kuka pelkää kuolemaa?tää voisi olla jonkin näköinen gallup.
mä ainakin pelkään.pelkään ehkä enemmän kuin mitään muuta.koska en voi tietää,että mitä sen jälkeen on ja miltä se tuntuu.mitä ihminen tajuaa sekuntia ennen kuolemaansa?
kuolema pelottaa mua,kuolema kiehtoo mua...
onko kellään samansuuntaisia ajatuksia?
mä ainakin pelkään.pelkään ehkä enemmän kuin mitään muuta.koska en voi tietää,että mitä sen jälkeen on ja miltä se tuntuu.mitä ihminen tajuaa sekuntia ennen kuolemaansa?
kuolema pelottaa mua,kuolema kiehtoo mua...
onko kellään samansuuntaisia ajatuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni oli siinä 8-12 vuotiaana melko paha kuolemanpelko. Ei siihen mitään sen suurempaa syytä ollut, silloin vain mietti niitä asioita paljon. Joskus saatoin valvoa lähes koko yön miettien asiaa. Minulla pelko meni ohi ajan myötä, kun ikää karttui (Täytän tammikuussa 16, joten ei sitä vieläkään tosin kovin paljon ole).
Nykyvuosina kuoleman ajattelu ei ole enää pahemminn ahdistanut. Kavereiden kanssa oli oikeastaan ihan mukava jutella heidän ajatuksistaan kuolemaa kohtaan ,ja sain huomata kuolemanpelon varsinkin siinä iässä olevan hyvin yleistä. Nykyvuosina emme ole juuri asiaa ottaneet puheeksi, joten en osaa puhua ystävieni puolesta.
Kannattaa muuten ottaa asia puheeksi kaverien kanssa, se on nääs yllättävän mielenkiintoinen puheenaihe ja hyvä apu varsinkin, jos pelko käy ahdistavaksi :)
Kuolema kiehtoo lähes kaikkia ihmisiä, vaikka sitä ei tulekaan huomanneeksi. Liittyhään siihen sentään valtava määrä mystiikkaa, ja kaikki kertomukset esim. tuonpuoleisen olennoista. Kannattaa silti ajatella myös valoisia asioita!
^_^ Hyvää jatkoa!
En pelkää, mutta mietin sitä luultavasti päivittäin. En muista että olisin lapsenakaan erityisemmin pelännyt, kaikkea muuta kyllä, mutta en kuolemaa suoranaisesti. Olin itsetuhoinen lapsi ja sairastin paljon, joten toisinaan toivoinkin kuolevani. Joskus taas oli tilanteita joissa todella luuli kuolevansa pian, ja silloin ehkä pelkoja alkoi nousta pintaan.. esim. migreeni/epilepsiakohtauksissa jolloin näkö sumeni ja päässä soi pari tuntia.
Parin puolivahingossa yritetyn itsarin jälkeen voin sanoa etten halua kuolla masentuneena oman käden kautta, mutta en myöskään vanhuuteen. Haluan tappaa itseni joskus vuosien päästä, ja kuolla onnellisena, rauhallisena ja tietoisena päätöksestäni. Se, mitä kuoleman jälkeen seuraa, ei ole tämän maailman murhe, joten turha sillä on mieltään rasittaa.
Mua pelottaa, että mä kuolen sillain, että käy kipeää. Ja seki pelottaa että jos kaikki totaalisesti loppuu oman elämän kohalta tohon kuolemaan. Mutta kuitenki se on tosi vaikeeta uskoo, että kaikki loppus, eikä ois enää mitään kuoleman jälkeen. Mä ainaki haluun jäädä kummittelemaan kilttinä kummituksena :)
Älkää hyvät ihmiset kuolemaa etukäteen pelätkö, turha kerätä tällaisesta kaukana tulevaisuudesta tapahtuvasta asiasta minkäänlaisia pelkotiloja. Itse en pelkää kuolemaa, koska koen sen ns. tasonvaihtona. Eli sanotaanko vain näin kuvaannollisesti, että hyppään vanhoista kengistä uuteen. Itse asiassa koen sen olevan helpottava kokemus, kun tämän maallisen kuoreni vaihdan kevyempään....
Ihmisille, jotka eivät usko jälleensyntymiseen ja ylipäätään elämään kuoleman jälkeen, mahtaa tuo tasanvaihto (joksi itse kuolemaan nimitän) olla suurikin pelon aihe. Esim. isäpuoleni on sellainen ja hänellä eläkkeellä ollessaan on kauhea kiire, että ehtii tehdä kaikkea ennen kuolemaa, oikein on ahdistunut, että jäisi jotain kokematta. Ja hän vielä uskoo, että me sieluinemme jäämme sinne arkkuun matojen syömäksi. Ahdistava tulevaisuudenkuva todella.
Meidän pitäisi sen sijaan nauttia tästä päivästä eikä pelätä tulevaa. Selvännäköisenä tiedän ja omaan kokemuksia, joissa esim. edesmennyt isäni, molemmat mummoni jne. ovat käyneet vierailemassa luonani.
No nyt tämä meni ns. huuhaan puolelle, ja teidän ei tietenkään tarvitse uskoa siihen, mihin minä uskon. Toki lähtötapa, jos sen saisi valita, olisi nukkuessa lähtemininen, ilman tuskia.
Itselläni kuolemanpelko ilmenee todella kovana paniikkina, en tiedä, mitä tapahtuu, kun kuolen. ja voin sanoa, että pelkään kuolemaa todella paljon. tuntuu etten pysty elämään elämää täysillä koska pelkään jatkuvasti että sairastun vakavasti ja joudun luopumaan elämästäni. en tiedä, miten pääsisin eroon tästä pelosta. en vain saa mielenrauhaa.
Siis Iines, koeta elää tätä päivää, nauttia tästä hetkestä, kaikesta kauniista ja ihanasta, toisista ihmisistä, läheisyydestä, luonnosta, jne. Sillä just nyt luodaan tulevaa ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Jos sinä koko ajan pelkäät noin kovasti kuolemaa ja sairastumista, tuo pelko voi jäädä sisällesi, tehdä siitä trauman, joka sinun pitäisi työstää pois esim. keskustelemalla, meditoimalla jne. Tuo pelkääminen kuluttaa niin paljon energiaa, koko kehomme kärsii ja on jännittynyt, jos koko ajan pelkäämme.
Oletko kokeillut koskaan esim. joogaa tai muuta rauhoittavaa harrastusta, meditointia tms., jotta saisit mielenrauhan etkä turhaan huolehtisi huomisesta? Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Mä en pelkää kuolemaa..mä jopa toivon kuolevani..myös ranteeni todistavat sen!!sen jälkeen mua on kiehtonut kuolema kun eräs mulle TODELLA läheinen ja täkeä ihminen kuoli...!
Toistuvat astmakohtaukset ovat tuoneet asian lähelle. Toisaalta, myös toivon sitä ja kohtauksen tullessa hajotan itseäni lisää miettien että annanko periksi vai tappelenko vastaan ettei taju menisi.
No, mieleni on sairas, joten turha tästä on sen enempää. Tähän mennessä olen selvinnyt itsariyrityksestäkin - silloin pelkäsin kuollakseni :)
Mutta jos kohtaus tulisi nyt, en antaisi periksi. Pelkäisin ehkä sitä, etten olisi edes elänyt ennen kuin kuolisin. Pelkäisin myös läheisteni kipua.
Jokainen pelkää kuolemaa omalla tavallaan,vaikka tietäisi siitä totuuden;siis,mihin ollaan menossa jne.Jos asennoituu kuolemaan kauhunsekaisella pelolla,voi masentua ja sairastua.Toisaalta on hyvä olla kuitenkin realistinen,sillä aika ja sattuma kohtaa kaikkia ihmisiä,yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.On naiivia ajatella,että "sitten hamassa tulevaisuudessa,100-vuotiaana mummona olen valmis kuolemaan",koska eihän sitä voi tietää,mitä tämä päivä tai huominen tuo tullessaan.Vaikka meditoiminen ja jooga on nykyään suosittuja myös länsimaalaisten keskuudessa,siis ihan muoti-ilmiö,kannattaisi ottaa selvää,mitä niiden taustalla piilee.Eivät ne kuitenkaan poista ihmisestä kuolemanpelkoa,eivätkä sitä perimmäistä syytä:
"m i k s i ihminen kuolee".
Kuolema, kyllä se omalla tavallaan muakin pelottaa.. Mä en pelkäää niinkään mitä mulle tapahtuu vaan mun läheisille. Miten paljon ne suree, kun en haluis tuottaa surua kenellekkään läheiselle. Kun on ollu hautajaisissa tietää että porukka jää kaipaamaan ja miten omat lapset siihen suhtautuu. Muistan kun omat vanhemmat menettivät vanhempansa se oli kova pala heille ja jotkut jopa lankesivat ryyppäämään. Ei läheisen kuolema ole koskaan helppo, mutta...