Minulle on tapahtunut niin kamalalia asioita tämän kevään aikana. Muutama läheinen ihminen on kuollu henkirikoksissa/onnetomuudessa. Tämän tosiaan raastaa sydäntäni, enkä tiedä miten selviä. Kirjoittaminen auttaa, mutta kuinka kauan... En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mikä oikeus minulla on elää? Hyviä ihmisiä kaatuu, on se väärin. Jumalaa ei taidakkaan olla olemassa...
Vaikeita aikoja
surun murtama
152549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
uskoa Jumalaan, niin pelastut.
uhrilla, että syytetyllä/syytetyillä on ?
vittuu se sulle kuuluu! Hoida omat asias, äläkä puutu tähän!
negatiivista, ainakaan minun puoleltani. Yksinkertaisesti selostettuna olen satakunnasta kotoisin, nykyisin asun muualla. Käyn välillä palstalla katsomassa, miten sielläpäin menee. Kauheasti tälläisesta asiasta nyt kohistaan, en vain itse tiedä mistä on kyse, koska satakunnan kansaa minulle ei tule. Nimistä ja muusta sellaisesta en ole kiinnostunut, kuitenkin olisi kiva, jos joku valaisisi asiaa edes pääpiirteittäin.
Näin olen ymmärtänyt, että ihan tavallisen nuorenmiehen pahoinpiteli joku huumehörhö. Syystä ei ole tietoa, mutta ketä se kiinnostaa. Lauri on kuollut, eikä herää henkiin oli syy mikä tahansa.
se lähtö itse kunkin kohdalle tulee. Ikävää, että näin kävi. Syytä ei varmasti tänä päivänä tarvita, riittää kun katsoo toiseen "väärin" tai on muuten vain väärässä paikassa, väärään aikaan.
Nykypäivänä ei vain ymmärretä tuollaisten tekojen lopullisuutta. Ketään ei takaisin enää saada.
yritä jaksaa vaikka kuinka pieni pala kerrallaan. Kun on kuilun pohjalla, ei valoa näy. Silloin ei jaksa edes uskoa Jumalaan.Pieniä valon tuikahduksia alkaa kuitenkin hetken päästä jo löytyä, silloin näet taas selvemmin.Ymmärtäminen on toinen juttu. Siihen emme aina pysty... Rukoilen puolestasi.Sinulla on oikeus elää, ja mutkan takaa voit löytää vielä paikkasi. Meille monelle on käynyt niin, sen voin kokemuksesta kertoa.
aikaa se vaatii ja paljon! se on tietääkseni ainoa asia millä ehkä pystyt asiat jättämään pikkasen unohduksiin. jumalaan en itse usko mutta jos saisit edes vähän lohtua sieltä suunnalta niin ota siitä kiinni. kirjoittaminen on ok juttu koska se purkaa sydäntä. kaikkea hyvää sulle!
Kirjoittaminen auttaa, puhuminen on vaikeaa, mutta usein helpottaa, kun silloin voi saada vastauksenkin johonkin asiaan. Jos läheisissä ei ole ketään jolle uskoutuisi, kannattaa hakeutua ammattiauttajien puheille tai soittaa vaikka kriisipuhelimeen. Kenenkään ei tarvitse yksin kantaa tuollaisia murheita. Ja ymmärrän tuossa tilanteessa, että on vaikeaa ajatella Jumalaa olevan olemassakaan. Kyllä minusta nyt alkuvaiheessa kannataisi pyrkiä saamaan maallista apua ja sitten tueksi se hengellinen puoli. Muuten et selviä tervejärkisenä ja vaivut epätoivoon. Onnea selviytymisellesi, älä yritä yksin liian kauan.
melkein samassa tilanteessa, paitsi että läheisiäni olen menettänyt tasaiseen tahtiin jo kohta kuusi vuotta.
Kyllä elämänarvot on menny uusiksi ja ajattelee monista asioista eri tavoin.
Raskasta on, mutta kyllä sitä jaksaa...
aurinkoa päiviisi =)
on kuitenkin aika sopeutuva....... olen huomannut..itekkin paljon menettänyt...;)) kuitenkin tulee aina huominen;))
niin se on...
Kyllähän se huominen aina tulee
mutta kovia kokeneille aina vain
kyynisempänä.
HURJASTI VOIMIA JA ELÄMÄNHALUA!
kun suru kohtaa, on ihan tervettä särkyä.Mennä ihan rikki. Se on normaalin ihmisen reaktio epänormaalissa ja kauheassa tilanteessa.Suru ja kipu ovat aluksi yhtä mustaa tunnelia, vähitellen alkaa löytyä helpompia hetkiä. Yksin ei kuitenkaan ole hyvä näitä pohtia. Ilman apua ei tarvitse selvitä. Ota yhteyttä ammattiauttajiin, kysele esim. terveyskeskuksesta, kenen puoleen voit kääntyä saadaksesi kriisiapua. Myös seurakunnista löytyy osaavia auttajia. Ja palvelevasta puhelimesta.
Ethän jää yksin. Etsi joku, jonka kanssa puhua. Joka kerran pieni hippu tuskaasi kevenee. Nyt et voi vielä nähdä valoa tunnelin päässä, mutta se löytyy sieltä vielä.
Ota ensimmäinen askel ja ota yhteyttä esim. oman aluen terveydenhoidon kautta ammatti-ihmisiin. Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. On liian raskasta kantaa taakkaa yksinään.
Tee se tänään!