yks kertomus elämän varrelta

Tapasin mieheni ensimmäisen kerran sinä keväänä kun täytin 18v.Mies oli pari vuotta vanhempi.Vaikka olin silloin tosi nuori ja lapsellinen vielä,tiesin että hänen kanssaan haluan elää ja olla.Olimme olleet muutaman kuukauden yhdessä,kun ehdotin hänelle kihlasormuksia.Ja vielä samana kesänä niitä kihlajaisia vietettiin.Kenellekkään emme kuitenkaan kertoneet,että me molemmat haaveilimme lapsista.Muutin syksyllä hänen luokseen asumaan ja jo ennen joulua huomasin olevani raskaana.Aikamoinen järkytys se oli aluksi molemmille,mutta sitä me olimme halunneet.Minä kerroin jouluna kotona äidille asiasta ja sain vastaukseksi,että hänestä ei mummoa tule.Kesti useamman kuukauden ennekuin hän pystyi puhumaan asiasta kanssani.Mutta kaikista järkyttävimmän vastaanoton sain mieheni isoäidiltä.Hänen mielestään olimme liian nuoria.Hän piti aikamoisen saarnan minulle abortista,että ei se mitään tunne yks pieni klimppi.Useampaan kertaan melkein painosti minua,että olisin tehnyt abortin ja 'päästänyt miehen pälkähästä'.En minä tehnyt.Mutta en kuitenkaan kertonut,että ei se lapsi oikeastaan edes vahinko ollut.Sukulaisillekin marmatti,että kun lapsia tehhään tuossa iässä jne.Mieheni äiti oli vain huolissaan siitä,että meidän suhde ei kestäkkään,ja me eroamme ja hän ei näkisi sitten lapsenlastaan.No raskaus oli ihan normaali,kaikki oli hyvin ja olin onnellinen.Muutimme miehen kanssa yhteiseen asuntoon ja pikkuhiljaa alkoivat isovanhempienkin asenteet muuttua.Saimme pienen ihanan pojan alkusyksystä,ja minä muistan edelleen kun ensimmäisen kerran sain hänet syliini.Hänestäkö minä olisin luopunut?Vain sen takia,etten ikäni vuoksi olisi ollut kykenevä äidiksi.Tai sen takia,etten olisi häpäissyt miestäni 'vahinkolapsella'.Tai sen takia,ettemme olleet edes naimisissa.Me vietimme häitä vuotta jälkeenpäin.Ja olemme naimisissa edelleen,lapsiakin on tullut lisää.Kun mietin noita aikoja,ne ovat enää vain kaukaisia muistoja ja jotenkin jo ymmärrän heitä,nyt kun olen itse teini-ikäisen äiti.Jonain päivänä olen itse siinä tilanteessa,että joku lapsista ilmoittaa aikovansa lisääntyä.Onneksi ajat ja asenteet muuttuvat.