V....taa suorastaan!!! Vähillä rahoillani ostin kalliit kummihopeat ja muut, synttärilahjat ym...
Hyvä kun kiitosta sain, erästäkin antamaani lahjaa tämä äiti väitti veljensä antaneen vaikka se oli minun ostamani (??!!).
Sitten alkoi mennä vielä oudommaksi, kutsuihin ei vastata, kyselyihin kummilapseni harrastuksista tms ei myöskään vastata, aika vaikea ostaa mitään miellyttävää kun ei mitään tiedä...
Lasta en ole nähnyt pitkiin aikoihin, koskaan en ole saanut edes yhtä valokuvaa tai piirrustusta lapselta (vrt.vanhemmilta), vaikka olisin halunnut, ainoat kuvat on itseni omalla kameralla ottamani...
Aika yksipuolista kummitouhua on vaikea pitää yllä. Mitähän tekis??
Hyvä kun kiitosta sain, erästäkin antamaani lahjaa tämä äiti väitti veljensä antaneen vaikka se oli minun ostamani (??!!).
Sitten alkoi mennä vielä oudommaksi, kutsuihin ei vastata, kyselyihin kummilapseni harrastuksista tms ei myöskään vastata, aika vaikea ostaa mitään miellyttävää kun ei mitään tiedä...
Lasta en ole nähnyt pitkiin aikoihin, koskaan en ole saanut edes yhtä valokuvaa tai piirrustusta lapselta (vrt.vanhemmilta), vaikka olisin halunnut, ainoat kuvat on itseni omalla kameralla ottamani...
Aika yksipuolista kummitouhua on vaikea pitää yllä. Mitähän tekis??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä lopetin kummeilut siihen kun lapsi täytti 18.
Koskaan ei kiitosta mistään, ei kirjeitä, kortteja ei mitään yhteydenottoa. Rahalahjat kyllä kelpasi mutta muuten ei osoiteta mitään kiinnostusta kummeihin.
Nyt menossa kuulemma naimisiin. En mene häihin.piste.
En menisi minäkään.
Ärsyttää vaan, itse tahtoisin olla kummi joka viettäisi aikaa lapsen kanssa, siihen ei anneta mahdollisuutta, ainoa tapa osoittaa lapselle, että välitän, on ollut lahjojen antaminen... Mukava olisi saada lapsesta kuvia jne, mutta vanhemmat eivät taida näin ajatella...
Asiat menee sitten myös näin ristiin, että omien lapsieni kummit eivät ole juurikaan tekemisissä/kysele kuulumisia, heitä olen kieltänyt ostamasta mitään, jo kummiksi pyytäessä sanoin että tärkeintä on, että joskus viettäisivät aikaa lasten kanssa, olisivat toisia luotettavia aikuisia meidän rinnalla. Mutta eipä ole näkynyt, taidamme olla väliinputoajia jokapuolin.
Sitä on kaikenlaisia kummituksia, ei tiedä aina ihminen lapselle kummia pyytäessään että minkälaisen kummin tosiaan lapsi saa, paljastuu vuosien päästä . niin kävi meille kummi toimii juoru akkana valheiden puhujana ja ilman pilaajana.
On ehkä mennyt asiat sekaisin. Kummin tehtävä ei ole alkaa lapselle kakkosisäksi tai äidiksi. Vanhemmilla on kuitenkin se vastuu lapsen kasvattamisesta, tukemisesta ja hyvinvoinnista. Jos lapsi on viettänyt synttäreitä itkien, on kyllä syytä jossain muualla kuin kummissa....
olen kuitenkin jo 20v. mutta silti minun mieltä kaivaa. Silloin kun minun kummeja valittiin niin he olivat aivan normaaleja töissä käyviä hyvin menestyneitä. mutta myöhemmin paljastui että toinen oli täysipäiväinen alkoholisti ja toinen täysipäiväinen huumenarkomaani. joten se oli heidän kummeuden loppu.
itsestäni tulee joulukuussa ja tammikuussa sylikummi ja yritän parhaani mukaan olla parempi kummi kuin minulla itselläni on ollut koskaan.
Ehkä asiatonta syyllistää sairaita kummeja siitä, etteivät ole antaneet sinulle tarpeeksi huomiota (lue: rahaa).
Luulen, että moni ajattelee aluksi noin, että "minusta tulee nyt paras kummi ikinä". Niin minäkin ajattelin. Mutta tilanteet muuttuu, työt ja asuinpaikat saattavat vaihtua. Kummeus ei ole koskaan niin mullistava asia kuin oman lapsen sairaus tai monen sadan kilometrin välimatka ja vararikko.
Enpä ole itsekään kummilapsesta saanut valokuvaa seitsemään vuoteen. Viimeisen sain hänen ollessaan 5. Koulukuvia kyllä otetaan joka vuosi, muttei niistä ainakaan kummeille ole mitään annettu. Eikä muuten isovanhemmillekaan, hassu juttu sinänsä. Oma äitinikin pienestä eläkkeestään ostelee prinsessalle paljon lahjoja ja muistaa tunnollisesti lapsen jokaisen merkkipäivän ja vähän muutenkin..
Meille kävi samalla tavalla. Lapsen äiti, joka on mieheni sisaren tytär, eli sukulainenkin, ei koskaan ilmoittanut, onko lähettämäni paketti tullut perille, ja kaikki puhelut lopetti lyhyeen lupaamalla soittaa takaisin, kun just samalla hetkellä piti imettää/syöttää/vaihtaa vaippaa. Etäisyyttä välillämme on 250 km eli ihan joka viikonloppu ei oliskaan voitu tavata. Jos tilaisuuden saan keskustella tästä kummilapsen kanssa, selvitän asian, jos ei niin ei se mua haittaa, toivottavasti ei lastakaan. Lapsella on myös 2 muuta kummia kuin me, toivottavasti näihin on pidetty aikanaan paremmin välejä yllä.
Minulla on myös "vaikeita" kummilapsia...
Yksi on varakkaan yrittäjäperheen poika, jonka vanhemmat ovat aina töissä ja korvaavat poissaolonsa rahalla. Ihmeellisiä lahjoja on turha ostella, kun ei niillä ole arvoa, neljän pienen lapsen äitinä minimipäivärahoilla kun ei paljon törsäillä, ja teini-ikäiselle kurassa mönkijälle kelpaa vain esim. 99e:n valkoinen college-huppari, jonka äitinsä kyllä ensipyynnöstä ostaa. Hän on kuitenkin jo saanut minulta kummi-hopeat, mutta äiti selvästi odottaa niitä lisää.. Äiti on myös mielenosoituksellisesti lakannut kutsumasta minua kummilapsekseen, vaikka tällä nimityksellä kutsuukin yhä muita jo täysi-ikäisiä lapsia saaneita kummilapsiaan (ilmeisesti olen toiminut jollakintavalla väärin). Vielä vuosi sitten tämä nuori sentään vietti aikaa kanssani mielellään, vaan eipä enää. Tämä lapsi on sentään kuitenkin aina kiittänyt kohteliaasti lahjoista, mutta useimmiten lisähuomautuksella ettei lahjalla mitään teekään.
Toinen kummipoika on erittäin ylipainoinen (vaatteita ei siis voi ostaa, enkä suostu passivoivia pelejäkään hankkimaan) ja perheen tyyliin kuuluu naureskella avoimesti, jos lahjat eivät miellytä, eli eipä tee mieli aivonystyröitään hieroa joulun ja syntymäpäivien alla. Varsinkin kun perheen rahatilanne on huomattavasti parantunut viime vuosina. Aikaa tämä nuori ei minun kanssani tahdo viettää. Kuvia en hänestä ole milloinkaan saanut, enkä myöskään kiitosta lahjoista.
Kummitytöt ovat sentään suhteellisen OK-tapauksia, tosin en pidä siitä, kun saan vanhemmalta tytöltä (lue:hänen äidiltään) rahan-kerjuu viestejä urheiluseuran toimintaan, eikä ole varaa antaa. Ikävä tuottaa pettymys tytölle, kun tiedän hänen kaksoissisarensa saavan omalta kummiltaan lahjoituksia em.toimintaan.
Itse ratkaisin parina vuotena lahjaongelman antamalla "lahjakortin": "Mennään yhdessä kaupungille etsimään sopiva lahja" ja määrittelin käytettävissä olevan rahasumman ja lisäksi kävimme syömässä/jätskillä tms. Oli ihan mukavaa olla kahdestaan kummilapsen kanssa, ja ajankohdan sai sovittua vanhempien kanssa melko helposti.
Nyt kun oma lapsilukema on kasvanut, en enää halua ja voi antaa aikaani niin paljon kummilapsille, koska muutenkin pääsen kotoa pois niin harvoin, enkä imetyksen vuoksi edes voisi olla kovin kauaa poissa.
Eli uusien kuvioiden mietintä on käynnissä.
Pitäisiköhän siirtyä postikortti-linjalle?