Kysymyksiin vastaaminen

Kun olen lukenut tätä palstaa niin pistää silmään sävy jolla esitettyihin (monesti ulkopuolisten tekmiin) kysymyksiin vastataan.

Vastaustyyli on usein yliolkainen, hyökkäävä tai vähättelevä. Tämä tyyli ei ole kristillistä. Meidän jotka olemme krsitittyjä tulee ajatella hyvää kysyjien vaikuttimista, olivatpa ne keitä tahansa. Näinhän Luther käskyissään opettaa; meidän tulee ajatella ja puhua lähimmäisistämme hyvää. Ja tätä positiivista ajattelua pitää viedä niin pitkälle kuin mahdollista kunnes toisin osoitetaan. Toki kysyjällä voi olla tietty taka-ajatus tai paha tarkoitus meitä kohtaan, mutta meillä ei saa olla kielteistä ennakko-olettamusta, koska emme voi lukea toisen ajatuksia, ainoastaan sen mitä lukee kirjoitettuna. Maailmassa riidat perustuvat yleensä väärinymmärryksiin ja siitä johtuviin ylireagointeihin. Jos ihminen haluaa aina ymmärtää toisten lähestymiset kielteisesti, on syytä katsoa peiliin. Paha aikomus voikin olla lähempänä, paha sydän kantaa pahoja hedelmiä eikä voi uskoa hyvää kenestäkään muusta kuin itsestään. Sitä kutustaan itserakkaudeksi.

Kysyjähän voi olla aito etsijä tai hänellä voi olla rehellisiä ongelmia ratkottavanaan ja me mollaamme tai tyrmäämme hyökkäyksellä sellaiseen alkumetreillä ja etsintä loppuu siihen. Siksi asiallisuus on tärkeää.

Sitten on sellaisia jotka ovat ilmiselviä hyökkäyksiä, ne ovat asia erikseen, mutta miten se raamattu puhuukaan siitä joka vastaa pahalla hyvään.