Niin no mulla oli tänään ensimmäinen ajotunti, oon tosin ajanut isän ja veljen kanssa muutaman kerran ennenkin. Alotettiin ekaks yksityistieltä, meni ihan ok, mitä ny pikku ongelmia kytkimen käytössä ja mäkistartissa. Sitten jatkettiin yleiselle tielle josta ongelmat alko. Mua jännitti niin paljon että jalat oli ihan jäykkinä, en muistanut kuinka vaihettiin vaihdetta (keppiin katsomatta) ja joka helvetin risteyksessä sain auton sammumaan. Koko ajan pyöri mielessä että mitä jos ajan jonkun kävelijän päälle etc. Jäi niin huono maku suuhun ajon jälkeen että. Ootan ihan kauhulla seuraavaa kertaa ratissa. Onks tää ihan normaalia näin alkuvaiheessa vai oonko kehittäny tästä itelleni isommankin ongelman?
Ajopelko(ko)
hepuli
41270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se siitä lähtee. Tollasta se on varmasti kaikilla ensimmäistä kertaa.
On tuttua, kuuluu asiaan. Hyvä vaan, että alussa jännittää. Eipä tule törttöiltyä liikaa. Jännitys lähtee pikku hiljaa ajamisen myötä. Kun sitten saat kortin, älä anna jännityksen estää liikkeelle lähtöä. Päinvastoin: Jos joku risteys jännittää enemmän kuin muut, niin kokka vaan sitä kohti. Vuoden/parin kuluttua ei jännityksestä ole tietoakaan, ja ajaminen on rentoa ja mukavaa!
Ja pieni kikka: Pidä turvaväliä aina seuraavaan tarpeeksi. Se rentouttaa ajoa kummasti ja jarrutukset & kiihdytykset on paljon rauhallisempia.
Monen ajotunnin jälkeen oli ihan nolla olo, ja jännitin inssiä paljon etukäteen. Aina kun ajettiin se 4 ajokertaa, niin siinä toisella tunnilla alko jo väsymään ja menihän se sitte päin prinkkalaa se jälkimmäisempi tunti.
Ekojen tuntien jälkee ajattelin, että miten ikinä uskallan ajaa ees 50km/h, mutta sitä kummasti "vahvistuu" ku ajaa vaa.. Nykyään on melkeimpä ylinopeusongelmia, kuhan nyt ei jatkossa liian kovaa kuitekaa ajelis =)
hermoilet, sammuttelee niitä autoja sellasetkin jotka on ajellu jo vuosia. Ja kyllä sitä keppiäkin voi vilkuilla ekoilla kerroilla, sen oppii kyllä muistamaan