SPR:n ystäväpalvelusta saa helpotusta yksinäisyyteen, ainakin jos ongelmana on kontaktien puute eikä nirsous. Sen kautta voi hakeutua esim. maahanmuuttajan, vanhuksen tai muuten vaan yksinäisen ystäväksi, ja sieltä voi myös pyytää itselle vapaaehtoista ystävää, joka tulee vierailemaan esim. kerran viikossa. Lisää tietoa löytyy SPR:n nettisivuilta:
https://www.redcross.fi/tulemukaan/ystavaksi/fi_FI/index/
SPR:n ystäväpalvelu
Patu
19
9769
Vastaukset
- kehtaisinko
tuota kautta mitään ystävää hakea kun olen alle kolmikymppinen mutta muuten ihan normaali. Ainoa asia mikä puuttuu on kunnon ystävät, hyvän päivän tuttuja on liikaa eikä heitä näekään käytännössä koskaan, hyvä jos edes kerran kolmessa vuodessa.
- vapaaehtoiseksi
Voit ainakin ilmoittautua vapaaehtoiseksi ystäväksi jollekin muulle, jos et kehtaa pyytää ystävää itsellesi. Periaatteessa siihen kai vaaditaan ystäväkurssin käyminen, mutta kuulemma jotkut on päässyt mukaan ilmankin.
- rumasielu
Minäkin olen alle kolmekymppinen ja tuo juttu kuullostaa ihan joltain "mummo-palvelulta"...
Lisäksi kuullostaa aika säälittävältä "tilata" joku ihminen kotiinsa näyttelemään ystävää ja tuijottelemaan kelloa, että koskas se työ-aika loppuu ja pääsee himaan oikeitten kavereitten luo...
Niin, ja sitten jos ilmottautuis vapaa-ehtoiseksi, niin joutuis kuitenkin käymään jonkun oudon mummon luona, jonka kanssa ei vois keskustella mistään ittelleen läheisestä asiasta joka pääsee hädin tuskin sängystä ylös ja haisee vanhalle ihmiselle... - kyllä
rumasielu kirjoitti:
Minäkin olen alle kolmekymppinen ja tuo juttu kuullostaa ihan joltain "mummo-palvelulta"...
Lisäksi kuullostaa aika säälittävältä "tilata" joku ihminen kotiinsa näyttelemään ystävää ja tuijottelemaan kelloa, että koskas se työ-aika loppuu ja pääsee himaan oikeitten kavereitten luo...
Niin, ja sitten jos ilmottautuis vapaa-ehtoiseksi, niin joutuis kuitenkin käymään jonkun oudon mummon luona, jonka kanssa ei vois keskustella mistään ittelleen läheisestä asiasta joka pääsee hädin tuskin sängystä ylös ja haisee vanhalle ihmiselle...aika "rumasielu". VAi että mummot makaa sängyssä ja haisee pahalle! Ei ihme ettei sinulla ole ystäviä. Käyn itse kerran kuukaudessa vanhainkodilla mummoja ja vaareja tervehtimässä ja keskusteluhetket ovat mielenkiintoisia. Viimeksi keskustelimme Lordin Euroviisuvoitosta!
Sitäpaitsi kun ilmoittautuu itse Spr:n vapaaehtoistyöhön, voi varmaan toivoa että haluaisi mieluummin olla "kaverina" nuoremmille ihmisille. - rumasielu
kyllä kirjoitti:
aika "rumasielu". VAi että mummot makaa sängyssä ja haisee pahalle! Ei ihme ettei sinulla ole ystäviä. Käyn itse kerran kuukaudessa vanhainkodilla mummoja ja vaareja tervehtimässä ja keskusteluhetket ovat mielenkiintoisia. Viimeksi keskustelimme Lordin Euroviisuvoitosta!
Sitäpaitsi kun ilmoittautuu itse Spr:n vapaaehtoistyöhön, voi varmaan toivoa että haluaisi mieluummin olla "kaverina" nuoremmille ihmisille....ihan hittolaisen paljon.
Eli jos en suostu alkamaan suurin piirtein omaishoitajaksi jollekkin vanhukselle, niin sitten on ihan oikein, että olen yksin?
Kuullostaapa todella reilulta!
Haluan tasavertaisen keskustelukumppanin, kai minulla on siihen oikeus? En ole koskaan opiskellut mitään sosiaalialaa, enkä edes haaveillut semmosesta. Ei minusta ole siihen, että alkaisin käyttää vanhuksia vessanpytyllä, syöttämään heitä tms. Sitä varten ovat ihan muut ihmiset ja he tekevät kyllä ihan arvokasta työtä.
Olen erinäisistä sairauksista johtuen joutunut jo hyvin nuorena käymään sairaaloissa. Inhoan sairaalan vuodeosastoja. Edelleenkin joudun käymään kipujen takia noin viikon pituisissa hoidoissa muutamia kertoja vuodessa. Minun mielestä sairaaloissa/hoitokodeissa nyt vain on semmonen oma perushajunsa. Semmonen tunkkanen desinfiointihaju. Viikon lääkehoidon jälkeen haisen kyllä itsekin, eipä siinä mitään. Sairaalan haju tarttuu hiuksiin. Kanyylien ja letkujen kanssa ei oikein inspiroi lähteä peseytymään, enkä yksinäisenä/rajoittuneena ihmisenä halua ketään mukaankaan. Hoitojen aikana ei ruokakaan pysy sisällä ja on pakko käydä oksentelemassa pitkin päivää.
Ei minusta päälle päin näy, että mulla ois yhtään mikään. En haise normaalitilanteissa, pukeudun nuorekkaasti, pidän hyvää huolta ulkonäostäni...
Mutta silti olen yksin...
Totta kai voisin ilmottautua kaveriksi jollekkin nuoremmalle ihmiselle ja keskustella vaikka musasta/leffoista/elämänmenosta... Mutta kuka takaa, että se joku haluaisi olla sitten mun kaveri? Eikös sen vapaaehtoisen pitäisi olla ns. normaali? - niinoniino
rumasielu kirjoitti:
...ihan hittolaisen paljon.
Eli jos en suostu alkamaan suurin piirtein omaishoitajaksi jollekkin vanhukselle, niin sitten on ihan oikein, että olen yksin?
Kuullostaapa todella reilulta!
Haluan tasavertaisen keskustelukumppanin, kai minulla on siihen oikeus? En ole koskaan opiskellut mitään sosiaalialaa, enkä edes haaveillut semmosesta. Ei minusta ole siihen, että alkaisin käyttää vanhuksia vessanpytyllä, syöttämään heitä tms. Sitä varten ovat ihan muut ihmiset ja he tekevät kyllä ihan arvokasta työtä.
Olen erinäisistä sairauksista johtuen joutunut jo hyvin nuorena käymään sairaaloissa. Inhoan sairaalan vuodeosastoja. Edelleenkin joudun käymään kipujen takia noin viikon pituisissa hoidoissa muutamia kertoja vuodessa. Minun mielestä sairaaloissa/hoitokodeissa nyt vain on semmonen oma perushajunsa. Semmonen tunkkanen desinfiointihaju. Viikon lääkehoidon jälkeen haisen kyllä itsekin, eipä siinä mitään. Sairaalan haju tarttuu hiuksiin. Kanyylien ja letkujen kanssa ei oikein inspiroi lähteä peseytymään, enkä yksinäisenä/rajoittuneena ihmisenä halua ketään mukaankaan. Hoitojen aikana ei ruokakaan pysy sisällä ja on pakko käydä oksentelemassa pitkin päivää.
Ei minusta päälle päin näy, että mulla ois yhtään mikään. En haise normaalitilanteissa, pukeudun nuorekkaasti, pidän hyvää huolta ulkonäostäni...
Mutta silti olen yksin...
Totta kai voisin ilmottautua kaveriksi jollekkin nuoremmalle ihmiselle ja keskustella vaikka musasta/leffoista/elämänmenosta... Mutta kuka takaa, että se joku haluaisi olla sitten mun kaveri? Eikös sen vapaaehtoisen pitäisi olla ns. normaali?ilmoita itsestäsi ja mikä on tilanne.
Itse aion mennä ystäväksi tähän palveluun. Ja olisin vain ilahtunut jos saisin "hoidokiksi" jonkun nuoren ja suht. normaalin.
Onhan se erikoista jos nuori ihminen joutuu ystäväpalvelusta ystävänsä hankkimaan, mutta mitä sitten? KUka lopulta on normaali? Se vaatii rohkeutta, mutta siitä voi seurata joku hyvä ihmissuhde. Ja ei ystäväpalvelun ystävksi ilmoittautuneet ole sellaisia ihmisiä jotka äänekkäästi tylsistyneisyyttään ilmaisten huokailevat ja katsovat kelloa jatkuvasti jos annettu ystävä ei ole miellyttävä.
Tämä palveluhan on nimenomaan yksinäisille.
Tässä yhteiskunnassa ei ole mikään ihme että nuorikin voi olla yksinäinen. - ima
rumasielu kirjoitti:
Minäkin olen alle kolmekymppinen ja tuo juttu kuullostaa ihan joltain "mummo-palvelulta"...
Lisäksi kuullostaa aika säälittävältä "tilata" joku ihminen kotiinsa näyttelemään ystävää ja tuijottelemaan kelloa, että koskas se työ-aika loppuu ja pääsee himaan oikeitten kavereitten luo...
Niin, ja sitten jos ilmottautuis vapaa-ehtoiseksi, niin joutuis kuitenkin käymään jonkun oudon mummon luona, jonka kanssa ei vois keskustella mistään ittelleen läheisestä asiasta joka pääsee hädin tuskin sängystä ylös ja haisee vanhalle ihmiselle...Sinunkaltaistesi pitääkin todella pysyä poissa lähimmäistyöstä,masentaisit vain lisää ihmisiä.
- Anonyymi
rumasielu kirjoitti:
Minäkin olen alle kolmekymppinen ja tuo juttu kuullostaa ihan joltain "mummo-palvelulta"...
Lisäksi kuullostaa aika säälittävältä "tilata" joku ihminen kotiinsa näyttelemään ystävää ja tuijottelemaan kelloa, että koskas se työ-aika loppuu ja pääsee himaan oikeitten kavereitten luo...
Niin, ja sitten jos ilmottautuis vapaa-ehtoiseksi, niin joutuis kuitenkin käymään jonkun oudon mummon luona, jonka kanssa ei vois keskustella mistään ittelleen läheisestä asiasta joka pääsee hädin tuskin sängystä ylös ja haisee vanhalle ihmiselle...Tuolla asenteella et voi olla vapaaehtoistyössä. Olet ilmeisesti ymmärtänyt vapaaehtoistyön täysin väärin. Vapaaehtoistyön tarkoituksena ei ole auttaa tai viihdyttää vapaaehtoistyöntekijää vaan olla vapaaehtoisystävänä asiakkaalle. Näin ollen olet aivan väärillä jäljillä. Ilmeisesti tarvitset vain samankaltaisia kavereita ja ystäviä kuin itsekin olet. Älä ryhdy vapaaehtoiseksi. Sinusta ei ole siihen.
- Anonyymi
rumasielu kirjoitti:
...ihan hittolaisen paljon.
Eli jos en suostu alkamaan suurin piirtein omaishoitajaksi jollekkin vanhukselle, niin sitten on ihan oikein, että olen yksin?
Kuullostaapa todella reilulta!
Haluan tasavertaisen keskustelukumppanin, kai minulla on siihen oikeus? En ole koskaan opiskellut mitään sosiaalialaa, enkä edes haaveillut semmosesta. Ei minusta ole siihen, että alkaisin käyttää vanhuksia vessanpytyllä, syöttämään heitä tms. Sitä varten ovat ihan muut ihmiset ja he tekevät kyllä ihan arvokasta työtä.
Olen erinäisistä sairauksista johtuen joutunut jo hyvin nuorena käymään sairaaloissa. Inhoan sairaalan vuodeosastoja. Edelleenkin joudun käymään kipujen takia noin viikon pituisissa hoidoissa muutamia kertoja vuodessa. Minun mielestä sairaaloissa/hoitokodeissa nyt vain on semmonen oma perushajunsa. Semmonen tunkkanen desinfiointihaju. Viikon lääkehoidon jälkeen haisen kyllä itsekin, eipä siinä mitään. Sairaalan haju tarttuu hiuksiin. Kanyylien ja letkujen kanssa ei oikein inspiroi lähteä peseytymään, enkä yksinäisenä/rajoittuneena ihmisenä halua ketään mukaankaan. Hoitojen aikana ei ruokakaan pysy sisällä ja on pakko käydä oksentelemassa pitkin päivää.
Ei minusta päälle päin näy, että mulla ois yhtään mikään. En haise normaalitilanteissa, pukeudun nuorekkaasti, pidän hyvää huolta ulkonäostäni...
Mutta silti olen yksin...
Totta kai voisin ilmottautua kaveriksi jollekkin nuoremmalle ihmiselle ja keskustella vaikka musasta/leffoista/elämänmenosta... Mutta kuka takaa, että se joku haluaisi olla sitten mun kaveri? Eikös sen vapaaehtoisen pitäisi olla ns. normaali?Vapaaehtoisen pitää olla itse kunnossa. Melkolailla paljonkin kunnossa. Jos on itsellä sairauksia ym., niin ei pysty olemaan vapaaehtoinen. Jos tarvitset ystävää/kaveria, niin kysele, jos saisit sellaisen sieltä vapaaehtoistyöntekijästä. Jos itse ajattelit ryhtyä vapaaehtoistyöntekijöiden, niin olet väärällä puolella. Sinusta ei ole siihen tehtävään.
- oikku4
Kyllä tarkoitus olisi sprn kautta löytää vaikka keski ikäinen naisystävä,en kuitenkaan uskonnollista kun heti lyödään raamatulla päähän mutta jos kiva tavallinen vapaa nainen löytyisi tällaiselle sinkulle lähes 50v joka ei ole eronnut karannut eikä uusioperhettä ole. älkää vaan sanoko,mutta kiitos ei kiitos muka seurustelun verukkeella,ettei vaan taevis tutustua ollenkaan. en ymmärrä miksi suomessa kartetaan ystävyyttä niin kovasti. en ihmettele jos moni tekee itsarin kun ei kunnon mies kelpaa naiselle, vaikka ei ryypiskele eikä tupakoitse. on varmaan katsottava itä suuntaan naisystävän hakuun. toivon että vielä täältä löytyy se oikea enkä pidä itseäni ronkelina .mutta alkaa kohta saprttamaan tällainen touhu.
Jos SPR:n tai vastaavan ystäväpalvelun kautta ystävää haet niin ymmärräthän, että kyseessä on todellakin vain ja ainoastaan ystävä, jota tapaat sovittuina aikoina sovituin väliajoin (esim. joka toinen keskiviikko tiettyyn aikaan)? Hän ei ole kiinnostunut sinusta miehenä vaan apua tarvitsevana läheisenä, ja suhtautuu sinuun samoin kuin suhtautuisi naispuoliseen autettavaan. Vapaaehtoistyöntekijöillä EI ole lupa seurustella autettavien kanssa vapaa-ajalla (mm. siksi, että vakuutus kattaa vain sovitun vapaaehtoistoiminnan) saati ryhtyä suhteeseen heidän kanssaan.
Jos haet vapaaehtoistyöntekijää avuksesi niin voit esittää toivomuksiasi, esimerkiksi että henkilö ei ole uskonnollinen, mutta vapaaehtoisen siviilisäätyä ei sinulle edes kerrota, ei edes asuinpaikkaa.
- Hyvää huomenta
Ehkä vika on siinä, ettet tiedä, kirjoitetaanko sana yhteen vai ei, joten älykölle et kelvannut ja tavallinen pulliainen ei ole kelvannut, kun itää haaveilet eikä kalja-kaijakaan, kun et itse juo/tupakoi, uskonnollinenkaan ehkä et ole, joten uskis ei kelvannut jne.
Mikset kerro suoraa mikä kelpaisi, ystäväksi edes? Kannattaa tutustua erilaiseen ihmiseen kuin itse olet. - nuori nainen
Mulle kelpais ystävä, joka haluaa oikeasti olla PELKKÄ ystävä. Ei seksiehdotuksia, ei ainaista avun ruinaamista ilman vastavuoroisuutta, ei jatkuvaa valittamista elämän pikku asioista. Kelpais ikähaarukalta 10-15 vuotta nuorempi/vanhempi, mies/nainen, suomalainen/ulkomaalainen, työtön/työssäkäyvä. Mutta se tärkein: PELKKÄ ystävyys.
- oikku4
Ei ole ihme jos suomessa on vaikea löytää ystäviä on niin kovat vaatimukset. jos on esim työkyvyttömyys eläkkeellä esim bornautin takia tai muun rajoituksen takia kyllä heivataan ,vaikka ulkonäöstä ei vikaa pitäisi olla,mutta itse olen maalari ammatiltani ja allergian ja kilpirauhasen ja depression vuoksi en työelämässä, mutta silti olen tervehtynyt ,joten naisystävä plisi tervetullut elämääni ja en ole heti vonkaamassa esim sänkyyn.olisin valmis kunnolla tutustumaan ihan kivaan naisihmiseen .toki seurustelussa en tietenkään aio koko ajan katsella vain päältä silloin on aika yksitoikkoista. mutta olen kyllä fiksu ja useita kursseja olen käynyt jälkeenkin päin näin työkyv eläkkeellää joten sivistyksessäkin löytyy, vaikka en ole akateemisesti koulutettu kuten nykyään tunnutaan vaativan ennenkuin mies kelpaa nykynaiselle ja pitäisi olla vieläpä rikas mutta näitä kriteereitä en ihan täytä eli tällainen tarina.
- 6+19
Jos olet oikeasti fiksu ja sivistynyt, se ei tule mitenkään ilmi kirjoittamastasi tekstistä. Kirjallinen ulosantisi viittaa pikemminkin yksinkertaiseen junttiin, joka kuvittelee pysyvänsä kärryillä maailman menosta lukemalla Seiskaa.
- 18+15
Onko kukaan kokeillut SPR:n ystäväpalvelua? Joko vapaaehtoisena tai ystävää kaipaavana yksinäisenä. Millaista järjestetty ystävyys on ollut?
- Zouns
Kävin sen vkl:n kestävän kurssin vuosi sitten ja sain ystäväkseni samanikäisen miespuolisen henkilön. Vastakkaisen sukupuolenedustajaanhan tuon palvelun kautta ei voi tutustua. Harmi sinänsä ja kolmenkympin kieppeillä olevia miehiä ei taas ole hakeutuneena ystäväpalveluun ainakaan Oulun alueella.
Kynnys kävellä jonnekin punaisen ristin toimistoon on varmasti suuri. Itsellenikin se oli ja tunsin kurssilla ollessani, etten todellakaan kuulu joukkoon. Mikään suuri humanisti en ole, mutten ihmisvihaajakaan. Tarvitsin kuitenkin ystävän vanhojen kaikottua ja sellaisen sain. Mitään en ole menettänyt, päinvastoin.
Alussa sovimme rutiinitapaamisista kahden viikon välein. Myöhemmin olemme nähneet tiheämmin, silloin kun on molemmilla ollut aikaa.
Salilla käyntiä, pyöräilyä yms. liikuntaa tulee harrastettua enimmäkseen, mutta myös kahvittelua ja rupattelua. Mitä nyt ihmiset yleensä tekee.
Jos kiinnostusta ja rohkeutta löytyy, niin ilmoittautumaan kurssille!
- Lehdestävoilukea
Ystäväpalvelu oli oikein mukavaa. Itsekin sain tiedon siitä Seiska lehdestä
- Mikä_milloinkin
Joo, ne näyttävät nykyään tarjoavat SPR:ssä all inclusive -ystävyyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6416008Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?324094HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2962535- 1331835
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1311513Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3841454Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101243- 131243
Onko PS kaaoksessa?
Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P76962- 115935