Niin...Eron harkinta-aika menossa; tunteet sekaisin ja järki seisoo. Ex-miehen kanssa ollaan edelleen hyvissä väleissä, yhteinen tulevaisuus ei kuitenkaan vaikuta harkintojenkaan jälkeen erityisen ruusuiselta joten järki kai se on mikä olisi lopullisen eron kannalla. Lähinnä yhteisen lapsen vuoksi sitä tunteitaan kuitenkin yrittää tulkita, hakea luotettavaa vaistoaan asiassa - tuloksetta. Isä ei ole mikään malli-isä,lähes yksinhuoltajana olen ollut koko avioliitonkin ajan ja jos oikein tylysti totean; isä on jättäytynyt aika ulkopuoliseksi lapsensa elämästä, osin tietoisesti, osin tiedostamattaan. Ja mies ei muutu. Ei tässä eikä muussa asiassa; yritetty ja epäonnistuttu on. Että mitä minä tässä sitten enää mietin!? No sitä, että pääsenkö tunteista, mitä vielä mieheen on, eroon ja pystyn eropäätöksen tekemään? Miten lapselle käy, mistä pojalle miehen malli? Pystynkö antamaan lapselle kaiken rakkauden mitä hän ansaitsee? Saanko minä enää mahdollisuutta uuteen aikuisten väliseen rakkauteen ja miten se vaikuttaisi lapseen? Haluaisin myös lisää lapsia, ex-mieheni ei halunnut. Mutta miten jo olemassa olevan lapsen mieli tähän kaikkeen suhtautuisi??
No, kirjoitus on juuri sitä mitä aluksi kerroin: tunteet sekaisin ja järki seisoo. Sainpa jonnekin jotakin kuitenkin purettua, hyvä niin.
No, kirjoitus on juuri sitä mitä aluksi kerroin: tunteet sekaisin ja järki seisoo. Sainpa jonnekin jotakin kuitenkin purettua, hyvä niin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
veivaa ukkos ja ota mut :))
Hei - sä sait mut hymyilemään!!!!Kiitos!!! Taas jaksaa ihmetellä ja kun en enää jaksa, otan sut...=))