Tarvin todella apua..

Viime vuodet ovat heitelleet ja nyt alkaa tuntua siltä että olen todella masentunut, ensin ajattelin kuvittelevani mutkun tunne ja oireet ovat jatkuneet jo n. puoli vuotta, välillä menee paremmin ja välillä huonommin mutta koskaan en voi sanoa kaiken olevan ok.Mun tarina:

1.Paras ystävä kuoli syöpään pari vuotta sitten, kirjoiteltiin ym.mutta ei halunnut kertoa että tietää kuolevansa joten kuulin yllätyksenä harrastukseni parissa hänen nukkuneen pois.Olin hautajaisissa ja hänen äitinsä on kertonyt että ystäväni ei nimen omaan minulle halunnut kertoa, otan sen välittämisenä mutta musertavalta se silti välillä tuntuu.Tilanteeni ei ollut tässä kohtaa vielä kovin paha.
2.Koin vähän ystäväni menetyksen jälkeen perheväkivaltaa ja vanhempien riitelyn ja lopulta heidän eron.Väkivalta oli veljeni ja äitini välistä lähinnä koska veljeni ei sietänyt kun tiesi äitini pettävän isääni.Joskus sain osani myös itsekkin mutta traumat näistä öisistä tapahtumista on jäänyt vaikka seurannut vierestä lähinnä olen.Niin äitini alkoi kuljettaa minua miesystävänsä luo ja minä en saanut puhua isälleni mitään enkä uskaltanutkaan,tunsin pettäväni isääni ja kun muutimme salaa tavarat pakaten äitini kanssa pois en saanut edes hetkeen tavata isääni. Tällöin todella läheiset välit äitiini katkesivat ja enä en luota häneen yhtään,vielä kun hän meni uuden miehen kanssa naimisiin lähes ensi tilassa ja he pimittävät asiaa minulta hyvin pitkään, en pysty enää kunnioittamaan äitiäni. Hän oli pettänyt isääni 5 vuotta ja nykyäänkin hän lähettelee isälleni viestejä, että jos viet maijan minulta tai puhut musta hänelle pahaa haen yksinhuoltajuutta. En tunne kodissani turvaa tai luottamusta enää.
3.Eroa ennen kummitätini kuoli eli äitini sisar ja vuosi sitten veljeni tappoi itsensä ihan yllättäen,mikä on kamalinta mitä ikinä minulle on sattunut..Samoihin aikoihin 10 ystävät hylkäsivät ja alkoivat puhua minusta kaikenlaista pahaa sekä erittäin hyvän ystäväni kanssa meillä on ollut äskettäin riitaa eikä sovinnonkaan jälkeen välimme ole ennallaan vaikka niin oli puhe.. tunnen olevani ihan yksin..

jo n. puoli vuotta olen itkeskellyt yksinäni useasti päivässä, paino on pudonnut 5 kiloa kk:ta kohden jo pari kuukautta, ruoka ei maistu ja koen ahmimiskohtauksia joilloin lopuksi minua alkaa oksettamaan mutten ikinä ole vielä oksentanut. Kouluarvosanani ovat laskussa, enkä enää tunne minkäänlaista onnistumista tai tyytyväisyyttä itseeni.Tunnen olevani yksin ja roikun ainokaisessa ystävässäni joka hänkin välttelee minua ja siitä tulee entistä pahempi mieli. minun on yksinkertaisesti ihan koko ajan paha olla..

en tiedä enää mitä tehdä..