että pitäisi aikisen ihmisen pystyä hillitsemään itsensä. Niinhän *pitäisikin*, mutta joskus se vaan ei onnistu. Tosi hienoa, että olet puhunut asiasta lääkärin kanssa.
        Mulla ei ole ihan yhtä voimakkaita mielialan vaihteluita, mutta ihan kotitarpeiksi täälläkin riittää mysrkyämistä. Olen ottanut käyttöön sellaisen tavan, että kun mulla alkaa keittää tosi pahasti, niin lähden heti toiseen huoneeseen vaikka mieheni luota enkä jää huutamaan hänelle. Sitten esim. makuuhuoneessa paukutan nyrkillä patjaa ja karjun itsekseni niin kauan että pahimmat höyryt haihtuu. Voi kuulostaa tosi typerältä, mutta se on osoittautunut ihan toimivaksi tavaksi mulla... Ja minäkin olen mielestäni ihan normaali ihminen :).


      • piti sanoa
        samanlaista kirjoitti:

        Kylläpä sait tiukkaa palautetta kun kerroit ongelmastasi... Helppo on aina arvioida toisen elämää ulkopuolelta ja sanoa vain että pitäisi aikisen ihmisen pystyä hillitsemään itsensä. Niinhän *pitäisikin*, mutta joskus se vaan ei onnistu. Tosi hienoa, että olet puhunut asiasta lääkärin kanssa.
        Mulla ei ole ihan yhtä voimakkaita mielialan vaihteluita, mutta ihan kotitarpeiksi täälläkin riittää mysrkyämistä. Olen ottanut käyttöön sellaisen tavan, että kun mulla alkaa keittää tosi pahasti, niin lähden heti toiseen huoneeseen vaikka mieheni luota enkä jää huutamaan hänelle. Sitten esim. makuuhuoneessa paukutan nyrkillä patjaa ja karjun itsekseni niin kauan että pahimmat höyryt haihtuu. Voi kuulostaa tosi typerältä, mutta se on osoittautunut ihan toimivaksi tavaksi mulla... Ja minäkin olen mielestäni ihan normaali ihminen :).

        ... että toivottavasti sulla hormonihirmumyrskyt rauhoittuu kun raskaus etenee. Alussahan on monesti eniten kaikkia ongelmia. Hyvää odotusta!


      • yksi kertomus
        samanlaista kirjoitti:

        Kylläpä sait tiukkaa palautetta kun kerroit ongelmastasi... Helppo on aina arvioida toisen elämää ulkopuolelta ja sanoa vain että pitäisi aikisen ihmisen pystyä hillitsemään itsensä. Niinhän *pitäisikin*, mutta joskus se vaan ei onnistu. Tosi hienoa, että olet puhunut asiasta lääkärin kanssa.
        Mulla ei ole ihan yhtä voimakkaita mielialan vaihteluita, mutta ihan kotitarpeiksi täälläkin riittää mysrkyämistä. Olen ottanut käyttöön sellaisen tavan, että kun mulla alkaa keittää tosi pahasti, niin lähden heti toiseen huoneeseen vaikka mieheni luota enkä jää huutamaan hänelle. Sitten esim. makuuhuoneessa paukutan nyrkillä patjaa ja karjun itsekseni niin kauan että pahimmat höyryt haihtuu. Voi kuulostaa tosi typerältä, mutta se on osoittautunut ihan toimivaksi tavaksi mulla... Ja minäkin olen mielestäni ihan normaali ihminen :).

        Tuo kuvailemasi on hyvä tapa purkaa painetta.

        Tuttuni oli raskauden aikana hermoheikko pirttihirmu ja mies lähti loppuraskaudesta, juuri ennen synnytystä kävelemään, vaikka oli tunnetusti pitkäpinnainen, ymmärtäväinen ja vastuuta ottava ja oli luvannut kestää hormoniryöpytyksiä. Hän ei vain sitten kuitenkaan jaksanut sitä raskaana olevan naisen kärttysyyttä, joka purkautui häneen. Kesti sitä yli puoli vuotta, mutta sitten oli mitta lopullisesti täynnä.


      • Maisa
        yksi kertomus kirjoitti:

        Tuo kuvailemasi on hyvä tapa purkaa painetta.

        Tuttuni oli raskauden aikana hermoheikko pirttihirmu ja mies lähti loppuraskaudesta, juuri ennen synnytystä kävelemään, vaikka oli tunnetusti pitkäpinnainen, ymmärtäväinen ja vastuuta ottava ja oli luvannut kestää hormoniryöpytyksiä. Hän ei vain sitten kuitenkaan jaksanut sitä raskaana olevan naisen kärttysyyttä, joka purkautui häneen. Kesti sitä yli puoli vuotta, mutta sitten oli mitta lopullisesti täynnä.

        siis mies ei jaksanutkaan kantaa vastuuta tulevasta lapsestaan ja hyvänä tekosyynä lähteä oli odottavan äidin hormonimyrskyt. Ei se helppoa ole sille odottajallekaan, mutta silti täällä vaan odotetaan että hänen pitää YKSIN kärsiä kaikki ja hillitä itsensä. Miehen ei tarvitse kuin odottaa valmista. Sama juttu kuin siinä että mies saa dokata vapaasti kavereiden kanssa äidin raskauden aikana kun _eihän hän ole raskaana_. Mitä siitä että lapsi on yhteinen, jotain "uhrauksia" voisi mieskin asian eteen tehdä.


      • jaksaa
        Maisa kirjoitti:

        siis mies ei jaksanutkaan kantaa vastuuta tulevasta lapsestaan ja hyvänä tekosyynä lähteä oli odottavan äidin hormonimyrskyt. Ei se helppoa ole sille odottajallekaan, mutta silti täällä vaan odotetaan että hänen pitää YKSIN kärsiä kaikki ja hillitä itsensä. Miehen ei tarvitse kuin odottaa valmista. Sama juttu kuin siinä että mies saa dokata vapaasti kavereiden kanssa äidin raskauden aikana kun _eihän hän ole raskaana_. Mitä siitä että lapsi on yhteinen, jotain "uhrauksia" voisi mieskin asian eteen tehdä.

        Ei ole mikään tekosyy lähteä, jos toinen raivoaa sinulle vähän väliä. Eiköhän se ole ihan oikea syy, jos sitä ei jaksa aikuiselta ihmiseltä kaikkea ottaa vastaan. Tekosyy on enemmän se, jos nainen ei muka mitään mahda omalle käytökselleen. No, miesten pitäisi nykyään alistua kaikkeen. Kuinkahan moni meistä alistuisi, jos miehet olisivatkin raskaana ja huutaisivat ja raivoaisivat meille monta kuukautta.

        Kyllä mies meillä ainakin tekee uhrauksia raskauden eteen vaikka ei voi konkreettisesti ollakaan raskaana. En minä ajattele voivani kohdella miestäni miten vain, vaikka olen kärsinyt järkyttävistä pahoinvoinneista, päänsäryistä, tulehduksista ym. Jos mieheni ei tekisi kotona mitään ja kävisi ryyppäämässä, hän saattaisi saada kenkää aika pian.


    • täälläkin

      Kävi oikein hyvin kun koko päivän tein kaikkeni hillitäkseni typerät raivonpuuskat (oltiin markkinoilla päivä) ja sitten illansuussa ostettiin jäätelöt mieheni kanssa, tippui oma maahan.. No aikuisen ihmisen ei siitä pitäisi hetkahtaa, mutta enää ei ollut mitään itsehillinnnästä jäljellä joten porasin ku 2v sen jäätelön perään.. Enää en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mies ainakin olisi valmis vajoamaan maan alle jos muistutan asiasta.. Et vaikka raivon saisikin kuriin niin en minäkään hormoneja hallitse, jälkeenpäin olen ajatellut et olisiko ollut vähemmän paha hiukan kiukutella jollekin?

      • Janspe

        myös ollut nyt toisessa raskudessa ihan kauheita mielialanvaihteluja ja raivokohtauksia,päässä sananmukaisesti kiuhuu ja salamoi,tuntuu et mikään ei välillä auta.Normaalisti mua on todella vaikea saada suuttumaan ja edellinen raskauskin meni ihan ok,itkuisuutta kyllä oli mutta nyt tuntuu että raivoan ihan mistä vaan ja itken ihan mistä vaan,alku raskaus itkettiin ja nyt loppuraskaus on raivotaan, viikkoja 32 hiukan jo onneksi helpottanut,ennen oli aamut pahinpia nyt taas kiukku kohtauksia tulee joko aamupäivällä tai iltapv.llä.Kun raivokohtaus tulee en edes ole vihainen tai mitään sitä vaan hermostuu jostain pikku asiasta jonka jälkeen hermostuu kaikesta esim. ääni että joku putoaa,joku puhuu lujaa tai inttää asiaa,tuijottavat ihmiset kadulla,metelöivät naapurit,ulkoolta tuleva möly,miehen syömisen ääni...ottaa ohimoon niin saakelisti,kaikki ärsyttää ja v..ttaa jonkun aikaa n. puol tuntia,kunnes se ärsytys taas häviää ja on ihan normaali olo ja ei ärsytä enää samat asiat,eikä mikään.Itsestä on tuntunut ihan kauheelta ku ei osaa eikä tiedä millon se p...a fiilis taas tulee, toivoo ettei tulis ollenkaan, mut ei sitä voi estää millään.No lohdullista tietää etten ole ainoa ja että tää loppuu sitten kun hormoonit tasaantuu,eli synnytyksen jälkeen toivottavasti.Imetys tietty tekee taas vähäks aikaan itkuiseks,ku on väsy ym...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      264
      16953
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5458
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2581
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2058
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1762
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      996
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      952
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      880
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      880
    Aihe