Voiko tulla sekopäiseksi jos elelee elämäänsä yksinäisenä ilman ystäviä ja kunnollista sosiaalista elämää? Minä tunnen oloni joskus hieman aggressiiviseksi ja hermostun helposti pikku asioista itselleni ja yleensä mielessäni etsin vikoja täysin tuntemattomista ihmisistä ja saatan jopa vihata heitä.
Voiko tulla hulluksi?
crazy loner
91491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
liian paljon ihmisten kanssa, kun ei saa olla rauhassa eikä kuule edes omia ajatuksiaan. Ja muutenkin ihmiset on koko ajan ihmettelemässä "kun sä oot niin hiljanen ja liikaa yksin", koska eivät itse kestä yksinäisyyttä ja oman itsensä tutkiskelua. Ja jokainen on vihainen joskus, herkät ja tunteelliset ihmiset hermostuvat spontaanimmin ja voimakkaammin. Ja jos on oikein paljon purkautumatonta vihaa niin sitten saattaa tietysti haukkua sattumanvaraisesti ketä vaan näköpiiriin sattuu, kun on niin paha olla. Normaali ja terve ihminen purkaa tietysti patoutumieluummin täällä netissä, kuin lähtee ympäri kyliä riehumaan.
... ovat tärkeitä. Tunnen muutaman ihmisen, jotka elävät aika lailla erakon elämää ja heillä maailmankuva on jotenkin vääristynyt. He kuvittelevat muista ihmisistä vaikka mitä ja kaikki ulkopuolelta tuleva on uhka.
Joillekin erakoituminen sopii paremmin. Vahva itsetunto ja minäkuva pitää olla.
saa olla rauhassa omissa ajatuksissaan
metsään, luontoon yksin kulkemaan! Ja voihan sitä sanoa suoraan ihmisille, että haluaa olla rauhassa. Joku Ongelma tuokin jos ei muka pääse omissa oloissa olemaan!
ryhtyä hankkimaan niit ihmis-suhteita niin ei keskittys liikaa tuollaiin ajatuksiin. Hanki Joku Harrastus ja liity samalaisten seuraan sillai niit ystäviä saa Mistä asioista pidät? äläkä sano että et osaa mitään mut jos haluat jotain niin opettele/opiskele tai etsi täält netistä joku jonka kans aluks vaik vaan sähköposti-osoitteen kautta tutustua!Agressiivisuutta voit prkaa nyrkkeilysäkkiin tai muuhun urheiluun uupumukseen asti niin saat ainakin hyvät unenlahjat kun oot tosi väsynyt! Ei kantsi energiaa tuhlata ajatustasol toisten vikoja etsimäl käytä aikas oman itses "kehumiseen" ja kirjota päiväkirjaan tuntemuksias, niin nega kun positiivisiakin tai jos kirjotus ei suju piirrä kuvia.
Kaikkeen tottuu jossain määrin. Mä olen erakoitunut ja tavallaan tykkäänkin tästä. Tietty silti sitä toivoo ihmisiä elämään, ainakin vielä.
lienet. minä keski-iän ylittänyt ja aina ollut yksinäinen susi. Iän myötä tottunut jotta ei kait sitä enää mitään ystäviä saakkaan, jos ei nuorempanakaan! Silti yritän tehdä toisten hyväksi kaiken voitavani auttaakseni en "ostaakseni" ystävällisyyttä muilta vaan siksi jotta tuntisin itseni tarpeelliseksi ja motivaatio elämään säilyis. Mäkin nautin joskus omasta rauhasta, mut kiva ois jos vois jollekkin joskus jutella!
Olen 30 vuotias ja vähän pelottaa koenko saman kohtalon kuin sinä.
vaan saisit itsesi johonkin "ryhmään" missä samanlaisia ihmisiä kuin Sinä. Mulla ollut sellainen elämäntilanne jot sen takia jäänyt jotenkin paitsioon nois ihmis-suhteiden hankkimises, mutta Sulla ihan oma elämäntarina ja itsehän ihminen voi paljolti vaikuttaa pystyykö solmimaan kontakteja toisiin niin et vois ihan ystäviks sanoa. mulle riittäs ykskin!